Hoi! from Liechtenstein

Liechtenstein, Sveitsi - 1.10.2017 13:59

I hope I got the name right! They actually sell mugs with ten different ways to misspell the country.

It’s funny, I was in Hong Kong back in 2012 for an exchange semester (you’ll find posts about that in the blog too, in Finnish though). Became friends with the facilitator of the Christian small group I was attending at the Uni. A really cool guy. About a year ago, I would say, he came to visit me in Switzerland, as he came for a job interview at the same time. And here we are now, both living in Switzerland! He lives on the other side of the country, though, in St. Gallen. When Deborah was in Lebanon and Jordan for two weeks, I went to visit my friend in St Gallen for a weekend! He lives 10 minutes away from Liechtenstein, where he works now at the Hilti headquarters, so I was able to get to know another country as well! Basically I think Liechtenstein is an extension of Switzerland, though. That’s how it feels like. They use the Swiss Francs as currency, they have Swiss postal codes.. But they have their own license plates, Prince, castle and the flag, and their own words, like ”Hoi!”, which means ”Hello!”, and that’s funny because that’s also the word my Finnish grandma uses for greeting! Wonder who was first, my grandma or Liechtenstein..

Meeting with international friends' group in St Gallen The Princely House The picture I wasn't allowed to take...! Many museums to visit in Liechtenstein This is the neighborhood of Heidi, the famous children's story at the Alps Great football game between St Gallen and FC Sion!

Ringed in Italy

Italia, Sveitsi - 27.9.2017 23:36

Deb and I took off on Thursday after work, and drove over the Grand Sant Bernard pass to Aosta, in Italy. We were on our way to the coast of Cinque Terre, and stayed the first night in a nice quiet hotel at the mountains. As always so far, the Italian hotel experience was great! The staff were overly helpful and friendly, serving us dinner and breakfast, and even prepared the spa for the two of us on Friday morning. We were actually supposed to stay at a camping ground the first night, but then noticing that the evening temperatures go down to almost zero degrees at the mountains, we changed our minds and stayed indoors. Good decision.

The weather forecast for Cinque Terre had been on and off the whole time – I had been following it for over a week, very unnerving. We wanted to go to Cinque Terre for a long weekend. Sometimes it looked like it would rain the whole time, and sometimes it looked a bit better, but I wasn’t too optimistic about tanning on the beach, although in the summer the place is hot like a desert! But this time weather was a big question mark. And especially because we had bought and gathered all the camping gear and wanted to try camping that weekend. It wouldn’t be so nice to camp in the rain, for sure. Anyhow, as we drove on Friday, it was raining most of the way. However, fortunately arriving in Cinque Terre the rain had just passed, so we were able to pitch our tent while staying dry. The tent was fresh from the package, and we managed to assemble it without breaking anything, the tent nor the peace of the day. I was very impressed by the tent, actually, it came in a very small and light package. That was the idea, so you could carry it easily in a backpack when hiking.

We started our first hike that day from the village centre of Levanto, where we had our camp site. Levanto is the next village outside of the five Cinque Terre villages: Monterosso, Vernazza, Corniglia, Manarola, and Riomaggiore. For all the surfers out there, Levanto seemed to be pretty busy among wave riders. Not the biggest ones, but still. Levanto was a good place to stay as it was less crowded than the cinque terre villages, yet all the villages were within the reach of a short train ride. To the first village, Monterosso, we still hiked from Levanto. It was about a 3hr hike, quite a bit of up and down, along the coast and the mountains. The other side of the mountain offers nice views to the Cinque Terre coast. We started the hike with Italian Gelatto in Levanto, enjoying the occasional sunshine, which unfortunately turned into rain towards the end of the hike. Because of the rain, the town of Monterosso was a bit underwhelming, however, we got our first feel of the pastel colored, petite and lively cinque terre villages. We took the train back to Levanto, which was only a 5-10 minute ride away, and the ticket was only a few euros. In Levanto we went to a pizzeria called La Picea, which had won the second place in World’s pizza championship. We had to wait a bit because we didn’t make a reservation, but were lucky to get in. I had the award winning pizza and it was delicious, the best pizza I’ve tasted: slices of truffle, burrata cheese, roasted pine nuts, cherry tomatoes and delicious parma ham. That night, as we got back to our tent, it was raining hard. Luckily we had our tent ready and everything was still dry inside. However, we couldn’t sleep very well that night. I hadn’t been to a camping ground like that before, only camping in the nature, where it’s quiet and peaceful.

Saturday came, the wind from the Mediterranean cleared the sky and the sun was out! We set out on a journey to Riomaggiore, the southern most of the Cinque Terre villages. As we arrived, we stopped to enjoy the sunshine and the sea on a beautiful cliff terrace, where we stayed and had fizzy drinks to wake us up! Awake and on the go again we explored the beautiful, picturesque village. There were quite many tourists, so after a while we hit the trails, actually called Ring of Riomaggiore. It was beautiful, on the trails there was almost no one else, and the views over Riomaggiore and the coast were amazing. The hike was about 2-3hrs long, and on the top of it was a beautiful church overlooking the coast. We stopped there to have a snack, take some photos, and enjoy the view. The weather was pretty ideal for hiking, around +25 degrees with a nice breeze. We descended down back to Riomaggiore and stayed there for a lunch in one of the small alleyways. Then we walked to the port, because we wanted to take a boat to a village called Portovenere. There is no train connection to Portovenere, which is at the end of the peninsula, therefore can be reached only by boat, or a 5hr hike from Riomaggiore, or by a bus from La Spezzia, which is the biggest city in the area. It was nice to take a boat to see the coast from the sea. And, frankly, we preferred to save the long hike for another time. Today was not the day for that kind of exercise. (Although I had originally planned to do the long hike this day!)

As we arrived to Portovenere, we sailed between the Saint Peter’s Cathedral and Palmira island, into the calm bay of Portovenere. From the boat we could see the nicely colored buildings by the sea, cafés and restaurants. Fortunately there were much less tourists in the more secluded Portovenere than in the other villages of Cinque Terre.

I wanted to take Deb to the cathedral that was built on a rock at the tip of the peninsula. We walked there and to a platform, which was on top of the church, looking towards the peninsula and the Mediterranean. The sky had become a bit cloudy by this time, but just now at that moment we were able to see a bit of a sunset between the clouds. As we were looking at the view from the terrace, there was an Italian girl who asked if we wanted her to take our picture. Yes, definitely, this was exactly what I had hoped for. There was even a white flower to decorate our photo. I asked her to take one more picture, and in that moment I reached to my pocket and pulled out the ring to propose to my dear sweetheart, the love of my life. It was a magical moment. I was nervous, and committed. I couldn’t see anyone else in that moment. And she said ”Yes”, I slid the ring on her finger, took her in my arms and kissed her. People on the terrace were cheering and applauding. The photographer didn’t panic, nor steal the camera, but saved the moment. And as a cherry on the cake, there was a boy with a polaroid camera, and he had managed to capture the moment as well, and gave us the picture as a memory of that moment. It couldn’t have been better, especially since Deb loves polaroid pictures.

