Aloha from Hawaii

Yhdysvallat (USA) - 2.8.2018 08:59

Check out our new video at: https://vimeo.com/282805357

Password: 1205

Greetings from paradise!

When I was a child I dreamed of going to Hawaii. But it was so far away from Finland, and so expensive. The Canary Islands or Thailand were usually the easier holiday destinations. I never thought one day I would go to Hawaii. But I did. We did! It was conveniently on the way from Sydney to Vancouver.

It was expensive, but totally worth it. We had such an amazing time!

We flew in to Honolulu, which is the capital of the “aloha” state on the island of Oahu. On our way we travelled back in time! That was so weird. We had already had breakfast that day in Sydney, but we had it again the same day in Honolulu. We were so tired when we arrived very early in the morning. The US customs wasn’t even open yet so we had to wait for the staff to come to work before we could enter their country. You hear all those rumors of how intimidating the immigration is at the US border, but we had none of that. The friendly man said aloha and didn’t ask further questions. I do believe the rumors though.. Anyways, we were so tired, too many crying babies on the flight. The Dreamliner was a nice plane in itself though, big windows and such a smooth landing we didn’t know if we had touched the ground. Maybe it was just not to wake anyone up so early.. although we figured people in Hawaii get up very early. Sunrises are beautiful. Back to being tired, the excellent news for us at the time of arriving to our hotel was not only that we got an upgrade because we’re on honeymoon, but also the fact that we could check in at 7am instead of 1pm! We had breakfast and crashed on the bed.

We woke again in the afternoon and felt like it was morning. Did some bikini shopping and got a local sim card, which is great since it works in Canada as well and we can pick up Uber rides because of the mobile data. We went to watch the sunset at Waikiki beach and had some fish tacos for dinner. Couldn’t believe how loud the people were in the restaurant. And the tipping culture. Still getting used to it. The same with your purchases being hit with the tax at the cashier and there you go suddenly spending 10% more than you thought. But it’s probably just my cultural stiffness.. The beauty of the nature and the island lifestyle make up for it all.

So we spent almost four days on Oahu, renting a car for one and a half days. Even though Honolulu is quite a big city, the Waikiki area was nice and walkable. There were plenty of shops and restaurants. The island offers much more though. We paid a brief visit to the historical Pearl Harbour, and visited also Dole pineapple plantation. We also hiked up the crater at Diamond Head (with hundreds of other people). Then drove to the North Shores along the west coast. The scenery changed dramatically from dry to lush and mountainous, and there were really nice beaches at the North Shores. We had excellent shrimps at Giovanni’s shrimp truck. I never thought truck food could really be any good but I have to say these were probably the most delicious 12 hot and spicy shrimps I’ve had in my life! We spent our afternoon on a beautiful and quiet beach that I had spotted from the map. There was even a natural ocean pool! Turtle Bay, but don’t tell too many people about it. There were nice beaches at Haleiwa and Waimea as well. But we continued to Lanikai where we stayed in an Airbnb. We had a tasty seafood dinner there and the next day woke up to watch the sunrise at the beach. We had to get up early anyway to return the rental car and catch our flight to the island of Maui.

We had originally booked our flights to the Big Island where we could have explored the volcano national park, but because of the volcanic activity the park is mainly closed, so we decided to go to Maui instead. And I’m happy we did, since Maui was epic!

We spent 7 days on Maui, which was a really good amount of time to explore the whole island. Rental car is a must. We had a nice Jeep, which good on some of the bumpy parts of the road to Hana. The rental company we used on Oahu and Maui is called Alamo. They had frequent shuttle buses from terminal to their office where we picked up and returned the rental cars. Their service was very good and fast. No issues, and returning the car was very easy.

We had an Airbnb for our stay in Maui. It was located in south Kihei, which I think was a perfect location. The beaches in Kihei are much nicer and less crowded than those in Lahaina, where many of the tourists tend to go. Also, Kihei had a lot of services available and was a good location to explore the island. We saw many sea turtles when snorkeling at the beaches in Kihei/Makena area. The water was so clean and clear. It was pristine. Like it was supposed to be, everywhere, before man polluted the waters. And the beaches were sandy, no trash anywhere! So pleasing. It’s such an isolated place. That comes with a cost too. We thought we save a lot living in an Airbnb and cooking ourselves, and then we were quite shocked about the prices in a grocery store. But that’s it, the logistics of getting food and goods to the islands is so expensive. A simple package of toast bread was 5$, a bit fancier bread was already 9$. Four cans of Maui brewing company’a beer was also 9$. Mmm, pineapple wheat beer for the hot summer’s days. It was so worth the money.

