Kesän kuulumisia

Espanja, Suomi, Sveitsi - 8.9.2016 23:15

Syyskuun kahdeksas, on mun siskon syntymäpäivä. Milloinhan viimeksi juhlittiin sitä yhdessä? Onnittelut välittyy yhä useammin vain interwebin kautta, niin kuin tänäänkin. Jos ei olla asuttu eri maissa niin eri kaupungeissa ainakin viimeiset vuodet. Ei olla tahallaan vältelty samoja kadunkulmia. Ollaan aika menevää porukkaa. Paiju muutti juuri Barcelonasta takaisin Suomeen. Sitä ennen sisko paistatteli Etelä-Amerikan auringon alla kuukausia. Espanjan kieli ainakin on tarttunut neitokaisen matkaan. Sain vierailla Barcelonassa kolmesti Paijun siellä asuessa. Pari pidennettyä viikonloppua ja maanantaisin tuli tultua suoraan töihin. Kätevää ja edullista nykysijainnistani! Ne olivat mukavia matkoja. En ole oikeastaan kaupunkilomien ystävä, mutta Barcelonaan menen mielelläni yhä uudestaan. Eloisassa kaupungissa on mukava ilmapiiri, paljon nähtävää, edullista syötävää ja juotavaa. Mikä parasta, melkeinpä mihin aikaan vuorokaudesta hyvänsä. Kaikilla kerroilla Barcelonassa käydessäni riitti aina erilaista tekemistä. Ensimmäisellä kerralla käytiin katsomassa nähtävyyksiä sekä jalkapalloa. Toisella kerralla tehtiin matka läheiseen pienempään kylään meren rannalla. Kolmannella kerralla oli Fiesta de Gracia -naapurustofestivaali rumbakonsertteineen ja koristeltuine katuineen, ja tehtiin melontareissu kauniissa kanjonissa. Kaikkia visiittejä yhdistää kuitenkin hyvät ja myöhäiset illalliset sekä brunssit. Kaupungissa on mukavan luova ilmapiiri, jossa on tilaa taiteelle ja mielenkiintoisille tyyleille.

Kävin keskikesän aikana myös kotosuomessa parin viikon lomalla. Tuli saunottua keskimäärin kerran päivässä ja nautittua valoisista kesäöistä. Se on Suomen suvea parhaillaan, kun voi lähteä pelaamaan rantalentopalloa vielä keskiyön jälkeen. Ehkäpä lomani hurjin asia oli heti seuraavana päivänä Suomeen saavuttuani juostu Jukolan viesti, johon osallistuttiin kavereiden kanssa. Se oli muistaakseni loman ainoa sateinen vuorokausi, ja läpimärkänä juoksin aamuyöstä Lappeenrannan metsikössä otsalampun, kompassin ja kartan avulla rasteja etsien. Erityinen kokemus, tuhansittain osallistujia ympäri maailman, juoksentelemassa metsässä yön yli. Olosuhteet oli mitä haastavimmat, mutta selvisimme siitä! Kirjoitin aikoinaan kanditutkintoni Jukolan viestistä, joten oli hienoa päästä paikan päälle näkemään, kuinka tapahtuma ja kisakylä oli järjestetty.

En ollut käynyt Suomessa sitten joulukuun, joten arvata saattaa oli paljon ihmisiä keitä halusin tavata, enkä toki kahdessa viikossa ehtinyt nähdä kaikkia. Aika monia kuitenkin, niin monia että piti ihan lopuksi laskea, ja sain nimettyä 53. Tavallisesti olisin väsynyt ylisosiaalisen pariviikkoisen jälkeen, mutta nyt palasin lomalta hyvin energisenä. Oli todella mukava mökkeillä, uida ja saunoa sekä nähdä perhettä ja ystäviä Helsingissä että sukua Pohjanmaalla. Mukava oli myös huomata, että mielelläni palasin alppimaahan kansainvälisen elämän ja työn pariin.

