Laurin matkablogi jälleen kansien välissä

Yleistä - 21.10.2015 10:30

Työttömyys ja opinnottomuus ovat suoneet aikaa monelle projektille: kuntoilulle, valokuvien kehittämiselle ja myös uuden kirjan julkaisulle. Uunituore sinikantinen Laurin matkablogi 2 sisältää matkakertomukset vuosilta 2010 – 2015, joihin lukeutuu muun muassa pyöräreissu Alpeilla, junamatka Helsingistä Kiinaan, vaihtolukukausi Hong Kongissa ja työharjoittelu Kaakkois-Aasiassa. Molemmat osat kirjasta on mahdollista tilata täältä.

Laurin matkablogi osat 1 ja 2

Miniloma Rivieralla

Ranska, Yleistä - 29.8.2014 17:07

Edellinen viesti ei sitten jäänytkään kirjan viimeiseksi toisaalta siksi, etten saanut julkaisutyötä ajoissa valmiiksi ja toisaalta siksi, että uusia matkasuunnitelmiakin ehti jo kehittyä.

Minulla oli lähes koko toukokuu lomaa ennen uuden työni aloittamista Uudessakaupungissa, joten amerikkalainen ystäväni Renee toivoi minun tulevan kyläilemään luokseen San Franciscoon. En tosin koskaan ole ollut kovin kiinnostunut matkustamaan Amerikkaan, mutta ehkä vielä jonain päivänä tulen käymään Reneen luona San Franciscossa. Sen sijaan olin kiinnostunut toukokuussa järjestettävästä kehitysyhteistyön intensiivikurssista Keuruun Iso Kirja –opistolla. Ilmoittauduin kurssille ja se oli hyödyllisempi kuin osasin odottaakaan! Sain lisää inspiraatiota lähteä KYT-hommiin ja osittain kurssin ansioista olenkin lähdössä keväällä 2015 Fidan kautta kehitysyhteistyöharjoitteluun, jota odotan jo kovasti! KYT-kurssin jälkeen lähdimme kuitenkin Reneen kanssa viikoksi Ranskan Rivieralle, Nizzaan! Lue lisää …

Loppusanat

Yleistä - 5.9.2013 22:33

Tätä kirjoittaessani istun jälleen junassa, en tosin matkalla Siperiaan, vaan isovanhempieni luota Rovaniemeltä takaisin kotiini Helsinkiin.

Suomessa on ollut hyvä olla. Aikaisemmin toistuvat haikailut ulkomaille ovat jääneet ja ajatukseni ovat keskittyneet elämään täällä: perheeseen, ystäviin, opiskeluun ja harrastuksiin.Reppureissailun ja itseni etsimisen jälkeen olen löytänyt paikkani Suomesta. Tietynlainen juurettomuuden kriisini on siis helpottanut. Sydämesäni on yhä silti paikka perheelleni ja ystävilleni ympäri maailman. Moniin paikkoihin haluan yhä ehdottomasti palata, lyhyemmäksi tai pidemmäksikin aikaa. Kaikesta huolimatta viimeisimpien matkojen lopputuloksena olen oppinut arvostamaan ja nauttimaan elämästä Suomessa. Ei elämäni onnellisuus määräydy ympäristöni ja olosuhteideni perusteella. Läheisten ihmisten vaikutus on olosuhteita merkityksellisempää.

Matkailun ansiosta olen saanut nähdä ja kokea paljon asioita, jotka ovat kasvattaneet minua ihmisenä ja muokanneet minusta sen henkilön, joka tänään olen. Siitä saan olla onnellinen ja kiitollinen. Seikkailut ympäri Afrikkaa, Aasiaa ja Australiaa ovat olleet suuria askeleita itsenäistyessäni elämässä. Olen saanut kokeilla rajojani, kokeilla monenlaista uutta, kuten opiskella erilaisia kieliä ja kulttuureja. Matkat ovat avanneet silmät ja mielen uusille näkemyksille sekä erilaisille, mutta kuitenkin pohjimmiltaan hyvin samanlaisille ihmisille. Kansainväliset rajat ylittävät ihmissuhteet ovat elämänikuisia aarteita, joita haluan jatkossakin vaalia.

