Kaikkea hyvää – tulee ikävä

Kambod - 4.8.2015 09:42

Niin kuin se, että sateet aikanaan saapuvat, oli minunkin lopulta hyvästeltävä Kamputsea. Sateiden odotettiin saapuvan kuukautta paria aiemmin, ja niin oli minunkin alun perin tarkoitus lähteä, mutta sekä säämiehen että minun suunnitelmat muuttuivat. Tai ehkä olikin suunniteltua, että näin kävisi. Joka tapauksessa olen onnellinen, että sade malttoi antaa minun viipyä vähän pidempään.

On hienoa saada kulkea suunnitelmassa, jonka tietää olevan suuremmissa käsissä. Hämmästelen mitä kaikkea tapahtuu, arvuuttelen mitä tarkoitusta tapahtumat mahtavatkaan palvella ja mitä kautta ne elämää johtavat. Se on kuin eteenpäin vievä virta, elämän virta. Ja tässä olen, Phnom Penhin lentokentällä. Seuraavaksi Hong Kong, sitten Yhdysvallat. Menen tapaamaan ystäviäni elämän varrelta.

Viestin tarkoitus on kuitenkin jättää henkisesti hyvästit hetkeksi Kambodzhalle, maalle, joka minut lämpimästi otti vastaan, lähetti matkaan, ja lämpimästi jo toivottaa uudelleen tervetulleeksi. Jäähyväiset ihmisille, jotka kohtelivat minua hyvin ja hymyillen tunsimmepa toisemme tai emme. Ystäville, jotka kutsuivat minut kotiinsa, seurakuntaansa, lounaalle, kahville, illalliselle, jäätelölle, pelikentälle, elokuviin, luistelemaan, uima-altaalle, yhteiselle matkalle tai pitkän työpäivän päättävälle virvokkeelle. Aikani Kambodzhassa oli todella hienoa.

Tämä oli minulle myös kasvun aikaa. Oman kutsumuksen ja intohimon etsimisen aikaa. Löysin itseni uusien asioiden parista kuten uimasta, golfaamasta, moottoripyöräilemästä, lasten kanssa leikkimästä, pitämässä huolta talosta ja koirista, seurakunnassa puhumasta, katulapsia kohtaamasta, englantia ja miksausta opettamasta. Löysin itseni samanhenkisten ihmisten parista. Löysin itseni työstä, josta nautin.

Kohtasin inspiroivia ihmisiä ja asioita, jotka tulevat vaikuttamaan tulevaisuuteeni. Kokemukset ja ihmissuhteet ovat saaneet jo muokata ajatusmaailmaani. Onneksi lähdin Kambodzhaan avoimin mielin. Joka tapauksessa, tässä riittää reflektoitavaa joksikin aikaa. Kiva olisi tulla takaisin, vähintään käymään. Maan ja sen asukkaiden aurinkoisuus sekä lämpö valloittivat minut.

Kaikkea hyvää Kambodzha.

Jäähyväisiä työkavereiden kanssa. Sain heiltä läksiäislahjaksi kaksi komeaa paitaa. Viimeinen ilta loppui samoille nurkille, kuin mistä matka aikoinaan alkoi

Rannalla

Kambod - 30.7.2015 13:06

Toiveeni rantalomasta toteutui vielä ennen lähtöäni, kun mentiin suomitiimin kanssa Sihanoukvilleen muutamaksi päiväksi. Sadekaudesta huolimatta meillä oli mitä upeimmat säät, tyhjät rannat ja halvat hinnat! Saimme kelliä meressä ja nauttia tuulenvireestä sekä antaa rantaan kuohuvien aaltojen työntää mielestä pois kaiken tarpeettoman. Hyvää ruokaa ja hymyilevää asiakaspalvelua. Kambodzhaa parhaimmillaan.

Aika on lyhyt

Kambod - 25.7.2015 07:29

Viimeinen kyläreissu ja toiseksi viimeinen työviikko on saatu päätökseen.

Jotkin tapahtumat ja keskustelut tällä viikolla johtivat siihen, että aloin miettiä aikaa. En muista pitäneeni sylissäni pientä ihmislasta enempää kuin kahta kertaa elämäni aikana. Se on merkillinen hetki ja erityinen tunne. Ystäväni Australiasta lähetti minulle terveisiä Townsvillestä, jossa kuusi vuotta sitten sain syliini hänen siskonpojan. Löysin tilanteesta kuvan blogistanikin. Nyt Zach on jo kuusivuotias, minua 2o vuotta nuorempi. Hän pitää kirjoista ja skeittauksesta. Hän on herttainen poika. Liekö ollut vaikutusta sillä, että pidin häntä sylissäni, sanoi ystäväni. Oli tai ei, mutta havahduin siihen ajatukseen, että minulla tosiaan voisi olla vaikutusta siihen, millaiseksi toinen ihminen kasvaa. Toivoisin tuon vaikutuksen olevan positiivista. Että se hedelmä, jota elämäni kantaa, olisi hyvää ja esimerkillistä. Lapset ovat yrittelijäitä ja periksiantamattomia. Mietin, kuinka paljon vaatikaan yrittämistä ja kuinka vaikeaa aluksi on esimerkiksi oppia kävelemään, puhumaan ja lukemaan. Kaikki kuitenkin oppivat. Ei siis edellytä erityistä lahjakkuutta, vaan pitkäjänteistä harjoittelua oppia uusia elämäntaitoja. Kovin usein itse tuntuu jo luovuttavan uusien asioiden oppimisen, jotka eivät heti luonnistu, kun ajattelee ettei minulla ole lahjoja tähän. Jatkan siis harjoittelua ja oppimista. Mutta kuusi vuotta, se oli aikoinaan pitkä aika. Siinä on lapsi ehtinyt kasvaa ja oppia monenlaista. Yhtäkkiä se on vain hujahtanut. Oma muutos näyttää pieneltä, mutta ehkä viime vuodet ovatkin olleet enemmän sisäisen kasvun aikaa. Onneksi olen kirjoittanut.

Pikku-Zach ja pikku-Lauri kuusi vuotta sitten

Aikaa on rajallinen määrä emmekä saa sitä koskaan takaisin. Se on toisin sanoen arvokkainta, mitä voimme elämästämme antaa. Joskus täällä ollessani mietin ja saatan turhautuakin siitä, kuinka tehottomasti aikaa käytetään. Kyläreissullani varsinkin ajattelen, että voisimme saada kaiken hoidettua nopeammin ja palata pian takaisin kaupunkiin, jos työskentelisimme tehokkaammin. Saavumme kylätapaamisiin reilusti etuajassa. Mutta se ei olekaan huono juttu, sillä usein odotellessa kyläläisten kanssa syntyy hyviä kohtaamisia ja keskusteluja. Täällä se toimii. On hienoa huomata, että ihmiset antavat aikaansa, vaikkei ”vaihdantaa” oltu etukäteen suunniteltu tai sovittu. Ottaen huomioon ajan rajallisuuden ja sen rahallisen vaihtoehtoiskustannuksen, alan ymmärtää annetun ajan arvokkuuden. Annetun rahan ihminen voi tienata takaisin tulevaisuudessa, mutta tämä hetki on olemassa vain nyt. Lapset ovat pieniä nyt, ihminen rinnallasi on nyt.

Haluankin päättää viestini työkaveriltani kahdeksan vuotta sitten saamaani ajatukseen:

Aika olla onnellinen on nyt
Paikka olla onnellinen on tässä
Tapa olla onnellinen on tehdä se toiselle

Kävimme katsomassa ystävieni kanssa Phnom Penhin jalkapallojoukkueiden paikalliskamppailua. Tapahtumarikas matsi sisälsi viisi maalia, joista voittomaali syntyi 15 minuutin sähkökatkon jälkeen. Moottoripyörän ihastelua sunnuntaikokouksen jälkeen ICF:llä Viimeinen viikko lattiamajoituksessa Kampong Speussa Kylillä syödessämme ruoka on luomua ja tuoretta Höyhentäminen käy helpommin kuumavesikylvyn jälkeen Kylänäkymä Lapset kokkaamassa Näyttävä kotipuutarha Kyläkehitystyön seurauksena kyliin syntyy myös pieniä kotiseurakuntia, joista yhtä johtaa tämä sydämellinen mies Mahtavat olivat maisemat viimeisellä kyläreissulla Tytöt olivat keräämässä vesililjoja torille myytäväksi