Muuten kesä onkin mennyt työskennellessä ja viikonloppureissujen parissa. Mika perheineen ja ystävineen tuli Sveitsiin pariksi viikoksi, ja ennätin viettää kaksi viikonloppua heidän kanssaan maastopyöräillen. Pyöräilyt onkin jäänyt niihin kahteen viikonloppuun, sillä en ole löytänyt täältä vielä kaveria, joka lähtisi mukaan. Tai yhden kyllä, mutta hän suorittaa nyt asevelvollisuuttaan ja on huonosti vapaana. Mutta jokaiselle viikonlopulle kyllä löytyy omat aktiviteettinsa. Suureksi osaksi vuoret liittyvät ulkoilma-aktiviteetteihin, mutta ollaan käyty myös laskemassa Aare-jokea kumiveneillä Bernissä. Yhä ihmettelen kuinka vähällä vaivalla pääsee pois kaupungista ja ihmisten ilmoilta vuorille luonnon rauhaan vaeltelemaan. Ollaan käyty muutaman kerran vuorilla kiipeilemässä via ferrata reittejäkin. Reitit kulkevat korkeita kallionseinämiä pitkin ylös huipuille saakka. Niissä kiivetään kallioon iskettyjä tikkaita pitkin ylös ja pysytään varmistettuna kallioon pultattuun vaijeriin. Se on aina aluksi jännittävää, koska ollaan korkealla ja liikkuminen kallionseinällä ei tunnu tutulta. Vaikka ollaan varmistettuina, putoaminen on silti vaarallista ja silloin tällöin kiipeilijöitä joudutaankin pelastamaan helikoptereilla. Kiivetessä veressä kulkee paljon adrenaliinia ja mieli on hyvin keskittynyt. Se onkin oivallinen tapa saada ajatukset pois arjesta. Ylös päästyä jännitys purkautuu ja olo on kevyt, ennen kaikkea on pystynyt voittamaan itsensä ja pelkonsa. Evästauko huippumaisemineen palkitsee myös.

Arkisin aika menee töissä yleensä yhdeksästä seitsemään. Siirryin elokuun alussa logistiikkaosastolta finanssipuolelle, ja alussa on paljon opittavaa. Se on uutta ja mielenkiintoista. Olen viihtynyt todella hyvin uudessa tehtävässäni, jossa vastaan Medairin projektien finanssipuolesta Libanonissa. Pääsen tekemään päivittäisten finanssitehtävien lisäksi projektibudjetteja uusiin rahoitushakemuksiin, raportoimaan projektien taloudellisesta kehityksestä, ja neuvomaan maajohtajia, sekä paikallisia työntekijöitä kentällä projekteihin liittyvistä taloudellisista asioista. Hauskaa on myös se, että olen päivittäin yhteydessä henkilöstöön Libanonissa. Pääsen kuulemaan projekteihin liittyvistä asioista myös muiden osastojen näkökulmista yhteisissä tapaamisissa. Näen toiminnan nyt laajemmin. Työ on motivoivaa ja herkästi uppoudun siihen tunneiksi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että minun on tarkoitus olla Sveitsissä vielä ainakin kaksi vuotta.

Pyrin yhä päivittäin opiskelemaan ranskan kieltä edes hieman, ja kyllä kehitystä jo huomaakin tapahtuneen. Käyn ranskan tunnilla kerran viikossa, mutta kännykkään saa myös paljon hyvää opiskelumateriaalia. Joidenkin ystävien kanssa yritän tietoisesti puhua ranskaa, ja sellaisten kanssa joiden englanti ei ole niin hyvä, huomaa kommunikoinnin parantuneen. Yhteiselo ranskankielisten kämppisteni kanssa sujuu yhä mainiosti. Ollaan saatu parvekkeelle huonekalut. Siellä tuleekin vietettyä paljon aikaa ja lämpimiä kesäiltoja usein illallista syöden. Kesä täällä on ollut ainakin suomalaisella standardilla mainio! Sellaisesta säästä mitä Suomessa on heinä-elokuussa viikon verran, ollaan täällä saatu nauttia pari kuukautta! Järven vesikin on niin lämmin, varmaan 25 astetta, mutta joidenkin mielestä silti vielä kylmä!

Talvella kävin viikottain uimassa, mutta nyt uinti on jäänyt vähälle. Sen sijaan pelaan yhä töissä viikottain jalkapalloa ja keskiviikkoiltaisin olen mukana pelaamassa jalkapalloa pakolaisten kanssa. Vaikka yhteistä kieltä ei aina ole, jalkapallo on mainio tapa ystävystyä.

Tällaista tältä erää. Kyllä tässä puolen vuoden aikana taas onkin ehtinytkin tapahtua. Äiti ja Paiju on tulossa tänne viikon päästä. Ja sitten aletaankin odottaa talvea ja hiihtokauden aloitusta.

