Greetings from the North

Norja, Suomi - 17.6.2018 12:14

Our time in the North has been very memorable; we have met with lovely people and seen beautiful scenery. Our batteries have been recharged in the midnight sun – it’s incredible how awake you feel when it’s always bright outside!

Let me tell a couple of stories of our travels above the Arctic Circle after we left Seinäjoki, where we met with the big family from my mum’s side. By the way, it seems like updating the blog is remaining my responsibility, while my wife is editing our video material. You can find the link and password to a nice video of our Scandinavia tour at the end of this post.

So, after a 6 hours train ride from Seinäjoki to Rovaniemi, which Deb used for editing videos, we arrived and, as usual, my grandpa was there to meet us at the train station. It was a joyful reunion, and even though Deb doesn’t speak Finnish and my grandparents don’t speak English they get well along, communicating by expressions and gestures. It’s always a relaxing time when we go to our grandparents. They take such good care making sure we put on at least a couple of kgs before we leave! My grandma had made the delicious cloudberry cake she usually makes when we visit. We told them about our wedding and showed pictures and videos of it. As they couldn’t come to Switzerland, we also showed them videos of our life over there so they could see the environment we have been living in.

Life at grandparents is simple and stressless. My grandpa had lost a tooth so he took his teeth for repair. However, time flew by as he was singing songs to us, without his upper teeth, that he forgot to pick up his teeth from the dentist before they closed. But he just laughed about it and said that “well, I think I will just eat porridge for breakfast tomorrow!”. He’s so funny. They had moved to a new apartment, which was really nice and just around the corner from Eetu and Paula, friends I met while studying in Helsinki. They had since moved to study and work in Rovaniemi, together with their Lapland dog, Milli. We went to visit them and spent a nice evening catching up, eating pizza, and playing board games! It was really nice seeing them again!

Although Rovaniemi is already at the Arctic Circle you can still drive much further north. So we did. Deb’s friend, Lise, from Mercy Ships lives in Hammerfest, so my grandpa offered us his car to drive and visit her in the northernmost town, which was still 650km further north from Rovaniemi. As we didn’t have so much time before going back to Helsinki, and we wanted to still spend more time with my grandparents, we could only spend one night in Hammerfest. But we did it anyway, 9hrs of driving there on Tuesday, and 9hrs of driving back on Wednesday. The good thing is that the sun doesn’t set for couple of months so it’s bright all the time, which makes driving that much less tiring and less dangerous. Those roads in Lapland are great, empty, wide open and straight! The only danger there are reindeer, and the police if they catch you enjoying the empty roads a bit too much. However, we didn’t experience problems with either of them. Hammerfest is the last ice free port on the coast, so they have built a big gas production facility over there. Apparently there are hundreds of kilometers of pipes from the station going to the gas sources in the arctic sea. And the vessel transporting the gas to its destinations is worth millions. We saw the station and the ship, as we hiked up some of the mountains in Hammerfest.

It’s a very barren environment, so far up north that there are no trees growing. So that makes you think it’s cold. A couple of weeks ago it was +25, and when we visited it was a solid +4 degrees. The weather up there is unpredictable; we saw sun, rain, hail, snow, and rainbows all in one hour. It’s quite a harsh environment, but it’s pretty as well. It’s so remote! They have a small airport but it’s not uncommon that flights are cancelled due to difficult weather conditions. Sometimes the only way to escape the island is by boat, as the roads can be blocked by avalanche. Lise has been living there for a couple of years, working in the hospital. Besides the people working at Statoil, the others are mainly the hospital staff, in the town of 10k habitants. If you take into account the number of reindeer living on the island, I think the population may be doubled.

My dare in Hammerfest was to swim in the sea, the ice cold sea. I’ve never seen sea water so clear. It’s not that I was too hot because of the sunshine, but it was just one of those things on the bucket list, ice bucket list.. I did it just in the beginning of our way back to Rovaniemi, so I was definitely awake for the drive! It wasn’t really swimming, it was more like panicking in the water. Also, as my grandpa said, the beaches up there are not so good. So it was basically just a rocky shore and I tried not to hurt myself while dipping into the freezing salt water. My watch showed the water to be +8 degrees, but it still didn’t feel warmer than the air that was a stable +4.

The drive back to Rovaniemi was beautiful. On our way to Hammerfest we drove through Ivalo and saw the big lake Inari. We arrived to the sea sooner and those views were nice, but I still preferred our way back on the west side through Alta and Enontekiö. The scenery changed a lot, we went through plains with no trees, along beautiful rivers, and then reached the tree line but still stayed high up from where we could see the forests and river down in the valley. Then drove in the valley next to beautiful mountain lakes and through narrow gorges. The forest became thicker but remained still very low, as the growth season in the north is short. Gradually the forest became taller and more variable, as we reached the border of Finland again.