We had sunny weather throughout our stay there. It was between 30 and 35 degrees. We were able to work on our sun tans. The Airbnb had beach chairs and the works, so we really enjoyed comfortable staying on the beach. The first night, we went for an evening swim at sunset and I almost bumped into a massive sea turtle! We saw many of them the following days as well. Amazing creatures. The snorkeling from the shore was good, but we still paid for a snorkeling trip to Molokini crater, which is supposed to be one of the top 10 snorkeling spots in the world. It was good and colourful, yet I would say we saw more interesting stuff at Palawan in the Philippines.

Besides the ocean and snorkeling, another highlight was the road to Hana, which is basically going around the East part of the island. We went via the south side, so we started by going through the dry and windy. It was spectacular. We drove through lava fields and dry lands, which changed to tropical forest around the eastern bend. On our way we stopped to eat local fruit from farmers who had fell in love with the island and its lifestyle. I can see why. During the day we did almost a three hours hike on the Pipiwai trail, which starts from the ocean, following the river leading from the seven sacred pools all the way to a beautiful waterfall. The trail follows the river and goes through a bamboo forest. A wonderful experience! The bamboos make an almost instrumental sounds when clonking to each others in the wind. Pipiwai was the highlight on the road to Hana, but we saw many more waterfalls and pools along the road still. We also explored a cave on the black sand beach, which gets its colour from the lava rock. The evening we ended in a surfing town called Paia.

Talking about surfing. I had to try that, of course. No instructions, but after about one hour of surfing I was able to stand on the board and ride a wave, three times! It was nearly sensational, the feeling when the wave took over and the board picked up speed.

We did some cocktails (Mai tais), good food (ahi and poke), chilling and sitting by the pool as well, although our week was pretty active! Difficult to say which one was the most unforgettable experience, but surely the summit hike at Haleakala Red Hill was an amazing one! We drove, from practically sea level to 3,050m altitude. On the way we passed through different climates, until we were above the clouds. Once up there, we did a 3hr hike down and up the crater. The scenery was like from Mars. Volcano cinders, red dirt, black dirt, species that can’t be found anywhere else. Dramatic landscape, and then clouds hanging low below. We went quite far to the crater until there were no other people. There was no sound. It was beautiful. I ran a loop around a cinder, which was a mistake. In that altitude and scorching heat I lost my breath and was exhausted! And that was at the bottom of our trail. Now we needed to hike up all the way had come down. But it went well, we made it back to the top. In perfect time to witness the most beautiful sunset I’ve ever seen! We sat on our beach chairs on the summit above the clouds watching the sun paint the sky and the dancing clouds as the evening turned to night. Just to reveal the most amazing starry sky!

Waikiki beach My little mermaidHonolulu as seen from Diamond Head 

Trying the local dish, Poke! Really yummy, raw fish. Banana ice!My wife having so much fun in the Waikiki waves Submarine at Pearl HarbourWhipped pineapple  The best shrimps I've ever had - at Giovanni's shrimp truck

Did you know that coconut palm trees were not original to Hawaii Our secret beach on the island of O'ahu, with a natural ocean pool 

Dinner with my beautiful wife Sunrise 6am at Lanikai beach Sunset at our home beach in Maui

Makena beach   On the road to HanaThe south side of Maui was very dry and windy Black goat on the lava fieldsOn the road to Hana - stopping to eat a fruitplatter in a bamboo garden Sandals Waterfall on Pipiwai trail Measuring the size of this plant Looking that the tree is in healthy condition after all those tourists climbing on it Bamboo forest The last waterfall on our Pipiwai trail On our way back Seven sacred pools leading to the ocean Cave exploration The sand on this beach was black from the lava rock The beautiful Hakeakala crater from 3000m   Silver sword is a plant that can be found only here in the crater The hike up from the crater was strenuous  After the crater hike we sat down to watch the sun set Watching the clouds dance as the sun set No more t-shirts and shorts in 5 degrees weather! Teaching myself to surf at Kanapali beach Happy man after learning to catch a wave  Snorkeling in the Molokini crater   My wife got friendly with the sea turtles  Local dish, Ahi Local dish, fresh fish Mai tais on the last evening in Maui

Alaska

Yhdysvallat (USA) - 27.8.2015 10:57

The last frontier, eli viimeinen rintama, johon päättyy myös tämänkertainen maaliskuussa alkanut matkani. Viikko Alaskassa, joka on kuusi kertaa Suomen kokoinen, oli auttamatta lyhyt, mutta teimme siitä ikimuistoisen. Se on Erämaa. Valtava. Hämmästyttävä, villi, todellinen ja kaunis. Vetoaa tietyntyyppisiin ihmisiin. Ihmisiin, jotka arvostavat yksityisyyttä, ehkä myös yksinäisyyttä, rauhaa ja luonnon majesteettisuutta. Minuun.

