Greetings from the North

Norja, Suomi - 17.6.2018 12:14

Our time in the North has been very memorable; we have met with lovely people and seen beautiful scenery. Our batteries have been recharged in the midnight sun – it’s incredible how awake you feel when it’s always bright outside!

Let me tell a couple of stories of our travels above the Arctic Circle after we left Seinäjoki, where we met with the big family from my mum’s side. By the way, it seems like updating the blog is remaining my responsibility, while my wife is editing our video material. You can find the link and password to a nice video of our Scandinavia tour at the end of this post.

So, after a 6 hours train ride from Seinäjoki to Rovaniemi, which Deb used for editing videos, we arrived and, as usual, my grandpa was there to meet us at the train station. It was a joyful reunion, and even though Deb doesn’t speak Finnish and my grandparents don’t speak English they get well along, communicating by expressions and gestures. It’s always a relaxing time when we go to our grandparents. They take such good care making sure we put on at least a couple of kgs before we leave! My grandma had made the delicious cloudberry cake she usually makes when we visit. We told them about our wedding and showed pictures and videos of it. As they couldn’t come to Switzerland, we also showed them videos of our life over there so they could see the environment we have been living in.

Life at grandparents is simple and stressless. My grandpa had lost a tooth so he took his teeth for repair. However, time flew by as he was singing songs to us, without his upper teeth, that he forgot to pick up his teeth from the dentist before they closed. But he just laughed about it and said that “well, I think I will just eat porridge for breakfast tomorrow!”. He’s so funny. They had moved to a new apartment, which was really nice and just around the corner from Eetu and Paula, friends I met while studying in Helsinki. They had since moved to study and work in Rovaniemi, together with their Lapland dog, Milli. We went to visit them and spent a nice evening catching up, eating pizza, and playing board games! It was really nice seeing them again!

Although Rovaniemi is already at the Arctic Circle you can still drive much further north. So we did. Deb’s friend, Lise, from Mercy Ships lives in Hammerfest, so my grandpa offered us his car to drive and visit her in the northernmost town, which was still 650km further north from Rovaniemi. As we didn’t have so much time before going back to Helsinki, and we wanted to still spend more time with my grandparents, we could only spend one night in Hammerfest. But we did it anyway, 9hrs of driving there on Tuesday, and 9hrs of driving back on Wednesday. The good thing is that the sun doesn’t set for couple of months so it’s bright all the time, which makes driving that much less tiring and less dangerous. Those roads in Lapland are great, empty, wide open and straight! The only danger there are reindeer, and the police if they catch you enjoying the empty roads a bit too much. However, we didn’t experience problems with either of them. Hammerfest is the last ice free port on the coast, so they have built a big gas production facility over there. Apparently there are hundreds of kilometers of pipes from the station going to the gas sources in the arctic sea. And the vessel transporting the gas to its destinations is worth millions. We saw the station and the ship, as we hiked up some of the mountains in Hammerfest.

It’s a very barren environment, so far up north that there are no trees growing. So that makes you think it’s cold. A couple of weeks ago it was +25, and when we visited it was a solid +4 degrees. The weather up there is unpredictable; we saw sun, rain, hail, snow, and rainbows all in one hour. It’s quite a harsh environment, but it’s pretty as well. It’s so remote! They have a small airport but it’s not uncommon that flights are cancelled due to difficult weather conditions. Sometimes the only way to escape the island is by boat, as the roads can be blocked by avalanche. Lise has been living there for a couple of years, working in the hospital. Besides the people working at Statoil, the others are mainly the hospital staff, in the town of 10k habitants. If you take into account the number of reindeer living on the island, I think the population may be doubled.

My dare in Hammerfest was to swim in the sea, the ice cold sea. I’ve never seen sea water so clear. It’s not that I was too hot because of the sunshine, but it was just one of those things on the bucket list, ice bucket list.. I did it just in the beginning of our way back to Rovaniemi, so I was definitely awake for the drive! It wasn’t really swimming, it was more like panicking in the water. Also, as my grandpa said, the beaches up there are not so good. So it was basically just a rocky shore and I tried not to hurt myself while dipping into the freezing salt water. My watch showed the water to be +8 degrees, but it still didn’t feel warmer than the air that was a stable +4.