Parangin viikot

Kambod - 12.7.2015 14:02

Uskon, että vaikein on takanapäin. Koin hetkellistä väsymystä ja yksinäisyyttä vietettyäni kolme viikkoa maaseudulla vaatimattomissa olosuhteissa, toki palaten viikonlopuiksi Phnom Penhiin, mikä oli mahtavaa. Vaikka paikallisten kanssa on hienoa tehdä töitä ja viettää aikaa, väistämättä joudun suurimmasta osasta keskusteluista ulkopuoliseksi, koska en ymmärrä kieltä riittävän hyvin, ja silloin saatan kokea yksinäisyyttä, vaikka olen ihmisten ympäröimänä. Olosuhteetkaan eivät olleet aina mieltäylentäviä. Aamulla saatoin herätä väsyneenä kuumuuden vuoksi huonosti nukutun yön jälkeen. Retkimajoitus lattiallakaan ei aina houkutellut. Mutta ainakin telttani suojasi hyttysiltä, tuhatjalkaisilta ja muilta ötököiltä. Myrskyn tullen se ei kuitenkaan pitänyt vettä loitolla, eikä liioin pitänyt talokaan, jossa majoituimme. Bussimatkat kyliin olivat välillä jänniä; kerran istuin vanhan kiinalaisen bussin (jota käytettiin tavaran kuljetukseen) portailla kuunnellen loppuunkuluneiden iskareiden iskeytymistä pohjaan, kunnes joku osa tippuu tielle ja se sidotaan narulla takaisin paikoilleen. Kuski kääntää rattia jatkuvasti suorallakin tiellä, joten en tiedä miten hyvässä kunnossa keikkabussin ohjauskaan lopulta on.. turvallisuuteni vuoksi tekisi mieli hypätä kyydistä, mutta en tiedä milloin seuraava bussi osuisi kohdalle ja olisiko se yhtään sen parempi. Sitten ajattelen, että ensi viikolla sama homma uusiksi. Kaipasin myös seuraa, jossa voisin kommunikoida joutumatta käyttämään yksinkertaistettua ja hidasta kieltä. Viikonloppuisin olin kuitenkin usein väsynyt ja kaipasin vain lepoa ja saada olla omissa oloissani, joten en ollut kovinkaan sosiaalinen. No tämä on toki hieman kärjistettyä, kaikki vaikeudet kasaantuivat oikeastaan vain yhdelle viikolle. Mutta pian oloni helpottui.

Itse asiassa viimeisellä viikollani aloin tottua ja taas nauttia olosuhteistani. Ehkä osittain myös sen takia, että tiesin seuraavan viikon viettäväni kaupungissa ja ensimmäinen suomiperhekin olisi jo palannut. Siihen asti parhaiten minut tuntevat tavoitettavissa olevat sosiaaliset olennot olivat olleet taloni kolme koiraa: Musti, Viki ja Vili. Kanadalaiset Stephen ja Allison olivat nimittäin olleet koko tuon ajan kiireisiä ja reissanneet itsekin, joten en saanut heistä seuraa. Kolmas viikko, joka oli toinen viikko saman kollegan kanssa, oli kuitenkin jo niin hyvä, että unohdin olleeni mieli maassa. Mieleni oli taas positiivinen ja nautin saada olla kylällä luonnon rauhassa. Olin odottanut tätä viikkoa myös sen takia, että pääsisin silloin ensimmäistä kertaa auton rattiin Kambodzhassa. Menimme nimittäin tällä kertaa kylään lähelle Vietnamin rajaa, jonne olisi ollut hankala päästä ilman omaa autoa. Ajot sujuivat hienosti, vaikka aluksi mietin miten pärjäisin auton kanssa Kambodzhan liikenteessä. Kerran rekkaa ohittaessani sen rengas räjähti ja kumiriekaleet lensivät automme päälle, mutta ei siinä onneksi mitään vakavampaa tapahtunut. Pääsin jopa jonkin verran ajelemaan maastossa joihinkin kyliin mentäessä, ja ajotaitojani kehuttiin, joten koin onnistumisen tunteita. Olen aina pitänyt autoista ja off-road ajosta, vaikka nyt minulle on iskenyt lievä moottoripyöräkuumekin!

Nyt kaikki on taas hienosti ja muistelen viime viikkoja lämmöllä. Danin ja Sirkun perhe palasi lomiltaan ja muutin Pekon ja Heidin taloon loppuajaksi. Asumme mukavalla asuinalueella, jossa tykkään käydä iltaisin uimassa ja saunomassa. Viimeisten viikkojen aikana olen oppinut tuntemaan lähemmin työkavereitani ja he minua. He uskaltavat jo pilailla kustannuksellani. Sanoivat myös tykkäävänsä työskennellä kanssani ja kysyvät milloin tulen takaisin Kambodzhaan. Viimeisen kyläreissun päätteeksi työkaverini kutsui minut luokseen syömään, jossa sain tavata hänen koko perheensä. Saan aina kokea olevani niin lämpimästi tervetullut ja hyvin kohdeltu vieras, etuoikeutettua. Kylähankkeissa vieraillessakin meitä pyydetään jäämään syömään ja sadetta saamme pitää milloin missäkin. Ihmisillä on aikaa pitää huolta tuntemattomistakin. Ihailen sitä.

Kyläläisten tapaaminen Osandanthmeyssä Osandthmeyssä kylän ympäristöstä on pidetty hyvää huolta Mielenkiintoinen ratkaisu. Ehkä vessaa käytetään vain illalla. Jotkin vessat ja kylät eivät ole aivan niin siistejä kuin muut Chilling Melonikausi. Tuoretta ja orgaanista Kampong Chhnanging naisten koulutuskeskuksessa tehdään muun muassa huiveja ja muita kankaita Pääsin kokeilemaan maton punomista Onnellinen Vettä kaivosta Kyläläiset kokoontuivat keskustelemaan kehitystarpeistaan Lasten opetusta Bambumetsän keskellä olevassa kylässä naiset punoivat monenlaisia koreja myytäväksi Hetken sadetta pitämässä Katselin auringonlaskua kauanodotetun ja tervetulleen vesisateen jälkeen toimistomme parvekkeelta Lähdettiin viemään kollegan skootteria Phnom Penhiin CGA:n toimisto Svay Riengissä Kambodzhalaiset hääasut ovat näyttäviä Kambodzhalainen tuktuk

Kukoistava Kambod

Kambod - 29.6.2015 18:29

Moi jälleen täältä Kambodzhasta, jossa lämpötila ei laske alle kolmenkymmenen sadekaudesta huolimattakaan. Ei ole onneksi paljoa silti sadellutkaan. Välillä tulee rankempia sadekuuroja, jotka voi kestää tunninkin, mutta sitten taivas taas selkenee. Tällainen sadekausi on mukava. En muista milloin viimeksi koko päivä olisi ollut pilvinen ja harmaa, tuntuu että täällä aina paistaa aurinko. Tänä vuonna sateet tulivat kuukauden myöhässä, mistä johtuen monet ovat joutuneet kylvämään riisinsä kahteen kertaan: ensin normaaliin aikaan ja sitten uudestaan kuukautta myöhemmin. Luonto ja riisipellot näyttävät jo kauniin vehreiltä. Samalla torikauppiaiden pöydille on ilmestynyt uusia hedelmiä, joista monia en ole koskaan ennen nähnytkään.

Minulla on tällä hetkellä menossa kenttämatkajakso. Viime viikolla olin Kampong Thomissa reilut 200km Phnom Penhistä pohjoiseen, ja huomenna lähden 100km matkan päähän Kampong Chhnangiin. Kampong Thomissa kartoitin viisi meneillään olevaa kyläkehityshanketta ja kävin tutustumassa kolmeen uuteen hankkeeseen. Kartoittaessa otan kirjaimellisesti paikkojen koordinaatteja, mutta lisäksi haastattelen tulkin avulla kyläläisiä, kyläpäälliköitä ja kumppanimme työntekijöitä, sekä kirjaan ylös muita huomioita kylistä ja otan valokuvia. Yhtenä päivänä, kun olimme matkalla hankekylään, havahduin ja muistutin itseäni, että tämä mitä teen, on itse asiassa työtä. On niin mukavaa, että unohtaa olevansa töissä. Vaikka yöt lankkulattialla ei niin mukavia olekaan, niin ainakin sen takia on todella huikeata palata takaisin Phnom Penhiin ja pehmeään petiin. Ensimmäinen yö kotona meni kuitenkin tottumuksesta kyljelle kääntymistä vältellen. Viikonloppuna nautin saada olla rauhassa kotona ja uida altaalla. Kävin kuitenkin lauantaina ja sunnuntaina Lighthousen seurakunnalla opettamassa miksausta.

