Still alive

”Long time no nothing” – texted my friend the other day. True, it’s been long since I was in touch with my friends, in Finland. The same applies for this travel blog. It’s been a long time since I updated you, my reader. So, I decided to start fresh, and this time in English. I hope you’re happy, especially Heather and Peter, if you’re reading this!

There’s no way I’m going to catch up with everything that’s happened since my last posting. Actually, last time I really wanted to write was about my trip to Swaziland over Christmas, but I’ve been engaged in other activities and a new relationship. Mostly my time has been traveling, less writing. My girlfriend keeps a journal, and we keep a common journal, too. I know I enjoy writing, just sometimes it’s difficul to start, however, I should do it. It also helps keep track of life. Now that I haven’t been writing I feel that time has passed so quickly and I’ve forgotten about many wonderful memories. Writing is also a helpful means of processing my thoughs.

I’m in a plane right now, on our way from Finland to Switzerland. The second visit to Finland this year. We’ve just been to my cousin’s wedding and spent a couple of days at the summer cottage swimming and saunaing (?) a lot. So beautiful, so relaxing, the Finnish summer. It was great seeing family from far away at the wedding. There was family from Sudan, Australia, East Europe, us from Switzerland and many from Finland. It was the fifth wedding in less than four months! I really liked my cousin’s get-a-way-car. It was a decorated truck! And at the back it had buckets and containers bouncing and drumming instead of cans and bottles.

Life in Switzerland has been treating me well. I’ve discovered new parts of the country, some good new hiking as well. A few friends have visited and it’s been really nice to be able to show them around. The country has a lot to offer! So I’m gradually feeling more integrated again. Yet, I’m still not speaking French. I’ve got some good training materials and trying to study the language regularly. My excuse is that I’m not forced to speak French. Everywhere I can get by in English. Well, I just managed to arrange the selling of my bed in French. Yes, actually I’m moving next weekend to live by myself! Préverenges has treated us well, and I’ll miss the lake and short commute to work, yet I’m looking forward to the freedom of having my own place. I got the place through my girlfriend, as her friend is moving away temporarily.

Other news is that I’m finally traveling to the field. I’ll be going to Lebanon in mid-August. Will be great to be back in the field, and I’m sure there’s a lot for me to learn about finance work in the field at Medair. Whilst in Finland, we met briefly with my previous boss from Cambodia; it inspired us both! So, hopefully at some point we’d be living in the field again.

Two weeks ago we did a road trip through Switzerland-Austria-Germany-Belgium-Netherlands-Luxembourg-France. We went to a wedding in Germany. On the way there we stopped on an island at lake Constance, called Lindau. Very nice, I would recommend visiting it if possible. The wedding in Germany was in Ulm, and it was my girlfriend’s friend who got married. It was one of the best weddings I’ve ever been to. Doves, castle setting, fun!, unlimited drinks, good food, dance, photos, and a private brunch the next morning! Other highlights of the trip were cycling in Amsterdam, driving on the Autobahn, enjoying the sun and the sea in Oostende, the grande train station, jewels and square donuts of Antwerp, family time in Hasselt, and the night in Strasbourg!

Yeah, otherwise this year we’ve been to the Lake Como area in Italy (Italy is always nice!), stayed there in a spa hotel, which we have very fond memories of, then going to France to ski with some friends from Finland, my first trip to the UK, as we spent a long weekend in London/Oxford, and visiting Finland and Belgium once before as well. We’ve already booked our next trip to the Philippines, which will be our long break this year, two weeks in November. And as said before, I’ve discovered plenty in Switzerland this year too! Just the eastern part of the country is still unexplored. However, I’ll be going to visit my friend from Hong Kong in St Gallen in a couple of weeks, which is near the Appenzeller region in the North-East.

Anyhow, just to say that I’m still alive and doing well. I’ll be posting more about travels and life in Switzerland again!