Brunssi Barcelonassa Melontreissulla Pyreneillä Aamuyö Samulin kanssa YK:n päämajassa Genevessä Sunnuntaihesarin saa tähänkin kotiin Genevejärvi Lausanne Yöpyminen sveitsiläisessä mökissä Ensimmäinen via ferrata Via ferrata Rochers de Naye Joen ylitys via ferrata reissulla Iltapala Bernissä

Hyvä alku uudelle vuodelle

Suomi, Sveitsi - 16.1.2016 20:29

On taas vierähtänyt tovi viime päivityksestä, ja hienoja asioita on tapahtunut tässä välillä, joten kirjoitellaanpa kuulumisia vähän tännekin! Ei niin, etteikö kuulumisia voisi päivittää ilman hienoja tapahtumia. Näköjään sohvapöydän kukka on päässyt lakastumaan. Kummallinen sana, lakastua. Onhan se suomea, epäröin. Tärkeä minullekin tämän blogin pitäminen, että pysyy äidinkieli yllä. Ajattelu käy jo englanniksi, mutta puheeseenkin alkaa tulla jo hieman ranskalaista ääntämistä. Hirveästi en ole ranskaa opiskellut, mutta toivon, että se jotenkin tarttuisi itsestään. Ja itse asiassa, varmaan pian alkaa tarttuakin…

Mutta palataanpa jouluun, ja vuoteen 2015. En taida jaksaa kerrata ihan kaikkea, mitä vuonna 2015 tapahtui, mutta se oli hieno, vaiherikas, ja merkittävä vuosi. Valmistuminen. Asuminen Tavasttähdessä, Töölössä. Työ Fidalla Kaakkois-Aasiassa. Ensimmäistä kertaa Amerikassa. Vanhojen ystävien jälleennäkemistä. Paljon henkilökohtaista kasvua. Lopulta muutto Sveitsiin ja ensimmäinen vakituinen työpaikka.

Joululoma Suomessa sai hymyn korviin ja akut täyteen iloista energiaa. Oli todella kiva viettää joulu perheen ja isovanhempien kanssa Rovaniemellä, jossa tapasin myös ystävääni Tuomasta Suhen pienryhmästä, ja Jukkaa vanhasta työpaikastani. Jukalle oli syntynyt iloinen Jere-poika, joita menin kelkalla moikkaamaan mökiltä käsin, kun siinä lähipiirissä sattuivat olemaan joulun vietossa. Tapasin kavereita myös Helsingissäpäin ja illallistin Tavasttähdessä. Sain lahjaksi hienon Tavasttähden collegepaidan, jonka suomea ripeästi oppiva Santi oli suunnitellut! Oli makeaa saunoa monena iltana ja syödä perinteisiä suomalaisia jouluruokia.

Uudeksi vuodeksi mentiin isommalla kaveriporukalla Seitsemiseen, josta oltiin varattu erämökki järven rannalta. Toistamiseen vietimme uuden vuoden yhdessä korpimökissä ilman sähköä. Pari vuotta sitten olimme Repovedellä. Tällä kertaa olimme pienen järven ainoat mökkiläiset. Vaikka pakkanen alkoi juuri kiristyä niin, että järven jää paukkui, sisällä mökissä oli lämpöä luomassa puuhella ja kynttilät, sekä tietysti hyvät ystävät. Tunnelmaa, lämpöä, avantouintia, pitkiä saunailtoja, hyviä keskusteluja, jalkapalloa järven jäällä, ja revontulia. Kirsikkana kakun päällä oli herkulliset ruoat pippuripihveistä loimuloheen.

En kokenut Sveitsiin paluuta haikeana, sillä olin hyvin iloinen lomastani Suomessa, ja olen ottanut Sveitsin uudeksi kodikseni, joten ei sitä vastaan käy taisteleminen. Täytyy vain iloita kaikista mahdollisuuksista päästä käymään Suomessa, sitoutua täytyy kuitenkin uuteen asuinpaikkaan, jotta siellä voi olla iloinen myös. Eikä ovelta ovelle Sveitsistä Suomeen kestä kuin muutama tunti, joten välimatkaa ei ole sen enempää periaatteessa kuin Oulusta Helsinkiin. Lennotkin kun ostaa sopivasti niin pääsee aika lähelle VR:n hintoja.