Ystäväni Chhomrong tuli Kampong Thomista myös viikonlopuksi Phnom Penhiin ja vei minut Khmeeriläisittäin todella suositulle grilli-illalliselle. Grilliravintoloita täällä Toul Korkin alueella on valtava määrä. Toul Korkista tuli mieleen rikkaiden häät asuinalueellani, jossa vastaan ajoi kalliiden Lexusmaastureiden lisäksi mattamusta Lamborgini Aventador, joka oli niin matala ja pimeällä tiellä lähes huomaamaton, että melkein ajoin sitä päin kääntyessäni! Vaikkei Kambodzhassa paljoa ole ajokelpoisia teitä matalille urheiluautoille, niin niitä tulee vastaan uskomattoman usein. Erikoisvarusteltuja mersuja ja Rolls Royceja myös, mutta niillä pystyykin ajamaan myös kaupungin ulkopuolella, eli menee ihan käyttöautosta. Rikkaista kambodzhalaisista tulee mieleen musiikinopettajaystäväni kertomus, kuinka hänen pianotunnilleen saapuu erään perheen kolme sisarusta jokainen omine autoineen ja lastenhoitajineen.. oppilaiden puheenaiheina shoppailumatkat Dubaissa. No joo, tää on tätä. Maasta siis löytyy äärimmäisen köyhyyden lisäksi äärimmäistä rikkautta. Ja sitten odotetaan, että ulkomaiset kansaläisjärjestöt huolehtivat maan köyhistä? Olemmeko siis itse asiassa syy vai seuraus sille, ettei valtio huolehdi vähäosaisimmistaan itse?

Tässä pari uutta suosikkihedelmääni. Taaempi on mangosteen, mutta etummaista en vielä tiedä. Tältä ne näyttävät sisältä. Mangosteeni on todella mehukas ja miellän sen energiajuomaan, koska siinä on varmaan niin paljon hedelmäsokeria, koska siitä tuntuu saavan saman tien lisää maukastaenergiaa. Etualalla oleva hedelmä puolestaan maistuu ananaksen ja mansikan sekoitukselta, aivan herkkua. Khmeriläistä sapuskaa "juustokastikkeessa", joka on tehty kalasta. En ehkä halua tietää miten. Khmeeriläistä ruokaa dollarin pintaan. Maistuu Stoungnin uudella levyttelygrillillä Chhomrongin kanssa Khmeeriläisessä grillissä paistuu monenlaista Huikee Honda Super Cub Made in Cambodia Rakennuslankkujen sahausta erikoisella sirkkelillä Keittiö ulkosalla Köökki sisällä Ten seed training uutta kylähanketta aloittaessa Haastattelu kyläpäällikön kanssa Riisipelto. Maaperä on omituinen, sillä se ei ime vettä. Miksausopetusta Lighthousen bänditreeneissä

Viimeiset päivät ennen kesätöitä Kambodzhassa

Kambod - 14.6.2015 18:17

Minun piti alunperin palata näihin aikoihin Suomeen, mutta kävikin niin somasti, että sain kesätyöpaikan täältä Kambodzhasta. Kesä on toki kauneinta aikaa olla Suomessa, perhettä ja ystäviä olisi mukava nähdä ja hyvän ystäväni häihin sekä serkkuni häihin olisi ollut kiva päästä. Hienoa kuitenkin saada jatkaa täällä hieman pidempään, saada enemmän kokemusta tästä kentästä ja näistä hommista sekä antaa enemmän itsestään tälle maalle ja upeille ihmisille, joidenka kanssa saan viettää paljon aikaa ja nauttia heidän seurastaan päivästä toiseen. Kiitos myös Fidalle tästä mahdollisuudesta olla järjestön ensimmäinen kesätyöntekijä kentällä. Sijaistan Heidiä muutamissa talouspuolen tehtävissä, toimin yhdyshenkilönä Vietnamin projektille Adamin ollessa poissa ja tarkoituksenani on myös kiertää ja kartoittaa kaikki CGA:n yhteisöperusteiset kyläkehityshankkeet Kambodzhassa. Dania sijaistan ruokkimalla koiria ;) Kambodzhan kenttämatkoista ainakin saanee hyvää kokemusta! Dani ja Sirkku, Adam ja Susanna sekä Jouko ja Maarit perheineen ovat lähteneet jo lomille. Kun vielä Pekko ja Heidi lähtevät muutaman päivän päästä, niin jään ainoaksi Fidan suomiporukan edustajaksi tänne muutamaksi viikoksi. Osaan kyllä toimia itsenäisesti ja ystäväverkosto on melko laaja, joten ei minun tarvitse yksinäisyyttä tai mitään muutakaan pelätä, koirat viimeistään huolehtivat molemmista!

Täällä tapahtuu koko ajan niin paljon, ettei kaikesta ehdi kirjoittaakaan. Nyt tosiaan monet suomalaiset ovat lähteneet ja asun yksikseni Danin ja Sirkun perheen talossa. Viime aikoina on ollut hienoja rajapyykkejä koulutuksen osalta monella täällä. Maarit ja Jouko pitivät muutaman viikon mittaisen Kairos -kurssin (lähetystyö), jonka osa porukastamme suoritti. Itsekin olisin sen halunnut tehdä, mutta olin osan ajasta Myanmarissa. Juhlimme Saran valmistumista teologian maisteriksi ensin. Pian sen jälkeen juhlistimme sitä, kun sain viimeisen koulutyöni palautettua ja valmistumishakemuksen lähetettyä. Noin viikko sitten juhlimme Dania, joka sai gradunsa pakettiin. Kaikki lähti liikkeelle kuitenkin Manun leegoteemaisista 5-vuotisjuhlista, jotka olivat pian Myanmarin ja Bangkokin reissulta palattuani. Itse asiassa, tietämättä asiaa, samalla lennolla Bangkokista Phnom Penhiin minun lisäksi tuli toinenkin suomalainen. Hän on Veera, meidän uusin tulokas, joka tuli muutaman viikon harjoitteluun tänne lähes ekuatooriseen saunaan. Huikea perhe meillä täällä!

Itse asiassa, tulimme juuri Veeran kanssa Siem Reapista, jossa kävimme tutustumassa maailman kahdeksanteen ihmeeseen ja suurimpaan uskonnolliseen rakennelmaan, kuuluisiin Angkor Watin temppeleihin, jossa muun muassa seikkailullista Tomb Raider -elokuvaa on aikoinaan kuvattu. Hiekkakivistä rakennettuja temppeleitä on Siem Reapin alueella yli 800, näin osasi kertoa työkaverini ja paikallinen oppaamme Vireak. Suurimmat temppelit on rakennettu 1000- ja 1200-luvuilla, joten ei voi kuin ihmetellä millä keinoin valtavat kivimassat on kuljetettu vuorilta keskelle viidakkoa, jossa ne on muotoiltu rakennuspalikoiksi ja muodostavat valtavat temppelit. Uskonnolla on todella ollut suuri merkitys, kun kerran niin valtavat määrät resursseja on keskitetty jumalille rakennettaviin temppeleihin. Päätemppeliä, Angkor Watia rakennettiin 40 vuotta. Temppelit olivat alunperin hindulaisia temppeleitä, mutta sittemmin niistä tuli buddhalaisten temppeleitä. Ilmeisesti nykyäänkin Kambodzhassa buddhalaisuus käsittää jonkin verran hindulaista oppia.. ohimennen kuulin jonkun puhuvan itsestään 70% buddhalaisena ja 30% hindulaisena, mitä se käytännössä tarkoittaa, en tiedä. Temppeleitä on paljon tuhottu muun muassa siamilaisten ja joidenkin kuninkaiden toimesta sekä uskontojen vaihdon yhteydessä. Vierailimme muutamissa temppeleissä, joista luontoihmisenä suosikkini oli ehdottomasti Ta Prohmin viidakkotemppeli. Veera ja Vireak puolestaan pitivät pienemmistä kivistä rakennetusta ja kymmenistä torneista koostuvasta Bayonin temppelistä. Auringonnousu Angkor Watilla oli kyllä myös kaunis. Siem Reap on Kambodzhan turismin pääkaupunki. Kaupunki vaikutti kyllä mukavalta. Paljon paljon pienempi kuin Phnom Penh, mutta palveluita runsaasti saatavilla. Söimme hyvissä ravintoloissa ja kahviloissa, kävimme edullisissa hieronnoissa ja kiertelimme marketeilla ostoksilla. Kaupungin keskusta on idyllinen ja vehreä korkeine puineen ja vierellä kulkee hitaasti viirtava joki, joka johtaa Tonle Sapin järven kautta Phnom Penhiin ja sieltä Intian valtamereen. Tiedustelinkin aluksi mahdollisuutta kulkea jokea pitkin veneellä Siem Reapiin, mutta vesi on riittävän korkealla vasta elokuun tienoilla, joten päädyimme kauhun hetkiä tarjoavaan, mutta nopeaan minibussikyytiin. Olisi mielenkiintoista tietää millaiseen ajokokeeseen kuskit joutuvat työhaastattelussaan…