Tänä kesänä sain vieraakseni hyvän ystäväni, Reneen Kanadasta, jonka kanssa ystävystyimme vaihto-opiskelun aikana Hong Kongissa. Hän vietti luonani lähes kuukauden rentoutuen ja nauttien Suomen kauniista kesästä ennen muuttoaan San Franciscoon. Renee ihastui Suomen designiin, ruokaan, luontoon, maan puhtauteen, turvallisuuteen ja ystävällisiin ihmisiin jopa niin paljon, että tosissaan miettii loma-asunnon hankkimista Suomesta ja osallistumista ensi vuoden Helsinki City Marathonille. Renee odottaa jo vilpittömän innollisena, että saa minut vieraakseen Amerikkaan pian, vaikka aidossa ystävyydessä ei olekaan kyse eduista ja velvollisuuksista! Reneen lähdettyä toinen ystäväni, Kazumi Japanista, tuli vierailulle Suomeen. Olin hänen vieraanaan Tokiossa viikon verran vaihtolukukauteni aikana ja nyt sain vuorostani hänet vieraakseni Helsinkiin. Ystävyydellä ei tunnu olevan enää rajoja, kun ensin kylään tulee ystävä 7000km lännestä ja sitten 8000km idästä.

Kotimaataan esitellessään ja siitä kertoessaan koen vahvan identiteettisyyden tunteen. Koen kuuluvani tänne, koska ymmärrän tämän maan toimintatapoja ja tämän maan ihmiset ymmärtävät minun toiminta- ja ajattelutapoja. Samalla, kun selittää toiselle asiaansa, ymmärtää myös miksi me ajattelemme jostakin asiasta tietyllä tavalla ja miksi muut ajattelevat taas toisella tavalla. Erot voivat johtua muun muassa kasvatuksesta, perinteistä, kulttuurista, uskonnosta, arvoista ja sukupolvesta, vain muutamia mainitakseni. Jutun juju, kuten matkustuksessakin, minulle on se, että toisten kautta ymmärrän myös paremmin itseäni. Kun on poissa kotoa, oppii ymmärtämään kodin merkityksen.  Kyse on etäisyydestä, uudesta perspektiivistä. Itseäänkin voi ymmärtää paremmin, jos ajattelulleen löytää uuden perspektiivin.

 

Edellä kirjoitettujen ajatusten lopuksi tahtoisin lyhyesti tiivistää tämän hetkiset tuntemukseni ja ajatukseni Laurin matkablogi, osa 2 –kirjan viimeisimmäksi kappaleeksi:

Olen ymmärtänyt, että minulle matkustus on pohjimmiltaan merkinnyt ennen kaikkea itseni ja oman paikkani etsimistä. Nyt, kun olen saanut tutkia, löytää ja nähdä sieluni kyllyydestä, en enää koe tarvetta tai haluakaan “katsoa, onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella”. Tutkimusmatkani ovat olleet pääasiassa matkoja itseeni – uudesta ympäristöstä käsin, jossa olen saanut olla rauhassa oma itseni ja oppia tuntemaan todellisen “oman itseni”. Uskon, että itseensä tutustumisen kautta saavutettu itsensä tunteminen ja tasapainoisempi elämä ovat arvokkaita ja tavoiteltavia asioita minun ja meidän jokaisen kohdalla. Vaikka samassa tutkimusmatkailumielessä en enää matkustaisikaan, en usko matkojeni tähän loppuvan. Matkojen tarkoitus sen sijaan muuttuu. Matkojen keskipisteen tulisi olla jossain muussa kuin itsessäni. Arvokasta on saada jakaa ja välittää.

Erilaisia, mutta samanlaisia

Yleistä - 5.9.2012 05:31

Nyt on siis lomat lomailtu ja on aika taas orientoitua opiskeluun. Mikä mahtava matka onkaan takana! Venäjä, Mongolia ja Kiina. Niin erilaisia kulttuureita, ihmisiä, ruokia, arkkitehtuuria ja tapoja. Mukavista tavoista tulee heti mieleen mongolialainen tapa, jos vahingossa astuu toisen jaloille tai törmää, niin vahingon ja ystävyyden merkiksi kätellään tuntemattomiakin. Tuon tavan opetin myös Diegolle Pekingissä.

Kaiken kaikkiaan joka paikasta on jäänyt todella hyvät muistot ja erityisesti tapaamani ihmiset ovat olleet matkan rikkaus, joskin olen nähnyt aivan uskomattomia maisemiakin ja junamatkustus on ollut mieleenpainuva kokemus.

Täytyy taas todeta, että ihmiset pitävät kyllä toisistaan huolta, vaikkei yhteistä kieltä puhuttaisikaan. Niin paljon sain apua ja joskus asiat näytettiin kädestä pitäen, täytyy vain pyytää rohkeasti. Eikä kulttuurierot ole este ymmärtämiselle, pohjimmiltaan kaikki ihmiset ovat kuitenkin samoja ja ymmärtävät toisiaan. Ja vaikka aluksi epäilin hieman, että olisin matkalla yksinäinen, niin todellisuus on ollut kaikkea muuta. Seuraa löytyy ja varsinkin yksin matkustavaan on helppo tutustua ja ihmisiä on helppo lähestyä yksinäisenä matkaajana, kun vain avaa suunsa.