For the last couple of days in Lapland we went with my grandparents to their cottage, which is quite remote, in the woods, by a lake. That’s a place where you can hear no sound. It’s quite amazing to be so deep in nature. There we stayed one night, watched the World Cup, piled some wood outside to dry for the next season and filled the shed with firewood for this season, helped my grandparents to put the jetty on the water for swimming, warmed up the sauna and went swimming. Then the next day it was time to say goodbye to my grandparents, as we flew back to Helsinki.

As we arrived in Helsinki, we went to my sister’s place to help her build a sofa bed she had bought. (making good use of her brother being in town..) She made dinner for us so it was a fair trade, hehe! The next day we met with my friends Kalle, Ida, Joonas, and Pauliina at Kippis Festival in Helsinki. It was a beautiful sunny day to enjoy live music, artisanal beers and burgers, and great seeing good friends! From the festival we went to Shotti Baari to play some shot roulette, a game that sounded so fun I had to try it and take others with me to this small and shady bar. We raised the bar, quite literally, and went next to the terrace on top of Torni, from where you have nice views over Helsinki in the sun set. I got to try the world’s best gin, Napue, from Finland. It looked very arctic with ice cubes, rosemary, and cranberries. On the terrace I happened to meet my friend Petri, whom I’ve known the longest, for over 20 years now! So it was a happy coincidence. That whole evening was a very nice ending for our time in Finland.

From this link you can watch the video of our tour in Scandinavia:

Password: 1205

Now, the time has come to move on to the next destination, Belgium, here we come!


Our wheels to Rovaniemi With Ukki Cloudberry cake Visiting Eetu, Paula and Milli On the road 18hrs in two days  Norway, baby! With Lise in Hammerfest View of Hammerfest Apero Polar bear beware!Last kiss? Cold cold cold!I am Thor! Back to Finland Ukki can still chop wood in his old days, but we helped him pile them. Nice little activities at the cottage. Wood for the winter With Mummi and Ukki Karelia stew Standing on the successfully installed jetty on the lake  The old poet Our next destination! See you again! My sister's apartment got new furniture! Summer princess At Kippis Festival with Ida, Kalle and Joonas Good times in Helsinki Shot roulette Found this Teddy Bear on top of Helsinki Quality drinks See you next time in Congo?

Meeting friends and family in Finland

Suomi - 10.6.2018 15:23

Since coming back from Sweden we have been actively meeting my friends and family in Finland. It’s been really good connecting with all of them!

We’ve also carried with us our polaroid camera and wedding guestbook and filled it with pictures and stories of the friends and family we’ve been meeting during the trip, a nice memory!

I’m so proud of my wife as she’s met every day with new people. And yesterday we met with the cousins, uncles and aunts from my mother’s side, 42 all in all, at a cottage we had rented by a lake in Western Finland, “Pohjanmaa” to celebrate my sister’s graduation and our wedding. Most of them didn’t speak English but we talked to all of them, and had sauna together. We also swam in the lake which was pretty chilly, but I’m so proud of Papi since she stayed the longest in the lake and sauna with me, and we did many times the normal sauna as well as the smoke sauna, with “vihta” that is a bunch of birch branches we use to “gently” beat ourselves with in the sauna, creating a nice aroma and it’s good for the body too! We ate traditional Finnish foods such as salmon soup and rye bread, and after the sauna we had different sausages cooked in the barbecue. We did some singing as well and my relatives were very impressed seeing me dancing as we showed some videos and photos from our wedding in Switzerland.

It was good spending time with family, as we see each other with such big group only once in 10 years or so. A lot had happened since I last saw them. Many had got married, they had kids, bought a house.. It was like getting to know them again. We spent Friday with my cousins Laura and Tuomas and their family at their house, watching videos of “Finnish prom” that Laura had attended, discussing and eating good food. There is too much good food on this trip, I’m gaining weight! But that’s because we can’t buy souvenirs as our luggage is full.. so we enjoy good food instead. We discovered how my aunt and uncle had met each other and it was thanks to this Finnish country side custom “rinki”. It means driving rounds around the town again and again, sometimes parking for a bit, maybe popping loud music, and the goal is to see if there happen to be any friends around in town or some interesting people to get to know to. So they were both on the rinki, “chasing” each other, and finally stopped their cars next to each other and started chatting. That’s how it started.

Funnily, as we were walking around the town of Seinäjoki today, I heard a familiar voice saying “hey!”; I turned around and saw that two of my cousins were there, they were on the rinki. As there was no traffic, I went to talk to them on the road and we agreed to go for a coffee nearby. That was a nice break, just a relaxed hour before our train to Lapland, where we are on our way to meet my grandparents and friends for a few days.

Meeting with Jyri (previous housemate) and Raimo (priest/squashmate) at Naughty BRGR in Helsinki Meeting with Miikka (uni friend) and Iina  Flamed salmon glamping with Mika in Nuuksio   Staying at Laura and Tuomas’ house Family in Finland Family from mom’s side Sauna, olut ja vihtaFreeezing  Some gents we found on the Rinki!