The drive back to Rovaniemi was beautiful. On our way to Hammerfest we drove through Ivalo and saw the big lake Inari. We arrived to the sea sooner and those views were nice, but I still preferred our way back on the west side through Alta and Enontekiö. The scenery changed a lot, we went through plains with no trees, along beautiful rivers, and then reached the tree line but still stayed high up from where we could see the forests and river down in the valley. Then drove in the valley next to beautiful mountain lakes and through narrow gorges. The forest became thicker but remained still very low, as the growth season in the north is short. Gradually the forest became taller and more variable, as we reached the border of Finland again.

For the last couple of days in Lapland we went with my grandparents to their cottage, which is quite remote, in the woods, by a lake. That’s a place where you can hear no sound. It’s quite amazing to be so deep in nature. There we stayed one night, watched the World Cup, piled some wood outside to dry for the next season and filled the shed with firewood for this season, helped my grandparents to put the jetty on the water for swimming, warmed up the sauna and went swimming. Then the next day it was time to say goodbye to my grandparents, as we flew back to Helsinki.

As we arrived in Helsinki, we went to my sister’s place to help her build a sofa bed she had bought. (making good use of her brother being in town..) She made dinner for us so it was a fair trade, hehe! The next day we met with my friends Kalle, Ida, Joonas, and Pauliina at Kippis Festival in Helsinki. It was a beautiful sunny day to enjoy live music, artisanal beers and burgers, and great seeing good friends! From the festival we went to Shotti Baari to play some shot roulette, a game that sounded so fun I had to try it and take others with me to this small and shady bar. We raised the bar, quite literally, and went next to the terrace on top of Torni, from where you have nice views over Helsinki in the sun set. I got to try the world’s best gin, Napue, from Finland. It looked very arctic with ice cubes, rosemary, and cranberries. On the terrace I happened to meet my friend Petri, whom I’ve known the longest, for over 20 years now! So it was a happy coincidence. That whole evening was a very nice ending for our time in Finland.

From this link you can watch the video of our tour in Scandinavia:

Password: 1205

Now, the time has come to move on to the next destination, Belgium, here we come!


Our wheels to Rovaniemi With Ukki Cloudberry cake Visiting Eetu, Paula and Milli On the road 18hrs in two days  Norway, baby! With Lise in Hammerfest View of Hammerfest Apero Polar bear beware!Last kiss? Cold cold cold!I am Thor! Back to Finland Ukki can still chop wood in his old days, but we helped him pile them. Nice little activities at the cottage. Wood for the winter With Mummi and Ukki Karelia stew Standing on the successfully installed jetty on the lake  The old poet Our next destination! See you again! My sister's apartment got new furniture! Summer princess At Kippis Festival with Ida, Kalle and Joonas Good times in Helsinki Shot roulette Found this Teddy Bear on top of Helsinki Quality drinks See you next time in Congo?

Tusen tack, Brimi-Seter og Norge

Norja - 20.6.2012 18:22

Farmi ja sen asukkaat koirat mukaan lukien on hyvästelty, mutta ei toivottavasti lopullisesti. Ensi kertaa varten jäi vielä kalastamista, farmieläinten paimentamista, juuston valmistusta ja Norjan korkeimpien vuorien valloitusta. Täytyy tulla uudemman kerran joskus heinä-elokuussa, jolloin eläimet ja kalastusvenekin on vuoristofarmilla. Tuona kiireisimpänä aikana ravintolakin on auki joka päivä koko päivän ja vieraita tulee ja menee, joten meininki on varmasti erilainen kuin näin ennen kauden alkua.

Tämä oli erityinen kokemus ja etuoikeus minulle päästä nauttimaan Norjan maaseudusta ja tutustua paikallisten ihmisten arkielämään olemalla osa sitä. Oli suuri etuoikeus olla Brimi-Seterillä, jossa Hans, Ola ja Sven kohtelivat minua kuin kalleinta vierastaan. Söimme todella hyvin ja he jakoivat kanssani aikaansa kertoen tarinoita ja näyttäen minulle kaunista farmiaan ja maataan, Norjaa. Suuri kiitos vieraanvaraisuudestanne, sain olla kuin kotonani.