Feeling like being on top of the world, super relaxed and a bit surreal, we walked through the old town of Portovenere to a nice hotel I had booked. They had given us a bigger a room with a beautiful sea view. It was so nice to be in a hotel room after a night of camping, being able to take a shower and change to nicer clothes. I explained to my fiancé how I had planned everything, and she was so happy, even surprised about the proposal in public, as I usually don’t like much attention. I did it for her, since I knew she would appreciate a photo of the proposal. Deb couldn’t take her eyes off the ring, she loves it, which is a big relief and success for me, since deciding what kind of ring to go for was not an easy choice. The evening continued with a dinner. I had reserved a table for us in the best restaurant in Portovenere, and the fine food with all the tastings before and after fit the special occasion perfectly. If having a picture taken was one of the parts I knew Deb would like about a proposal, the other part I knew was fireworks. Unbelievably, just that night, our special night, there happened to be beautiful fireworks to celebrate our engagement. And that is special, something that comes back to my mind again and again, how amazing it was. Thanks to you, who helped me. Actually, I think I know who it was..

 

Sunday morning we woke up to the sound of the sea and had a really nice breakfast on the sunny terrace of our hotel. We left Portovenere by bus to La Spezzia. The bus went fast along the winding coastal roads, past the Italian Naval base. We arrived to the train station just in time to catch the train back to Levanto. We traveled by train through all the Cinque Terre villages back to the town were our car and tent were at the camping grounds. We had bought daily travel passes for the area, which allowed us to use trains as much as we liked. It was a good idea to buy in advance anyway, because the waiting times at the ticket booths were so long that you might have easily missed your train while waiting to buy a ticket. We had booked another hotel night for the last evening, so we went back to the camping ground to pack our tent and take our car.

The weather was still sunny and nice. The sea, however, was quite rough. It was nice for photos though! All the boats were canceled, so it was good we had taken the boat the day before. We took the train from Levanto to Vernazza, where we had nice lunch at the ”Lunch Box”, a vegetarian alternative restaurant. The restaurant was above the main street, so it was a great place for people watching. And there were a lot of people, so we took a beautiful 2hrs hike to the next town, Corniglia. Again, on the hike there were not many other people, it was nice and quiet. At the tourist info in Vernazza they told us that all the hikes were officially closed.. And there was a checkpoint along the trail, but the person in the hut had her feet up on the table and eyes on her phone. Corniglia was a beautiful little village on top of a cliff. We checked into our hotel, where our room was on the top floor, so it was quite exciting to stay so high on a cliff’s edge! I liked the town, it’s more secluded than the other towns, and it had nice little shops and gelaterias. For the sunset and dinner, however, we took the train to the last Cinque Terre town we hadn’t yet visited – Manarola. The famous picture of the colorful village on the rocks with the waves splashing high. The sunset was beautiful, and the place was just perfect for nice pictures and us securing a lock on the fence. Lock never to be opened, as the key is now somewhere in the bottom of the Mediterranean Sea.

We found a very nice restaurant up above the town of Manarola. There was a long queue but we managed to get in without a reservation, always so lucky! This restaurant was specialized in sea food. We shared a dish of sword fish pasta with slices of truffle. Excellent. And the wine was fine too! We spoke French during the dinner, because all around us were American tourists, and we wanted some privacy. Hehe, so funny to have a private language in situations like that! After the nice dinner we found our way down to the train station through the narrow streets of Manarola. It was just a 5 minute train ride to Corniglia, but once arrived we had to climb a couple of hundred of steps back up to the top of the hill and to our top floor hotel room in the cute cliff edge building. That helped us to digest and sleep well.

Monday was the last day of our holiday. We had our breakfast on the terrace, and started our journey further south, to Pisa. We thought since we were only an hour or so away from the funny leaning tower site, we might as well go there for lunch and see what  the fuzz is all about. It rained, it was bucketing. Reminded us of our trip to Milano earlier this year. But once we arrived in Pisa, we had sun shine! So that worked out nicely, luckily. So many tourists, oh my goodness. Quite stressful. But the place is beautiful. It’s a big open space, and the cathedral is impressive. The leaning tower is actually a bell tower of the cathedral. Its foundation was too shallow and so the tower started tilting. Nowadays the tilt has been corrected from some 5 degrees down to 4 degrees. It looks really tilted still though! So funny, all the people taking the famous picture of holding the tower. We did that too, though! And then we had nice pizza, we thought to do that since we were in Pisa. We also ordered some dish from the menu of which we had no idea what it was. But it was good, some kind of pizza dough with fresh cheese. Never seen that before. It started raining again as we got back to our car and started our journey back home.

Thanks to waking up early, we still had enough time to drive back 7 hours to Lausanne and arrive at a reasonable time.

After a trip like this I think about how happy I am, and what a privilege it is to live in Switzerland. Can just drive for a romantic weekend in Cinque Terre. What a blessed life. And how lucky am I, now being engaged to a beautiful and loving woman!

Grand Saint Bernard Rainy Monterosso Riomaggiore San Pedro Cathedral Portovenere Ringed! Dreamy Vernazza Wavy Vernazza Corniglia on the rocks The jump! Sunny Manarola Sealing the deal Cou Cou

Still alive

”Long time no nothing” – texted my friend the other day. True, it’s been long since I was in touch with my friends, in Finland. The same applies for this travel blog. It’s been a long time since I updated you, my reader. So, I decided to start fresh, and this time in English. I hope you’re happy, especially Heather and Peter, if you’re reading this!

There’s no way I’m going to catch up with everything that’s happened since my last posting. Actually, last time I really wanted to write was about my trip to Swaziland over Christmas, but I’ve been engaged in other activities and a new relationship. Mostly my time has been traveling, less writing. My girlfriend keeps a journal, and we keep a common journal, too. I know I enjoy writing, just sometimes it’s difficul to start, however, I should do it. It also helps keep track of life. Now that I haven’t been writing I feel that time has passed so quickly and I’ve forgotten about many wonderful memories. Writing is also a helpful means of processing my thoughs.

I’m in a plane right now, on our way from Finland to Switzerland. The second visit to Finland this year. We’ve just been to my cousin’s wedding and spent a couple of days at the summer cottage swimming and saunaing (?) a lot. So beautiful, so relaxing, the Finnish summer. It was great seeing family from far away at the wedding. There was family from Sudan, Australia, East Europe, us from Switzerland and many from Finland. It was the fifth wedding in less than four months! I really liked my cousin’s get-a-way-car. It was a decorated truck! And at the back it had buckets and containers bouncing and drumming instead of cans and bottles.

Life in Switzerland has been treating me well. I’ve discovered new parts of the country, some good new hiking as well. A few friends have visited and it’s been really nice to be able to show them around. The country has a lot to offer! So I’m gradually feeling more integrated again. Yet, I’m still not speaking French. I’ve got some good training materials and trying to study the language regularly. My excuse is that I’m not forced to speak French. Everywhere I can get by in English. Well, I just managed to arrange the selling of my bed in French. Yes, actually I’m moving next weekend to live by myself! Préverenges has treated us well, and I’ll miss the lake and short commute to work, yet I’m looking forward to the freedom of having my own place. I got the place through my girlfriend, as her friend is moving away temporarily.

Other news is that I’m finally traveling to the field. I’ll be going to Lebanon in mid-August. Will be great to be back in the field, and I’m sure there’s a lot for me to learn about finance work in the field at Medair. Whilst in Finland, we met briefly with my previous boss from Cambodia; it inspired us both! So, hopefully at some point we’d be living in the field again.