Greetings from Finland

Ruotsi, Suomi - 4.6.2018 09:30

Hello world!

We have been witnessing the Finnish summer that is incredible when it lasts for more than a Tuesday afternoon! We’ve had such good fresh food, hot sauna, refreshing swimming in the lake, and the world’s best strawberries. I might be biased, but still.

Last evening we took the boat to Sweden. Beautiful sailing through the archipelagos. Today we will meet my cousin in Stockholm!


Still alive

”Long time no nothing” – texted my friend the other day. True, it’s been long since I was in touch with my friends, in Finland. The same applies for this travel blog. It’s been a long time since I updated you, my reader. So, I decided to start fresh, and this time in English. I hope you’re happy, especially Heather and Peter, if you’re reading this!

There’s no way I’m going to catch up with everything that’s happened since my last posting. Actually, last time I really wanted to write was about my trip to Swaziland over Christmas, but I’ve been engaged in other activities and a new relationship. Mostly my time has been traveling, less writing. My girlfriend keeps a journal, and we keep a common journal, too. I know I enjoy writing, just sometimes it’s difficul to start, however, I should do it. It also helps keep track of life. Now that I haven’t been writing I feel that time has passed so quickly and I’ve forgotten about many wonderful memories. Writing is also a helpful means of processing my thoughs.

I’m in a plane right now, on our way from Finland to Switzerland. The second visit to Finland this year. We’ve just been to my cousin’s wedding and spent a couple of days at the summer cottage swimming and saunaing (?) a lot. So beautiful, so relaxing, the Finnish summer. It was great seeing family from far away at the wedding. There was family from Sudan, Australia, East Europe, us from Switzerland and many from Finland. It was the fifth wedding in less than four months! I really liked my cousin’s get-a-way-car. It was a decorated truck! And at the back it had buckets and containers bouncing and drumming instead of cans and bottles.

Life in Switzerland has been treating me well. I’ve discovered new parts of the country, some good new hiking as well. A few friends have visited and it’s been really nice to be able to show them around. The country has a lot to offer! So I’m gradually feeling more integrated again. Yet, I’m still not speaking French. I’ve got some good training materials and trying to study the language regularly. My excuse is that I’m not forced to speak French. Everywhere I can get by in English. Well, I just managed to arrange the selling of my bed in French. Yes, actually I’m moving next weekend to live by myself! Préverenges has treated us well, and I’ll miss the lake and short commute to work, yet I’m looking forward to the freedom of having my own place. I got the place through my girlfriend, as her friend is moving away temporarily.

Other news is that I’m finally traveling to the field. I’ll be going to Lebanon in mid-August. Will be great to be back in the field, and I’m sure there’s a lot for me to learn about finance work in the field at Medair. Whilst in Finland, we met briefly with my previous boss from Cambodia; it inspired us both! So, hopefully at some point we’d be living in the field again.

Two weeks ago we did a road trip through Switzerland-Austria-Germany-Belgium-Netherlands-Luxembourg-France. We went to a wedding in Germany. On the way there we stopped on an island at lake Constance, called Lindau. Very nice, I would recommend visiting it if possible. The wedding in Germany was in Ulm, and it was my girlfriend’s friend who got married. It was one of the best weddings I’ve ever been to. Doves, castle setting, fun!, unlimited drinks, good food, dance, photos, and a private brunch the next morning! Other highlights of the trip were cycling in Amsterdam, driving on the Autobahn, enjoying the sun and the sea in Oostende, the grande train station, jewels and square donuts of Antwerp, family time in Hasselt, and the night in Strasbourg!

Yeah, otherwise this year we’ve been to the Lake Como area in Italy (Italy is always nice!), stayed there in a spa hotel, which we have very fond memories of, then going to France to ski with some friends from Finland, my first trip to the UK, as we spent a long weekend in London/Oxford, and visiting Finland and Belgium once before as well. We’ve already booked our next trip to the Philippines, which will be our long break this year, two weeks in November. And as said before, I’ve discovered plenty in Switzerland this year too! Just the eastern part of the country is still unexplored. However, I’ll be going to visit my friend from Hong Kong in St Gallen in a couple of weeks, which is near the Appenzeller region in the North-East.

Anyhow, just to say that I’m still alive and doing well. I’ll be posting more about travels and life in Switzerland again!