Upea matka, jonka aikana olen saanut oppia, miten erilaiset ihmiset ovat kuitenkin hyvin samanlaisia.

Huomennako Siperiaan?

Hongkong, Kiina, Mongolia, Venäjä, Yleistä - 4.8.2012 12:06

Ei voi olla todellista; huomenna lähtö Siperiaan!

Kaikki tapahtuu niin nopeasti. Kuunvaihteessa oli kiireinen muuttorumba, kun kimppakämppämme Pasilassa hajosi ja kolme kaveria piti muuttaa yön ja aamupäivän aikana eri osoitteisiin. Toissapäivänä oli deadline vaihdossa suoritettavien kurssien valintaan. Sieltä tuli valittua kiva paketti johtamista, ympäristötieteitä, excelin hakkaamista ja kiinan kieltä. Kesä on mennyt hujauksessa ja eilen oli viimeinen työpäiväni, jossa minut lähetettiin matkaan oikein lämpimien läksiäisten saattamana. Työtovereiltani sain ruplia venäläisten viranomaisten lahjomiseen sekä hienon kortin, jossa oli Venäjän rautatieverkoston kartta sekä tietysti koti-ikävän varalle Venäjän ja Kiinan IKEA –tavaratalot listattuna. Kaikki tämä tuli conqueror –kirjekuoressa, jossa oli Mongoliasta muistuttava sotaratsu. Huolella loppuun asti mietitty lahja, kiitos toverit.

Vaikka jäi vähän viimetinkaan, ei kai olisi enää myöhemmäksi voinut jäädäkään, niin ihmeen kaupalla sain eilen vielä Hong Kongin opiskeluviisumini FedExiltä! Nyt kaikki viisumiasiat on siis kunnossa ja neljä viisumia passissa. Venäläisen toverini, Ivanin, avustuksella olen valaistunut käyttämään rzd:n sivustoa ja printattuna on nyt liput Moskovasta Irkutskiin ja Irkutskista Ulan Udeen. High season –hinta viiden päivän junamatkasta kolmannessa platskartnyluokassa Irkutskiin kustansi lakanoineen 125€. 8,5 tunnin matka Ulan Udeen maksoi puolestaan 23€. Platskartny on hyvä matkustusluokka, jos haluaa tutustua muihin matkaajiin. Avovaunussa on sänkypaikat 54 matkustajalle. Olenkin ottanut mukaan asioita Suomesta kuten valokuvia perheestä ja ystävistäni sekä Suomesta yleisesti. Valokuvia voi katsella yhdessä, vaikkei yhteistä kieltä löytyisikään. Vaunussa on kuulemma hyvä varautua jakamaan kaikki valokuvista ruokaan. Yllätys yllätys, kun nyt mietitään missä päin matkustetaan, toverit. Varmaankin yhteisöllinen matka tiedossa siis.

Tämänhetkinen matkasuunnitelma on siis lähteä Helsingistä junalla huomenna illalla ja saapua Moskovaan maanantaiaamuna. Moskovaan olen varannut vain noin viisi tuntia, sillä kaupunkiin tutustuminen vaatisi aikaa ainakin viikon, mihin minulla ei ole tällä kertaa mahdollisuutta. Iltapäivällä juna 340 lähtee kohti Irkutskia, jonne saavun neljän yön jälkeen perjantaiaamuna. Tuskin viivyn Irkutskissa sen pidempään, vaan lähden saman tien Baikalin rannalle Listvyankaan, josta olen varannut hostellin kahdeksi yöksi. Hinta on aika halpa, vain 12€ yö. Listvyankasta palaan Irkutskiin päiväksi ja sunnuntai-iltana juna 362 lähtee kohti Ulan Udea, jonne saavun varhain maanantaiaamuna. Tarkoitus on ennättää aamulla Ulan Udesta Mongolian Ulan Batoriin lähtevään bussiin, joka on jopa 10 tuntia nopeammin perillä kuin rajalle jumittuva juna. Bussin on tarkoitus olla perillä Ulan Batorissa noin 19:30, jossa paikallisen Khulanin on tarkoitus olla minua vastassa. Khulan on lupautunut majoittamaan minut kolmeksi yöksi kotiinsa. UB:n hostellit ovat hyvin edullisia, 7€ aamupalalla, mutta olen sitä mieltä, että paikkoihin on aina kiinnostavampi tutustua paikallisen kanssa.