Kun palasin asuntooni, niin ärsytti kyllä vähän se, että palasin taas väliaikaisuuteen. Tavarat matkalaukustani pakkasin vain takaisin laatikoihin. Vakituisen asuinpaikan löytyminen olisi ensisijaisen tärkeää sopeutumisen ja jaksamisen kannalta. Niimpä päätin aloittaa kattavan asuntohaun, laajentaa aluetta ja nostaa budjettia, jotta vain löytyisi joku muu paikka kuin tämä jaettu huone. Otin yhteyttä muutamaan asuntoon, mutta en saanut vastausta. Sitten alkoi tapahtua, ensin Suomi voitti U-20 MM-kultaa lätkässä ja sitten kuukauden odottelun jälkeen meille soitettiin eräästä asunnosta, jota oltiin parin työkaverin kanssa haettu… ja nyt on nimet sopimuspapereissa! joita oli muuten 14 sivua, koskien ihan vaikka mitä… Asunto oli tosiaan meidän työkaverin, joka on perheineen muuttamassa toiseen paikkaan. Se on tosi siisti ja tilava, toisella puolella huoneistoa järvinäkymä, ja toisella viinitila! Siinä on iso parveke. Saatiin autotallikin. Työmatka vain 15 minuuttia. Ja viisi kertaa soitettiin välittäjälle, että joko ne tietää kenet siihen ottavat, mutta aina jäätiin vastausta vaille. Loppu hyvin, kaikki hyvin, helmikuun alussa pääsemme muuttamaan! Niin, ja kun Suomessa mulla oli kaksi Joonasta kämppiksenä, niin nyt on kaksi ranskalaista Jonathania. Uskoisin oppivani pian ranskaa. Selvyyden vuoksi ajattelin muuttaa nimeni Jonathaniksi.

Niin ja tänään sain edullisesti siistin Peugeotin vintagepyörän työmatkoja varten! Ja takataskussa jo liput Roomaan lomalle maaliskuussa 10 päiväksi! Makiaa :)

Joulukuinen Helsinki Kiitos turvallisesta matkasta, joulupukki! Joulukuinen Rovaniemi Ukki perinteisen joulukinkun valmistuksessa Jouluruokia Kävin moikkaamassa Jukkaa ja Jeremiestä Joulukirkko Rovaniemellä Talvijärvi Talvitie Jouluperhe Uuden vuoden kokkailua Korpimökki Korpisauna Uuden asunnon kunniaksi jo etukäteen! Pyöräparven uusi tulokas on kokenut ranskalainen

Olen kotona

Suomi - 10.9.2015 16:13

Se on se tunne, kun saapuu Helsinki-Vantaalle. Tämä metsäinen maa, jossa jalat ovat turvallisesti maassa. Uskon, että metsän juuret ovat syvällä monen suomalaisen sydämessä. Niin myös minun. Huomasin, että ulkomailla ollessani kaipasin metsää, paljon. Sen tuoksu on kotoisa, pehmeä tunne jalan alla tuttu, ja hiljaisuus rauhoittava.

Luonto kutsuu myös muita kuin suomalaisia tai minua, sillä pian Suomeen tultuani lähdimme 11 hengen porukalla Lappiin vaeltamaan. Mutta itse asiassa olin porukassa ainoa suomalainen. Tai no, Raimo vaatisi päästä listalle mukaan, mutta todellisuudessa hän on baski. Samoin Santi, joka on katalaani. Toki he puhuvat sujuvaa suomea ja ovat asuneet täällä jo pitkään, mutta heidän äitinsä ei, joten tämä on se. Lisäksi porukassa oli Santi jr., joka muutti Madridista juuri Tavasttähteen. Hän saapui Suomeen samana päivänä minun kanssani. Reissussa oli mukana myös nigerialainen Charles, joka on samoin talon uusi asukas. Ja sitten oli kuusi puolalaista! Neljä heistä lensivät Suomeen vain tätä lapinmatkaa varten.

Aluksi ajoimme Heinolaan leirikeskukseen, jossa vietimme pari päivää ”venytellen”. Säät olivat aurinkoiset, ja melominen, uiminen ja saunominen niin mukavaa, että emme olisi malttaneet lähteä pikkuparatiisista kohti Rovaniemeä. Meillä oli kuitenkin niin paljon Reissumiestä, että eihän sitä olisi voinut yhdessä paikassa lopulta pysyä. Rovaniemellä kävimme moikkaamassa isovanhempiani, jotka ystävällisesti avasivat mökkinsä ovet meille ja saatoimme majoittua yöksi sinne. Kävimme vielä saunomassa varhain aamulla ennen viimeistä ajomatkaa Urho Kekkosen kanssallispuistoon Saariselälle. En ollut koskaan aiemmin käynyt vaeltamassa Suomen Itä-Lapissa, vaan aina lännessä Ruotsin ja Norjan puolella, joten tämä oli minullekin uutta, ja täytyy sanoa, että en odottanut maisemien puolesta paljoa, koska no, vuoret ovat lännessä. Halusin ehdottomasti kuitenkin mukaan, koska Suomeen saapuessa olin henkisesti vielä jossain aivan muualla enkä tiennyt oikein mistä aloittaa, nyt kun ei ollut opintoja tai työtä mitä jatkaa. Siinä mielessä matka Lappiin oli täydellinen, koska sain paljon aikaa käsitellä ajatuksiani viimeiseltä puolelta vuodelta ja rauhassa asettua Suomeen miettien seuraavia elämänaskeleita.