Climbing rocks at the farm in Swaziland I found a beautiful girl by a beautiful lake <3 Skiing in Schwarzsee Exploring Mer de Glace in Chamonix Milano! Crazy fun in Oxford Husky safari in Lapland We were so lucky to even see the northern lights! In a football tournament with the refugees Dent de Vaulion at the Jura mountains Belgian beer in Bruges Mount Pilate, and the church that was on the edge, really Hiking near Valence in France On the first via ferrata in Champery  Paragliding in Annecy Visitors from across the sea. Enjoying the wine festival in Vaud :) Hiking in Leysin Me and Deb as the apero team in Mike and Deb's wedding! Swimming on the way to Grammont Biking in Le Tour Hiking Dents du Midi, 10hrs, 3200m! Uncle-Peter from Oz Basking at Lake Geneva Such great fun wedding in Ulm! I amsterdam Square donuts in Antwerp Idyllic Strasbourg Finnish Summer

Kesän kuulumisia

Espanja, Suomi, Sveitsi - 8.9.2016 23:15

Syyskuun kahdeksas, on mun siskon syntymäpäivä. Milloinhan viimeksi juhlittiin sitä yhdessä? Onnittelut välittyy yhä useammin vain interwebin kautta, niin kuin tänäänkin. Jos ei olla asuttu eri maissa niin eri kaupungeissa ainakin viimeiset vuodet. Ei olla tahallaan vältelty samoja kadunkulmia. Ollaan aika menevää porukkaa. Paiju muutti juuri Barcelonasta takaisin Suomeen. Sitä ennen sisko paistatteli Etelä-Amerikan auringon alla kuukausia. Espanjan kieli ainakin on tarttunut neitokaisen matkaan. Sain vierailla Barcelonassa kolmesti Paijun siellä asuessa. Pari pidennettyä viikonloppua ja maanantaisin tuli tultua suoraan töihin. Kätevää ja edullista nykysijainnistani! Ne olivat mukavia matkoja. En ole oikeastaan kaupunkilomien ystävä, mutta Barcelonaan menen mielelläni yhä uudestaan. Eloisassa kaupungissa on mukava ilmapiiri, paljon nähtävää, edullista syötävää ja juotavaa. Mikä parasta, melkeinpä mihin aikaan vuorokaudesta hyvänsä. Kaikilla kerroilla Barcelonassa käydessäni riitti aina erilaista tekemistä. Ensimmäisellä kerralla käytiin katsomassa nähtävyyksiä sekä jalkapalloa. Toisella kerralla tehtiin matka läheiseen pienempään kylään meren rannalla. Kolmannella kerralla oli Fiesta de Gracia -naapurustofestivaali rumbakonsertteineen ja koristeltuine katuineen, ja tehtiin melontareissu kauniissa kanjonissa. Kaikkia visiittejä yhdistää kuitenkin hyvät ja myöhäiset illalliset sekä brunssit. Kaupungissa on mukavan luova ilmapiiri, jossa on tilaa taiteelle ja mielenkiintoisille tyyleille.

Kävin keskikesän aikana myös kotosuomessa parin viikon lomalla. Tuli saunottua keskimäärin kerran päivässä ja nautittua valoisista kesäöistä. Se on Suomen suvea parhaillaan, kun voi lähteä pelaamaan rantalentopalloa vielä keskiyön jälkeen. Ehkäpä lomani hurjin asia oli heti seuraavana päivänä Suomeen saavuttuani juostu Jukolan viesti, johon osallistuttiin kavereiden kanssa. Se oli muistaakseni loman ainoa sateinen vuorokausi, ja läpimärkänä juoksin aamuyöstä Lappeenrannan metsikössä otsalampun, kompassin ja kartan avulla rasteja etsien. Erityinen kokemus, tuhansittain osallistujia ympäri maailman, juoksentelemassa metsässä yön yli. Olosuhteet oli mitä haastavimmat, mutta selvisimme siitä! Kirjoitin aikoinaan kanditutkintoni Jukolan viestistä, joten oli hienoa päästä paikan päälle näkemään, kuinka tapahtuma ja kisakylä oli järjestetty.

En ollut käynyt Suomessa sitten joulukuun, joten arvata saattaa oli paljon ihmisiä keitä halusin tavata, enkä toki kahdessa viikossa ehtinyt nähdä kaikkia. Aika monia kuitenkin, niin monia että piti ihan lopuksi laskea, ja sain nimettyä 53. Tavallisesti olisin väsynyt ylisosiaalisen pariviikkoisen jälkeen, mutta nyt palasin lomalta hyvin energisenä. Oli todella mukava mökkeillä, uida ja saunoa sekä nähdä perhettä ja ystäviä Helsingissä että sukua Pohjanmaalla. Mukava oli myös huomata, että mielelläni palasin alppimaahan kansainvälisen elämän ja työn pariin.

