Vuosi Sveitsissä

Sveitsi - 24.10.2016 00:15

Tänään on kulunut vuosi siitä, kun saavuin Sveitsiin. Ikään kuin asiaa juhlistaakseni kävin aamulla muutaman kaverin kanssa C3 kirkossa ja sen jälkeen brunssilla Black Birdissa, jossa on kaupungin parhaat brunssit. Black Bird on yksi harvoista paikoista Lausannessa, jossa törmää hipsterkansaan. Sveitsi tuntuu tulevan joskus hieman jälkijunassa, jos tulossa ollenkaan, joidenkin trendien suhteen. Brunssilta ajelin espanjalaisen ystäväni, Ramonin, luo. Hän on yksi ensimmäisistä ystävistäni Lausannessa. Tunnen hänet erään katolisen porukan kautta, joihin otin yhteyttä Suomessa asuvien katolilaisten ystävieni kehoituksesta. Ajoimme Lavauxin viinitilojen lähellä olevalle tennisklubille pelaamaan squashia. Se on harrastus, jonka aloitin yliopistossa ja pelasin erityisesti graduaikana, sillä se on vertaansa vailla stressin lievitykseen kovan intensiteetin vuoksi! Tunnissa saa pelattua itsensä sellaiseen hikeen ja väsymykseen, ettei jaksa enää juosta. Ollaan Ramonin kanssa samantasoisia pelaajia, joten vääntö on tiukkaa. Kotiin tullessa valmistin kylvyn, luin sunnuntaihesarin ja laitoin ruokaa.

Kämppikseni, joka juuri palasi Englannista, onnitteli minua tästä vuodesta selviämisestä. Nyt vasta oivalsin, että hänhän on ensimmäinen Sveitsissä tapaamani henkilö. Olimme yöpyneet edellisyön Eetun kanssa jossain Jönköpingin metsikössä, ja 16 tunnin ajon päätteeksi saavuimme Medairin asunnolle puolenyön aikaan, jossa Jonathan odotti meidän saapuvan. Alkuun pääseminen oli vaikeaa. Erityisesti asunnon etsiminen oli hankalaa ja liikkuminenkin oli rajoitettua ilman autoa. Hintatasoon tottuminenkin vei aikansa. Aluksi kaikki tuntui kovin kalliilta ja onnistuinkin elämään hyvin edullisesti pari ensimmäistä kuukautta; laitoin usein ruokaa itse. Kunpa yhä jaksaisin laittaa ruokaa ja säästää samalla tavalla. Nykyisellään kahdenkympin pizzan maksaa miettimättä, ja samaten vitosen parkkimaksun vuoksi ei viitsi alkaa etsiskellä ilmaisia parkkipaikkoja muualta.

Totta kai olo oli yksinäinen alussa. Uuteen ympäristöön, kieleen, työaikoihin ja -intensiteettiin, kauppojen valikoimaan ja aukioloaikoihin oli tottuminen. Auton saaminen helpotti valtavasti. Tuntui että ympäristö ei enää hallinnut minua, vaan olin vapaa menemään minne ja milloin halusin. Työpaikan järjestämällä ranskan kielen kurssilla olen käynyt kerran viikossa melkein alusta lähtien. Kielen oppiminen on silti vienyt kauemmin kuin oletin. Ajattelin, että vuodessa puhuisin jo sujuvasti, mutta en ole kyllä opiskellutkaan niin paljon kuin ajattelin. Syksyllä minun oli tarkoitus mennä kuukauden mittaiselle kurssille, mutta se ei onnistunut. Oletin kyllä myös, että ympäristön pakosta olisin puhunut enemmän ranskaa, mutta englannilla on pärjännyt tarvittaessa. Ystäväpiirikin koostuu enimmäkseen englanninkielisistä. Ramonin kanssa tosin puhuimme tänään melkein koko ajan ranskaa, ja hänestä olin kehittynyt vuodessa hyvin.