Vaelluksemme kesti viisi päivää päivämatkojen ollessa noin 15-20km. Kuljimme enimmäkseen polkuja pitkin, mutta etenkin kivikkoisia tuntureita ylittäessä ja rinteitä laskiessa vaelluskengät joutuivat koville. Välillä kevyt sade kasteli maaston tehden kivet ja juuret liukkaiksi, mutta selvisimme näinkin isolla porukalla tapaturmitta. Olimme varustautuneet asiaankuuluvasti nilkkaa tukevilla ja vedenpitävillä vaelluskengillä sekä sateelta suojaavilla kuorivaatteilla. Olosuhteet metsäisissä laaksoissa ja avotunturissa vaihtelivat, mutta kerrastopukeutumisella oli helppo lisätä tai vähentää vaatetusta lämpötilan, tuulen ja sadekuurojen mukaan. Tarvittavat varusteet vaellukselle löytyy kätevästi esimerkiksi Addnature -verkkokaupasta. 

Jokien ylitykset, lounastaminen, liikkeellelähtö ja leiriytyminen isolla porukalla vei aina aikansa, joten kävelypäivät jäivät hieman lyhyemmiksi kuin yleensä, mutta illalla uni tuli joka tapauksessa herkästi päivän kävelyn päätteeksi. Ajankohtana syyskuun alku oli erinomainen, sillä luonto oli jo kauniin ruskan värjäämä, ei ollut enää hyttysiä, mutta ei ollut vielä yöpakkasiakaan. Aittajärven parkkipaikalla kauhistelin hieman autojen määrää, mutta en tiedä mihin ihmiset metsässä sitten katosivat, koska emme törmänneet kuin muutamaan pariskuntaan vaelluksen aikana.

Tämä ei ollut sinänsä ihan tavallinen vaellus, sillä meillä oli mukanamme pappi ja saimme aloittaa jokaisen aamun kauniilla messulla ja rukouksella luonnon helmassa. Muutenkin ekskursion tarkoituksena oli viettää aikaa rukouksessa ja mietiskellä. Hiljentyminen ja rukous olivat juuri sitä mitä kaipasinkin ennen seuraavien elämänvaiheiden kohtaamista: työelämään siirtymistä. Vaelluksen päätteeksi mieleni olikin jo huomattavasti kevyempi ja huolettomampi. Helsinkiin oli taas helppo palata kotiin ja ystävien pariin saaden nauttia ja olla kaikilta osin läsnä jälleennäkemisissä.

Mutta enpä muistanut, että Suomesta löytyy näin kauniita maisemia. Kuten ystäväni sanoi, ”olet onnekas saadessasi olla kotoisin sieltä.”

 /Jakub Early morning fog at our cottage /Jakub Paratiisikuru Morning prayer /Jakub /Jakub /Jakub /Jakub Sokosti Luirojärvi /Jakub /Jakub We enjoyed the holy mass each morning, even in the wilderness /Jakub The making of Spanish paella at our cottage

Kreml, Tšingis-kaani ja Mao – mitä jäi mieleen?

Hongkong, Kiina, Mongolia, Suomi, Venäjä - 22.2.2013 15:05

Tässä on ollut asunnon- ja työnhakua, kandityötä ja muita tekosyitä sille, etten ole saanut minkäänlaista jälkipuintia Aasian valloituksestani aikaan. Muille olen kyllä jakanut ajatuksia ja tiivistelmiä matkasta, mutta en itselleni enkä sinulle. Laitetaan vähän hyvää musiikkia, otetaan mukava asento ja pientä naposteltavaa, sillä tähän voi mennä aikaa…

Lappi – no moskiitos

Norja, Suomi - 15.6.2012 09:46

Palasimme eilen Lapista, mutta en ehtinyt kotona juuri muuta kuin käydä pyykkiä pesemässä ja pakkaamassa uudestaan. Nyt olenkin jo lentokoneessa kohti Osloa, josta jatkan junalla Ottaan ja sieltä ystävieni farmille lähelle Lomia.