Mongolian maaseudulla on tekemistä ja nähtävää kuukausiksi, joten minun on kysyttävä paikallisen neuvoa, mihin menisin noin 7-9 päivän vierailuni aikana. Matkanjärjestäjien reissut ovat paikalliseen hintatasoon nähden kalliita ja täynnä turisteja, mutta on sekin vaihtoehto noin lyhyellä reissulla. Ilmeisen suosittua Mongoliassa on ostaa hevonen ja lähteä vaeltamaan.

Mongoliasta yritän päästä Pekingiin, mutta junat ovat varmasti täynnä. Olen lukenut, että hostellien kautta saa junalippuja, joten kokeilen sitä. Jos en suoraan junaan pääse, niin eiköhän perille pääse vaiheittain. Pekingiin on tarkoitus saapua joskus 23. elokuuta ja siellä minua on taas vastassa paikallinen nuori, joka tarjoutui majoittamaan ja esittelemään kaupunkiaan minulle viikon ajaksi. Vastapalveluksena harjoitutan hänen englannin kielen taitojaan, mistä kiinalaiset ovat innoissaan. Pekingistä eteenpäin suunnitelmat ovat auki, mutta paikallinen ystäväni osaa varmasti suositella jotain reittiä.

Tämä lauantai ennen lähtöä on pakkaus- ja ostospäivä. Aloitin viime yönä jauhelihan kuivattamisen, kikka jonka opin viime kesän vaelluksella, ja nyt 800g lihaa menee kätevästi vaikkapa mukiin ja säilyy pitkään. Sitä voi sitten lisäillä junamatkalla valmistettavaan pastan ja perunamuusin sekaan.

Noniin, mutta ei tässä tämän enempää ole aihetta bloggaamiseen, vaan pitää alkaa laatimaan ruokalistaa ja pakkaamaan rinkkaa.

Autolla Nepaliin

Yleistä - 1.8.2012 00:58

Tarkoitukseni ei ole käyttää blogiani mainontaan, mutta nyt on jotain, mihin toivon teidän tutustuvan, mikäli olette kiinnostuneet seikkailullisesta ja itsensä ylittävästä matkailusta tai hyväntekeväisyydestä.Suosittelen tutustumaan tuttavieni Juhon, Mikaelin, Misan ja muun tiimin hurjaan matkaan sekä hienoon blogiin Autolla Nepaliin.

Eeppisen pitkän ja varmasti vaiherikkaan ajoreissun lisäksi heidän matkallaan on tärkeä tarkoitus; tuoda apua Nepaliin. Kaverukset ostavat 5000 nepalilaisten käsintehtyä korua ja tämä summa käytetään muun muassa orpokodin rakentamiseen. Korut on tarkoitus tuoda vanhalla postipakulla vielä takaisin Suomeen, jossa ne myydään ja koruista saatu tuotto lahjoitetaan Fida Internationalin kautta edelleen Nepaliin.

Blogin sisältö on kaverit tuntien varmasti rikasta ja mukaansatempaavaa laadukkailla videoilla ja kuvilla höystettynä. Kaiken kaikkiaan reissun tiimi koostuu lähes 20 henkilöstä.

Toivottavasti Autolla Nepaliin -blogi voisi innostaa monia muitakin kiinnostumaan kehitysaputyöstä ja yhdistämään hyväntekeväisyyden matkailuun, myös allekirjoittaneen.

Noin 20.000km matka Helsingistä Kathmanduun starttaa 2. elokuuta, eli huomenna!

Kiire kahlitsee kuumeen

Kiina, Venäjä, Yleistä - 21.7.2012 21:48

Syön tässä kanaa ja nuudeleita puikoilla, mutta en ole vielä Aasiassa. Itse asiassa Uudesta-Seelannista palanneet ystäväni toivat nämä puikot (oikein kätevät) ja kämppis teki ruoan, olen siis vielä Suomessa. Lähetän parhaillaan CouchSurfing –hakemusta pekingiläiselle nuorelle. Sohvia kylästä löytyy, Pekingissä on yli 3000 CouchSurffaajaa, jotka ovat halukkaita majoittamaan ventovieraan luokseen. En pyri säästämään majoituskuluissa (hostellit Pekingissä ovat edullisia), vaan tutustumaan paikallisten pekingiläisten elämään.