Alaska on kuin toinen maa San Franciscoon verrattuna, vaikka saman lipun alla ollaankin. Autot siellä kuljettaisivat tukkeja tarvittaessa. Miehet pukeutuvat metsuripaitoihin molemmissa, mutta Alaskassa se ei näytä muodikkaalta. Ihmiset nauttivat aamukahvinsa kuten San Franciscossakin, mutta lähtevät sen jälkeen vuorille ulkoilemaan. Toiset pyöräilevät, toiset metsästävät, jotkut kalastavat, melovat, kävelevät, juoksevat, kiipeilevät, talvisin hiihtävät, kelkkailevat ja laskettelevat… Ulkoilmaihmisiä joka tapauksessa. Vähän niin kuin lappilaiset. Alaska onkin houkutellut kiitettävän verran suomalaisia, joista yhden tapasin Alaska SeaLife centerin meribiologina.

Saavuin Anchorageen, joka on tämän osavaltion pääkaupunki ja noin 700 000 asukkaan koti. Infrastruktuuriltaan Seinäjoen kaltainen. Talot ovat matalia ja toisistaan erillään. Kaupungin keskustassa on puistoja ja koteja hoitamattomine puutarhoineen, mikä mielestäni kuvastaa vähäistä kiinnostusta puutarhanhoitoa kohtaan, tonttien huokeita hintoja ydinkeskustassa tai asukkaiden äveriäisyyttä. Joka tapauksessa se oli minusta huvittavan näköistä.

Lentokentällä minua oli vastassa mongolialainen ystäväni, Khulan, jonka tapasin kolme vuotta sitten Ulan Baatorissa junamatkallani Helsingistä Pekingiin. Oli uskomatonta nähdä uudestaan! Hän muutti pari vuotta sitten Anchorageen opiskellakseen insinööriksi. Myös Khulanin sisko, Anu, saapui muutama päivä minua ennen Alaskaan. Hän ja Batma, kolmas mongolialainen, aloittavat opintonsa Anchoragen yliopistossa tänä syksynä. Heistä kaikista huolehtii Karin, 61-vuotias alaskalainen maailmanmatkaaja, joka ei kyllä vaikuta juuri 40 vuotta vanhemmalta, kun yhä seikkailee vuorilla ja ympäri maailmaa.

Ensimmäisenä iltana menimme kunnon pihvi-illalliselle ravintolaan juhlistamaan saapumistani Alaskaan ja sitä, että Khulan oli saanut töitä samana päivänä yliopistolta opiskelun ohessa. Ruoan jälkeenkin päivänvaloa oli vielä sen verran jäljellä, että kiipesimme yhdelle lähivuorista, joita Etelä-Alaskassa tuntui olevan joka puolella.

Seuraavana aamuna lähdimmekin jo koko porukalla Anchoragen eteläpuolelle Sewardsiin, jossa Karinin tuttavilla on Orca Islands niminen vapaa-ajan kohde. Se on siis erääseen meren poukamaan rakennettu lomakohde, jossa ihmiset asuvat mongolialaisille tutuissa luksusjurtissa ja saavat kalastella, meloa, uida ja retkeillä Dennisin ja Susanin tarjoamilla välineillä. Paikka on kallioinen, joten kaikki on rakennettu puisille kansille ja laitureille. Oltiin todella luonnonhelmassa; paikka on jyrkkien vuorenrinteiden ympäröimä, joten sinne pääsee ainoastaan veneellä. Tarvittavat sähkölaitteet toimivat aurinkoenergialla ja muu kaasulla. Jurtissa on sängyt, vessat, suihkut ja keittiöt. Khulan ja Karin olivat avustamassa Dennisiä ja Susania paikan pystyttämisessä aiemmin, joten saimme koko porukalla majoittua ilmaiseksi! Säät olivat mitä mahtavimmat. Näimme myös paljon eläimiä: saukkoja jotka sukeltelivat laiturimme alta simpukoita, hylkeitä, kotkan ja valtavasti lohia. Eräs toinen lomailija sai yli 10 kilon lohen laiturilta uistinta viskaamalla! Meloimme kajakeilla eräälle vesiputoukselle, josta johtava joki oli täynnä kutevia ja kuolemaatekeviä lohia. Otimme joitain niistä käsillä kiinni vedestä! Siellä näimme myös kotkan ja olisimme hyvin saattaneet nähdä karhujakin helpon ravinnon perässä. Kävimme myös pienellä vaelluksella sammaleen peittämässä metsikössä. Anulle ja Batmalle kaikki veteen liittyvä oli uutta ja ihmeellistä. Kuten moni muukaan mongolialainen, he eivät olleet koskaan ennen nähneet merta. He pääsivät ensimmäistä kertaa moottoriveneilemään ja olivat niin rohkeita, että lähtivät melomaan kajakeilla ja surffilaudoilla. Lopulta saimme heidät uimaankin!