Olen ottanut tämän viimeisen viikkoni muutenkin enemmän loman kannalta muutamia tapaamisia lukuun ottamatta, vaikka eihän työ täällä ole vielä työltä oikein tuntunutkaan, koska se on niin miellyttävää. Mutta loman kannalta siinä mielessä, että en ole ollut paljoa toimistolla. Keskiviikkopäivän olimme kanadalaisen Stephenin ja Veeran kanssa Killing fieldseillä Phnom Penhin ulkopuolella. Hirvittävä tosiasia, kuinka syyttömät ja heidän perheensä joutuivat maanmiestensä kidutettaviksi ja teurastettaviksi.. Tuolloin joka neljäs kambodzhalainen tapettiin. Luodit olivat liian kalliita, joten käytettiin vaikka mitä muuta muun muassa lyötiin päin puuta. Lopulta tahti oli niin tiivis, että jotkut haudattiin elävinä, miehet, naiset ja lapset, myös Polpotin omat sotilaatkin sillä periaatteella, että on parempi tappaa syytön kuin päästää syyllinen vahingossa menemään. Ihmisiä epäiltiin ja syytettiin muun muassa CIA:n ja KGB:n agenteiksi. Järkyttävä kuvitella uhrien viimeisiä hetkiä dieselgeneraattorin ja kovaäänisen musiikin soidessa valitusäänien peittämiseksi. Kävin myös aiemmin tutustumassa S21 vankilaan, jonne teloitettavat tuotiin ensin ”kuulusteltavaksi”, ts. heitä kidutettiin julmasti kunnes he myönsivät ja uskoivat syyllisyytensä johonkin tekoon, jota eivät olleet todellisuudessa tehneet, ennen kuin heidät lähetettiin teloitettaviksi. Syyllisyyden myötä koko perhe koki saman kohtalon, koska Polpotin ajattelun mukaan ruoho oli kitkettävä juurineen. Uskomatonta, kuinka muu maailma ei tiennyt kambodzhalaisten kansanmurhasta. Tuona aikana ruotsalaiset toimittajat olivat käyneet Kambodzhassa vierailulla, mutta heiltä onnistuttiin piilottamaan kaikki julmuus ja he raportoivat muulle maailmalle hymyilevistä ja iloisista kambodzhalaisista.

Kävin torstaina paikan päällä katsomassa Kambodzhan jalkapallon historian suurinta ottelua 2018 jalkapallon MM-kisojen karsintalohko-ottelua Singaporea vastaan. Tunnelma loppuun myydyllä olympiastadionilla oli huikea, siitäkin huolimatta, että Singapore voitti ottelun ylivoimaisesti lukemin 0-4. Siinä 50 000 katsojan keskellä mielessäni kävi ajatus edellisen päivän kokemuksista, ja mietin, miten julma historia vaikuttaa nykyään, mitäköhän näiden ihmisten mielissä liikkuu, voisivatko he tehdä toisilleen jotain yhtä kamalaa uudestaan? Stadionille saapuneiden reppujakaan ei tarkastettu. Läheltäni poistettiin poliisin toimesta yleisöstä yksi henkilö. Mutta mitään ei tapahtunut. Ottelun päätteeksi joukkue kiersi stadionin ympäri kiittäen fanejaan ja lopuksi kaikki lauloivat yhdessä kambodzhalaisia koskettavan laulun. Pitäisikin ottaa selvää, mistä laulu kertoi. Ehkä rankka historia onkin nimenomaan yhdistänyt tätä kansaa.

Manun synttärit Kambodzhan suomiperhe Uusia vapaa-ajan harrastuksia Työreissulla Pounissa Kambodzhan kaunista maaseutua Kaivoprojektin avulla vettä kyliin Kansanmurhassa kuolleiden muistomerkki Olympiastadionilla täys tupa Cambodia - Singapore 2018 Fifa prequalifier Pari tuntia tuli huljuteltua jalkoja tuossa. Ensin pienempien sitten isompien kalojen syötävänä Auringonnousu Angkor Watin temppelillä Seiniin kaiverrettuja tarinoita 1200-luvulta. Työkaverini Vireak lähti minun ja Veeran oppaaksi temppeleille Ta Phrom viidakkotemppeli Näin voi käydä jos antaa puun kasvaa kattotiilten välissä Kuvauspaikka Tomb Raiderista Bayon temppeli Hiekkakivet ovat peräisin Kambodzhan vuorilta

Kambodzhalaiset tuparit

Kambod - 3.5.2015 20:05

Juhlistin vappupäivää työkaverini tupareissa Phnom Penhin ulkopuolella. Itse asiassa tarkoitus oli jopa mennä ensin toisen työkaverin häihin ja sieltä vielä tupareihin, mutta epäonni häiden suhteen tuntuu jatkuvan, sillä tällä kertaa minut unohdettiin ottaa kyytiin. Sattumista suurin lienee kuitenkin se, että olimme sopineet lähtevämme kello kahdeltatoista, mutta sovittuun aikaan ja sovittuun paikkaan saapuessani sain tietää, että porukka olikin hilppassut jo etuajassa, mikä ei tunnu lainkaan tavalliselta menettelyltä täälläpäin, päinvastoin olisin olettanut lähdön myöhästyvän. No ei se mitään, häihin olisinkin mennyt vain kuokkavieraana muiden mukana, mutta tupareihin olin saanut kutsun. Kutsukirje onkin varsin korean punaisen kirjekuoren sisässä, joka toimii näppärästi myös juhlavana pakettina rahalahjaa antaessa. Homma on siis tehty noin niin kuin suoraviivaiseksi.

Suoraviivainen ei tosin ollut matkani tupareihin, sillä hyppäsin myöhemmin toiseen häihin lähtevään autoon, jolla matkasin lähes hääpaikalle asti, missä vaihdoin tupareihin suuntaavaan autoon, jossa minun olisi alunperinkin pitänyt olla kyydissä. Ajoimme lähes saman reitin takaisin, koska hääpaikka ja tuparit olivat eri suunnalla. No ei se mitään, vähän sight seeingiä ensin tien toista puolta katsoen ja sitten toiseen suuntaan. Siinä pikku hiljaa asfalttitie muuttui hiekkatieksi ja yhä mutaisemmaksi, kunnes kysäisin kuskiltamme, että tietääkö hän mihin on menossa. Paikka oli kuulemma ehdottoman tuttu, sillä hän oli käynyt siellä pari kuukautta sitten saman kaverin häissä. Hetken päästä pysähdyimme kuitenkin vastaantulleelle asuinalueelle ja selvisi, että olimme ajaneet harhaan, hiekkatiet kun ovat niin samannäköisiä. Tilannehan oli mennyt jo ajat sitten komiikan puolelle, joten oli hyvä säilyttää huumorimieli. Eikös sanontakin sano, ettei oleellista ole päämäärä, vaan matka sinne. Sitä paitsi oli ihan mukava vain olla ja jutella kavereiden kanssa. Pimeän tullen ja neljän tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme kuitenkin perille työkaverimme tupareihin. Joku saattaa nyt ajatella, että on muuten työkaverilla aika pitkä työmatka. Noh, normaalisti matka-aika on siinä 1-1,5 tuntia, mikä on silti pitkä, mutta mahdollinen. Matkustusajoista puhuessa en aina tiedä tarkoitetaanko sillä matka-aikaa Phnom Penhin keskustasta päämäärään vai kaupungin rajalta päämäärään, sillä ruuhka-aikaan kaupungista ulos pääseminen kestää jo tunnin. Anyway, työkaverimme työmatka ei ole kuitenkaan niin pitkä kuin pelkäsin, sillä ei hän ole muuttamassa minnekään. Kyseessä olikin hänen äitinsä tuparit, talo, jonka lapset olivat äidilleen rakentaneet, ja joka sitten jonain päivänä siirtyy lapsille.