Muuten kesä onkin mennyt työskennellessä ja viikonloppureissujen parissa. Mika perheineen ja ystävineen tuli Sveitsiin pariksi viikoksi, ja ennätin viettää kaksi viikonloppua heidän kanssaan maastopyöräillen. Pyöräilyt onkin jäänyt niihin kahteen viikonloppuun, sillä en ole löytänyt täältä vielä kaveria, joka lähtisi mukaan. Tai yhden kyllä, mutta hän suorittaa nyt asevelvollisuuttaan ja on huonosti vapaana. Mutta jokaiselle viikonlopulle kyllä löytyy omat aktiviteettinsa. Suureksi osaksi vuoret liittyvät ulkoilma-aktiviteetteihin, mutta ollaan käyty myös laskemassa Aare-jokea kumiveneillä Bernissä. Yhä ihmettelen kuinka vähällä vaivalla pääsee pois kaupungista ja ihmisten ilmoilta vuorille luonnon rauhaan vaeltelemaan. Ollaan käyty muutaman kerran vuorilla kiipeilemässä via ferrata reittejäkin. Reitit kulkevat korkeita kallionseinämiä pitkin ylös huipuille saakka. Niissä kiivetään kallioon iskettyjä tikkaita pitkin ylös ja pysytään varmistettuna kallioon pultattuun vaijeriin. Se on aina aluksi jännittävää, koska ollaan korkealla ja liikkuminen kallionseinällä ei tunnu tutulta. Vaikka ollaan varmistettuina, putoaminen on silti vaarallista ja silloin tällöin kiipeilijöitä joudutaankin pelastamaan helikoptereilla. Kiivetessä veressä kulkee paljon adrenaliinia ja mieli on hyvin keskittynyt. Se onkin oivallinen tapa saada ajatukset pois arjesta. Ylös päästyä jännitys purkautuu ja olo on kevyt, ennen kaikkea on pystynyt voittamaan itsensä ja pelkonsa. Evästauko huippumaisemineen palkitsee myös.

Arkisin aika menee töissä yleensä yhdeksästä seitsemään. Siirryin elokuun alussa logistiikkaosastolta finanssipuolelle, ja alussa on paljon opittavaa. Se on uutta ja mielenkiintoista. Olen viihtynyt todella hyvin uudessa tehtävässäni, jossa vastaan Medairin projektien finanssipuolesta Libanonissa. Pääsen tekemään päivittäisten finanssitehtävien lisäksi projektibudjetteja uusiin rahoitushakemuksiin, raportoimaan projektien taloudellisesta kehityksestä, ja neuvomaan maajohtajia, sekä paikallisia työntekijöitä kentällä projekteihin liittyvistä taloudellisista asioista. Hauskaa on myös se, että olen päivittäin yhteydessä henkilöstöön Libanonissa. Pääsen kuulemaan projekteihin liittyvistä asioista myös muiden osastojen näkökulmista yhteisissä tapaamisissa. Näen toiminnan nyt laajemmin. Työ on motivoivaa ja herkästi uppoudun siihen tunneiksi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että minun on tarkoitus olla Sveitsissä vielä ainakin kaksi vuotta.

Pyrin yhä päivittäin opiskelemaan ranskan kieltä edes hieman, ja kyllä kehitystä jo huomaakin tapahtuneen. Käyn ranskan tunnilla kerran viikossa, mutta kännykkään saa myös paljon hyvää opiskelumateriaalia. Joidenkin ystävien kanssa yritän tietoisesti puhua ranskaa, ja sellaisten kanssa joiden englanti ei ole niin hyvä, huomaa kommunikoinnin parantuneen. Yhteiselo ranskankielisten kämppisteni kanssa sujuu yhä mainiosti. Ollaan saatu parvekkeelle huonekalut. Siellä tuleekin vietettyä paljon aikaa ja lämpimiä kesäiltoja usein illallista syöden. Kesä täällä on ollut ainakin suomalaisella standardilla mainio! Sellaisesta säästä mitä Suomessa on heinä-elokuussa viikon verran, ollaan täällä saatu nauttia pari kuukautta! Järven vesikin on niin lämmin, varmaan 25 astetta, mutta joidenkin mielestä silti vielä kylmä!

Talvella kävin viikottain uimassa, mutta nyt uinti on jäänyt vähälle. Sen sijaan pelaan yhä töissä viikottain jalkapalloa ja keskiviikkoiltaisin olen mukana pelaamassa jalkapalloa pakolaisten kanssa. Vaikka yhteistä kieltä ei aina ole, jalkapallo on mainio tapa ystävystyä.

Tällaista tältä erää. Kyllä tässä puolen vuoden aikana taas onkin ehtinytkin tapahtua. Äiti ja Paiju on tulossa tänne viikon päästä. Ja sitten aletaankin odottaa talvea ja hiihtokauden aloitusta.