Vaikka aikaa lähtöön on enää kaksi viikkoa, niin matkakuume nousee hyvin verkkaisesti. Henkisesti en ole ehtinyt valmistautua vielä juuri lainkaan. Mielessä pyörii vain koko ajan tehtävät asiat, jotka täytyy saada tehtyä ennen lähtöä. Tuntuu, ettei matkakuume nouse, koska aika ei kulu odottaen, vaan asioita järjestellen. Vaihtoyliopiston kursseja pitäisi alkaa valitsemaan ja muita vaihtoon liittyviä järjestelyjä viimeistellä ennen lähtöä. Tarvittavat ilmoitukset Kelaan tulisi hoitaa sekä muuttaa tavarat toiseen asuntoon. Vapaa-aikaa asioiden hoitamiseen ei paljoa jää, kun olen 6 päivää viikossa töissä eikä töiden jälkeen jaksa edes juuri mitään tehdä. Polkupyöränikin varastettiin juuri, mistä koitui lisää virastoissa juoksemista, mutta toisaalta muutokuorma pieneni. Junalippuja en ole vielä ostanut, koska en ole päättänyt reittiäni eikä Hong Kongin viisumi ole vielä saapunut. Majoitukset järjestän vasta liput ostettuani, kun aikatauluni hieman selkenee.

On minulla kuitenkin kaikki pääpiirteittäin suunniteltuna päässäni. Soitin tänään sukulaiselleni, josko hän olisi ollut Pietarissa samoihin aikoihin kun tarkoitukseni on lähteä, mutta hänen Venäjän viisuminsa oli juuri umpeutunut. Taidan siis jättää Pietarin johonkin toiseen kertaan ja matkustaa suoraan Moskovaan. Viisumeiden suhteen ei voi muuta tehdä kuin odottaa ja vakuutus on sentään hankittu. Rokotuksetkin pitäisi olla kunnossa. Kun luotostakaan ei ole pulaa, niin ei kai ole oikeastaan hätääkään.

Sain käsiini TrailBlazerin Tans-Siberian Handbookin, jonka jo selailin läpi. Vaikuttaa erittäin hyödylliseltä opukselta, jota voin jo tässä vaiheessa suositella kaikille reitistä kiinnostuneille. Kirjasta löytyy paljon taustatietoja radasta ja maista, kiinnostavaa ajankohtaista faktaa kaupunkien palveluista, pakkausohjeet ja muut käytännön niksit matkalle, karttoja, ohjeet lipunostoon sekä kolmen kielen perusteet, lisäksi kirja kertoo kilometri kilometriltä, mitä junan ikkunasta milloinkin näkyy. Kirjan kun ottaa käteen, niin tuntee matkakuumeen jo heti nousevan! Onneksi tuo junamatka on niin pitkä, että siinä ehtii henkisestikin tilanteen tasalle ja ymmärtää olevansa matkalla kohti horisonttia.

Blogikoneisto uudistui

Yleistä - 20.7.2012 00:05

Acerin TravelMate oli yksi ensimmäisiä miniläppäreitä ja toimittajien keskuudessa huippusuosittu pienen ja kevyen kokonsa, sekä hyvän näppäimistönsä ansiosta. Se oli ensimmäinen kannettava tietokone, jonka ostin, ja ollut reissuilla mukanani viimeiset viisi vuotta. Aivan erinomainen bloggaajan tietokone, jossa oli vielä lisäakkukin. Valitettavasti akunkesto oli nyt jo niin kehno lisäakusta huolimatta, että kone oli uusittava, vaikkei siinä muuta vikaa oikeastaan ollutkaan. Sillä hoitui hienosti koulutöihin tarvittava Officen pyörittely, surffailu sekä bloggaaminen.

Ostin nyt siis uudeksi miniläppärikseni kaikista lupauksistani huolimatta 13-tuumaisen Applen Macbook Airin. Olin vannoutunut PC-käyttäjä, joka ei koskisi pitkällä tikullakaan tuohon hipsterkummajaiseen. Kunnes Applen Macbook Airin hinta laski alle 1000 euron ja myönsin, että olin aina salaa ihaillut tuota muotoilultaan silmiähivelevän kaunista laitetta, mutta logo kannessa oli ollut minulle siihen asti liian kallis.

Olin tottunut Windows-käyttäjä, joten Macin käyttö herätti minussa aluksi ristiriitaisia tunteita. Toisaalta kevyin sormiliikkein sulavasti ohjailtava käyttöjärjestelmä tuntui olevan askeleen Microsoft Windowsia edellä, mutta toisaalta Macin käyttöjärjestelmässä oli sellaisia puutteita, jotka olivat itsestäänselvyyksiä Windowsilla, kuten avautuvien ikkunoiden näyttäminen kokonäyttötilassa sekä kansioiden ja tiedostojen laajat hallintamahdollisuudet. Erilaisiin pikanäppäinkomentoihin tottui melko nopeasti, mutta bloggaajana minua ärsytti del –näppäimen puuttuminen, jolla voi pyyhkiä tekstiä kursorin edeltä sekä esimerkiksi poistaa tiedostoja. Tuohon hommaan onneksi löytyi ratkaisu eräällä näppäinyhdistelmällä.