Parin päivän päästä lähdimme takaisin Anchorageen ja matkalla pysähdyimme Alaska SeaLife centeriin, jossa Khulan aiemmin työskenteli. Kävimme matkalla myös eräällä läheisellä jäätiköllä. Meidän piti kuitenkin ennättää takaisin kaupunkiin, sillä Anulla ja Batmalla alkaisi koulu seuraavana päivänä.

Kun Anu ja Batma menivät kouluun, minä ja Khulan lähdimme muutaman päivän reissulle retkeilemään Denaliin ja muualle Anchoragen pohjoispuolelle. Denalissa näimme Pohjois-Amerikan korkeimman vuoren, Mt McKinleyn, joka kohoaa lähes 6200 metriin. Kiikareilla lumista vuorenhuippua katsellessa palautui mieleen väistämättä hyvät ja vaikeat muistot Mt Blancin reissultamme. Olosuhteet siellä ylhäällä eivät ole helpot, mutta maisemat ovat upeat. Retkeilimme ensimmäisen päivän kauniin Byers järven ympäristössä, jossa myös yövyimme. Järvi oli kirkas ja tyyni, kutsui uimaan punaisten lohien kanssa. Oli se myös kylmä, kerta on 8 kuukautta vuodesta jään peitossa. Tämän tästä pysähdyimme poimimaan mustikoita. Tankkaus olikin hyväksi, koska illalla huomasimme ettei kaasupolttimen säiliö ja poltin sovikaan yhteen, joten ruoanlaitto hankaloitui. Tämä lisäsi entisestään perinteisen Trangian suosiotani.. Mutta meillä sattui olemaan matkassa jotain paikallisia ihmeellisiä polttopuita, kaksi sellaista. Kaksi ei ole paljon, mutta varsin riittävästi, kun yksi puu palaa kolmatta tuntia.

Seuraava päivä oli melko pitkälti ajopäivä, kun ajelimme hiljakseen kesäisin käytössä olevaa Denali Highwayta kohti Paxsonia tehden pieniä kävelyitä siellä täällä. Maisemat olivat mahtavat ja vaihtelavat, vuoria oli aina ympärillä, kauempana tai lähempänä. Välillä tie kohosi puurajan yläpuolelle, ja toisinaan saimme ihastella ruskan värjäämää lehdistöä ja tundraa. Näimme myös uljaan hirvikolmikon ylittämässä lampea. Paljon jäätiköitä, jokia, soita, järviä, marjoja ja kynttiläkuusia. Yhdelle seurueelle New Yorkista oli sattunut kaksi rengasrikkoa hiekkatiellä eikä erämaassa ole kännykkäverkkoa, joten teimme heille tilaa autossamme ja onneksi 20 mailin päässä oli pieni rengaspaja, jossa he saivat renkaansa paikattua. Mitään muuta rengaskorjaamoa en koko 140 mailin hiekkatiellä nähnytkään. He olivat ikikiitollisia avustamme ja kutsuivat käymään luonaan New Yorkissa!

Näimme luonnonpuistossa myös monia metsästäjiä sekä kalastajia leikkikaluineen, eli mönkijöineen, jeeppeineen ja veneineen, joita he vetelivät matkailuautojensa perässä. Oli uskomatonta edes kuvitella, mitä kaikki ne vimpaimet maksaisivat, mutta palkat Alaskassa toki ovat kohdallaan, eikä osavaltio peri veroa asukkailtaan, vaan itse asiassa maksaa heille osinkoa öljytuotoistaan. En kuitenkaan koskaan nähnyt Phnom Penhin kaltaisia kartanoita missään, että ei raha sillä tavalla ollut näkyvissä muuta kuin vapaa-ajan harrastuksissa.