Tänä iltana lentoni lähtee takaisin Helsinkiin, mutta sitä ennen minulla on muutamia tunteja aikaa katsella pääkaupunkia Osloa.

Oslosta ei jäänyt juuri muuta mainittavaa kuin pöyristyttävät hinnat, esimerkiksi Bic Mac aterian hinta oli 12€ ja aikuisten junalippu keskustasta lentoasemalle 22€. Niin ja aivan skifi kaupunginosa nimeltään Tjuvholmen. Se on vähän kuin Ruoholahti, mutta pienempi ja sokkeloisempi ja vaikuttaa ihan aavemaiselta. Todella modernia arkkitehtuuria, paljon erikoisia suoria linjoja, lasia, kivilevyjä, kasvit ruukuissaan, ei nurmikkoa eikä juuri elämisen merkkejä. Pikkusaari on rakennettu 8 miljardilla kruunulla meren päälle.

Uskomaton yllätys oli kuitenkin se, että tapasin isäni Oslossa! Hän sattui olemaan täällä Norwegian Church Aidin koulutuksessa. Meillä oli siinä puolitoista tuntia aikaa vaihtaa kuulumisia eri puolilta maailmaa ja käydä sushilla. Hän on nyt näemmä mahdollisesti muuttamassa Sudaniin NCA:n töiden perässä, mikäli saa viisumin Sudaniin. Silloin farmille jäisi enää Muzi, koska Heatherkin muuttaisi Sudaniin. Muzi on kyllä mitä parhain henkilö huolehtimaan farmista. Kuitenkin, aika hauskaa, että tavattiin noin vaan iskän kanssa Norjassa!


Norja - 18:19

Tiistai 19. kesäkuuta 2012

Tänään on ollut kaunis ja aurinkoinen päivä. Lämpötila on kuitenkin vain 10 astetta ja ulkona tuulee kylmästi. Parempi siis pysytellä sisällä. Käytiin Svenin, joka on kesäisin täällä ja talvisin Kanarialla, kanssa ajelemassa vähän siellä sun täällä tässä lähikaupungeissa ja -vuorilla. Ensin käytiin viemässä juustoa ja lihoja alafarmille, josta tavara kulkisi edelleen hotelleihin ja ravintoloihin. Sven on rauhallinen tyyppi, joten vietettiin pitkän aikaa muun muassa Lomissa käyden erikoisissa kaupoissa ja erittäin hyvässä kahvilassa, Bakeriet i Lomissa. Hansin tädin omistamassa pikkumyymälässä myytiin paljon kaikenlaista pientä, retroa ja kallista, joukossa myös liinoja ja pyyhkeitä, joissa Muumihahmot seikkailivat. Bakeriet i Lom -kahvilassa oli valtavat ja maukkaat kookosraevoinsilmäpullat ja isot ikkunat myrskyävälle joelle. Brimin lisäksi alue on tunnettu tästä kahvilasta, johon on kesäisin jopa sadan metrin jonot, nyt siellä oli kuitenkin ihan kivasti tilaa.

Käytiin myös katsomassa yli 1000 vuotta vanhaa puukirkkoa, joka oli auringonpaisteen takia hauskasti ruskea toiselta puolelta ja musta toiselta puolelta. Parkkipaikalla törmäsin suomalaiseen, joka oli lähtenyt vuoden ´69 Vespallaan Hangosta Nordkappiin ja nyt matkalla Kööpenhaminaan. Mukanaan hänellä oli kaikki tarvittava: teltta, makuupussi, kahvipannu ja maskotti. Outoa oli se, että kulkuneuvo oli museorekisterissä, jossa on mielestäni jonkinlainen käyttörajoitus, jota luulisi muutaman tuhannen kilometrin matkan jo rikkovan. Oli mukava tutustua lähiympäristöön ajan kanssa.