Tuparit itsessään olivat kuin hääjuhlat, joita olen teiden varsilla nähnyt! Sirkku minulle osasikin kertoa, että tuparit ovat yhdet kolmesta suuresta kambodzhalaisesta juhlasta häiden ja hautajaisten lisäksi. Ulos oli pystytetty suuret telttakatokset, pöydät ja tuolit oli koristeltu juhlallisesti, teltoista erilleen oli pystytetty esiintymislava värivaloineen ja äänentoistolaitteineen. Lavalla oli koko ajan show päällä ja illan mittaan nähtiin stand up komiikkaa, mieslaulajia, naislaulajia, soolokitaristeja, lapsia ja kääpiö! Tai siis, kun sanon illan mittaan, tarkoitan sen tunnin aikana, jonka vietimme tupareissa. Juhlinta täällä on tehokasta: saavutaan paikalle, annetaan punaiset kirjekuoret juhlan isännälle, syödään ja lähdetään. Huvittavaa oli myös se, että olimme ajaneet pitkän matkan ja osa seurueestamme näpräili vain älypuhelimiaan syödessään koko tunnin ajan. Eipä siinä, juhlat eivät ole sinänsä kovin sosiaaliset, koska lavaäänet ovat niin valtavan kovalla, ettei pöydissä ole edes mahdollista keskustella. Juhlien väki tuli ja meni tunnin mittaan, mutta jossain vaiheessa syöminen vaihtui tanssiksi kun ulos kannettiin pöytä, jota ihmiset lähtivät tanssien kiertämään. Kuulemma sillä ei ole niinkään merkitystä mitä tanssissa kierretään, mutta pääasia on, että keskellä on jotain. Tanssikin on ihan oma lajinsa, sen syvempää tuntemusta vailla tanssi näyttää siltä että porukassa liikutaan rauhassa hieman eteen ja taakse kämmeniä pyöritellen. Pääsin jopa itsekin yhden paritanssikappaleen ajaksi kiertämään kukkaruukkua ja hauskaa oli! Sitten olikin jo aika lähteä takaisin Phnom Penhiin, mutta sitä ennen pyysin vielä nähdä talon, jota itse asiassa olimme tulleet juhlistamaan.

Road to the housewarming party started to look exotic Arrived at the party in the evening Food and drinks just kept on coming as we tried to finish them So you think you can do the Khmer dance? Continue on the house theme near my place in Toul Kork KTV right next to its clients... unfortunately they are everywhere in PP Some houses in PP are over the top.

Sabaidee Pi Mai Lao

Kambod, Laos - 27.4.2015 10:51

Eli hyvää laolaista uutta vuotta!

Täälläpäin vuoden vaihtumista ei juhlitakaan tulella, vaan vedellä. Siispä kännykät ja lompakot muovitaskuihin! Kaduilla useamman päivän karkeloivat ihmiset nimittäin ovat varustautuneet vesipyssyin, -sangoin ja -letkuin pesemään pois ohikulkevien synnit. Jos/kun vesi ei riitä puhdistautumiseen niin ihmiset tulee valella baby powderilla ts. talkilla. Jotta kokemus olisi vielä shokeeraavampi, jotkut käyttävät aseenaan hyytävää jäävettä. Sepäs vasta olikin, kun olimme Päivin kanssa viidettä tuntia olleet mukana vesijuhlassa yltäpäältä märkinä ja illalla auringon laskettua kotimatkalla matkamme pysähtyi tiesulkuun, jossa saimme useamman ämpärillisen jääkylmää vettä niskaan. Päivi jätti minut siinä vaiheessa yksin sateeseen ja juhlijat veivät mopon avaimet. No mutta sehän oli ihan hauskaa vain, kun siihen osasi sillä asenteella suhtautua, ja parin ryhmäkuvan jälkeen saimme jatkaa taas matkaa. Olimmepa ainakin puhtaita (synneistä?).

Uuden vuoden jälkeinen aika onkin hyvää aikaa autopesuloille (mutta ennen kaikkea kansalliselle olutpanimolle), sillä jotkut sekoittavat veteensä väriaineita, minkä jälkeen autot ovat yltäpäältä värikkäissä valumajäljissä. Ilkimykset sekoittavat veteensä vielä kalaöljyä, jotta uudesta vuodesta jäisi pysyvämpi muisto, ja ehkä ihmiset joutuvat heittämään syntiset vaatteensa kokonaan pois.. Kuulinpa kerran käyneen eräälle nimeltämainitsemattomalle jyväskyläläiselle suomalaispariskunnalle siten, että olivat erehtyneet uuden vuoden aikaan matkustamaan tuk-tukilla lentokentälle ja saaneen kunnon värivesipesun päällensä. Ei muuta kuin takaisin kotiin vaihtamaan uudet vaatteet toivoen että seuraavaksi selviäisivät kuivina kentälle. Aikaa oli onneksi vielä uuteen yritykseen. Näissä tunnelmissa otettiin vuoden vaihtuminen toiseen kertaan tänä vuonna vastaan ja hauskaa oli. Onhan se hauskaa kastella toisia vedellä +40 asteen helteessä!

Kambodzhassa ja Thaimaassakin vietettiin uutta vuotta samaan aikaan. Thaimaassa tyyli on kuulemma vielä Laosia astetta rajumpi, mutta Kambodzhassa moinen hurvittelu on jo kiellettyä. Ymmärrän kyllä, sillä mopoilijat voivat hetkeksi menettää näkönsä ja tasapainonsa kun vettä tulee vastapalloon silmille. Sitä paitsi rohkeissa väistöyrityksissä voi kaatua märällä tiellä. Kambodzhassa uuden vuoden juhla on ilmeisesti enemmänkin rauhallinen perhejuhla, jolloin syödään hyvin sukulaisten luona.

Lomaani Laosissa kuului tosin paljon muutakin kuin veden heittämistä. Vientianeen saavuttuani lähdin seuraavana päivänä edullisella lava-autokyydillä kohti pientä vuoristokylää. Parin jokseenkin pelottavan ajotunnin jälkeen kuski jätti minut Thabokiin, jonne jäin odottamaan Savannakhetistä saapuvaa Päiviä. Matkanteko sujui ihan hienosti ilman yhteistä kieltä ja kanssamatkustajien kanssa jaoimme eväitämmä. Täkäläisten suosiossa ovat raa’at mangot, jotka ovat rapeita ja kitkeriä. Ajankuluksi Thabokissa lähdin paikalliselle torille, jossa englantia oppinut Thanh tuli juttusilleni. Hän oli opiskellut lakia Vietnamissa ja työskenteli Laosin pääkaupungissa korkeimmassa oikeudessa, mutta oli tullut uudeksi vuodeksi Thabokiin auttamaan siskoaan torilla. Kerroin olevani menossa häihin, vaikkakaan en tiennyt kenen häihin. Yhdessä keksimme avioparille hyväksi lahjaksi riisikeittimen, jonka Thanh myi minulle hyvään hintaan ja paketoi koreaan pakettiin. Läpi matkani kohtasin kerta toisensa jälkeen hyvin ystävällisiä ihmisiä. Thanhkin halusi tarjota minulle vielä lounaan odotellessani Päivin saapumista. Päivi sitten saapuikin: ahdoin rinkkani pieneen hatchback autoon ja yhdeksän hengen voimin lähdimme puskemaan vuoristoteitä ylös Salomin kotikylään, pienet lapset voivat pahoin. Matkalla sain tietää, että Päivi oli saanut matkalla tietää häiden olevan peruttu. Tämä on kuulemma aika laolaista, suunnitelmat muuttuvat ja kaikki on aina vähän auki. No ei se mitään, koin itseni vain hieman ylipukeutuneeksi siinä vaiheessa. Lahjalle löytyisi käyttöä kyllä, vaikka mies olikin 62-vuotias ja omisti jo useamman riisikeittimen. Annoin lahjan uuden vuoden lahjana, mutta en tiennyt miehellä olevan synttäritkin seuraavana päivänä, kun niitä sitten juhlistimme.

Olimme kolme yötä Salomin isän talossa tässä khamu kylässä, jossa aika tuntui pysähtyneen. Asuimme perinteisessä laolaisessa tolppien päälle rakennetussa lautatalossa. Seurailin siinä pienen kylän tapahtumia kaikessa rauhassa. Lähellä kulki joki, jossa oli kirkasta ja raikasta vuorilta tulevaa vettä. Maisemat kylällä olivat kauniit. Idyllisyyden pilasi ainoastaan uuden vuoden jumputus, ”olen niin iloinen stereoistani, että haluan jakaa musiikin koko kylän kanssa”. Kylällä me saimme kunniavieraiden kohtelun ja tulostamme ilmoitettiin kyläpäällikölle (turvallisuussyistä). Pääsin pelaamaan kyläläisten kanssa jalkapalloa aamuseitsemältä, jolloin ei ollut vielä kuuma. Pelasimme täysmittaisen ottelun, mutta sitä ennen jalkapallokenttä piti tyhjentää lehmän lannasta. Peli oli hyvä ja voitimme sen loppuen lopuksi, vaikka ensimmäisen puoliskon jälkeen olimme häviöllä. Lopulta jaksoimme juosta enemmän kuumuudessa ja pelasimme fiksummin puolustuksen kautta.