Muutaman sanan voisin kirjoittaa Lapin reissusta, josta jäi kyllä kerrottavaakin.

Lue lisää …

Laivalta junaan

Ruotsi, Suomi - 9.6.2012 18:33

Olipa hauskaa risteilyllä, kiitos mahtavan matkaseuran!

Muutamat tunnit Ruotsissakin olivat mukavia, aurinko paistoi lämpimästi kun katselimme meininkiä keskustassa. Keskustorilla oli markkinat ja paljon kaikenlaista porukkaa. Tunnelma oli korkealla myös koulunsa päättäneillä, jotka juhlivat rekoissaan aivan niin kuin Suomen abit!

Aamun väsymyksestäkin on piristytty, kiitos Mikan vieraanvaraisuuden. Kun tulin laivalta kotiin, niin paahtopaisti oli jo uunissa odottamassa! Enkä edes tilannut mitään, hehe. Mahtava kämppis! Nyt ollaankin jo saatu laukut purettua ja taas pakattua, hyppäämme tuossa tuokiossa junaan kohti Lappia. Mennään vähän kalastelemaan ja saunomaan mökille. Ruokaa jäi hieman yli, joten Mika valmisti meille paahtopaistipatongit matkaevääksi!

Ainakin on lähtenyt loma hienosti käyntiin! ;)

Tehokasta toimintaa

Hongkong, Norja, Ruotsi, Suomi, Venäjä - 31.5.2012 13:11

Viisumihakemus Hong Kongiin on jo vireillä. Yksinkertainen prosessi siinä mielessä, ettei tarvinnut lääkärintodistuksia tai muuta sellaista, kuten joihinkin Aasian maihin tarvitaan. Oli siinä silti hommaa täyttää monia papereita ja ottaa paljon kopioita sekä lähettää ne postitse ja sähköpostitse. Onneksi skannaus ja e-mail säästävät faksausvaivalta. Ja onneksi viisumilomake oli kiinan lisäksi englanniksi. Yliopisto Hong Kongissa hoitaa viisumihakemuksen loppuun puolestani, mutta siinä kestää jopa 8 viikkoa. Seuraava vaihe on asuntohakemus kampukselta. Kaikki on sujunut tähän mennessä todella hienosti ja ongelmitta.

Toissapäivänä minulla oli vapaapäivä, jonka käytin oikein tehokkaasti. Aamulla otettiin passikuvia viisumihakemuksia varten kämppikseni Mikan kanssa. Valokuvausliikkeissä niistä saa maksaa pitkälti toistakymmentä euroa, mutta edullisempi tapa on ottaa kuva omalla kameralla ja tulostaa valokuvat itse. Poliisin sivuilta löytyy ohjeet viralliseen passikuvaan, joita voi oikeissa mittasuhteissa lisätä useampia samalle tulostettavalle valokuvalle. Tämä vaatii hieman kuvankäsittelytaitoa tietokoneella. Tulostus onnistuu edullisesti kuvausliikkeen automaatista tai kotona, jos sattuu olemaan valokuvatulostin itsellä tai kämppiksellä, kuten minun tapauksessani oli.

Aamupäiväksi olin sopinut haastattelun erään opinnäytetyötään tekevän korkeakouluopiskelijan kanssa. Hän oli kiinnostunut matkablogistani ja minulle se oli hieno kunnia päästä kertomaan asiasta. Suostuin haastatteluun mielelläni. Opiskelija tutki bloggaamista ja blogien kannattavuutta markkinointiviestintävälineenä. Toivottavasti vastauksistani oli apua. Minulle kutsu haastatteluun oli kannustava osoitus siitä, että minulle tuntemattomatkin henkilöt ovat huomanneet blogini ja se herättää kiinnostusta. Viime aikoina olen saanut blogiini myös mainostarjouksia. En tokikaan pyri käyttämään blogia välineenä minkään saavuttamiseen, vaan kirjoitan sitä aivan omasta ilostani ja omilla ehdoillani.