Sain tietää senkin, että Brimin tarina alkoi Lomissa sijaitsevasta Fossheim -hotellista, jossa Arne Brimi sekä Hans Brimi olivat samaan aikaan töissä. Hotelli ja Arnen ruoat tulivat tunnetuiksi ja Hans oli mukana Arnen oppipoikana. Siitä sukulaiset ponkaisivat eteenpäin ja perustivat omat ravintolansa ja ovat menestyneet hyvin.

Kesähessuna Brimi-Seterillä

Norja - 18:18

Maanantai 18. kesäkuuta 2012

Tänään oli jännittävä päivä, kun paikallinen hallitus tuli illalliselle ja sain olla tarjoilijana. Nautin kyllä kovasti siitä tilanteesta, vaikka ensin jännittikin, kun en koskaan ennen ole ollut tarjoilina missään. Kaikki meni tosi hienosti; en läikyttänyt tai kaatanut mitään, vierailla oli hauskaa ja meillä oli hauskaa. Lopuksi hallituksen puheenjohtaja piti meille kiitospuheen, jossa hän kehui kuinka hienoa on, että alueella on tällaisia toimijoita ja kiitti erityisestä kokemuksesta ja hyvästä ruoasta.

Sitä ennen farmilla laitettiin Olan kanssa paikat kuntoon. Siirrettiin vähän maata ja tehtiin aita valmiiksi. Lapioiminen kävi lopulta tanssiksi, kun koirat jahtasivat lapiotani ja hyppivät lentävän mullan perässä, hauskoja koiria. Vietiin vanhoja huonekaluja ja työkaluja alafarmille, jossa asutaan siis talvisin. Farmin eläimet ovat siellä tällä hetkellä, mutta tuodaan tällä viikolla tänne vuoristofarmille. Norjassa on siis erikoinen käytäntö, että usein omistetaan kaksi farmia. Kesäisin asutaan vuoristofarmilla ja talvisin alhaalla laaksossa. Ei sinänsä ole mitään syytä, miksei täällä vuoristofarmilla voisi asua talvellakin, mutta näin ei vaan tehdä.

Kappale kauneinta Norjaa

Norja - 18:14

Sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Sunnuntaina meillä oli vapaapäivä. Ensin valmistettiin kuitenkin aamupalaa yöpyneille vieraille. Kun he olivat lähteneet, niin Hans esitteli farmia parille nuorelle bloggaajalle, jotka keräsivät arkipäivän tarinoita ympäri Norjaa ja bloggasivat niistä Jordanin blogissa. He kyselivät paljon kaikenlaista ja viipyivät pitkään. Eipä siinä mitään, kyllähän farmin historia ja Hansin, Olan ja Maritin tarina on mielenkiintoinen. Marit on siis Olan tytär hänen edellisestä avioliitostaan, mutta vaimo valitettavasti kuoli syöpään. Sitten jonkun ajan kuluttua Trondheimistä kotoisin oleva Ola löysi itsensä kasvattamasta lastaan toisen miehen kanssa vuoristofarmilla, eli seterillä. Olan haave juustonvalmistajana pääsi toteutumaan. Ja hän kertoi minulle, että jonain päivänä hän toivoo Maritin ottavan farmin haltuunsa, jolloin Ola voi muuttaa Hansin kanssa Ranskan Provinceen ja perustaa sinne samanlaisen pienen majatalon.

Lue lisää …


Norja - 17.6.2012 12:11

Lauantai 16. kesäkuuta 2012

Ensimmäinen päivä Norjassa on takanapäin. Täällä vuoristossa on vielä kylmä, aamulla herätessäni ulkona oli vain 2 astetta lämmintä. Kesä täällä alkaa vasta heinäkuussa ja on siis ilmeisen lyhyt. Kylmästä säästä huolimatta vastaanottoni on ollut mitä lämpimin.