Aamuisin torilta haettiin tuoretta ruokaa päiväksi. Keittiössä kävikin kuhina aamusta iltaan, kun useampi nainen valmisti ruokaa, joka tehtiin avotulella. Ruoanlaittajia oli useita, koska lähes kaikki Salomin 10 sisaruksesta oli saapunut paikalle. Elämä kylässä on hyvin yhteisöllistä ja ruoka syödään aina yhdessä. Vieraatkin ovat tervetulleita syömään. Ihmettelin tosin sitä, että vaikka sukulaiset eivät olleet nähneet toisiaan vuoteen, niin edes suomalaisille tyypillistä halausta tai minkään muun sorttista jälleennäkemisen innostusta ei näkynyt. Kanssakäyminen oli rentoa ja asioista puhuttiin ilmeisesti ruokaa laittaessa ja syödessä. Yhtenä aamuna Salom huikkasi mulle että lähde mukaan, mutta ei kertonut yhtään mihin mennään. Luulin, että mennään taas pelaamaan jalkapalloa, mutta mentiinkin viereiseen taloon yhdessä syömään aamupalaa. Salom on hyvin sydämellinen kristitty mies, mutta välillä hieman mystinen. Savannakhetinkiin lähtiessä Salom sanoi, että syödään aamupala ja lähdetään sitten. Aamupalan jälkeen istuimme autossa tosin vain sadan metrin matkan, kunnes pysähdyimme seuraavaan taloon syömään. Tämä oli pelkästään huomaavaista, että monet kutsuivat meitä syömään ja oli tietysti kohteliasta mennä, vaikka juuri olimme syöneet vatsat täyteen pitkää matkaa varten second breakfastista tietämättöminä.

Yhtenä päivänä järjestettiin talollamme thanks givin illallinen, jonne osallistui 70 henkeä. Kylässä on noin 500 asukasta ja lähes kaikki ovat sukua keskenään. Salomin isäkin on suosittu ja kunnioitettu mies, koska on kylän seurakunnan pastori. Vaikka Laos on kommunistinen maa, niin tässä kylässä 70% asukkaista on kristittyjä. Suurta illallista varten naiset olivat paukuttaneet jauhelihaa aamukuudesta asti, ja illallisella tarjoiltu ruoka olikin oikein maittavaa ja sitä riitti kaikille. Ruoka syödään käsin yhteisiltä lautasilta siten, että riisiastiasta otetaan sticky-rice, josta pyöritellään pallo, johon painetaan peukalolla kuoppa ja sillä sitten ammennetaan lihaa, kalaa, vihanneksia ja lientä. Ihme kyllä, minulle ei tullut mitään mahavaivoja, vaikka käsin syötiin yhteisiä ruokia. Huomasin kyllä, että laolainen ruoka on huomattavasti tulisempaa kuin kambodzhalainen purtava, mutta huomaavaiset ystävät tekivät meille tottumattomille erikseen miedommat ateriat.

Vuoristokylässä ollessamme kävimme yhdessä vesiputouksilla. Kuivana kautena vesiputoukset tosin olivat melko olemattomat, mutta vuorien viidakkoon oli rakennettu uima-altaita ja liukumäkiä, jossa oli silti vettä ja runsaasti polskuttelijoita. Nämä vuoristolaiset ovat itse asiassa harvoja laolaisia, jotka osaavat uida. Kaikki uivat pitkät vaatteet päällä, koska ei haluta ruskettua. Vaalea iho on kaunis heidän silmissään. Meillä asia nähdään taas tietysti toisin päin. Itseäni tuo ajattelutapa alkaa jo kyllästyttää, joten olen päättänyt olla tyytyväinen valkoiseen ihooni, koska olen valkoihoinen. Askel askeleelta yritän olla tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen. Yhtenä päivänä ajoimme Päivin kanssa yhä syvemmälle vuoristoon tavoitteenamme nähdä Laosin korkein vuori, Phou Bia, joka nousee yli 2800m korkeuteen. Se ei ollutkaan ihan niin helppo tehtävä, sillä opastusta näköalapaikoille ei ollut, tiet vuoristossa kiemurtelevat laaksoja pitkin ja ympäröivien vuorten yli on vaikea nähdä. Kyselimme paikallisilta neuvoa, mistä ei ollut apua, sillä ihmiset viittoilivat eri suuntiin. Navigaattorista näimme, että olimme hyvin lähellä, mutta selvästi muita korkeampaa huippua ei vain näkynyt. Ongelmana neuvoa kysyessä oli se, että kysyimme missä on Phou Bia, joka itse asiassa oli joka puolella ympärillämme, vuoristoa nimittäin kutsuttiin sillä nimellä. Yritimme hetken matkaa kavutakin ylös nähdäksemme pidemmälle, mutta maasto muuttui läpipääsemättömäksi. Päivi ei suostunut kääntymään takaisin näkemättä huippua, joten jatkoimme etsintää ja pääsimme kuin pääsimmekin ympäröivästä vuoristosta ulos, jolloin näimme Phou Bian huipun! Huipulle kiipeäminen tosin jäi toiseen kertaan, enkä edes tiedä pääsekö viidakon läpi ylös puuttomalle alueelle hukkaamatta itseään tai jäämättä tiikerin hampaisiin.

Khamu -kylästä matkasimme Päivin kanssa Savannakhetiin muiden jäädessä vielä päiväksi kyläilemään. Päivän kestänyt bussimatka meni ihan mukavasti bussin takaosassa leveällä laverilla. Luetuksi ei tosin saanut, sen verran pomppuista oli kyyti. Välillä ikkunoista lensi vettä sisään, mutta kuski vasta olikin rohkea, kun ajeli etuovi auki. Niin, ei ollut ilmastoitu bussi siis. Oli ihan mukava muutaman lattialla nukutun yön jälkeen päästä kunnon suihkuun ja pehmeään sänkyyn. Ei siinä, itse asiassa sain todella hyvin nukuttua khamu -kylässä, jossa yöt olivat viileitä.

Savannakhetissä kävimme Päivin kanssa pari kertaa pelailemassa tennistä ja kerran golf rangella. Oli muuten hieno range vesiesteineen. Kävin huoltamassa kipeitä lihaksiani hieronnassa, joka teki todella hyvää ja maksoikin vain muutaman euron. Laos onkin itse asiassa Kaakkois-Aasian köyhin valtio. Maan suuret kaupungit sijaitsevat Mekong -joen varrella, jossa toisella puolella on Thaimaa. Laosista ei löydy kummemmin supermarketteja, joten shoppailu hoidetaan Thaimaan puolella. Myös TV-ohjelmat on enimmäkseen Thaimaasta.

Savannakhet kaupunkina muistutti Seinäjokea. Samankorkuisia taloja kaikkialla, leviät tiet ja jokainen risteys näyttää samalta. Mutta oli mukavan rauhallista Phnom Penhiin verrattuna. Pääsin myös tutustumaan Fidan pyörittämään nuorisokeskukseen, joka on jo muutaman kuukauden toiminnan jälkeen huikea menestys 150 jäsenellään! Olisipa minunkin nuoruudessani jossain ollut yhtä hieno nuorisokeskus. Useita tietokoneita, internet, huikea äänieristetty musiikkihuone, pingis, lentopallo, sähly, oma tekonurmikenttä jalkapallolle jne. Lisäksi keskuksella järjestetään englanninkielen opetusta, tietokoneopetusta, käsityötunteja, kokkikerhoa ja muuta! Päivin ja Titan lisäksi keskuksella työskentelee muun muassa 12 hengen paikallisista koostuva vapaaehtoisryhmä, jotka tekevät huipputyötä palvellen sydämestään. Yhtenä päivänä minäkin sain auttaa lahjakasta Sisomphonea tekemään hakemusta unkarilaiseen kauppakorkeakouluun. Hän on vapaaehtoistiimin johtaja, koulunsa nero, pärjännyt myös kansallisesti ja kansainvälisestikin saanut stipendejä Japaniin ja Pariisiin. Eikä tässä vielä kaikki, kaveri puhuu sujuvasti laoa, englantia, ranskaa ja thaita. Molemmat peukut pystyyn, että hän saisi stipendin Unkariin!