Climbing rocks at the farm in Swaziland I found a beautiful girl by a beautiful lake <3 Skiing in Schwarzsee Exploring Mer de Glace in Chamonix Milano! Crazy fun in Oxford Husky safari in Lapland We were so lucky to even see the northern lights! In a football tournament with the refugees Dent de Vaulion at the Jura mountains Belgian beer in Bruges Mount Pilate, and the church that was on the edge, really Hiking near Valence in France On the first via ferrata in Champery  Paragliding in Annecy Visitors from across the sea. Enjoying the wine festival in Vaud :) Hiking in Leysin Me and Deb as the apero team in Mike and Deb's wedding! Swimming on the way to Grammont Biking in Le Tour Hiking Dents du Midi, 10hrs, 3200m! Uncle-Peter from Oz Basking at Lake Geneva Such great fun wedding in Ulm! I amsterdam Square donuts in Antwerp Idyllic Strasbourg Finnish Summer

Paluu paratiisiin

Swazimaa - 29.12.2014 15:19

Terveisiä Swazimaasta, jossa vietimme rentouttavan farmijoulun isän, Heatherin sekä ystävieni Mikan ja Hennan että eteläafrikkalaisten Stephenin ja Chandren kanssa, unohtamatta farmin kahta vesselirusselia, Springiä ja Summeria. Terveiset tulevat tosin hieman jälkikäteen, sillä olen jo Tukholman lentokentällä menossa kohti kotia. Farmilla ja yhdessä ollessa oli paljon kaikkea muuta tekemistä, että kirjoittaminen jäi, mutta toisaalta kirjoitettavaakin oli melko vähän, koska otimme loman loman kannalta yksinkertaisesti nauttien farmilla olosta.

Lue lisää …

Tip of Africa I

Etelä-Afrikka, Swazimaa - 20.1.2012 01:36

Miten mukavalta tuntuukaan katsella kuvia lämpimästä matkasta, muistella niitä kosteita tuulia ja luonnon värejä näin kylmän ja kuivan Suomen talven keskellä. Rakastan kyllä kunnolla kireää pakkastalveakin sen valkoisessa ja hiljaisessa kauneudessaan, sitä kuinka se kätkee sisälleen ihmisten ja luonnon elinvoiman, joka kunkin kohdalla, omana aikanaan, kevään tullen suoristaa talven taivuttaman selkänsä ja alkaa kukoistamaan. Katajainen kansa odottaa, taipuukin, mutta ei katkea – se kestää kesään.

Olen siis takaisin talvisessa Helsingissä. Kaikki kunnia kestäville katajille, mutta minähän olen ”Koivu(la)”. Palan siis herkästi. Selviän toki kylmästä talvesta, mutta tarvitsen auringonvaloa tuottaakseni happea. Palatkaamme siis vielä aurinkoiseen Afrikkaan!

Tämän viesti on jaettu useampaan osaan.

Lue lisää …

Viimeinen päivä Swazimaassa

Swazimaa - 7.1.2012 13:56

Perjantai 6. tammikuuta 2012

Aika Swazimaassa on mennyt kuin siivillä, valitettavasti. Toki kertoohan se siitäkin, että tekemistä on ollut ja sen lomassa on täysin pystynyt unohtamaan koulu- ja työasiat. Joukkoon on mahtunut yksi pilvinen päivä, mutta muuten sää on ollut eteläisen aurinkoinen ja 30 asteen lämpöinen. Ensimmäisen viikon jälkeen vasta sai kunnolla lomavaihteen päälle ja tuntui kun kroppa ja mieli rentoutui. Uutisiakaan en ole täällä seurannut millään tavalla, mutta luultavasti EU:n finanssikriisiin ei ole löydetty ratkaisua eikä mitään muitakaan hyviä uutisia juuri koskaan mediassa kuitenkaan ole, joten en ole jäänyt paljosta paitsi – päinvastoin. Olo on kovin levollinen, kun ei pyörittele mielessään asioita turhaan. Mukava elää päivä kerrallaan. Tuntuu siis, että on pystynyt lataamaan akkuja, sehän on loman tarkoitus ainakin tällä kertaa, kun on koko vuosi oltu töissä tai koulussa. Ei työssä käyvällä opiskelijalla paljoa lomaa ole.

Eilen kävimme jännittävällä Canopy Tourilla Malolotjan kansallispuistossa täällä Swazimaassa. Se oli se ainoa pilvinen päivä, mutta ei ainakaan satanut vettä, joten pystyimme hyvin seilaamaan vuorten välissä vaijereita pitkin. Se oli hauskaa puuhaa. Vaijerit olivat pisimmillään 130m ja korkeimmillaan 60m kulkiessaan jokien ja metsien yli kallion seinältä toiselle. Paljon vauhtia ja hienoja maisemia. Ei kuitenkaan liian pelottavaa, sillä Paijukin oli ihan innoissaan. Se oli kyllä hauskaa, olisi ollut vielä hauskempaa, jos vaijerit olisivat olleet vaikkapa 500m pitkiä ja 200m korkeudessa kulkien vesiputousten läpi.