En koskaan itse asiassa haaveillut Amerikan suurkaupunkien näkemisestä, mutta Alaska minulla on ollut mielessä. Onhan se osa Amerikkaa, mutta hyvin omanlaisensa. Ihmiset siellä vaikuttivat huolettomilta ja rennoilta. He kulkivat ulkoiluvaatteissa, hymyilivät ja nauroivat paljon. Jopa suositussa paikallisessa kuppilassa, jossa kävimme kuuntelemassa livemusiikkia, väki oli monenkirjavaa. Oli kalastuslakkeja ja –liivejä, fleecejä, t-paitoja, ja joitain kauluspaitoja, mutta ”hipsterit” ja jupit puuttuivat. Tunnelma oli rento ja väki oli tanssituulella. Sielläkin otetaan kesästä kaikki irti niin kuin Suomessa. Talvellakin aktiviteetit jatkuvat, mutta vaihtuvat. Rohkeat jopa surffaavat Alaskassa kesällä. Näimme kerran kuinka vuorovesiaalto tuli vuonoa pitkin rantaa kohti ja siinä oli surffaaja pitkän matkaa aallonharjalla!

Tämän matkan aikana ehdin nähdä hieman, mitä Alaskalla on tarjota, ja löysinkin itseni jo haaveilemasta pidemmistä kalastus- ja melontareissuista Alaskan joilla. Ja olisihan siellä huippu jos toinenkin kavuttavaksi, mahdollisesti jopa nimettäväksi! Alaska on aikalailla toisella puolella maapalloa Suomeen nähden, mutta kesäisin sinne lentää näppärästi pohjoisnavan ylitse. Minä jään kaipaamaan Alaskaa ja uskon, että tunne on molemminpuolinen, sillä lähtiessä näytti siltä, ettei Alaska halua päästääkään minua menemään, kun lentokentälle lähtiessä autonrengas oli tyhjä, tarvittavat työkalut renkaan vaihtoon puutteelliset ja lopulta autokaan ei startannut. Tässä kuitenkin olen, matkalla kotiin, Suomeen, uskomatonta. Alaskaan vielä joskus uudestaan, ehdottomasti!

Koti on koti ja se on Suomi. Tuntuu mukavalta palata. Ensimmäistä kertaa matkalta maailman ympäri. Hieno reissu. Ennen kaikkea hienoja ihmisiä, hienoja hetkiä, hyviä keskusteluita. Life is good!

Haikkailua takapihalla Minä, Anu ja Khulan Orca Islandilla Karin, Dennis ja Susan Lohijoki Amerikan kotka saalistaa Orca Islands Valtavat vuorovesierot Uimakaveri Orca Islands Batma suppailemassa Anu, minä ja Khulan Exit glacierilla Auringonlasku Anchoragessa Mt McKinley Byers lake Ihmehalko Bongaa hirvet Aluks siinä oli vain Petu ja mä.. Tangle lake Ruska Matanuskalaaksossa Täydellinen joki koskenlaskuun Hauska pikkukahvila

Kuvia Kaliforniasta

Yhdysvallat (USA) - 25.8.2015 22:40

Haight Castro Lands end Ocean beach Ocean beach Ocean beach Ocean beach Chowder Ensimmäisen viikon aikana jouduin kahteen vastapuolen aiheuttamaan auto-onnettomuuteen! Se selittänee miksi niin monet autot täällä ovat lommoilla. Sanoisin, että on tarvetta suomalaiselle autokoululle. Carmel-by-the-sea Carmel-by-the-sea Carmel-by-the-sea Coffee to the people

San Francisco

Yhdysvallat (USA) - 11.8.2015 22:30

What’s up, ensimmäistä kertaa Amerikassa!

No, se on ollut aika pitkälle sitä mitä ajattelinkin. Ruoka on maukasta ja rasvaista. San Francisco on itse asiassa hieman erikoinen paikka, ei ainoastaan siksi että hippiliike sai täältä aikoinaan alkunsa ja yhäkin tämä on ilmeisesti yksi Yhdysvaltojen liberaaleimmista kaupungeista, mutta täällä kukoistaa myös juppi- ja hipsterkulttuurit. Luomutuotteet, -kaupat ja -kuppilat ovat suosittuja. Kyllähän täällä näkyy isoja autojakin, mutta hyvin paljon on myös hybridi- ja täysin elektronisia kulkuneuvoja. Tesla on näyttävä paikallinen tuotos, johon törmää tämän tästä.