Lue lisää …

Lappi – no moskiitos

Norja, Suomi - 15.6.2012 09:46

Palasimme eilen Lapista, mutta en ehtinyt kotona juuri muuta kuin käydä pyykkiä pesemässä ja pakkaamassa uudestaan. Nyt olenkin jo lentokoneessa kohti Osloa, josta jatkan junalla Ottaan ja sieltä ystävieni farmille lähelle Lomia.

Muutaman sanan voisin kirjoittaa Lapin reissusta, josta jäi kyllä kerrottavaakin.

Lue lisää …

Tehokasta toimintaa

Hongkong, Norja, Ruotsi, Suomi, Venäjä - 31.5.2012 13:11

Viisumihakemus Hong Kongiin on jo vireillä. Yksinkertainen prosessi siinä mielessä, ettei tarvinnut lääkärintodistuksia tai muuta sellaista, kuten joihinkin Aasian maihin tarvitaan. Oli siinä silti hommaa täyttää monia papereita ja ottaa paljon kopioita sekä lähettää ne postitse ja sähköpostitse. Onneksi skannaus ja e-mail säästävät faksausvaivalta. Ja onneksi viisumilomake oli kiinan lisäksi englanniksi. Yliopisto Hong Kongissa hoitaa viisumihakemuksen loppuun puolestani, mutta siinä kestää jopa 8 viikkoa. Seuraava vaihe on asuntohakemus kampukselta. Kaikki on sujunut tähän mennessä todella hienosti ja ongelmitta.

Toissapäivänä minulla oli vapaapäivä, jonka käytin oikein tehokkaasti. Aamulla otettiin passikuvia viisumihakemuksia varten kämppikseni Mikan kanssa. Valokuvausliikkeissä niistä saa maksaa pitkälti toistakymmentä euroa, mutta edullisempi tapa on ottaa kuva omalla kameralla ja tulostaa valokuvat itse. Poliisin sivuilta löytyy ohjeet viralliseen passikuvaan, joita voi oikeissa mittasuhteissa lisätä useampia samalle tulostettavalle valokuvalle. Tämä vaatii hieman kuvankäsittelytaitoa tietokoneella. Tulostus onnistuu edullisesti kuvausliikkeen automaatista tai kotona, jos sattuu olemaan valokuvatulostin itsellä tai kämppiksellä, kuten minun tapauksessani oli.

Aamupäiväksi olin sopinut haastattelun erään opinnäytetyötään tekevän korkeakouluopiskelijan kanssa. Hän oli kiinnostunut matkablogistani ja minulle se oli hieno kunnia päästä kertomaan asiasta. Suostuin haastatteluun mielelläni. Opiskelija tutki bloggaamista ja blogien kannattavuutta markkinointiviestintävälineenä. Toivottavasti vastauksistani oli apua. Minulle kutsu haastatteluun oli kannustava osoitus siitä, että minulle tuntemattomatkin henkilöt ovat huomanneet blogini ja se herättää kiinnostusta. Viime aikoina olen saanut blogiini myös mainostarjouksia. En tokikaan pyri käyttämään blogia välineenä minkään saavuttamiseen, vaan kirjoitan sitä aivan omasta ilostani ja omilla ehdoillani.

Haastattelun aikana olin saanut viestin norjalaisilta ystäviltäni, jotka kutsuivat minut farmilleen kesäkuussa. Tapasin norjalaiset aikoinaan Zanzibarilla, jolloin he toivottivat minut ensimmäisen kerran tervetulleeksi upealle farmilleen keskinorjaan. Tänä kesänä vietän elämäni ensimmäisen palkallisen loman ja poikkeuksellisen pitkän kesäloman, jopa 3,5 viikkoa! Jokakesäiset puheet farmille menosta tulevat siis toteen tänä kesänä. Palasin haastattelun jälkeen kotiin varaamaan lennot Helsingistä Osloon 15. ja 20. kesäkuuta. Ajoittain hullunkurisia hintoja tarjoava Norwegian lennättää minut 117 eurolla sinne ja takaisin, mikä on lähes sama hinta, kuin junamatkani Oslosta Ottaan ja takaisin!