Two weeks ago we did a road trip through Switzerland-Austria-Germany-Belgium-Netherlands-Luxembourg-France. We went to a wedding in Germany. On the way there we stopped on an island at lake Constance, called Lindau. Very nice, I would recommend visiting it if possible. The wedding in Germany was in Ulm, and it was my girlfriend’s friend who got married. It was one of the best weddings I’ve ever been to. Doves, castle setting, fun!, unlimited drinks, good food, dance, photos, and a private brunch the next morning! Other highlights of the trip were cycling in Amsterdam, driving on the Autobahn, enjoying the sun and the sea in Oostende, the grande train station, jewels and square donuts of Antwerp, family time in Hasselt, and the night in Strasbourg!

Yeah, otherwise this year we’ve been to the Lake Como area in Italy (Italy is always nice!), stayed there in a spa hotel, which we have very fond memories of, then going to France to ski with some friends from Finland, my first trip to the UK, as we spent a long weekend in London/Oxford, and visiting Finland and Belgium once before as well. We’ve already booked our next trip to the Philippines, which will be our long break this year, two weeks in November. And as said before, I’ve discovered plenty in Switzerland this year too! Just the eastern part of the country is still unexplored. However, I’ll be going to visit my friend from Hong Kong in St Gallen in a couple of weeks, which is near the Appenzeller region in the North-East.

Anyhow, just to say that I’m still alive and doing well. I’ll be posting more about travels and life in Switzerland again!

Climbing rocks at the farm in Swaziland I found a beautiful girl by a beautiful lake <3 Skiing in Schwarzsee Exploring Mer de Glace in Chamonix Milano! Crazy fun in Oxford Husky safari in Lapland We were so lucky to even see the northern lights! In a football tournament with the refugees Dent de Vaulion at the Jura mountains Belgian beer in Bruges Mount Pilate, and the church that was on the edge, really Hiking near Valence in France On the first via ferrata in Champery  Paragliding in Annecy Visitors from across the sea. Enjoying the wine festival in Vaud :) Hiking in Leysin Me and Deb as the apero team in Mike and Deb's wedding! Swimming on the way to Grammont Biking in Le Tour Hiking Dents du Midi, 10hrs, 3200m! Uncle-Peter from Oz Basking at Lake Geneva Such great fun wedding in Ulm! I amsterdam Square donuts in Antwerp Idyllic Strasbourg Finnish Summer

Vuosi Sveitsissä

Sveitsi - 24.10.2016 00:15

Tänään on kulunut vuosi siitä, kun saavuin Sveitsiin. Ikään kuin asiaa juhlistaakseni kävin aamulla muutaman kaverin kanssa C3 kirkossa ja sen jälkeen brunssilla Black Birdissa, jossa on kaupungin parhaat brunssit. Black Bird on yksi harvoista paikoista Lausannessa, jossa törmää hipsterkansaan. Sveitsi tuntuu tulevan joskus hieman jälkijunassa, jos tulossa ollenkaan, joidenkin trendien suhteen. Brunssilta ajelin espanjalaisen ystäväni, Ramonin, luo. Hän on yksi ensimmäisistä ystävistäni Lausannessa. Tunnen hänet erään katolisen porukan kautta, joihin otin yhteyttä Suomessa asuvien katolilaisten ystävieni kehoituksesta. Ajoimme Lavauxin viinitilojen lähellä olevalle tennisklubille pelaamaan squashia. Se on harrastus, jonka aloitin yliopistossa ja pelasin erityisesti graduaikana, sillä se on vertaansa vailla stressin lievitykseen kovan intensiteetin vuoksi! Tunnissa saa pelattua itsensä sellaiseen hikeen ja väsymykseen, ettei jaksa enää juosta. Ollaan Ramonin kanssa samantasoisia pelaajia, joten vääntö on tiukkaa. Kotiin tullessa valmistin kylvyn, luin sunnuntaihesarin ja laitoin ruokaa.

Kämppikseni, joka juuri palasi Englannista, onnitteli minua tästä vuodesta selviämisestä. Nyt vasta oivalsin, että hänhän on ensimmäinen Sveitsissä tapaamani henkilö. Olimme yöpyneet edellisyön Eetun kanssa jossain Jönköpingin metsikössä, ja 16 tunnin ajon päätteeksi saavuimme Medairin asunnolle puolenyön aikaan, jossa Jonathan odotti meidän saapuvan. Alkuun pääseminen oli vaikeaa. Erityisesti asunnon etsiminen oli hankalaa ja liikkuminenkin oli rajoitettua ilman autoa. Hintatasoon tottuminenkin vei aikansa. Aluksi kaikki tuntui kovin kalliilta ja onnistuinkin elämään hyvin edullisesti pari ensimmäistä kuukautta; laitoin usein ruokaa itse. Kunpa yhä jaksaisin laittaa ruokaa ja säästää samalla tavalla. Nykyisellään kahdenkympin pizzan maksaa miettimättä, ja samaten vitosen parkkimaksun vuoksi ei viitsi alkaa etsiskellä ilmaisia parkkipaikkoja muualta.

Totta kai olo oli yksinäinen alussa. Uuteen ympäristöön, kieleen, työaikoihin ja -intensiteettiin, kauppojen valikoimaan ja aukioloaikoihin oli tottuminen. Auton saaminen helpotti valtavasti. Tuntui että ympäristö ei enää hallinnut minua, vaan olin vapaa menemään minne ja milloin halusin. Työpaikan järjestämällä ranskan kielen kurssilla olen käynyt kerran viikossa melkein alusta lähtien. Kielen oppiminen on silti vienyt kauemmin kuin oletin. Ajattelin, että vuodessa puhuisin jo sujuvasti, mutta en ole kyllä opiskellutkaan niin paljon kuin ajattelin. Syksyllä minun oli tarkoitus mennä kuukauden mittaiselle kurssille, mutta se ei onnistunut. Oletin kyllä myös, että ympäristön pakosta olisin puhunut enemmän ranskaa, mutta englannilla on pärjännyt tarvittaessa. Ystäväpiirikin koostuu enimmäkseen englanninkielisistä. Ramonin kanssa tosin puhuimme tänään melkein koko ajan ranskaa, ja hänestä olin kehittynyt vuodessa hyvin.

Työpäivien jälkeen on vähän jaksanut tehdä mitään. Vapaa-ajan hommat sijoittuu siten viikonloppuihin. Minusta tuntuu että työtahti on täällä kovempi kuin Suomessa. Olen töissä yleensä 8:30-18:30, eikä meillä ole lakisääteisiä kahvitaukoja, mutta lounastauko on yleensä tunnin mittainen. Pitkät työpäivät ovat kylläkin omaa syytäni, koska sovittu päivän pituus olisi 8h 15min. Olen töissä pitkään, koska töitä on paljon, ja pidän siitä mitä teen ja kollegani kentällä työskentelevät myös pitkiä päiviä. Siirto logistiikasta finanssipuolelle on ollut hyvä päätös. Pääsen työssäni keskittymään hyvin tehtäviini ja työssä on sopivasti tekemisissä myös ihmisten kanssa. Numeroiden parissa on paljon ongelmanratkaisua, mutta myös suunnittelua ja analysointia. Palaute avustani on palkitsevaa. Nyt on käytännössä virallista, että maa, jonka parissa työskentelen pääkonttorilta käsin on Libanon, ja sinne tulen siis tulevaisuudessa tekemään visiittejä. Se on mielenkiintoista, koska minulla ei ole aiempaa kokemusta Lähi-Idästä.