Lopuksi menin savannakhetilaisten kyydissä kahdeksi päiväksi takaisin Laosin pääkaupunkiin, Vientianeen, josta lentäisin takaisin jo tutuksi ja turvalliseksi (?) tulleeseen Phnom Penhiin. Laosista ja Vientianestakin jäi todella hyvä maku. Maa on kaunis ja ihmiset ovat ystävällisiä, hyvä pikkumaan tunnelma. Vientiane on tunnelmallinen kaupunki Mekongin rannassa, jossa on paljon kahviloita ja ravintoloita. Vaikka kyseessä on pääkaupunki, meininki on rauhallinen. Pidin erityisesti siitä, että kaduilla pystyi rauhassa kävelemään ja keskusta oli riittävän pieni, jotta kävelemällä pääsi kaikkialle. Kävin aamu- ja iltamarkkinoilla sekä katsomassa rannassa olevia hiekkaveistoksia. Sand art festivalilla kiinnostavinta nähtävää minusta oli kuitenkin hiekkaan juuttuneet autot, jotka kaivautuivat pohjaa myöden hiekkaan.. Yhtenä iltana kävimme Päivin ja Titan kanssa Vientianen keskustassa ulkoilmaravintolassa, jossa oli thaimaalainen bändi soittamassa livemusiikkia. Tuollaista tunnelmaa toivoisin myös Phnom Penhistä löytäväni. Kotiin vietäväksi jäi mieleeni myös juoksulenkki Matin ja hänen poikiensa kanssa Mekongin rannassa auringon laskiessa, sekä lasten kanssa katsomamme Poika ja Ilves -elokuva, jossa oli hienoja suomalaisia maisemia!

Paikallinen ilmastoitu pikku-bussi Häälahjaostoksilla Nuna tai Nunit & Päivi Kuva keittiöstä khamu -kylässä Lentopotkupalloa Salomen isä ja riisinkeitin Aamu valkenee khamu -kylässä Luonnollinen herätyskello Viidakon viileät altaat Jungle mountains Film star Tomo Cruso Ruokailu khamu -kylässä Yöpyminen khamu -kylässä The cutest family: Salome, Soy, Nunit, Nunaa Kirkollismenoja ennen thanks giving illallista Country people Chinese coal mining at Phou Bia Already near the Phou Bia summit Vuoristoinen Pohjois-Laos Siinä se on, Phou Bia, finally! Välipalaksi muurahaisen munia, ja ehkä vähän jo muurahaisiakin  Täydellinen osuma, täydellinen ajoitus Happy Lao new year! Easy to make friends Tennis course at Savannakhet Kotiseurakunta Savannakhetin rangella swingailemassa K-18 matkaeväät matkalla Vientianeen Söimme kuitenkin erään tuttavaperheen luona mieluummin Ranskalaisvivahteita Vientianessa Sand Art festival Nimimiehiä Tunnelmallinen Vientiane Victory Monument Tuk-Tuk, same same but different to Cambodia Moment to sit down before going back to Phnom Penh

 

Ensimmäinen kuukausi Kambodzhassa

Kambod - 11.4.2015 07:50

Trooppisen kuumat terveiset Kambodzhasta. Olen ollut täällä Phnom Penhissä nyt yhden kuukauden verran Fidan harjoittelijana. Vaikka on kulunut vasta ensimmäinen kuukausi harjoittelustani, tänä aikana on ehtinyt tapahtua monenlaista.

Sain oikein lämpimän vastaanoton ja paljon apua Phnom Penhin suomitiimiltä, mikä teki asettumisen uuteen ympäristöön helpoksi. Ensimmäisen viikon jälkeen sairastuin tosin mahatautiin ja flunssaan, mutta muuten olen pysynyt terveenä ja voinut hyvin. Ruoka on maukasta ja sitä on helposti saatavilla. Paikalliset mangot alkavat olla kypsiä, joten lempihedelmiäkin saa syödä sydämensä kyllyydestä.

Täällä on tiimin kesken hyvä ilmapiiri; vietämme aikaa yhdessä välillä ruoan ääressä, kokouksessa, viikoittaisessa tiimipalaverissa tai muun aktiviteetin yhteydessä. Ennen kaikkea olen saanut viettää paljon aikaa harjoitteluni ohjaajan, Danielin, kanssa, ja olemme keskustelleet monenlaisista asioista liittyen Kambodzhaan, Fidaan, seurakuntaan, työhön ja muuhun elämään.

Olen tutustunut myös useisiin paikallisiin ihmisiin työssäni ja eri seurakunnissa. Päivittäinen työni on nimenomaan paikallisen kumppanin työntekijöiden parissa, minkä lisäksi olen käynyt opettamassa englantia ja pelaamassa jalkapalloa paikallisten seurakuntalaisten ja opiskelijoiden kanssa. Ensimmäisten työviikkojen aikana olen saanut tutustua paikallisen kumppanin mikrolainahankkeeseen, jonka yhteydessä olemme tehneet käyntejä paikallisten lainanottajien luo. On ollut hienoa nähdä, kuinka perusteellisesti Fidan kumppani työskentelee mikrolainahankkeen parissa. Mikrolainojen myötä paikallisilla on esimerkiksi mahdollisuus harjoittaa pientä liiketoimintaa tai rakentaa vuokrahuoneisto. Tuloilla voidaan maksaa laina takaisin ja myöhemmin parantaa elintasoa. Hienoa, että paikalliset ovat yritteliäitä ja tekevät kauaskantoisia suunnitelmia. Mikrolainat ovat tärkeitä erityisesti ihmisille, joille ei ole tarjolla muita pankkipalveluita etäisen sijainnin tai vähäisen varallisuuden vuoksi.

Lisäksi olen osallistunut Fidan järjestämälle Kaakkois-Aasian koulutusviikolle täällä Phnom Penhissä, jonne kokoontui alueen expatit ja kumppaneiden edustajia. Viikon aikana opin alueen työmuodoista ja tutustuin Myanmarin, Laosin, Vietnamin ja Thaimaan työntekijöihin. Opetusaiheina koulutusviikolla oli muun muassa ihmiskauppa, uusien projektien kehittäminen, nuorisokeskukset ja haavoittuvaisimmat ihmisryhmät. Teimme myös kenttävierailun seurakuntaperusteiseen kyläkehityshankkeeseen, jossa kyläläiset ovat oppineet hygieniasta ja sanitaatiosta, eläinten kasvatuksesta, viljelystä ja monista muista heille tärkeistä perusasioista, minkä myötä kyläläisten elintaso on parantunut.

Palasin juuri eilen neljän päivän vierailulta Kambodzhan maaseudulta, Kampung Thomista, jossa olin lähemmin tutustumassa Fidan kumppanin CHE (community health education) työhön. Vierailimme alueella viidessä eri noin 500 hengen kylässä, jossa opetimme lapsia kuvien, tarinan ja käytännön kautta käsien pesusta. Osallistujia oli runsaasti: noin 50 lasta oppituntia kohden. Iltapäivisin opetimme kylän aikuisia dengue kuumeesta. Opetus on ilmaista ja säännöllistä, mistä myös kyläpäälliköt ovat hyvin mielissään. Oppitunnit järjestetään milloin puunvarjossa, milloin paikalliseen tyyliin korkealle rakennettujen talojen alapuolella. Opetuksen jälkeen kyläläisille jaetaan kirjallinen materiaali aiheesta, mutta valitettavan harva (1-10%) on lukutaitoinen ja pystyy kirjoitusta ymmärtämään. Opetus jääkin monelle mieleen lähinnä tarinan ja kuvien muodossa, mutta on hyvä, että tarpeen tullen joku kyläläinen voi tarkistaa asian opetusmateriaalistakin.

Olin iloinen huomatessani, kuinka hyvä asenne ja työmoraali paikallisen kumppanin työntekijöillä on kyläyhteisöjen kehittämistä kohtaan, he todella tahtovat auttaa ja ovat oma-aloitteisia. Työn tulokset puhuvat puolestaan, ja siksi monet kyläpäälliköt pyytävätkin CHE työtä myös omiin kyliinsä. Ihmiset voivat paremmin, sairastavat vähemmän ja kylät ovat puhtaita roskista. Vaikka työ ei ole evankelioivaa, niin useita kyläläisiä tulee varsinkin pitempiaikaisen kehitysyhteistyön tuloksena uskoon, minkä ansiosta henkinen hyvinvointi ja perheiden hyvinvointi on parantunut. Uskoon tulleet kyläläiset ovat perustaneet kotiseurakuntia, joiden johtajille tarjotaan pastoraalista johtajuuskoulutusta.

Koulutuksen lisäksi kyläläisiä on avustettu tarpeellisiksi koetuissa hankinnoissakin. Isommissa hankinnoissa, kuten kaivoissa, vedensuodattimissa ja vessoissa, avustetaan materiaalin suhteen hieman, mutta vain sen verran, että kyläläiset investoivat ja sitoutuvat itse hankintoihin ja tätä kautta omistajuus on heillä, minkä ansiosta hankituista asioista pidetään parempaa huolta.