Työpäivien jälkeen on vähän jaksanut tehdä mitään. Vapaa-ajan hommat sijoittuu siten viikonloppuihin. Minusta tuntuu että työtahti on täällä kovempi kuin Suomessa. Olen töissä yleensä 8:30-18:30, eikä meillä ole lakisääteisiä kahvitaukoja, mutta lounastauko on yleensä tunnin mittainen. Pitkät työpäivät ovat kylläkin omaa syytäni, koska sovittu päivän pituus olisi 8h 15min. Olen töissä pitkään, koska töitä on paljon, ja pidän siitä mitä teen ja kollegani kentällä työskentelevät myös pitkiä päiviä. Siirto logistiikasta finanssipuolelle on ollut hyvä päätös. Pääsen työssäni keskittymään hyvin tehtäviini ja työssä on sopivasti tekemisissä myös ihmisten kanssa. Numeroiden parissa on paljon ongelmanratkaisua, mutta myös suunnittelua ja analysointia. Palaute avustani on palkitsevaa. Nyt on käytännössä virallista, että maa, jonka parissa työskentelen pääkonttorilta käsin on Libanon, ja sinne tulen siis tulevaisuudessa tekemään visiittejä. Se on mielenkiintoista, koska minulla ei ole aiempaa kokemusta Lähi-Idästä.

Yllättävän monet itse asiassa kokevat Sveitsiin muuttamisen haastavana, ja lähtevät vuoden sisällä muualle. Se voi olla yllättävää, koska elintaso täällä on korkea, elämä on mukavaa ja turvallista, maisemat ja harrastusmahdollisuudet ovat upeat, sijainti on keskeinen ja matkailun kannalta hyvä. Mutta kaikki eivät klikkaa paikallisten ihmisten, asenteiden ja kulttuurin kanssa. Humanitaaristen parissa sen ymmärtää, että jotkut kokevat Sveitsin jo liian turvalliseksi, toimivaksi ja tylsäksi. Meillä oli Medair Afganistanin maajohtaja kerran illallisella ja hän sanoi oltuaan Sveitsissä kaksi päivää, ettei hän pystyisi elämään täällä, vaan kaipasi jo takaisin Afganistaniin.

Integraationi Sveitsiin jatkuu. Olen mielessäni sitoutunut tänne vielä ainakin kahdeksi vuodeksi eteenpäin. Helpottaa tietää pysyvänsä aloillaan hetken, niin tietää millaisia investointeja tehdä niin harrastusten kuin ihmissuhteidenkin suhteen. Haluan päästä sille tasolle, että pystyn seuraamaan paikallista mediaa ranskan kielellä. Uskon sen helpottavan tuntemaan olonsa paremmin integroituneeksi. Tällä hetkellä en juuri tiedä mitä Sveitsissä tapahtuu tai mistä täällä puhutaan. Ihmissuhteissa saattaa miettiä, miten paljon haluaa suhteisiin panostaa, sillä tuntuu, että monet ovat lähdössä vuoden parin päästä muualle. Tosin tuttavapiirini koostuukin lähinnä muista expateista. Enimmäkseen kavereiden kanssa tehdäänkin viikonloppuaktiviteetteja yhdessä, käydään kiipeilemässä, vaeltamassa, laskettelemassa tms. mutta ei ole tullut otettua aikaa syvemmin ystävystyä. Kyllä sitten joskus tulee yksinäinen olo ja ikävä ystäviä Suomessa, jotka on oppinut tuntemaan vuosien varrella, vaikka olisi juuri viettänyt viikonlopun parinkymmenen kaverin kanssa. Vielä etsin täältä sellaista hyvää ystävää, jolle voisi puhua mistä vain. Yksi sellainen kyllä tässä olikin, mutta hän muutti takaisin Englantiin määräaikaisen työsuhteen päätyttyä. Kyllä on liian vähän tullut käytyä Suomessakin. Alunperin ajattelin käyväni parin kuukauden välein, mutta koko tämän vuoden aikana olen käynyt vasta kerran! Toisaalta kertoohan se siitä, että viihdyn täällä. Ja onneksi ystävät Suomestakin ovat käyneet kylässä.