Yllättävän monet itse asiassa kokevat Sveitsiin muuttamisen haastavana, ja lähtevät vuoden sisällä muualle. Se voi olla yllättävää, koska elintaso täällä on korkea, elämä on mukavaa ja turvallista, maisemat ja harrastusmahdollisuudet ovat upeat, sijainti on keskeinen ja matkailun kannalta hyvä. Mutta kaikki eivät klikkaa paikallisten ihmisten, asenteiden ja kulttuurin kanssa. Humanitaaristen parissa sen ymmärtää, että jotkut kokevat Sveitsin jo liian turvalliseksi, toimivaksi ja tylsäksi. Meillä oli Medair Afganistanin maajohtaja kerran illallisella ja hän sanoi oltuaan Sveitsissä kaksi päivää, ettei hän pystyisi elämään täällä, vaan kaipasi jo takaisin Afganistaniin.

Integraationi Sveitsiin jatkuu. Olen mielessäni sitoutunut tänne vielä ainakin kahdeksi vuodeksi eteenpäin. Helpottaa tietää pysyvänsä aloillaan hetken, niin tietää millaisia investointeja tehdä niin harrastusten kuin ihmissuhteidenkin suhteen. Haluan päästä sille tasolle, että pystyn seuraamaan paikallista mediaa ranskan kielellä. Uskon sen helpottavan tuntemaan olonsa paremmin integroituneeksi. Tällä hetkellä en juuri tiedä mitä Sveitsissä tapahtuu tai mistä täällä puhutaan. Ihmissuhteissa saattaa miettiä, miten paljon haluaa suhteisiin panostaa, sillä tuntuu, että monet ovat lähdössä vuoden parin päästä muualle. Tosin tuttavapiirini koostuukin lähinnä muista expateista. Enimmäkseen kavereiden kanssa tehdäänkin viikonloppuaktiviteetteja yhdessä, käydään kiipeilemässä, vaeltamassa, laskettelemassa tms. mutta ei ole tullut otettua aikaa syvemmin ystävystyä. Kyllä sitten joskus tulee yksinäinen olo ja ikävä ystäviä Suomessa, jotka on oppinut tuntemaan vuosien varrella, vaikka olisi juuri viettänyt viikonlopun parinkymmenen kaverin kanssa. Vielä etsin täältä sellaista hyvää ystävää, jolle voisi puhua mistä vain. Yksi sellainen kyllä tässä olikin, mutta hän muutti takaisin Englantiin määräaikaisen työsuhteen päätyttyä. Kyllä on liian vähän tullut käytyä Suomessakin. Alunperin ajattelin käyväni parin kuukauden välein, mutta koko tämän vuoden aikana olen käynyt vasta kerran! Toisaalta kertoohan se siitä, että viihdyn täällä. Ja onneksi ystävät Suomestakin ovat käyneet kylässä.

Seuraavalle vuodelle toivoisin hyvän ystävän löytymistä, kielen oppimista ja kodin sisustuksen sekä ruoanlaiton jatkamista. Ja että lukuisista harrastuksista voisin löytää ne mieluisimmat.

Escape Room ja kavereita seurakunnasta Fondueilta ystävän mökillä Vaelluksella Tomin ja Valerin kanssa Hyvä ystävä Tom Englannista ja Remi Ranskasta/Puolasta Tomin ja Remin kanssa valkoisen hevosen huipulla

Kesän viimeiset vieraat

Ranska, Sveitsi - 2.10.2016 22:45

Vai syksyn ensimmäiset?

Sain esitellä Sveitsin ihmeitä äidilleni ja siskolleni, kun he tulivat kylään syyskuun puolivälissä. Viime vuoden lämpimän syksyn perusteella ajattelin, että syyskuu on vielä hyvä ja lämmin aika tulla käymään Sveitsissä. Ja niin se oli tänäkin vuonna muutamaa sadepäivää lukuunottamatta. Jotka sattuivat osumaan juuri heidän visiittinsä aikaan. Sveitsi jätti siis kauneimman puolensa pilvien varjoon, mutta keksimme kyllä paljon muuta vuorien sijaan.

Halusin esitellä perheelleni täkäläistä elämääni ja paikallista kulttuuria, mutta myös antaa aikaa vain yhdessäololle, ja ehkä siihen sateinen sää olikin hyvä. Kokkasimme yhdessä; valmistimme raclette -illallisen paikalliseen tapaan ja teimme myös suomalaista lakkakääretorttua, josta riitti iloa moneen hetkeen. Äiti toi Suomesta saakka lakat ja jopa sähkövatkaimen tortun tekoon. Ei ole meillä poikamieskämpässä paljoa välineitä leipomiseen, mutta hyvää ruokaa kyllä syömme. Sain Suomesta myös juustohöylän, Eloveenan puuropusseja ja ruisleipää, sekä brändi-pähkinäjuustoa, josta myös ranskalaiset kämppikseni olivat vakuuttuneita.

Äiti ja sisko pääsivät tutustumaan myös työpaikkaani, seurakuntaani ja ystäviini siellä. Sattuipa myös, että seurakuntaan oli astellut samana iltana uusi suomalainen vaihtariopiskelijakin, joten meillä suomalaisilla olikin yhtäkkiä hyvin kotoisa olo. Kävi ilmi, että opiskelin samassa yliopistossa ja kävin samassa seurakunnassa hänen kanssaan siitä tietämättä, ja nyt tapasimme täällä.

Vaikka päivät olivat pilvisiä, niin ei täysin sateisia kuitenkaan, joten näimme kauniit viiniterassit, jotka ovat UNESCOn maailmanperintökohde. Kävimme tutustumassa myös suklaan valmistukseen ja ihmeelliseen maailmaan Caillerin suklaatehtaalla. Näimme Luzernin vanhan kaupungin ja Interlakenin turkoosit järvet. Kävimme myös kuumien lähteiden kylpylässä sumuisten vuorten ympäröimänä. Ja tietysti söimme juustofondueta perinteikkäässä hirsimökissä. Lopulta jopa sää selkeni niin, että viimeinen päivä saatiin viettää aurinkoisessa Chamonixissa Ranskassa. Äidin ja siskon toive nähdä lumihuippuisia vuoria toteutui, kun nousimme hissillä Aiguille du Midin huipulle 3800 metrin korkeuteen Mount Blancin komistamiin maisemiin.