Brunssi Barcelonassa Melontreissulla Pyreneillä Aamuyö Samulin kanssa YK:n päämajassa Genevessä Sunnuntaihesarin saa tähänkin kotiin Genevejärvi Lausanne Yöpyminen sveitsiläisessä mökissä Ensimmäinen via ferrata Via ferrata Rochers de Naye Joen ylitys via ferrata reissulla Iltapala Bernissä

Hyvä alku uudelle vuodelle

Suomi, Sveitsi - 16.1.2016 20:29

On taas vierähtänyt tovi viime päivityksestä, ja hienoja asioita on tapahtunut tässä välillä, joten kirjoitellaanpa kuulumisia vähän tännekin! Ei niin, etteikö kuulumisia voisi päivittää ilman hienoja tapahtumia. Näköjään sohvapöydän kukka on päässyt lakastumaan. Kummallinen sana, lakastua. Onhan se suomea, epäröin. Tärkeä minullekin tämän blogin pitäminen, että pysyy äidinkieli yllä. Ajattelu käy jo englanniksi, mutta puheeseenkin alkaa tulla jo hieman ranskalaista ääntämistä. Hirveästi en ole ranskaa opiskellut, mutta toivon, että se jotenkin tarttuisi itsestään. Ja itse asiassa, varmaan pian alkaa tarttuakin…

Mutta palataanpa jouluun, ja vuoteen 2015. En taida jaksaa kerrata ihan kaikkea, mitä vuonna 2015 tapahtui, mutta se oli hieno, vaiherikas, ja merkittävä vuosi. Valmistuminen. Asuminen Tavasttähdessä, Töölössä. Työ Fidalla Kaakkois-Aasiassa. Ensimmäistä kertaa Amerikassa. Vanhojen ystävien jälleennäkemistä. Paljon henkilökohtaista kasvua. Lopulta muutto Sveitsiin ja ensimmäinen vakituinen työpaikka.

Joululoma Suomessa sai hymyn korviin ja akut täyteen iloista energiaa. Oli todella kiva viettää joulu perheen ja isovanhempien kanssa Rovaniemellä, jossa tapasin myös ystävääni Tuomasta Suhen pienryhmästä, ja Jukkaa vanhasta työpaikastani. Jukalle oli syntynyt iloinen Jere-poika, joita menin kelkalla moikkaamaan mökiltä käsin, kun siinä lähipiirissä sattuivat olemaan joulun vietossa. Tapasin kavereita myös Helsingissäpäin ja illallistin Tavasttähdessä. Sain lahjaksi hienon Tavasttähden collegepaidan, jonka suomea ripeästi oppiva Santi oli suunnitellut! Oli makeaa saunoa monena iltana ja syödä perinteisiä suomalaisia jouluruokia.

Uudeksi vuodeksi mentiin isommalla kaveriporukalla Seitsemiseen, josta oltiin varattu erämökki järven rannalta. Toistamiseen vietimme uuden vuoden yhdessä korpimökissä ilman sähköä. Pari vuotta sitten olimme Repovedellä. Tällä kertaa olimme pienen järven ainoat mökkiläiset. Vaikka pakkanen alkoi juuri kiristyä niin, että järven jää paukkui, sisällä mökissä oli lämpöä luomassa puuhella ja kynttilät, sekä tietysti hyvät ystävät. Tunnelmaa, lämpöä, avantouintia, pitkiä saunailtoja, hyviä keskusteluja, jalkapalloa järven jäällä, ja revontulia. Kirsikkana kakun päällä oli herkulliset ruoat pippuripihveistä loimuloheen.

En kokenut Sveitsiin paluuta haikeana, sillä olin hyvin iloinen lomastani Suomessa, ja olen ottanut Sveitsin uudeksi kodikseni, joten ei sitä vastaan käy taisteleminen. Täytyy vain iloita kaikista mahdollisuuksista päästä käymään Suomessa, sitoutua täytyy kuitenkin uuteen asuinpaikkaan, jotta siellä voi olla iloinen myös. Eikä ovelta ovelle Sveitsistä Suomeen kestä kuin muutama tunti, joten välimatkaa ei ole sen enempää periaatteessa kuin Oulusta Helsinkiin. Lennotkin kun ostaa sopivasti niin pääsee aika lähelle VR:n hintoja.

Kun palasin asuntooni, niin ärsytti kyllä vähän se, että palasin taas väliaikaisuuteen. Tavarat matkalaukustani pakkasin vain takaisin laatikoihin. Vakituisen asuinpaikan löytyminen olisi ensisijaisen tärkeää sopeutumisen ja jaksamisen kannalta. Niimpä päätin aloittaa kattavan asuntohaun, laajentaa aluetta ja nostaa budjettia, jotta vain löytyisi joku muu paikka kuin tämä jaettu huone. Otin yhteyttä muutamaan asuntoon, mutta en saanut vastausta. Sitten alkoi tapahtua, ensin Suomi voitti U-20 MM-kultaa lätkässä ja sitten kuukauden odottelun jälkeen meille soitettiin eräästä asunnosta, jota oltiin parin työkaverin kanssa haettu… ja nyt on nimet sopimuspapereissa! joita oli muuten 14 sivua, koskien ihan vaikka mitä… Asunto oli tosiaan meidän työkaverin, joka on perheineen muuttamassa toiseen paikkaan. Se on tosi siisti ja tilava, toisella puolella huoneistoa järvinäkymä, ja toisella viinitila! Siinä on iso parveke. Saatiin autotallikin. Työmatka vain 15 minuuttia. Ja viisi kertaa soitettiin välittäjälle, että joko ne tietää kenet siihen ottavat, mutta aina jäätiin vastausta vaille. Loppu hyvin, kaikki hyvin, helmikuun alussa pääsemme muuttamaan! Niin, ja kun Suomessa mulla oli kaksi Joonasta kämppiksenä, niin nyt on kaksi ranskalaista Jonathania. Uskoisin oppivani pian ranskaa. Selvyyden vuoksi ajattelin muuttaa nimeni Jonathaniksi.