Seuraavalle vuodelle toivoisin hyvän ystävän löytymistä, kielen oppimista ja kodin sisustuksen sekä ruoanlaiton jatkamista. Ja että lukuisista harrastuksista voisin löytää ne mieluisimmat.

Escape Room ja kavereita seurakunnasta Fondueilta ystävän mökillä Vaelluksella Tomin ja Valerin kanssa Hyvä ystävä Tom Englannista ja Remi Ranskasta/Puolasta Tomin ja Remin kanssa valkoisen hevosen huipulla

Kesän viimeiset vieraat

Ranska, Sveitsi - 2.10.2016 22:45

Vai syksyn ensimmäiset?

Sain esitellä Sveitsin ihmeitä äidilleni ja siskolleni, kun he tulivat kylään syyskuun puolivälissä. Viime vuoden lämpimän syksyn perusteella ajattelin, että syyskuu on vielä hyvä ja lämmin aika tulla käymään Sveitsissä. Ja niin se oli tänäkin vuonna muutamaa sadepäivää lukuunottamatta. Jotka sattuivat osumaan juuri heidän visiittinsä aikaan. Sveitsi jätti siis kauneimman puolensa pilvien varjoon, mutta keksimme kyllä paljon muuta vuorien sijaan.

Halusin esitellä perheelleni täkäläistä elämääni ja paikallista kulttuuria, mutta myös antaa aikaa vain yhdessäololle, ja ehkä siihen sateinen sää olikin hyvä. Kokkasimme yhdessä; valmistimme raclette -illallisen paikalliseen tapaan ja teimme myös suomalaista lakkakääretorttua, josta riitti iloa moneen hetkeen. Äiti toi Suomesta saakka lakat ja jopa sähkövatkaimen tortun tekoon. Ei ole meillä poikamieskämpässä paljoa välineitä leipomiseen, mutta hyvää ruokaa kyllä syömme. Sain Suomesta myös juustohöylän, Eloveenan puuropusseja ja ruisleipää, sekä brändi-pähkinäjuustoa, josta myös ranskalaiset kämppikseni olivat vakuuttuneita.

Äiti ja sisko pääsivät tutustumaan myös työpaikkaani, seurakuntaani ja ystäviini siellä. Sattuipa myös, että seurakuntaan oli astellut samana iltana uusi suomalainen vaihtariopiskelijakin, joten meillä suomalaisilla olikin yhtäkkiä hyvin kotoisa olo. Kävi ilmi, että opiskelin samassa yliopistossa ja kävin samassa seurakunnassa hänen kanssaan siitä tietämättä, ja nyt tapasimme täällä.

Vaikka päivät olivat pilvisiä, niin ei täysin sateisia kuitenkaan, joten näimme kauniit viiniterassit, jotka ovat UNESCOn maailmanperintökohde. Kävimme tutustumassa myös suklaan valmistukseen ja ihmeelliseen maailmaan Caillerin suklaatehtaalla. Näimme Luzernin vanhan kaupungin ja Interlakenin turkoosit järvet. Kävimme myös kuumien lähteiden kylpylässä sumuisten vuorten ympäröimänä. Ja tietysti söimme juustofondueta perinteikkäässä hirsimökissä. Lopulta jopa sää selkeni niin, että viimeinen päivä saatiin viettää aurinkoisessa Chamonixissa Ranskassa. Äidin ja siskon toive nähdä lumihuippuisia vuoria toteutui, kun nousimme hissillä Aiguille du Midin huipulle 3800 metrin korkeuteen Mount Blancin komistamiin maisemiin.

Lavaux viinitilat Luzern, Sveitsi Luzern, Sveitsi A La Maison Cailler Paiju Chamonix, Ranska Aiguille du Midi, 3800m Mount Blanc