Samalla tuli ostettua liput Lappiinkin Mikan kanssa, kun VR tarjoaa puolestaan huokeita lauantailähtöjä -80% hintaan. 16,7€ Pasila-Rovaniemi 9.6. ja paluu 49€ Norwegianilla 14.6.

Lisäksi ollaan buukattu Ruotsin matka seurakuntakavereiden kanssa 7.-9.6.! Niin vauhdikas matkustusaikataulu, ettei ehdi kotona pyykkiä käydä pesemässä. Nuorenahan jaksaa!

Matkalippuja hankittuani minun piti vielä ennättää vakuutusyhtiöitä vertailemaan, koska olin laskenut, että sinä päivänä olisi korkea aika kiikuttaa passi Venäjän suurlähetystöön viisumia varten, mikä puolestaan vaati matkavakuutustodistuksen. Tulisi tietysti hankkia kerralla puolen vuoden matkavakuutus vaihto-opiskeluakin varten. Käväisin ifin, Lähivakuutuksen ja Fennian pakeilla, joista if… oli selkeästi arvokkain ja kaksi muuta hyvin lähellä toisiaan. Lähivakuutus ja Fennia tarjosivat molemmat vuoden nuorisovakuutuspakettiaan +3 lisämatkavakuutuskuukauttaan tavaroineen päivineen 255€ ja 256€ hintaan. Vaikka Fennia oli euron(!) kalliimpi, oli heidän tarjoama matkatavaravakuutuksen omavastuu 50€ verrattuna LV:n 100€ ja kolmena lisäkuukautena 0€ vrt. 100€. Tämän pohjalta päätöstä oli vaikea tehdä, koska vakuutukset olivat muuten identtiset, mutta olin saanut Lähivakuutukselta paljon ystävällisempää palvelua. Käännyin kuitenkin Fennian puoleen, joka tarjosi edullisemman urheilijavakuutuksen 3kk = 40€ vrt 170€. Lisäksi Fennian työntekijä vaikutti vakuuttavalta, kun kerroin tarvitsevani vakuutustodistuksia Venäjän viisumia ja opiskeluani varten. Oli hyvä idea muutenkin hankkia kotivakuutus, koska minulla ei ole puoleentoista vuoteen ollut minkäänlaista vakuutusta eivätkä ne maksa kuin alle satasen vuodessa. Lisäksi minulla on nyt samalla vakuutus kesän matkoilla Norjassa ja muualla Euroopassa. Kätevää, kun Helsingissä kaikki on niin lähellä ja tämäkin vakuutusyhtiöiden vertailu kävi helposti. Sinänsä harvinaista, ettei sitä voinut oikein netin kautta tehdä edes.

Vakuutuksen omistajan turvatuin mielin jatkoin pyöräilyä Tehtaankadulla sijaitsevaan RusTravel -matkatoimistoon. Olin lukenut, että sieltä saa hankittua viisumin Venäjälle vaivatta. Ja tämä piti paikkansa. Minulla oli vain tarvittavat dokumentit (Passi, passikuva, matkavakuutustodistus) mukana ja kerroin mille ajalle toivoin viisumia. Suomea murtaen puhuva Olga ei kysellyt turhia matkan tarkoituksesta tai muusta, vaan pyysi lopuksi allekirjoitustani täyttämäänsä viisumihakemukseen ja sanoi, että voin tulla hakemaan passini viikon päästä. Erittäin vaivatonta. Jos olisin hakenut viisumia itse suurlähetystöstä, niin olisin tarvinnut kutsun Venäjälle, matkatoimiston matkasuunnitelman, hotellivaraukset, liput yms. Hintaa viisumille tuli 69€ matkatoimiston kautta hankittuna. Jos homman olisi tehnyt itse Venäjän suurlähetystön kautta, niin hinta olisi ollut 35€, mutta kun en matkusta matkatoimiston kautta, vaan teen oman matkan, niin viisumin hankkiminen itse olisi ollut varmasti vähintäänkin haastavaa. Viisumini on sitten valmis juuri sopivasti päivää ennen Ruotsin matkaa.