Tänään on viimeinen kokonainen päivämme swazien maassa ennen kuin huomenna lähdemme Paijun ja Andyn kanssa loppuajaksi Cape Towniin. Varasimme bussimatkan House on Firesta Joburgin lentokentälle, joka maksoi noin 50€ per henki, mikä on melko kallista verrattuna peruskombiin, joka kuljettaa Joburgin keskustaan 15 eurolla. Tummaihoisiakin blondeja on olemassa – enkä puhu nyt hiusten väristä! Tällainen tapaus oli todistettavasti House on Firen Lisa Zimbabwesta. Hän on ollut töissä siellä jo pitkään, mutta silti bussimatkan varaus oli kamalan monimutkaista eikä hän osannut vastata oikein mihinkään soittamatta asiasta pomolleen. Tunnin opettelun jälkeen hän sai soitettua bussiyhtiölle ja tehtyä varauksen. Maksukuittia ei saatu tulostettua enkä ole saanut häneltä lupaamaansa vahvistusta varauksesta. Joka välissä hän kuitenkin innokkaasti kertoi poikaystävästään ja uteli kaikenlaista meiltä. Kaiken huipuksi hän pyysi meitä oikein kiltisti ja sinnikkäästi viemään suuren tyynyn ja jonkun muun tuliaisen ystävänsä äidille Cape Towniin. Hän lupautui jopa maksamaan yhden bussimatkoistamme palvelusta vastaan. Onneksi emme suostuneet, sillä matkatavaroihimme ei olisi mahtunut niin isoa tyynyä. Vasta autossa tajusin mistä oli ollut kysymys. Miksi joku kuljettaisi tyynyn sisälmyksineen? Tai miksi joku olisi valmis maksamaan halvan tyynyn kuljetuksesta niin kalliisti? Tyyny taisi sisältää ”Swazi Goldia”.

Viimeisen illan voisi viettää afrikkalaisittain maissia grillaten.

Maputo – Macaneta

Sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Hyvää uutta vuotta!

Lue lisää …

Uusi vuosi en Swaziland

Swazimaa - 13:55

Lauantai 31. joulukuuta 2011

Uudenvuoden aattona olimme etuoikeutetut osallistumaan Ivyn häihin. Kyseessä oli siis perinteiset swazihäät, jossa sulhanen antaa tietyn määrän lehmiä morsiammesta morsiammen vanhemmille, tätä kutsutaan lobolaksi. Lehmän voi korvata myös antamalla rahaa, joka on vähintään 250 euroa lehmää kohden. Emme saaneet selville, kuinka monta lehmää sulhanen Ivystä maksoi, mutta luultavasti vähemmän kuin 15 lehmää, jotka maksetaan neitseestä naisesta. Ivy on kuitenkin jo 40-vuotias ja asunut miehensä kanssa yli 15 vuotta. Kuningas maksaa kuulemma jopa 30 lehmää Reed Dancessa valitsemastaan neitseestä naisesta. On siis suuri kunnia ja tulonlähde perheelle, jonka tyttärestä tulee yksi kuninkaan vaimoista. Tällä hetkellä hänellä on niitä 13.

Lue lisää …

Kuulumisia farmilta

Swazimaa - 13:54

Torstai 29. joulukuuta 2011

Lomailu farmilla on ollut toimeliasta. Olemme nyt irrottaneet yhden hydroista ja viemme sen huomenna korjattavaksi. Mönkijäkään ei lähtenyt käyntiin, mutta tiesin jo kokemuksesta missä vika oli. Saman homman olin tehnyt jo kolmisen vuotta aiemminkin, eli purkanut narukäynnistyssysteemin, jossa mekaniikka ei ollut kohdallaan. Koirat rakastavat mönkijää, ne ovat heti kyydissä, kun kävelet lähellekään sitä. Vaikka ajoin aika vauhdilla kuoppaisia ja kivikkoisia teitä, niin koira pysyi mukana. Satuin samalla näkemään tiellä jo toisen käärmeen täällä ollessani, joka muistutti kobraa, jonka taisimme nähdä jo aiemmin. Samalla tienpätkällä näin haukan. Haukkapariskuntia on farmilla kuulemma kolmekin kappaletta. Lisäksi täällä asustaa pöllöjä ja monitor lizard. Ajoin mönkijällä farmin laajennetun osan kauimpaiseen kulmaan, jossa Muzi valvoi uusien taimien istutusta ja näytti minulle vartiotornin, josta oli huikeat näkymät farmin yli!