Haastattelun aikana olin saanut viestin norjalaisilta ystäviltäni, jotka kutsuivat minut farmilleen kesäkuussa. Tapasin norjalaiset aikoinaan Zanzibarilla, jolloin he toivottivat minut ensimmäisen kerran tervetulleeksi upealle farmilleen keskinorjaan. Tänä kesänä vietän elämäni ensimmäisen palkallisen loman ja poikkeuksellisen pitkän kesäloman, jopa 3,5 viikkoa! Jokakesäiset puheet farmille menosta tulevat siis toteen tänä kesänä. Palasin haastattelun jälkeen kotiin varaamaan lennot Helsingistä Osloon 15. ja 20. kesäkuuta. Ajoittain hullunkurisia hintoja tarjoava Norwegian lennättää minut 117 eurolla sinne ja takaisin, mikä on lähes sama hinta, kuin junamatkani Oslosta Ottaan ja takaisin!

Samalla tuli ostettua liput Lappiinkin Mikan kanssa, kun VR tarjoaa puolestaan huokeita lauantailähtöjä -80% hintaan. 16,7€ Pasila-Rovaniemi 9.6. ja paluu 49€ Norwegianilla 14.6.

Lisäksi ollaan buukattu Ruotsin matka seurakuntakavereiden kanssa 7.-9.6.! Niin vauhdikas matkustusaikataulu, ettei ehdi kotona pyykkiä käydä pesemässä. Nuorenahan jaksaa!

Matkalippuja hankittuani minun piti vielä ennättää vakuutusyhtiöitä vertailemaan, koska olin laskenut, että sinä päivänä olisi korkea aika kiikuttaa passi Venäjän suurlähetystöön viisumia varten, mikä puolestaan vaati matkavakuutustodistuksen. Tulisi tietysti hankkia kerralla puolen vuoden matkavakuutus vaihto-opiskeluakin varten. Käväisin ifin, Lähivakuutuksen ja Fennian pakeilla, joista if… oli selkeästi arvokkain ja kaksi muuta hyvin lähellä toisiaan. Lähivakuutus ja Fennia tarjosivat molemmat vuoden nuorisovakuutuspakettiaan +3 lisämatkavakuutuskuukauttaan tavaroineen päivineen 255€ ja 256€ hintaan. Vaikka Fennia oli euron(!) kalliimpi, oli heidän tarjoama matkatavaravakuutuksen omavastuu 50€ verrattuna LV:n 100€ ja kolmena lisäkuukautena 0€ vrt. 100€. Tämän pohjalta päätöstä oli vaikea tehdä, koska vakuutukset olivat muuten identtiset, mutta olin saanut Lähivakuutukselta paljon ystävällisempää palvelua. Käännyin kuitenkin Fennian puoleen, joka tarjosi edullisemman urheilijavakuutuksen 3kk = 40€ vrt 170€. Lisäksi Fennian työntekijä vaikutti vakuuttavalta, kun kerroin tarvitsevani vakuutustodistuksia Venäjän viisumia ja opiskeluani varten. Oli hyvä idea muutenkin hankkia kotivakuutus, koska minulla ei ole puoleentoista vuoteen ollut minkäänlaista vakuutusta eivätkä ne maksa kuin alle satasen vuodessa. Lisäksi minulla on nyt samalla vakuutus kesän matkoilla Norjassa ja muualla Euroopassa. Kätevää, kun Helsingissä kaikki on niin lähellä ja tämäkin vakuutusyhtiöiden vertailu kävi helposti. Sinänsä harvinaista, ettei sitä voinut oikein netin kautta tehdä edes.

Vakuutuksen omistajan turvatuin mielin jatkoin pyöräilyä Tehtaankadulla sijaitsevaan RusTravel -matkatoimistoon. Olin lukenut, että sieltä saa hankittua viisumin Venäjälle vaivatta. Ja tämä piti paikkansa. Minulla oli vain tarvittavat dokumentit (Passi, passikuva, matkavakuutustodistus) mukana ja kerroin mille ajalle toivoin viisumia. Suomea murtaen puhuva Olga ei kysellyt turhia matkan tarkoituksesta tai muusta, vaan pyysi lopuksi allekirjoitustani täyttämäänsä viisumihakemukseen ja sanoi, että voin tulla hakemaan passini viikon päästä. Erittäin vaivatonta. Jos olisin hakenut viisumia itse suurlähetystöstä, niin olisin tarvinnut kutsun Venäjälle, matkatoimiston matkasuunnitelman, hotellivaraukset, liput yms. Hintaa viisumille tuli 69€ matkatoimiston kautta hankittuna. Jos homman olisi tehnyt itse Venäjän suurlähetystön kautta, niin hinta olisi ollut 35€, mutta kun en matkusta matkatoimiston kautta, vaan teen oman matkan, niin viisumin hankkiminen itse olisi ollut varmasti vähintäänkin haastavaa. Viisumini on sitten valmis juuri sopivasti päivää ennen Ruotsin matkaa.