Ei sähköautot vielä kuitenkaan täysin minua vakuuta. Ystävälläni Reneellä, johon tutustuin aikoinaan Hong Kongissa, ja jonka kutsumana tänne saavuin, on elektroninen Smart -auto, mutta liikkumisemme on ollut rajoitettua latauspisteiden epäkunnosta johtuen. Täydellä latauksella pääsee hänen työpaikalleen ja takaisin. Olemmekin ladanneet autoa hänen ollessaan töissä, koska täyden latauksen saavuttaminen vie kuusi tuntia. Teslassa sen sijaan on kehittyneempi teknologia, joka mahdollistaa pidemmän kantomatkan ja huomattavasti lyhyemmän latausajan. Superchargerilla täyden latauksen saavuttaminen vie vain puoli tuntia. San Franciscon kaltaisessa hyvin mäkisessä kaupungissa sähköautot tosin ovat mukavia ajettavia suuren vääntövoimansa vuoksi.

Eilen kävin vierailemassa Reneen työpaikalla, Facebookissa. Olo oli vähän kuin Disneylandissa. Työpaikka on kuin oma maailmansa. Se on käytännössä täydenpalvelun kampus, jossa työntekijöille on pankki, terveyskeskus, hammaslääkäri, ilmaisia ravintoloita ja kahviloita, pelisali, verstas, elokuvateatteri ja kuntosali. Ympäristö ja ilmapiiri on hyvin inspiroiva ja luovuuteen kannustava, eikä heillä ole työajan seurantaa tai omia toimistohuoneita. Mutta kuten Renee sanoi, ympäristöön turtuu. Ihmiset sen sijaan ovat dynaamisia ja se pitää liikkeen yllä. Itsekin huomasin jonkin sisäisen yrittäjän ja onnistujan nostavan päätä sisälläni näiden ihmisten keskellä. Ehkä minäkin voisin olla innovatiivinen. On tässä toki varjopuolensakin. Moottoritiellä ajelee useita yksivärisiä ja nimettömiä busseja kuskaamassa teknologialahjakkuuksia Piilaaksoon Facebookille, Googlelle, Twitterille, Applelle ja mitä näitä nyt on. Bussit ovat nimettömiä, koska teknoja kohtaan on yllättävän paljon vihaa – ajoneuvoja kivitetään ja pari kertaa kuukaudessa bussien matka yritetään keskeyttää. Näinhän se on, harva osaa enää iloita toisen menestyksestä, kun itsellä ei yhtäkkiä olekaan varaa asua kotikaupungissaan.

Työpaikkavierailun jälkeen vietin loppupäivän Stanford yliopiston kampuksella Palo Altossa, joka on lyhyen matkan päässä Facebookista. Ihmeellistä, kuinka tämä “Tech” näkyy kaikkialla. Yliopistollakin oli menossa nuorille suunnattu Tech -leiri, jossa tehtiin muun muassa omia digitaalisia pelejä. Tapasin myös joitain Reneen ystäviä. Toinen heistä on perustanut oman yrityksen, joka kehittää lääkettä sokeuden parantamiseen (kuulemma lähellä läpimurtoa) ja toinen vaihtoi työpaikkaansa juuri Facebookilta Uberille ohjelmistokehittäjäksi, mutta hänenkin tavoitteensa on “become a figure”, eli tulla tunnetuksi oman startupinsa kautta. Hänen vain täytyy ensin löytää ongelma, jonka hän haluaa ratkaista. Voisi sanoa, että sanfranciscolaiset elävät jet set -elämää; he tuntuvat työskentelevän maailman keskipisteessä, urheilevat, syövät terveellisesti, matkustavat, näyttävät hyviltä niin kuin heidän talonsa, kumppaninsa ja koiransakin. Toisaalta, kaupungista löytyy toinenkin ääripää; on paljon kodittomia ja huumeriippuvaisia. Keskiluokka tuntuu puuttuvan. Kaiken tämän keskellä elää myös seurakunta, joka tarjoaa sinulle toisenlaisia ajatuksia “performance culturesta”, jossa ihmiset mittaavat arvoaan tykkäämisten, seuraajien ja Tindersuosion kautta. Se on kilpailu, jossa kukaan ei voita.

Ruosteinen silta San Francisco City Parking in SF Just Smart problems.. :( Lombard Alcatraz aka The Rock Ensimmäinen kuva Instagramissa Stanford University Ihan häikäsevän maukasta