Lue lisää …

Back to the roots

Swazimaa - 30.12.2011 01:30

Paluu farmille on tapahtunut. Muutos siitä, kun täällä viimeksi kaksi ja puoli vuotta sitten olin on ollut valtava! Farmi näyttää, tuntuu ja kuulostaa nyt erilaiselta.

Kolme vuotta sitten istuttamamme puut ovat kasvaneet 15cm:stä yli 10 metrisiksi. Kasvuvauhti on ollut huima! Paksumpien puiden ympäri tarvitaan kolme aikuisen miehen kämmentä. Mutta eivät puut ole ainoita, jotka ovat kasvaneet, vaan farmikin on laajentunut 300 hehtaarista 500 hehtaariin ja istuttaminen jatkuu vielä tänäkin vuonna. Homma sujuu kuulemma jo paljon sutjakkaammin ja tehokkaammin.

Kävimme Paijun ja Andyn sekä Springin (yksi farmin Jack Russeleista) kanssa pitkällä kävelyllä (tai vaellukseksi sitä voisi melkein kutsua) farmin korkeimmalla huipulla. Siinä kävellessä huomasin, että farmin ilmastokin on muuttunut. Ilma on nykyään paljon kosteampaa, koska liikutaan eukalyptusmetsien keskellä. Raikas tuulikin loistaa poissaolollaan, kun on metsässä. Ilma on kuuman kostea. Sen sijaan farmilla on nyt enemmän ääniä kuin ennen. Tuuli havisee mukavasti puiden lehdissä ja puut ovat tuoneet mukanaan lisää eläimiä. Uljas opaskoiramme Spring (joka on varmaan maailman nopein Jack Russel, koska juoksee farmilla koko ajan joka päivä) havaitsi kävelyllämme myrkyllisen mosambikilaisen kobran, joka päätti kuitenkin lähteä tiehensä, kun saavuimme paikalle, joten emme ehtineet saada siitä valokuvaa. Farmilla on siis kaksi uhkarohkeaa koiraa, jotka juoksevat päivät pitkät kymmeniä kilometrejä farmilla. Aina isännän mukana. He ovat milloin bakkien lavalla ja toisinaan taas mieluummin juoksevat auton perässä tai edellä. Ajoimme yhtä pitkää alamäkeä alas, niin koira päätti vauhdista hypätä lavalta alas ja lähti juoksemaan auton edellä näyttäen nopeutensa. Yleensä pomppuinen kyyti auton lavalla ei heitä kuitenkaan ollenkaan haittaa.

Farmille on rakennettu paljon uusia hienoja päällystettyjäkin teitä. Iskän ja Heatherin punainen mökki on laajentunut kauppaosalla, jota kutsutaan Spalazaksi. Paikalliset kävelevät sinne useita kilometrejä ostaakseen leipää, karkkia, puheaikaa, säilykkeitä, työkaluja yms. Itsekin toimin tänään kuriirina, kun toimitin Pick n Pay kaupasta 30 leipää Splazaan. Farmista on tullut siis todella osa paikallista yhteisöä, ei pelkästään työnantajana, vaan myöskin palveluiden tarjoana.

Yksi suurimpia muutoksia on kuitenkin valtava pyöreänmuotoinen talo, joka farmille on rakennettu. Iskä ja Heather eivät siis enää asu punaisessa mökissään, vaan ovat juuri viikko sitten muuttaneet valmistuneeseen taloon, josta löytyy kaikenlaisia mielenkiintoisia huoneita. Kohokohtia ovat ehdottomasti Suomesta saakka tulleet kaksi Tulikiven varaavaa takkaa sekä saunassa oleva Harvian puukiuas. Talossa on paljon eri kerroksia ja mikä hienointa, terasseja eri kerroksissa. Aamupalaterassi uima-altaan yläpuolella on mahtava! Talon rakentamiseen ollaan käytetty myös omia kasvatettuja puita katon tukirakenteissa ja terassien kaiteissa. Suomessa pyritään energiansäästöön, mutta täällä siihen on eri motiivit. Farmille ei tule ulkopuolelta sähköverkkoa, joten sähkö on tuotettava itse. Sähkökeskuksesta on mielenkiintoista seurata sähkön tuotantoa ja kulutusta. Tuotanto maksimoidaan omaan jokeen rakennetulla vesivoimalalla, jossa on kolme sähköä tuottavaa turbiinia sekä talon katolla olevalla aurinkopaneelilla. Minusta on huikeaa olla tällä tavalla omavarainen! Koska sähköntuottokapasiteetti on hyvin rajallinen, on talon energiatehokkuus maksimoitava. Lämmitys (talvisin) tapahtuu puulla, kaikki valaistus on LEDejä tai energiansäästölamppuja, mikä on minusta onnistunut yllättävän hyvin. Esimerkiksi olohuone on saatu valaistua erittäin tehokkaasti LEDeillä, jotka antavat uskomattoman mukavan lämpimän sävyisen ja tehokkaan yleisvalon. Silloin kun aikoinaan myin tulevaisuuden LEDejä, niin niiden värisävy oli vielä kylmä, teho heikko ja valokeila hyvin pistemäinen. Vesi lämmitetään hienostuneesti aurinkoenergialla tai sen puutteessa puulla ja hella sekä uuni toimivat kaasulla.