Mutta vaikeudet Macin kanssa olivat aluksi ärsyttäviä ja mietin jo tehneeni huonon ostoksen, jota kaduin. Oli hyvin yllättävää ja harmillista todeta, että Macille tehdyt offline-bloggeriohjelmat ovat säälittäviä tuotoksia ja vieläpä maksullisia. Nyt joku saa kertoa minulle, jos tietää Macille hyvän bloggerin. Kokeilin MarsEditiä, Blogonia, ectoa sekä MacJournalia, mutta mikään niistä ei ollut lähellekään Windows Live Writerin veroinen, joka on kaiken lisäksi ilmainen. Oletin jotenkin, että Mac-käyttäjät ovat innokkaita bloggaajia ja muuten luovia, joilla on parhaat ohjelmat kaikkeen luovaan, mutta mainitsemissani bloggereissa oli suuria puutteita aivan perusasioissa. Esimerkiksi noista ohjelmista yhdessä ainoastaan taisi olla mahdollisuus lisätä kuvia thumbnailina blogiviestiin, joissain ei ollut mitään mahdollisuutta muokata lisättävien kuvien kokoa. ecto oli lähimpänä hyväksyttävää bloggeria, mutta sen ongelma oli jatkuva kaatuileminen, koska ohjelmaa ei ole jaksettu päivittää enää aikoihin, kuten ei ole päivitetty Blogoniakaan, joten ne eivät toimi uudella Mac OS Lionilla. Onneksi en sentään maksanut mitään noista kokeiluversioista. Harmi ettei koodareilla riitä intoa päivittää Macin bloggereita.

Bloggaus on minulle yksi merkityksellisimpiä asioita tietokoneella, joten olin hyvin turhautunut Macciin siinä suhteessa. Ei ollut enää muita vaihtoehtoja kuin asentaa Windows Macbookilleni, jotta voisin taas blogata. Tuossa projektissa tuli esiin uusia ongelmia; en voinut siirtää tiedostoja ulkoiselle kovalevylle Maciltäni. Sain selville, ettei Mac pysty siirtämään tiedostoja NTFS –kovalevylle jostain kummansyystä, ja joutuisin vaihtamaan kovalevyn FAT32 –muotoon. En ollut kovin innokas muuttamaan ulkoisen kovalevyni formaattia, koska FAT32:lla ei voi kopioida kovalevylle yli 4GB tiedostoja, esimerkiksi DVD- tai BluRay-elokuvia. Ja sitä paitsi jos joskus haluaisin siirtää tiedostoja jonkun kaverini ulkoiselle kovalevylle, niin se ei onnistuisi NTFS formaatille, joka on kuitenkin lähes kaikissa suurissa kovalevyissä. Tuntui, että vaikeuksia tuli toinen toisensa jälkeen ja minulla menisi kaikki aika niiden selvittämiseen ennen kuin pääsisin bloggaamaan. Onneksi tuohon kovalevyongelmaan löytyi lopulta ratkaisuksi eräs ohjelma, joka mahdollistaa tiedostojen kopioimisen NTFS kovalevyille Maciltä. Näidenkin ohjelmien joukossa oli valitettavan paljon vanhentuneita ja toimimattomia ohjelmia.

Lopulta sain kuitenkin Windowsin asennettua Macilleni. Se on itse asiassa mielestäni aivan nerokas! Käytän tässä Macin omaa käyttöjärjestelmää, mutta voin yhtä nappia painamalla käynnistää Windowsin käyttöjärjestelmän taustalle pyörimään. Se ei häiritse Macin käyttöä ollenkaan, itse asiassa koko Windowsin olemassaoloa ei huomaa lähes millään tavalla, paitsi sillä että voin käynnistää nyt koneellani Windows-ohjelmia, kuten WLW:n, mikä on aivan mahtavaa!

Nyt voin sanoa, että tämä tietokone tuntuu täydelliseltä! Siinä on Macin laadukas ja tyylikäs runko, sulavasti toimiva käyttöjärjestelmä, erittäin mukava ja vieläpä valaistu näppäimistö, siinä toimii Macin ohjelmat sekä Windowsin ohjelmat, ennen kaikkea tämä bloggerin unelma, Windows Live Writer, jota ei voi  tarpeeksi kehua! Olen tähän siis loppuen lopulta erittäin tyytyväinen, kun sain muokattua sen tarpeitteni mukaan toimivaksi. Vaivaa täytyy nähdä, mutta suosittelen.