Työn lähtökohta on kuitenkin koulutuksessa esimerkiksi puhtaan veden tärkeydestä, hyvästä hygieniasta ja ihmisoikeuksista. Ihmisoikeuksien ymmärtäminen on tärkeää, ja sen myötä kyläläiset oppivat kunnioittamaan, mutta eivät enää pelkää virkavaltaa, minkä ansiosta kyläläiset kokevat voimaantumista. Myös vaikeammat aihealueet, kuten perheväkivalta ja ihmiskauppa, käsitellään. Koulutuksiin osallistuu tosin valitettavan vähän miehiä (10%), koska useat heistä ovat lähteneet töiden perässä Thaimaahan, ja harvoja miespuolisia kyläläisiä CHE koulutukset eivät juuri tunnu kiinnostavan. Naiset ovat siis vahvasti mukana kyläyhteistyössä ja komiteoissa, joissain kylissä oli jopa naispuolinen kyläpäällikkökin.

Kaiken kaikkiaan, vaikka minulle ei ole vielä vertailukohtaa, koin Fidan tukeman paikallisen kumppanin CHE työn olevan hyvin merkityksellistä ja toimivaa.

Ensi viikolla onkin khmeeriläinen uusi vuosi, joten Phnom Penh hiljenee viikoksi, ja näin käy myös toimistollamme. Monet paikalliset lähtevät maaseudulle kotikyliinsä sukulaisten luo viettämään uutta vuotta. Itse olen lähdössä tänään Laosiin lomalle. Ohjelmassa on ainakin laolaiset häät huomenna. Muuten vietän lomaa Vientianessa ja Savannakhetin nuorisokeskuksella Fidan expatien kanssa.

Phnom Pehnhiä Tuk tukin kyydistä CGA:n ranskalaistyylinen toimisto Stoungissa CGA tiimi Stoungissa Lotuksen kukan siemenet maistuvat suomalaisilta herneiltä Majoittuminen field tripillä Chumrong pelaa suomalaista Clash of Clans peliä Huikea lentopallopeli! Lentopallo on Kambodzhassa toiseksi suosituin laji heti jalkapallon jälkeen. Paikallisten illanviettoa Kylätie Opetusta käsienpesusta Käytännön harjoittelua Puhdasta tuli! Opetusta dengue kuumeesta Paikallisten asunnot on rakennettu tolppien päälle pitääkseen eläimet ja tulvan loitolla. Samalla talon alapuolelle saa viileää ja varjoisaa asuintilaa. CGA on opettanut kyläläisiä pienten kasvimaiden hoidosta En tiennytkään, että cashew kasvaa puussa. Joka tapauksessa, niitä tämä kylä oli täynnä! CGA:n avustuksella rakennettu yksinkertainen, mutta toimiva pumppukaivo. CGA on opettanut kyläläisiä myös kanojen ja ankkojen kasvattamisesta. CGA:n avustuksella paikalliset saavat yksinkertaisesti suodattamalla puhdasta vettä. BSF - bio sand filter Opetusta kotiseurakunnassa Traktori Kambodzhan tyyliin Työkaverini ja hänen 4-vuotias tytär Virellä syytä hymyillä, kun vaimo on taivaallinen kokki! Maanviljejöiden työjuhtia Kuivalla kaudella pellot ovat tyhjillään CGA:n rakennuttama kaikille avoin kokoontumispaikka esimerkiksi koulutuksia varten. Ei kuitenkaan kirkko. Pol potin aikainen käsivoimin rakennettu pato

Puuhailua ja lomailua

Kambod - 5.4.2015 19:28

Kuluneen viikon kuulumisia. Kävimme työkaverini Adamin kanssa rangella. Ei kuitenkaan golf rangella, vaan shooting rangella. Viime aikoina maailmalla ja Euroopassakin vallinneen epävakaan ilmapiirin vuoksi ajattelimme nostaa valmiustasoamme. Niinpä me, jotka emme ole asepalveluksessa palvelleet, kävimme harjoittelemassa (lue poseeraamassa) suosikkiaseidemme kanssa ja lämmittelemässä venäläisen konepistoolin piippua. Ei sillä mihinkään osunut, mikä toisaalta tuntuu turvalliselta, mutta ehkäpä Kalashnikov ampuu paremmin toverinsa käsissä. No joo, leikki sikseen. Eräs työkaveri on entinen sotilas, joten sen kautta päästiin kokeilemaan rikkaiden paikallisten tapaa rentoutua. Seuraavana päivänä Adam ilmoitti poliisin kuulleen tekemisistämme ja jäljittäneet hänet auton rekisterinumeron perusteella ja vaativat suuria korvauksia. Hetken olin jo peloissani, kunnes muistin, että kyseinen päivä oli aprillipäivä!

Viikolla vietin pari iltaa töiden jälkeen työkaverini Ath Then seurakunnalla opettaen englantia lapsille. Jäin myös pelailemaan paikallisia pelejä ja leikkejä lasten kanssa. Ensimmäisen kerran ujouden jälkeen lapset ovat tottuneet minuun ja pitävät minusta kovasti, vaikka joidenkin mielestä olen jättiläinen. He sanoivat jo nyt ikävöivän minua, kun joskus palaan takaisin Suomeen.. He ovat totisesti mahtavia. Uskomattoman paljon he muistavat lauluja ja leikkejä. Jos vain itsekin muistaisin lauluja, voisin opettaa heille sitä kautta englantia.

Torstaina lähdettiin Joukon, Maaritin ja Saran kanssa pääsiäislomalle Kampotiin Etelä-Kambodzhaan. Kampot on vanha ranskalainen joenvarsikylä rannikolla, melko lähellä Vietnamin rajaa. Lähdimme tosiaan torstaina ja palasimme Phnom Penhiin tänään sunnuntai-iltana, joten saimme viettää rentouttavan muutaman päivän loman. Muutos Phnom Penhin vilinästä ja kuumuudesta rentoon pikkukylän meininkiin, jossa puhalteli mukava tuulenvire, tuli jo tarpeeseen. Kampotissa oli lisäksi paljon hyviä kahviloita ja ravintoloita, joissa istuimme aamuisin ja iltaisin. Kylässä oli jonkin verran reppureissaajia, mutta myös paikalleen asettuneita länsimaalaisia, varsinkin ranskalaisia, jotka olivat perustaneet omia ravintoloita ja majataloja. Kellään ei tuntunut olevan kiire mihinkään. Kylän kaduilla oli rauhallista kävellä ja joenvartta pitkin kulki mukava rantakatu. Tänään ennen lähtöä kävimme vielä hieronnassa, joka oli niin rentouttava että tuli uni silmään. Ihan loikoillessa lomamme ei tosin mennyt, sillä ehdimme käydä myös läheisen Bokor vuoren huipulla, suolakentillä, sonniraveissa, luolilla, pippurifarmilla, merenrannassa Kepissä, kalastajakylässä ja auringonlaskuristeilyllä. Kiva yhdistelmä lomailua ja aktiviteetteja.

Huomenna on taas uusi viikko. Menen töihin, vaikka monet muut saattavat viettää vielä pääsiäislomaa, mutta olen sopinut paikallisten työkavereiden kanssa töitä huomiselle. Tiistaina lähdemmekin sitten neljäksi päiväksi tutustumaan CHE –kylähankkeeseen Kampong Thomiin. Säät täällä ovat yhä jatkuvasti aurinkoiset ja lämpimät. Päivälämpötila on nykyisin joka päivä yli +35 ja yölläkin lähes +30, mutta tämä tästä vielä kuulemma kuumenee… Ei valittamista, oikein hyvin täällä pärjätään!

Keilausta muistuttava polvilumpiopeli Englannin tunnilla opiskeltiin ruumiinosia, joista jotkut herättivät hilpeyttä lapsissa Ah, Obaman eväät Kambodzhassa, Mike's burger korealaisessa Camko cityssä. Tapaaminen kyläpäällikön kanssa Kanadalainen Matthew oli lähtenyt lomalle pyöränsä kanssa Katolinen kirkko Bokor vuoren laella Ristisaatto Auringonlasku Kampotissa Ranskalaisvaikutteinen Kampotin kylä Hotellikuva Kalassa Kampotin suolakentät Luolamies-Jouko Väkevää pääsiäistä sieltä mistä pippuri kasvaa! Maaseutua. Palmuja ja kuivia riisipeltoja. Kepin biitsi. Mahtava vesi! Kalastajakylä Sunset cruise