Niin ja tänään sain edullisesti siistin Peugeotin vintagepyörän työmatkoja varten! Ja takataskussa jo liput Roomaan lomalle maaliskuussa 10 päiväksi! Makiaa :)

Joulukuinen Helsinki Kiitos turvallisesta matkasta, joulupukki! Joulukuinen Rovaniemi Ukki perinteisen joulukinkun valmistuksessa Jouluruokia Kävin moikkaamassa Jukkaa ja Jeremiestä Joulukirkko Rovaniemellä Talvijärvi Talvitie Jouluperhe Uuden vuoden kokkailua Korpimökki Korpisauna Uuden asunnon kunniaksi jo etukäteen! Pyöräparven uusi tulokas on kokenut ranskalainen

Olen kotona

Suomi - 10.9.2015 16:13

Se on se tunne, kun saapuu Helsinki-Vantaalle. Tämä metsäinen maa, jossa jalat ovat turvallisesti maassa. Uskon, että metsän juuret ovat syvällä monen suomalaisen sydämessä. Niin myös minun. Huomasin, että ulkomailla ollessani kaipasin metsää, paljon. Sen tuoksu on kotoisa, pehmeä tunne jalan alla tuttu, ja hiljaisuus rauhoittava.

Luonto kutsuu myös muita kuin suomalaisia tai minua, sillä pian Suomeen tultuani lähdimme 11 hengen porukalla Lappiin vaeltamaan. Mutta itse asiassa olin porukassa ainoa suomalainen. Tai no, Raimo vaatisi päästä listalle mukaan, mutta todellisuudessa hän on baski. Samoin Santi, joka on katalaani. Toki he puhuvat sujuvaa suomea ja ovat asuneet täällä jo pitkään, mutta heidän äitinsä ei, joten tämä on se. Lisäksi porukassa oli Santi jr., joka muutti Madridista juuri Tavasttähteen. Hän saapui Suomeen samana päivänä minun kanssani. Reissussa oli mukana myös nigerialainen Charles, joka on samoin talon uusi asukas. Ja sitten oli kuusi puolalaista! Neljä heistä lensivät Suomeen vain tätä lapinmatkaa varten.

Aluksi ajoimme Heinolaan leirikeskukseen, jossa vietimme pari päivää “venytellen”. Säät olivat aurinkoiset, ja melominen, uiminen ja saunominen niin mukavaa, että emme olisi malttaneet lähteä pikkuparatiisista kohti Rovaniemeä. Meillä oli kuitenkin niin paljon Reissumiestä, että eihän sitä olisi voinut yhdessä paikassa lopulta pysyä. Rovaniemellä kävimme moikkaamassa isovanhempiani, jotka ystävällisesti avasivat mökkinsä ovet meille ja saatoimme majoittua yöksi sinne. Kävimme vielä saunomassa varhain aamulla ennen viimeistä ajomatkaa Urho Kekkosen kanssallispuistoon Saariselälle. En ollut koskaan aiemmin käynyt vaeltamassa Suomen Itä-Lapissa, vaan aina lännessä Ruotsin ja Norjan puolella, joten tämä oli minullekin uutta, ja täytyy sanoa, että en odottanut maisemien puolesta paljoa, koska no, vuoret ovat lännessä. Halusin ehdottomasti kuitenkin mukaan, koska Suomeen saapuessa olin henkisesti vielä jossain aivan muualla enkä tiennyt oikein mistä aloittaa, nyt kun ei ollut opintoja tai työtä mitä jatkaa. Siinä mielessä matka Lappiin oli täydellinen, koska sain paljon aikaa käsitellä ajatuksiani viimeiseltä puolelta vuodelta ja rauhassa asettua Suomeen miettien seuraavia elämänaskeleita.