Lavaux viinitilat Luzern, Sveitsi Luzern, Sveitsi A La Maison Cailler Paiju Chamonix, Ranska Aiguille du Midi, 3800m Mount Blanc

Kesän kuulumisia

Espanja, Suomi, Sveitsi - 8.9.2016 23:15

Syyskuun kahdeksas, on mun siskon syntymäpäivä. Milloinhan viimeksi juhlittiin sitä yhdessä? Onnittelut välittyy yhä useammin vain interwebin kautta, niin kuin tänäänkin. Jos ei olla asuttu eri maissa niin eri kaupungeissa ainakin viimeiset vuodet. Ei olla tahallaan vältelty samoja kadunkulmia. Ollaan aika menevää porukkaa. Paiju muutti juuri Barcelonasta takaisin Suomeen. Sitä ennen sisko paistatteli Etelä-Amerikan auringon alla kuukausia. Espanjan kieli ainakin on tarttunut neitokaisen matkaan. Sain vierailla Barcelonassa kolmesti Paijun siellä asuessa. Pari pidennettyä viikonloppua ja maanantaisin tuli tultua suoraan töihin. Kätevää ja edullista nykysijainnistani! Ne olivat mukavia matkoja. En ole oikeastaan kaupunkilomien ystävä, mutta Barcelonaan menen mielelläni yhä uudestaan. Eloisassa kaupungissa on mukava ilmapiiri, paljon nähtävää, edullista syötävää ja juotavaa. Mikä parasta, melkeinpä mihin aikaan vuorokaudesta hyvänsä. Kaikilla kerroilla Barcelonassa käydessäni riitti aina erilaista tekemistä. Ensimmäisellä kerralla käytiin katsomassa nähtävyyksiä sekä jalkapalloa. Toisella kerralla tehtiin matka läheiseen pienempään kylään meren rannalla. Kolmannella kerralla oli Fiesta de Gracia -naapurustofestivaali rumbakonsertteineen ja koristeltuine katuineen, ja tehtiin melontareissu kauniissa kanjonissa. Kaikkia visiittejä yhdistää kuitenkin hyvät ja myöhäiset illalliset sekä brunssit. Kaupungissa on mukavan luova ilmapiiri, jossa on tilaa taiteelle ja mielenkiintoisille tyyleille.

Kävin keskikesän aikana myös kotosuomessa parin viikon lomalla. Tuli saunottua keskimäärin kerran päivässä ja nautittua valoisista kesäöistä. Se on Suomen suvea parhaillaan, kun voi lähteä pelaamaan rantalentopalloa vielä keskiyön jälkeen. Ehkäpä lomani hurjin asia oli heti seuraavana päivänä Suomeen saavuttuani juostu Jukolan viesti, johon osallistuttiin kavereiden kanssa. Se oli muistaakseni loman ainoa sateinen vuorokausi, ja läpimärkänä juoksin aamuyöstä Lappeenrannan metsikössä otsalampun, kompassin ja kartan avulla rasteja etsien. Erityinen kokemus, tuhansittain osallistujia ympäri maailman, juoksentelemassa metsässä yön yli. Olosuhteet oli mitä haastavimmat, mutta selvisimme siitä! Kirjoitin aikoinaan kanditutkintoni Jukolan viestistä, joten oli hienoa päästä paikan päälle näkemään, kuinka tapahtuma ja kisakylä oli järjestetty.

En ollut käynyt Suomessa sitten joulukuun, joten arvata saattaa oli paljon ihmisiä keitä halusin tavata, enkä toki kahdessa viikossa ehtinyt nähdä kaikkia. Aika monia kuitenkin, niin monia että piti ihan lopuksi laskea, ja sain nimettyä 53. Tavallisesti olisin väsynyt ylisosiaalisen pariviikkoisen jälkeen, mutta nyt palasin lomalta hyvin energisenä. Oli todella mukava mökkeillä, uida ja saunoa sekä nähdä perhettä ja ystäviä Helsingissä että sukua Pohjanmaalla. Mukava oli myös huomata, että mielelläni palasin alppimaahan kansainvälisen elämän ja työn pariin.

Muuten kesä onkin mennyt työskennellessä ja viikonloppureissujen parissa. Mika perheineen ja ystävineen tuli Sveitsiin pariksi viikoksi, ja ennätin viettää kaksi viikonloppua heidän kanssaan maastopyöräillen. Pyöräilyt onkin jäänyt niihin kahteen viikonloppuun, sillä en ole löytänyt täältä vielä kaveria, joka lähtisi mukaan. Tai yhden kyllä, mutta hän suorittaa nyt asevelvollisuuttaan ja on huonosti vapaana. Mutta jokaiselle viikonlopulle kyllä löytyy omat aktiviteettinsa. Suureksi osaksi vuoret liittyvät ulkoilma-aktiviteetteihin, mutta ollaan käyty myös laskemassa Aare-jokea kumiveneillä Bernissä. Yhä ihmettelen kuinka vähällä vaivalla pääsee pois kaupungista ja ihmisten ilmoilta vuorille luonnon rauhaan vaeltelemaan. Ollaan käyty muutaman kerran vuorilla kiipeilemässä via ferrata reittejäkin. Reitit kulkevat korkeita kallionseinämiä pitkin ylös huipuille saakka. Niissä kiivetään kallioon iskettyjä tikkaita pitkin ylös ja pysytään varmistettuna kallioon pultattuun vaijeriin. Se on aina aluksi jännittävää, koska ollaan korkealla ja liikkuminen kallionseinällä ei tunnu tutulta. Vaikka ollaan varmistettuina, putoaminen on silti vaarallista ja silloin tällöin kiipeilijöitä joudutaankin pelastamaan helikoptereilla. Kiivetessä veressä kulkee paljon adrenaliinia ja mieli on hyvin keskittynyt. Se onkin oivallinen tapa saada ajatukset pois arjesta. Ylös päästyä jännitys purkautuu ja olo on kevyt, ennen kaikkea on pystynyt voittamaan itsensä ja pelkonsa. Evästauko huippumaisemineen palkitsee myös.

Arkisin aika menee töissä yleensä yhdeksästä seitsemään. Siirryin elokuun alussa logistiikkaosastolta finanssipuolelle, ja alussa on paljon opittavaa. Se on uutta ja mielenkiintoista. Olen viihtynyt todella hyvin uudessa tehtävässäni, jossa vastaan Medairin projektien finanssipuolesta Libanonissa. Pääsen tekemään päivittäisten finanssitehtävien lisäksi projektibudjetteja uusiin rahoitushakemuksiin, raportoimaan projektien taloudellisesta kehityksestä, ja neuvomaan maajohtajia, sekä paikallisia työntekijöitä kentällä projekteihin liittyvistä taloudellisista asioista. Hauskaa on myös se, että olen päivittäin yhteydessä henkilöstöön Libanonissa. Pääsen kuulemaan projekteihin liittyvistä asioista myös muiden osastojen näkökulmista yhteisissä tapaamisissa. Näen toiminnan nyt laajemmin. Työ on motivoivaa ja herkästi uppoudun siihen tunneiksi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että minun on tarkoitus olla Sveitsissä vielä ainakin kaksi vuotta.

Pyrin yhä päivittäin opiskelemaan ranskan kieltä edes hieman, ja kyllä kehitystä jo huomaakin tapahtuneen. Käyn ranskan tunnilla kerran viikossa, mutta kännykkään saa myös paljon hyvää opiskelumateriaalia. Joidenkin ystävien kanssa yritän tietoisesti puhua ranskaa, ja sellaisten kanssa joiden englanti ei ole niin hyvä, huomaa kommunikoinnin parantuneen. Yhteiselo ranskankielisten kämppisteni kanssa sujuu yhä mainiosti. Ollaan saatu parvekkeelle huonekalut. Siellä tuleekin vietettyä paljon aikaa ja lämpimiä kesäiltoja usein illallista syöden. Kesä täällä on ollut ainakin suomalaisella standardilla mainio! Sellaisesta säästä mitä Suomessa on heinä-elokuussa viikon verran, ollaan täällä saatu nauttia pari kuukautta! Järven vesikin on niin lämmin, varmaan 25 astetta, mutta joidenkin mielestä silti vielä kylmä!