Koska Norjasta tultuani lähden käytännössä seuraavana päivänä Petrin kanssa autoilemaan Keski-Eurooppaan, niin Mongolian ja Kiinan viisumit haen vasta heinäkuussa.

Kyllä tässä alkaa olla nyt kovasti matkakuumeen tuntua!

Kolme valtakuntaa vaellus vol.2

Norja, Ruotsi, Suomi - 9.10.2011 03:20

Vaelluksesta on ehtinyt kulua jo lähes kolme kuukautta.

Lue lisää …

Kolme valtakuntaa vol.1

Norja, Ruotsi, Suomi - 15.7.2011 00:21

Sormet syyhyävät jo kirjoittamaan, jalat kulkemaan.

Ensiapua tähän on luvassa huomenna, kun vaihdan Vantaan Ikean receptionin penkin yöllisen pikajunan satulaan ja suuntaan kohti pohjoista. Lähden serkkuni Joelin ja minulle vielä vieraan Tomin sekä Eetun kanssa vaeltamaan! Kaverit lähtevät ajamaan varhain lauantaiaamuna Seinäjoelta ja nappaavat minut hortoilemasta Nokian alamäen myötä autioituvasta porokylästä, Oulusta niin, ellen torku vauhdikkaan kesän väsyttämänä Kemiin saakka.

Tämän kesäisen vapaapäiväni olen derivoinut ja arponut, mitä tavaroistani pakkaisin upouuteen Haglöfsiini. Ainakin upouuden kameran, pränikän langattoman matkapuhelimeni ja uunituoreet vaellussaappaat. Hyvä liksa vai? Ei sentään, opintolainalla sentään. Uunista puheenollen, ensimmäistä kertaa pääsen itse vastaamaan vaellukseni muonituksesta ja päätinkin kokeilla lihan kuivattamista. Vaelluksella pyritään minimoimaan rinkan paino. Hämmästyttävää kuinka 400 grammasta lihaa voi kuivattaa 310 grammaa pois! Ideana tässä 12-tuntisessa prosessissa on kuitenkin saada kämppä haisemaan keitetyltä jauhelihalta, ei. Lihan keittämisen ja raollaan olevassa uunissa kuivattamisen tarkoituksena on poistaa lihasta kaikki rasva, joka härskiintyisi ilman jääkaappisäilytystä. Retkimuonien suunnittelu on hauskaa, mutta aikaavievää puuhaa. Pakkasin ja optimoin rinkkaani lähes koko päivän. Klassisesti siten, että aluksi pakkasin kaikkea mukavaa ja sen jälkeen sain harjoitella kaikesta ylimääräisestä mukavasta luopumista. Kyllähän kahdella T-paidalla ja kolmilla alushousuilla pärjää kuuden päivän kävelyreissun? Rinkka painaa siitä huolimatta jopa 15 kiloa.

Trekin suunnittelusta ovat vastanneet lakeuksien isännät. Kuuden päivän vaellus on tarkoitus aloittaa Kilpisjärveltä, mitenkäs muutenkaan kuin romanttisella veneretkellä. Buffetin, casinon ja karaoken jälkeen löytänemme itsemme jostain läheltä kolmen valtakunnan rajaa, kaikki todennäköisesti eri valtakunnissa ja yksi jääneenä iskemään karaoken avosylistä emäntää.. Hmm, hetkinen, olenkohan näistä pallontallaajista se ainoa ilman sitä oikeaa? No joka tapauksessa, mikäli asiat menevät kuin elokuvissa, niin vaellamme kohti Pältsaa, jonka laelle (n. 1300m) on tarkoitus nousta. Näin sanomme auf wiedersehen Ruotsille ja hyökkäämme kohti Norjan samankorkuista Bárrásia. Ruotsi ja Norja takataskuissamme palanemme kolmen valtakunnan rajalle ja yritämme Aikuista naista uudemman kerran. Sanasta sanaan suunnilleen näin periaatteessa homma hanskassa, hanskat rinkassa!

Jutelkaa siis mukavia vastaajalleni seuraavat seitsemän päivää, koska en ole langattomien yhteyksien säteilyalueella!

Parempia irtiottoja toivotellen,