Onnettomuuksilta farmilla ei olla kuitenkaan vältytty. Farmilla oli syttynyt muutama kuukausi sitten tulipalo sunnuntai-iltapäivänä, jolloin farmilla ei sattunut olemaan ketään muuta kuin kaksi ”palovartijaa”. Puut ovat kasvaneet jo niin isoiksi, että ne peittävät näkyvyyden. En tiedä missä vartijat olivat olleet, kun palo syttyi, mutta kuin ihmeen kaupalla he olivat huomanneet tulipalon ja riensivät sitä sammuttamaan. Hämmästyttävästi he olivat kahdestaan saaneet tulipalon sammutettua ja vain kaksi hehtaaria metsää paloi. Tuli syttyi melkolailla farmin keskellä, joten tuhot olisivat voineet olla katastrofaaliset. Kävin itse palopaikalla raivaamassa kuolleita ja kaadettuja puita pois, joita ei kuitenkaan ollut paljoa. Monet puista olivat alkaaneet kasvaa uudestaan, vaikka olivat palaneet.

Farmilla tekemistä on aina. Eikä tälläkään kertaa ole päässyt tekeminen loppumaan kesken. Kaikenlaista korjattavaa ja rakennettavaa on jatkuvasti. Mitähän kaikkea olen tehnyt… No, tänään olin vesivoimalassa isän kanssa sähkötöissä. Huomasin, että yhden turbiinin johdotus oli kärähtänyt aivan täysin. Johdot eivät olleet kestäneet virtaa ja olivat jopa palaneet poikki. Parin sähköiskun saattelemana leikkasimme ja irrotimme palaneet johdot, joiden suojakuori oli täysin sulanut ja mikä pahinta, johdot olivat sulaneet oikosulkuun toistensa kanssa. Osa johdoista oli jopa oikosulussa muiden turbiinien johtojen kanssa! Saimme kuitenkin vaurioituneet johdot irrotettua ja nyt kaksi kolmesta turbiinista toimii turvallisesti ilman oikosulkuvaaraa. Oli kyllä juuri niin afrikkalainen johdotus kun voi kuvitella, paljaita johtoja ympäriinsä. Ymmärtääkseni sähkötyöt oli kuitenkin tehnyt valkoinen sähköinsinööri.

Muita tehtäviä on ollut kiukaan asentaminen saunaan ja uunin sekä hellan kytkeminen. Alkuperäiset asennusreiät eivät olleet aivan oikeissa kohdissa, joten jouduttiin viilaamaan vähän yhtä sun toista. Sauna kuitenkin todistetusti toimii eikä savuakaan tullut yhtään sisään, vaikka emme laittaneet kiukaan piippuun mitään tiivisteitä. Seuraava pähkinä purtavaksi olisi ratkaista, kuinka padon vedenpinta saadaan ylemmäs. Siitä pitäisi vain tehdä tiiviimpi, mutta se on ilmeisesti helpommin sanottu kuin tehty.

On vain mukava olla taas täällä Swazimaassa. Työntekijät farmilla muistavat vielä minut ja minä heidät. Hyvä nähdä ystäviä, Muzia ja Ivyä. Tuntemattomatkin ihmiset vilkuttavat ja tervehtivät. Täällä on niin rauhallista ja turvallista. Maisemat ja ihmiset ovat mahtavia ja farmilla on jotakin jokaiselle päivälle; voi rakentaa, suunnitella ja oppia (virheistä) tai sitten ottaa rennosti aurinkokannella ja syödä hyvää ruokaa ja tuoreita hedelmiä hyvän kirjan ääressä. Jälkimmäistä en ole vielä ehtinyt ”tehdä”, vai voiko ”olla tekemättä mitään” kutsua tekemiseksi? Taidanpa lähteä tästä riippumattoa ripustamaan.