Talvella kävin viikottain uimassa, mutta nyt uinti on jäänyt vähälle. Sen sijaan pelaan yhä töissä viikottain jalkapalloa ja keskiviikkoiltaisin olen mukana pelaamassa jalkapalloa pakolaisten kanssa. Vaikka yhteistä kieltä ei aina ole, jalkapallo on mainio tapa ystävystyä.

Tällaista tältä erää. Kyllä tässä puolen vuoden aikana taas onkin ehtinytkin tapahtua. Äiti ja Paiju on tulossa tänne viikon päästä. Ja sitten aletaankin odottaa talvea ja hiihtokauden aloitusta.

Brunssi Barcelonassa Melontreissulla Pyreneillä Aamuyö Samulin kanssa YK:n päämajassa Genevessä Sunnuntaihesarin saa tähänkin kotiin Genevejärvi Lausanne Yöpyminen sveitsiläisessä mökissä Ensimmäinen via ferrata Via ferrata Rochers de Naye Joen ylitys via ferrata reissulla Iltapala Bernissä

I kvartaali 2016

Italia, Ranska, Sveitsi - 24.4.2016 22:44

Ja sitä ollaankin siirrytty jo kesäaikaan sitten viime päivityksen!

Aika tuntuu olevan kuin liukas saippua, joka ei meinaa millään pysyä käsissä. Kuusi kuukautta on toki suhteellisen lyhyt vielä, mutta silti tuntuu käsittämättömältä, että olen asunut täällä jo puoli vuotta. Asettuminen on tosiaan vienyt aikansa, mutta nyt vihdoin tuntuu siltä, että elämä Sveitsissä alkaa saada jotain raameja. On löytynyt mukava asunto ja kivat kämppikset rauhalliselta alueelta Genevejärven rannikolta ja työpaikan läheisyydestä. Työmatka taittuu pyöräillen viinitilojen kautta, tai sateisina päivinä autolla. Hankin elämäni ensimmäisen auton, joka valloitti sydämeni saman tien. Tilava Audi A4 farkku nelivedolla kuskaa minut ja maastopyöräni tarvittaessa vaikka suoraan pyöräreittien lähtöviivalle. Oma auto on helpottanut liikkumista valtavasti, tuonut vapautta ja auttanut asettumaan kodiksi. On se toiminut muuttoautona ystävillekin, ja töissäkin sille on tullut käyttöä viimeksi tällä viikolla, kun kuskasin itseni ja työkaverini Jura vuorille Medairin ROC simulaatioon, jossa olin tällä kertaa mukana simulaatiotiimissä, kun viimeksi koin humanitaarisen työntekijän koulutusviikon osallistujan roolissa.

Vuoden ensimmäisen kvartaalin aikana luonani on käynyt myös ystäväni Suomesta, jonka kanssa kävimme laskettelemassa Villarsissa ja Verbierissä. Talveen mahtui useampi laskettelureissu, joista yksi suuntautui Titlikseen. Menimme sinne Lucernissa asuvan suomalaisen ystäväni kanssa. Nyt laskettelukausi alkaa olla minun osaltani paketissa ja on aika siirtyä maastopyöräilyn pariin. Kevät on täällä jo pitkällä, vaikka vielä tänään Ranskan Jura vuorilla Westlake seurakuntamme retriitissä satoikin aamulla lunta. Mutta kotikulmilla puut ovat jo vehreitä ja tulppaanit kukkivat kovasti. Söimme lounasta tällä viikolla työkavereiden kanssa järven rannalla ja aurinko lämmitteli jo oikein mukavasti, niin että minäkin pärjäsin t-paidassa.

Pari viikonloppua sitten menimme seurakuntakavereiden kanssa Italian kautta Luganoon, Sveitsin italialaiseen osaan. Matkalla ylitimme lumivuoria, jonka jälkeen laskeuduimme järven rannalle 20 asteen lämpöön. Olosuhteet voivat muuttua todella nopeasti näissä maisemissa. Tykkäsimme Luganosta kovasti. Parasta siinä oli mielestäni upeat maisemat, jotka muistuttivat hieman Norjan vuonoja.

Ehdottomasti yksi kevään kohokohdista on ollut kuitenkin pääsiäismatka Roomaan! Tapasin siellä katolisia ystäviäni Suomesta, joiden kanssa asuin Helsingissä ennen Sveitsiin muuttoa. Rooma oli upea, vielä etenkin pääsiäisenä. Vierailin useissa kirkoissa, joissa vietimme kauniita katolisia messuja. Se oli erityistä aikaa. Olimme UNIV nimisessä tapahtumassa, johon oli tullut opiskelijoita 54 eri maasta. Tapasin hienoja ihmisiä ja samalla opin tuntemaan Rooman lisäksi monia muita kulttuureja. Olin halunnut jo pitkään päästä mukaan tälle pääsiäismatkalle Roomaan ja vihdoin se onnistui! Olin myös hyvin iloinen saadessani viettää aikaa (ja syntymäpäiväni) yhdessä hyvien ystävieni kanssa.

Pian onkin kesälomien aika. Haluan lähteä käymään Suomessa. Sitä ennen kuitenkin ensi viikonlopuksi Barcelonaan äitiä ja siskoa tapaamaan, jota en ole nähnyt yli vuoteen! Töissä menee kaikki hyvin. On ollut aika rauhallista toistaiseksi. Ranskan kieli kehittyy pikkuhiljaa, mutta pitäisi skarpata vielä enemmän sen suhteen!

Vatikaani  Onnea Oskari, uusi pappimme! Santi ja Charles Gelato avec Lucas (BR) Lugano Westlake friendsTitlis Punaisen Ristin museo Genevessä Jeesusmusikaali työkavereiden kanssa Geneven autonäyttely kämppiksen kanssa Laskettelua Verbierissä Laskettelua Chamonixssa

Hyvä alku uudelle vuodelle

Suomi, Sveitsi - 16.1.2016 20:29

On taas vierähtänyt tovi viime päivityksestä, ja hienoja asioita on tapahtunut tässä välillä, joten kirjoitellaanpa kuulumisia vähän tännekin! Ei niin, etteikö kuulumisia voisi päivittää ilman hienoja tapahtumia. Näköjään sohvapöydän kukka on päässyt lakastumaan. Kummallinen sana, lakastua. Onhan se suomea, epäröin. Tärkeä minullekin tämän blogin pitäminen, että pysyy äidinkieli yllä. Ajattelu käy jo englanniksi, mutta puheeseenkin alkaa tulla jo hieman ranskalaista ääntämistä. Hirveästi en ole ranskaa opiskellut, mutta toivon, että se jotenkin tarttuisi itsestään. Ja itse asiassa, varmaan pian alkaa tarttuakin…

Mutta palataanpa jouluun, ja vuoteen 2015. En taida jaksaa kerrata ihan kaikkea, mitä vuonna 2015 tapahtui, mutta se oli hieno, vaiherikas, ja merkittävä vuosi. Valmistuminen. Asuminen Tavasttähdessä, Töölössä. Työ Fidalla Kaakkois-Aasiassa. Ensimmäistä kertaa Amerikassa. Vanhojen ystävien jälleennäkemistä. Paljon henkilökohtaista kasvua. Lopulta muutto Sveitsiin ja ensimmäinen vakituinen työpaikka.