Kummankaa matkustais? MacBook Air

Viisumeita intiaanille

Hongkong, Kiina, Mongolia, Venäjä, Yleistä - 12.7.2012 00:13

Passissa komeilee nyt Kiinan kansantasavallan puolen vuoden multientry-viisumi. Junamatkan vaikeimmat viisumit on siis hankittu. Kiinan viisumiehdoissa lukee, että tulisi esittää paluulento Kiinasta viisumia haettaessa ja se onkin ollut monen viisumia hankkineen päänvaivana. Tähän on kuitenkin helppo ratkaisu, joka ainakin omalla kohdallani toimi näppärästi. En turhaan ostanut lentoja, jotka olisin sitten myöhemmin perunut, vaan kirjoitin tekaistun matkasuunnitelman milloin aion olla missäkin osoitetietoineen ja selitin jatkavani sitten junalla matkaa Hong Kongiin opiskelemaan. Useiden junalippujen hankkiminen tässä vaiheessa on käytännössä hyvin hankalaa ja epäviisasta, koska matkustuspäivämääriä on niin vaikea lyödä lukkoon. Kulosaaressa sijaitsevassa Kiinan suurlähetystössä ei kohdallani kyseltykään lentolippuja, mutta sen sijaan he halusivat kopion Hong Kongin yliopiston vahvistuskirjeestä, siihen olin onneksi osannut varautua. Neljän arkipäivän kuluttua viisumini olikin jo valmis haettavaksi. Kiinan viisumin hankinnassa ei siis mitään ongelmia.

Viisumit ovat melko kalliita, sen olen huomannut. Venäjän kuukauden turistiviisumista maksoin 70€ ja nyt tämä Kiinan viisumi kevensi kukkaroani 120€. Siihen kun lisää vielä Hong Kongin noin 50€ puolen vuoden opiskeluviisumin, joka on suhteellisen edullinen viisumi tässä joukossa – mutta silti outoa, että Kiinaan ja Hong Kongiin tarvitaan omat viisumit – sekä 50€ arvoisen Mongolian turistiviisumin, niin päästään lähes 300 euroon. Tuolla rahallahan ostaisi jo viikon matkan vaikkapa Turkkiin!

Eilen aamulla kävin siis hakemassa Kiinan viisumini ja illalla töistä kotiin palattua täytinkin jo Mongolian viisumihakemuksen. Helsinki on näiden viisumien järjestämisen kannalta sikäli hyvä paikka asua, kun ei tarvitse passiaan postiin laittaa, vaan niin kuin tänäänkin aamulla otin lähijunan Kirkkonummelle ja kävelin Mongolian kunniakonsulaattiin. Se oli erikoinen paikka siinä mielessä, että kyseessä oli aivan tavallinen omakotitalo jossain peltojen ympäröimänä Kirkkonummella. Toimisto näytti tavallisen asuintalon isolta eteiseltä, joka oli sisustettu pöydällä ja parilla rulokaapilla. Mutta kyseessähän ei ollut suurlähetystö, vaan kunniakonsulaatti – mikä ikinä se nyt onkaan. Niinpä töissäkään ei ollut Mongolian suurlähettiläs vaan itse asiassa suomalainen nainen. Tuntui erikoiselta hakea ulkomaan viisumia suomalaiselta henkilöltä. Oli miten oli, erittäin hienoa, että on tällainen mahdollisuus saada viisumi Mongoliaan, eikä tarvitse lähettää passiaan Moskovaan. Naishenkilö oli oikein mukava ja avulias. Kysyin tarvitseeko Mongolian viisumi käydä rekisteröimässä paikan päällä, kuten viisumihakemuksessa käsketään tekemään, mutta hän osasi kertoa ettei sellaista ollut todellisuudessa tarvetta tehdä. Se oli hyvä tietää, ettei turhaan käytä sitten aikaansa virastoissa, vaikka auttavathan sellaiset kokemukset ymmärtämään paremmin paikallista kulttuuria. Venäjän viisumihan sen sijaan tulee käydä rekisteröimässä, mikäli viipyy yhdessä paikassa yli kolme arkipäivää, mutta minun kohdallani tuo ehto ei taida täyttyä.

Mongolian viisumihakemuksessa huvittava piirre sen lisäksi, että se oli todella lyhyt ja yksinkertainen verrattuna Venäjän ja Kiinan viisumeihin, oli tarkasti päiväkohtaisesti hinnoiteltu käsittelynopeus aina seitsemästä arkipäivästä “odottaessa” saatavaan viisumiin. Onneksi olen ajoissa liikkeellä niin voin hyvin ottaa hitaimman ja edullisimman käsittelynopeuden.