Vaelluksemme kesti viisi päivää päivämatkojen ollessa noin 15-20km. Kuljimme enimmäkseen polkuja pitkin, mutta etenkin kivikkoisia tuntureita ylittäessä ja rinteitä laskiessa vaelluskengät joutuivat koville. Välillä kevyt sade kasteli maaston tehden kivet ja juuret liukkaiksi, mutta selvisimme näinkin isolla porukalla tapaturmitta. Olimme varustautuneet asiaankuuluvasti nilkkaa tukevilla ja vedenpitävillä vaelluskengillä sekä sateelta suojaavilla kuorivaatteilla. Olosuhteet metsäisissä laaksoissa ja avotunturissa vaihtelivat, mutta kerrastopukeutumisella oli helppo lisätä tai vähentää vaatetusta lämpötilan, tuulen ja sadekuurojen mukaan. Tarvittavat varusteet vaellukselle löytyy kätevästi esimerkiksi Addnature -verkkokaupasta. 

Jokien ylitykset, lounastaminen, liikkeellelähtö ja leiriytyminen isolla porukalla vei aina aikansa, joten kävelypäivät jäivät hieman lyhyemmiksi kuin yleensä, mutta illalla uni tuli joka tapauksessa herkästi päivän kävelyn päätteeksi. Ajankohtana syyskuun alku oli erinomainen, sillä luonto oli jo kauniin ruskan värjäämä, ei ollut enää hyttysiä, mutta ei ollut vielä yöpakkasiakaan. Aittajärven parkkipaikalla kauhistelin hieman autojen määrää, mutta en tiedä mihin ihmiset metsässä sitten katosivat, koska emme törmänneet kuin muutamaan pariskuntaan vaelluksen aikana.

Tämä ei ollut sinänsä ihan tavallinen vaellus, sillä meillä oli mukanamme pappi ja saimme aloittaa jokaisen aamun kauniilla messulla ja rukouksella luonnon helmassa. Muutenkin ekskursion tarkoituksena oli viettää aikaa rukouksessa ja mietiskellä. Hiljentyminen ja rukous olivat juuri sitä mitä kaipasinkin ennen seuraavien elämänvaiheiden kohtaamista: työelämään siirtymistä. Vaelluksen päätteeksi mieleni olikin jo huomattavasti kevyempi ja huolettomampi. Helsinkiin oli taas helppo palata kotiin ja ystävien pariin saaden nauttia ja olla kaikilta osin läsnä jälleennäkemisissä.

Mutta enpä muistanut, että Suomesta löytyy näin kauniita maisemia. Kuten ystäväni sanoi, “olet onnekas saadessasi olla kotoisin sieltä.”

 /Jakub Early morning fog at our cottage /Jakub Paratiisikuru Morning prayer /Jakub /Jakub /Jakub /Jakub Sokosti Luirojärvi /Jakub /Jakub We enjoyed the holy mass each morning, even in the wilderness /Jakub The making of Spanish paella at our cottage

Kreml, Tšingis-kaani ja Mao – mitä jäi mieleen?

Hongkong, Kiina, Mongolia, Suomi, Venäjä - 22.2.2013 15:05

Tässä on ollut asunnon- ja työnhakua, kandityötä ja muita tekosyitä sille, etten ole saanut minkäänlaista jälkipuintia Aasian valloituksestani aikaan. Muille olen kyllä jakanut ajatuksia ja tiivistelmiä matkasta, mutta en itselleni enkä sinulle. Laitetaan vähän hyvää musiikkia, otetaan mukava asento ja pientä naposteltavaa, sillä tähän voi mennä aikaa…

Lappi – no moskiitos

Norja, Suomi - 15.6.2012 09:46

Palasimme eilen Lapista, mutta en ehtinyt kotona juuri muuta kuin käydä pyykkiä pesemässä ja pakkaamassa uudestaan. Nyt olenkin jo lentokoneessa kohti Osloa, josta jatkan junalla Ottaan ja sieltä ystävieni farmille lähelle Lomia.

Muutaman sanan voisin kirjoittaa Lapin reissusta, josta jäi kyllä kerrottavaakin.

Lue lisää …

Laivalta junaan

Ruotsi, Suomi - 9.6.2012 18:33

Olipa hauskaa risteilyllä, kiitos mahtavan matkaseuran!

Muutamat tunnit Ruotsissakin olivat mukavia, aurinko paistoi lämpimästi kun katselimme meininkiä keskustassa. Keskustorilla oli markkinat ja paljon kaikenlaista porukkaa. Tunnelma oli korkealla myös koulunsa päättäneillä, jotka juhlivat rekoissaan aivan niin kuin Suomen abit!

Aamun väsymyksestäkin on piristytty, kiitos Mikan vieraanvaraisuuden. Kun tulin laivalta kotiin, niin paahtopaisti oli jo uunissa odottamassa! Enkä edes tilannut mitään, hehe. Mahtava kämppis! Nyt ollaankin jo saatu laukut purettua ja taas pakattua, hyppäämme tuossa tuokiossa junaan kohti Lappia. Mennään vähän kalastelemaan ja saunomaan mökille. Ruokaa jäi hieman yli, joten Mika valmisti meille paahtopaistipatongit matkaevääksi!

Ainakin on lähtenyt loma hienosti käyntiin! ;)