Joululoma Suomessa sai hymyn korviin ja akut täyteen iloista energiaa. Oli todella kiva viettää joulu perheen ja isovanhempien kanssa Rovaniemellä, jossa tapasin myös ystävääni Tuomasta Suhen pienryhmästä, ja Jukkaa vanhasta työpaikastani. Jukalle oli syntynyt iloinen Jere-poika, joita menin kelkalla moikkaamaan mökiltä käsin, kun siinä lähipiirissä sattuivat olemaan joulun vietossa. Tapasin kavereita myös Helsingissäpäin ja illallistin Tavasttähdessä. Sain lahjaksi hienon Tavasttähden collegepaidan, jonka suomea ripeästi oppiva Santi oli suunnitellut! Oli makeaa saunoa monena iltana ja syödä perinteisiä suomalaisia jouluruokia.

Uudeksi vuodeksi mentiin isommalla kaveriporukalla Seitsemiseen, josta oltiin varattu erämökki järven rannalta. Toistamiseen vietimme uuden vuoden yhdessä korpimökissä ilman sähköä. Pari vuotta sitten olimme Repovedellä. Tällä kertaa olimme pienen järven ainoat mökkiläiset. Vaikka pakkanen alkoi juuri kiristyä niin, että järven jää paukkui, sisällä mökissä oli lämpöä luomassa puuhella ja kynttilät, sekä tietysti hyvät ystävät. Tunnelmaa, lämpöä, avantouintia, pitkiä saunailtoja, hyviä keskusteluja, jalkapalloa järven jäällä, ja revontulia. Kirsikkana kakun päällä oli herkulliset ruoat pippuripihveistä loimuloheen.

En kokenut Sveitsiin paluuta haikeana, sillä olin hyvin iloinen lomastani Suomessa, ja olen ottanut Sveitsin uudeksi kodikseni, joten ei sitä vastaan käy taisteleminen. Täytyy vain iloita kaikista mahdollisuuksista päästä käymään Suomessa, sitoutua täytyy kuitenkin uuteen asuinpaikkaan, jotta siellä voi olla iloinen myös. Eikä ovelta ovelle Sveitsistä Suomeen kestä kuin muutama tunti, joten välimatkaa ei ole sen enempää periaatteessa kuin Oulusta Helsinkiin. Lennotkin kun ostaa sopivasti niin pääsee aika lähelle VR:n hintoja.

Kun palasin asuntooni, niin ärsytti kyllä vähän se, että palasin taas väliaikaisuuteen. Tavarat matkalaukustani pakkasin vain takaisin laatikoihin. Vakituisen asuinpaikan löytyminen olisi ensisijaisen tärkeää sopeutumisen ja jaksamisen kannalta. Niimpä päätin aloittaa kattavan asuntohaun, laajentaa aluetta ja nostaa budjettia, jotta vain löytyisi joku muu paikka kuin tämä jaettu huone. Otin yhteyttä muutamaan asuntoon, mutta en saanut vastausta. Sitten alkoi tapahtua, ensin Suomi voitti U-20 MM-kultaa lätkässä ja sitten kuukauden odottelun jälkeen meille soitettiin eräästä asunnosta, jota oltiin parin työkaverin kanssa haettu… ja nyt on nimet sopimuspapereissa! joita oli muuten 14 sivua, koskien ihan vaikka mitä… Asunto oli tosiaan meidän työkaverin, joka on perheineen muuttamassa toiseen paikkaan. Se on tosi siisti ja tilava, toisella puolella huoneistoa järvinäkymä, ja toisella viinitila! Siinä on iso parveke. Saatiin autotallikin. Työmatka vain 15 minuuttia. Ja viisi kertaa soitettiin välittäjälle, että joko ne tietää kenet siihen ottavat, mutta aina jäätiin vastausta vaille. Loppu hyvin, kaikki hyvin, helmikuun alussa pääsemme muuttamaan! Niin, ja kun Suomessa mulla oli kaksi Joonasta kämppiksenä, niin nyt on kaksi ranskalaista Jonathania. Uskoisin oppivani pian ranskaa. Selvyyden vuoksi ajattelin muuttaa nimeni Jonathaniksi.

Niin ja tänään sain edullisesti siistin Peugeotin vintagepyörän työmatkoja varten! Ja takataskussa jo liput Roomaan lomalle maaliskuussa 10 päiväksi! Makiaa :)

Joulukuinen Helsinki Kiitos turvallisesta matkasta, joulupukki! Joulukuinen Rovaniemi Ukki perinteisen joulukinkun valmistuksessa Jouluruokia Kävin moikkaamassa Jukkaa ja Jeremiestä Joulukirkko Rovaniemellä Talvijärvi Talvitie Jouluperhe Uuden vuoden kokkailua Korpimökki Korpisauna Uuden asunnon kunniaksi jo etukäteen! Pyöräparven uusi tulokas on kokenut ranskalainen

Kaksi kuukautta Sveitsissä

Sveitsi - 19.12.2015 23:09

Noin kaksi kuukautta sitten saavuin tänne Sveitsiin, jossa aloitin työn Medair -nimisessä kansainvälisessä humanitaarisessa avustusjärjestössä. Uuteen maahan ja työhön asettuminen on sujunut pääasiassa hienosti! Alku on ollut aika kiireinen sekä työssä, että työn ulkopuolella, enkä ole tätä ennen löytänyt hyvää hetkeä ja omaa rauhaa kirjoittaa blogiani. Asun yhä työnantajani kimppakämpässä työpaikkani lähellä. Asunto on jopa liian lähellä työpaikkaa, sillä tuntuu, että elämä pyörii koko ajan työn ympärillä. Kaipaisin selvempää jakoa työpaikan ja kodin välillä. Olen etsinyt omaa asuntoa ja kimppakämppääkin parin työkaverin kanssa, mutta asunnon löytäminen on yllättävän vaikeaa. Kysyntä asunnoista on kova, ja tarjouksiin tulee reagoida nopeasti ja näyttöihin mennä tarvittavat paperit (Sveitsin residenssi, 3kk palkkatositteet, työsopimus) kunnossa. Itse asiassa vasta tällä viikolla sain residenssini postista ja ilman 3kk palkkakuitteja en ole ensimmäisenä asuntoon valittavien joukossa. Suhteilla sen sijaan voi saada asunnon nopeastikin. Asunnon löytäminen olisi kyllä suuri askel eteenpäin maahan asettumista ajatellen. Asunnon metsästäminen vain tuntuu olevan täysiaikaista työtä, jolle ei löydy oikein aikaa, kun työpaikallakin on kiire ja päivät ovat pitkiä.

Tällä hetkellä olen yksin huoneessani, kun kämppikseni lähtivät Etelä-Sudaniin töihin, mutta muuten olen jakanut huoneen useampien eri henkilöiden kanssa. Hyvä puoli tässä on se, että tutustun kollegoihin niin täällä pääkonttorilla kuin kentällekin lähteviin. Asunnossa asuu nyt minun lisäksi tuore henkilöstöpäällikkö ja talousjohtaja, joka on etsinyt taloa jo seitsemän kuukautta! Asukkaiden taustat ja roolit ovat vaihtelevat, mikä antaa mahdollisuuden oppia eri aloista, maista ja kulttuureista, sekä saada kokeneempien näkemyksiä työstä, jota teemme. Meillä on hyvä yhteisö, laitamme välillä ruokaa, pelaamme pelejä, ja käymme vuorilla sekä kirkossa yhdessä. Maailma on pieni, sillä kävi ilmi, että toinen Etelä-Sudaniin lähteneistä kavereista oli viettänyt vuoden koulukaverini kanssa Logos Hope laivalla seilaten ympäri maailmaa. Meillä on siis yhteisiä ystäviäkin! Monta yhdistävää tekijää.