Kunhan ensi viikolla saan Mongolian viisumini, niin minulla on kasassa nuo Trans-Mongolian “kolmoset”. Junalippuostoksille aion lähteä kuitenkin vasta Hong Kongin viisumin saatuani. Vaikka elokuu on venäläisten suosituin lomakuukausi ja junat ovat yleensä hyvin täynnä, niin kaippa sieltä sentään yksi paikka jostain hattuhyllyltä meikäläisellekin löytyy, varsinkin kun matkustusaikataulu on joustava, niin kuin tällaisella matkalla on tietysti hyvä ollakin. Intiaanien viisauden mukaan on hyvä matkustaa rauhallisesti, sillä sielu kulkee kävelyvauhtia. Se on siis syy sille, kun joskus matkustaa lentäen maailman toiselle puolelle ja jonkun aikaa on sellainen tunne, että en ole oikeasti ihan vielä täällä. Jotkut sanovat, että siihen menee puoli vuotta. Sopeutumiseen. Vasta silloin sielusikin on ehtinyt saavuttaa sinut? Kyllä siinä jokin totuus piilee, uskon. Siinä, että sielu matkustaa ihmisen vauhtia, ei koneen.

Road trip lyhykäisyydessään

Yleistä - 3.7.2012 13:14

Laivamme Tukholmasta saapui eilen aamulla Helsinkiin. Täten koko lomani siis alkoi laivamatkalla Tukholmaan ja päättyi laivamatkalla Helsinkiin. Siinä välissä ehdin toki moneen paikkaan.

Heitin matkatavarani kotiin ja lähes saman tien hain pyörän kellarista ja lähdin polkemaan kohti työpaikkaani. Palasin töihin ja arkeen hyvillä mielin onnistuneen loman jälkeen.

Pienen yhteenvedon road tripistämme voisin vielä tehdä.

Ehdottomia mieleen painuneita kohokohtia matkaltamme olivat Pärnun upea ranta, Varsovan mukava yöelämä, Prahan kaunis kaupunki ja Vltava –joki, Salzburgin idyllinen ja viihtyisä pikkukaupunki sekä vuoristomaisemat, Itävallan ja Saksan rajan välinen alppitie sekä Hampurin eloisa ja värikäs Reeperbahn.

Autobahnilla nopeudet nousivat 220km/h, kun tie oli riittävän tyhjä. Teillä oli kuitenkin melko paljon liikennettä ja tietöitä, joten kovin kovaa vauhtia ei aina päässyt eteenpäin. Taisimmepa seistä pari tuntia ruuhkassakin edeten kymmenisen kilometriä. Autobahnin tasoisia teitä näimme paljon muuallakin, mutta ainoastaan Saksan teillä ei ole rajoituksia. Olisimme myös odottaneet näkevämme enemmän hienoja autoja kuten Ferrareita, mutta ensimmäinen nähtiin vasta Tukholmassa. Autobahnin vasemmalla kaistalla kiisivät pääasiassa BMW:t ja Audit.

Kilometrejä matkan aikana kertyi 4750km. Suuren osan ajasta istuimme autossa, mutta ehdimme mielestämme nähdä paljon muutakin ja tutustua kaupunkeihin. Ei jäänyt ollenkaan sellainen muisto, että olisimme vain ajaneet. Näimme paljon vanhoja kaupunkeja ja vanhaa arkkitehtuuria ja itse sain ainakin huomattavasti paremman kuvan Euroopasta, kuin mitä ennen matkaamme tiesin.

Vaikka ongelmia auton pakoputken kanssa olikin, niin olimme molemmat yllättyneitä, ettei automme jättänyt meitä kertaakaan tienvarteen. Emme uskaltaneet edes varata laivalippuja kuin vasta pari päivää ennen lähtöä, sillä epäilimme kovasti auton kestävyyttä. Itse asiassa auto toimi oikein hyvin, vaikka ajoimme autobahnilla talla pohjassa, ei ylikuumennut ruuhkissa tai kaupunkiajossakaan. Korkeimmillaan keskikulutuksemme nousi 11 litraan sataa kilometriä kohti, kun 8 on normaali keskikulutus.

Budjettimme matkalle oli alunperin 1000€ per henki, mutta pääsimme paljon vähemmällä. Loppuen lopuksi rahaa kului noin 700€. Paljon kalliimpaa kuin interrail kyllä, mutta auton kanssa on vapaampaa liikkuminen ja majoittautuminen. Ja road trip on aina road trip. Se tuli nyt koettua ja erittäin hyvä niin! Oikein onnistunut matka kaiken kaikkiaan ja oli mukava nähdä tuttuja ja uusia ihmisiä maailmalla!