Africa, here I come!

Etelä-Afrikka, Swazimaa, Yleistä - 21.12.2011 18:01

Pitkästä aikaa Helsinki-Vantaalla. Kylläpäs tämä on muuttunut, en muistanut sen olevan näin sokkeloinen ja iso. Kai lentokentät kasvavat kaiken aikaa. Tai sitten se johtuu siitä, että en ole koskaan ennen lähtenyt täältä 37 -portilta, joka on lentokentän jossakin päädyssä. Näissä sokkeloissa kadottaa suuntavaistonsa ja tähän aikaan päivästä sekä tähän aikaan vuodesta ei voi suunnistaa auringonkaan perusteella. Huomenna herätessäni tilanne on toinen.

Viime joulun vietin Suomessa. Oikein mukava, rauhallinen ja harvinaisen valkoinen joulu. Tällä kertaa ei harmita lähteä Afrikan lämpöön tämänvuotista Helsingin talvea pakoon. Helsingissä on ollut sateisin loppuvuosi 50 vuoteen. Kuvittele, jos se kaikki olisi tullut lumena eikä vesisateena.

Kirjoittamiseni keskeytyi Finnairin lentoemäntien esittämiin joululauluihin… Meillä oli koulussa tänä syksynä sellainen Quality Hunters projekti, jossa olin mukana. Quality Hunters on Finnairin ja Helsinki-Vantaa lentokentän yhteinen ohjelma matkustajien lentokokemuksen parantamiseksi. Kahdeksan henkilöä sai matkustaa ilmaiseksi Finnairilla reilun kuukauden ajan kirjoittaen blogiviestejä kokemuksistaan ja parannusehdotuksistaan, joihin lukijat kommentoivat. Meidän tehtävämme oli tutkia, kuinka saada lukijat osallistumaan keskusteluun. Joulukuoro ehdottomasti kohotti monien mielialaa täällä. Lieneekö tällainen tempaus Quality Huntersin aikaan saamaa. Joka tapauksessa se oli lentomatkustuskokemusta rikastava asia. Hyvä Finnair ja Helsinki Airport!

Lähden siis Swazimaahan / Etelä-Afrikkaan kolmeksi viikoksi. Pitkän ja rankan koulu-/työputken jälkeen oli askel kevyt kävellessä Pasilan neuvostokuutioista 615 -bussipysäkille kohti lentokenttää. Painoin mieleeni miltä ulkona näytti – voiko näin montaa mustan, harmaan ja ruskean sävyä ollakaan? Toisaalta, ruoho oli yhä vihreää. Tuskin Helsingissä on sen enempää lunta jouluna kuin Johannesburgissakaan.

Lentoni Istanbuliin on 40 minuuttia myöhässä. Tarjoillaankohan lennolla kebabia? Oletan. Mitä muuta turkkilaisten lennolla tarjottaisiin? Paijun ja Andyn lento Lontooseen lähtee puolisen tuntia omaani ennen. Perillä Johannesburgissa minun pitäisi kuitenkin olla puoli tuntia heitä aikaisemmin. Turkkilaiset lentää kaasu pohjassa -ei tästä muuta voi päätellä.

Joulun vietämme siis Johannesburgissa. Tuskin maltan odottaa, että pääsen sen jälkeen farmille! Isä on rakentanut sinne nyt talon ja uskomatonta, mutta totta, talon rakenteissa on käytetty omien puiden runkoja! Puut ovat siis vain kolmessa vuodessa kasvaneet jo kovasti. Tahdon vain ottaa hyvän asennon auringon alla hyvän kirjan kanssa ja ladata akkuja. Latauksen lomassa voi toki virkistäytyä muutamalla reissulla.

Toivotin juuri hyvää matkaa Paijulle ja Andylle. See you on the other side! Minun lähtööni on vielä yli tunti.

Africa, here I come!

Viime aikojen tapahtumia

Swazimaa - 4.4.2009 23:02

On jäänyt kirjoitukset farmista ja muusta toiminnasta vähän hajanaisiksi tässä viime aikoina, joten ajattelin kirjoittaa nyt vähän (ja edelleen hajanaisesti) siitä, mitä on viime aikoina tapahtunut.

Lue lisää …