Viikonloput ovat olleet aktiviteetteja täynnä. Olemme käyneet useasti vuorilla pikkuvaelluksilla ja tänään ensimmäistä kertaa laskettelemassakin! Eilen lähdimme työkavereiden kanssa työpäivän jälkeen Neuchatelin kylään Chambleaun viinitilalle viininmaisteluiltaan, jonka jälkeen menimme kivaan pikkuravintolaan herkkusienifonduelle! Todella sveitsiläistä. Olen myös löytänyt kaksi seurakuntaa, joissa käyn. C3 Lausannessa ja Westlake ihan tässä asunnon lähellä. Westlaken kanssa olimme vuorilla isossa mökissä yhtenä viikonloppuna retriitissä, joka oli hieno ja hyvä mahdollisuus tutustua ihmisiin paremmin. Sinä viikonloppuna satoi myös ensilumi, joten vuoret muuttuivat kauniin valkoisiksi. Yhäkin lumi on ainoastaan vuorilla. Täällä Genevejärven rannalla, tai Sveitsin Rivieralla, lämpötila oli tänään +12 astetta.

Ranskan kieltä opiskelen kerran viikossa, kun työpaikalle tulee opettaja puoleksitoista tunniksi. Kielitaitoni edistyy pikkuhiljaa, ja aloitan nyt myös ranskankielen online kurssin. Työpaikka vaikuttaa yhä hyvältä ja olen päässyt työporukkaan hyvin mukaan. Tätä on edesauttanut muun muassa jalkapallo, jota käymme pelaamassa pari kertaa viikossa lounasajalla työkavereiden kesken. Muutenkin olen pitänyt kiinni urheilusta ja edelleen käynyt uimassa kerran pari viikossa. Löysin uimahallin, mutta siellä ei ole saunaa. Pari kuukautta olen ollut nyt ilman saunaa, ja sitä on jo kova ikävä.

Joulu on jo ovella. Kolmen päivän päästä olen Suomessa ! Odotan todella kovasti Suomea, perheen ja ystävien näkemistä. Täältäkin olen löytänyt kavereita, pari jonka kanssa olen enemmän tekemisissä. Olen tutustunut myös yhteen suomalaiseen kaveriin, jonka kautta pääsin itsenäisyyspäivänä useammankin suomalaisen juttusille :) Eiköhän se kämppäkin pian löydy, kun alkaa paikallista verkostoa kertyä.

 

Ensilumi Rocher de Naye Luolaseikkailun suulla  Lohifileestä on tullut mun uusi suosikkiruoka Leysin Lounas Leysinin huipulla Cynthian, Davidin (x2) ja Gerardin kanssa David ja Gerard lähtivät töihin Etelä-Sudaniin Yhteinen ghanalainen illallinen kämppisten Valentin, Kwami ja Cynthia kanssa Thailainen illallinen Villars  Marcin kanssa laskettelemassa Leysinissä Elämäni ensimmäiset oisterit Veveyn torilta

Alkutunnelmia Sveitsistä

Sveitsi - 27.10.2015 23:36

Hei! Saavuttiin hienosti perille! Kaikki meni nappiin. Tavarat mahtui autoon, auto kesti, kuskit kesti, aikataulu kesti ja oltiin hieman torstain ja perjantain välisen puolenyön jälkeen perillä Lausannessa. Perjantaina muutettiin Eetun kanssa tavarat autosta väliaikaiseen kämppääni ja lähdettiin sitten tutustumaan ympäristöön. Ajelimme Ranskan rajalle Portes du Soleiliin hienoihin vuorimaisemiin, ja sitten mentiin muutamaksi tunniksi kuuman lähteen kylpylään Lavay Les Bainsiin. Illalla haettiin Kiven Mika Lausannen juna-asemalta kolmanneksi kaveriksi. Lauantaina lähdettiin yhdessä Ranskan Chamonixiin, jossa olin Eetun ja muiden kanssa noin vuosi sitten kiipeilemässä. Tehtiin tällä kertaa kävelyreissu Breventille, jossa pääsimme viskomaan talven ensimmäiset lumipallot. Tosi kätsyä, koska ajomatka Chamonixin oivallisiin pyöräily- ja laksumestoillekin on vain vähän alle 2 tuntia, löytyy niitä hieman lähempää Portes du Soleilistakin. Käytiin siellä myös shoppailemassa ja syömässä burgerit kai jo aika perinteeksi muodostuneessa Monkey Barissa, jossa oli hyvä tunnelma Etelä-Afrikan ja Uuden-Seelannin välisen rugbyvälierän ansiosta.

Sunnuntaiaamuna Eetu ja Mika jo lähtikin takaisin Suomeen. Oli todella hienoa, että kaverit lähtivät saattamaan mua uuteen asuinmaahani, ja se teki asettumisenkin helpommaksi, kun oli tutut kaverit lähellä pari ekaa päivää. Ei se silti täysin estänyt sitä haikeaa fiilistä mikä nousi, kun kaverit lähtivät ja palasin yksin asuntooni. Kyllä se tekee kipeää, vähän kuin repisi juuri juurtumaan päässeen kasvin ylös kotoisasta mullastaan. Jokainen tällainen kokemus jättää arven sydämeen, näin se on. Silti siinä on jotain järkeä. Unelmien seuraaminen vaatii rohkeutta ja välillä sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumista. Kivustakin on tapana selvitä vahvemmaksi kasvaneena. Ei tuntemuksia silti kannata kieltää tai peittää. Ne ovat tärkeänä osana kokonaisuutta ja kaikki on käsiteltävä, muuten ”minkä taakseen jättää sen edestään löytää”.

No mun kämppis pyysi mut sunnuntaina yhteen seurakuntaan iltakokoukseen ja siellä jo tutustuin muutamiin tyyppeihin! Siitä se sitten lähtikin. Tää on kyllä niin hienoa, että seurakuntaperhe on maailmanlaajuinen.

Nyt pari ekaa työpäivää takana. En toki ehtinyt olla kuin pari tuntia maanantaina toimistolla, kun sitten lähdettiin logistiikkatiimillä Genevessä pidettyyn lääkkeidenhankintaworkshoppiin. Siellä oltiin maanantai ja tänään tiistaina se saatiin päätökseen. Opin yhtä sun toista lääkkeistä ja niiden hankinnasta, senkin, että ne ovat yksi hankalin tuote hankkia! En ole siis päässyt vielä istumaan toimistotuolilleni tai muuten päässyt työhöni käsiksi. Logistiikkatiimi kyllä vaikuttaa mukavalta! Siinä on Ranska, Sveitsi, Suomi, Italia ja Hollanti edustettuina.

Lausanne ja Genevejärvi Portes du Soleil Chamonix - Brevent Mont Blanc   Syksyinen joutsenlampi