Koska Norjasta tultuani lähden käytännössä seuraavana päivänä Petrin kanssa autoilemaan Keski-Eurooppaan, niin Mongolian ja Kiinan viisumit haen vasta heinäkuussa.

Kyllä tässä alkaa olla nyt kovasti matkakuumeen tuntua!

Pääsiäinen Lapissa 5.-11.4.2012

Suomi - 20.4.2012 12:37

Tässä hieman valokuvia Eetun ja minun pääsiäisreissulta Lapista.

Lue lisää …

Kolme valtakuntaa vaellus vol.2

Norja, Ruotsi, Suomi - 9.10.2011 03:20

Vaelluksesta on ehtinyt kulua jo lähes kolme kuukautta.

Lue lisää …

Kolme valtakuntaa vol.1

Norja, Ruotsi, Suomi - 15.7.2011 00:21

Sormet syyhyävät jo kirjoittamaan, jalat kulkemaan.

Ensiapua tähän on luvassa huomenna, kun vaihdan Vantaan Ikean receptionin penkin yöllisen pikajunan satulaan ja suuntaan kohti pohjoista. Lähden serkkuni Joelin ja minulle vielä vieraan Tomin sekä Eetun kanssa vaeltamaan! Kaverit lähtevät ajamaan varhain lauantaiaamuna Seinäjoelta ja nappaavat minut hortoilemasta Nokian alamäen myötä autioituvasta porokylästä, Oulusta niin, ellen torku vauhdikkaan kesän väsyttämänä Kemiin saakka.

Tämän kesäisen vapaapäiväni olen derivoinut ja arponut, mitä tavaroistani pakkaisin upouuteen Haglöfsiini. Ainakin upouuden kameran, pränikän langattoman matkapuhelimeni ja uunituoreet vaellussaappaat. Hyvä liksa vai? Ei sentään, opintolainalla sentään. Uunista puheenollen, ensimmäistä kertaa pääsen itse vastaamaan vaellukseni muonituksesta ja päätinkin kokeilla lihan kuivattamista. Vaelluksella pyritään minimoimaan rinkan paino. Hämmästyttävää kuinka 400 grammasta lihaa voi kuivattaa 310 grammaa pois! Ideana tässä 12-tuntisessa prosessissa on kuitenkin saada kämppä haisemaan keitetyltä jauhelihalta, ei. Lihan keittämisen ja raollaan olevassa uunissa kuivattamisen tarkoituksena on poistaa lihasta kaikki rasva, joka härskiintyisi ilman jääkaappisäilytystä. Retkimuonien suunnittelu on hauskaa, mutta aikaavievää puuhaa. Pakkasin ja optimoin rinkkaani lähes koko päivän. Klassisesti siten, että aluksi pakkasin kaikkea mukavaa ja sen jälkeen sain harjoitella kaikesta ylimääräisestä mukavasta luopumista. Kyllähän kahdella T-paidalla ja kolmilla alushousuilla pärjää kuuden päivän kävelyreissun? Rinkka painaa siitä huolimatta jopa 15 kiloa.

Trekin suunnittelusta ovat vastanneet lakeuksien isännät. Kuuden päivän vaellus on tarkoitus aloittaa Kilpisjärveltä, mitenkäs muutenkaan kuin romanttisella veneretkellä. Buffetin, casinon ja karaoken jälkeen löytänemme itsemme jostain läheltä kolmen valtakunnan rajaa, kaikki todennäköisesti eri valtakunnissa ja yksi jääneenä iskemään karaoken avosylistä emäntää.. Hmm, hetkinen, olenkohan näistä pallontallaajista se ainoa ilman sitä oikeaa? No joka tapauksessa, mikäli asiat menevät kuin elokuvissa, niin vaellamme kohti Pältsaa, jonka laelle (n. 1300m) on tarkoitus nousta. Näin sanomme auf wiedersehen Ruotsille ja hyökkäämme kohti Norjan samankorkuista Bárrásia. Ruotsi ja Norja takataskuissamme palanemme kolmen valtakunnan rajalle ja yritämme Aikuista naista uudemman kerran. Sanasta sanaan suunnilleen näin periaatteessa homma hanskassa, hanskat rinkassa!

Jutelkaa siis mukavia vastaajalleni seuraavat seitsemän päivää, koska en ole langattomien yhteyksien säteilyalueella!

Parempia irtiottoja toivotellen,

Lauri