Olen kotona

Suomi - 10.9.2015 16:13

Se on se tunne, kun saapuu Helsinki-Vantaalle. Tämä metsäinen maa, jossa jalat ovat turvallisesti maassa. Uskon, että metsän juuret ovat syvällä monen suomalaisen sydämessä. Niin myös minun. Huomasin, että ulkomailla ollessani kaipasin metsää, paljon. Sen tuoksu on kotoisa, pehmeä tunne jalan alla tuttu, ja hiljaisuus rauhoittava.

Luonto kutsuu myös muita kuin suomalaisia tai minua, sillä pian Suomeen tultuani lähdimme 11 hengen porukalla Lappiin vaeltamaan. Mutta itse asiassa olin porukassa ainoa suomalainen. Tai no, Raimo vaatisi päästä listalle mukaan, mutta todellisuudessa hän on baski. Samoin Santi, joka on katalaani. Toki he puhuvat sujuvaa suomea ja ovat asuneet täällä jo pitkään, mutta heidän äitinsä ei, joten tämä on se. Lisäksi porukassa oli Santi jr., joka muutti Madridista juuri Tavasttähteen. Hän saapui Suomeen samana päivänä minun kanssani. Reissussa oli mukana myös nigerialainen Charles, joka on samoin talon uusi asukas. Ja sitten oli kuusi puolalaista! Neljä heistä lensivät Suomeen vain tätä lapinmatkaa varten.

Aluksi ajoimme Heinolaan leirikeskukseen, jossa vietimme pari päivää ”venytellen”. Säät olivat aurinkoiset, ja melominen, uiminen ja saunominen niin mukavaa, että emme olisi malttaneet lähteä pikkuparatiisista kohti Rovaniemeä. Meillä oli kuitenkin niin paljon Reissumiestä, että eihän sitä olisi voinut yhdessä paikassa lopulta pysyä. Rovaniemellä kävimme moikkaamassa isovanhempiani, jotka ystävällisesti avasivat mökkinsä ovet meille ja saatoimme majoittua yöksi sinne. Kävimme vielä saunomassa varhain aamulla ennen viimeistä ajomatkaa Urho Kekkosen kanssallispuistoon Saariselälle. En ollut koskaan aiemmin käynyt vaeltamassa Suomen Itä-Lapissa, vaan aina lännessä Ruotsin ja Norjan puolella, joten tämä oli minullekin uutta, ja täytyy sanoa, että en odottanut maisemien puolesta paljoa, koska no, vuoret ovat lännessä. Halusin ehdottomasti kuitenkin mukaan, koska Suomeen saapuessa olin henkisesti vielä jossain aivan muualla enkä tiennyt oikein mistä aloittaa, nyt kun ei ollut opintoja tai työtä mitä jatkaa. Siinä mielessä matka Lappiin oli täydellinen, koska sain paljon aikaa käsitellä ajatuksiani viimeiseltä puolelta vuodelta ja rauhassa asettua Suomeen miettien seuraavia elämänaskeleita.

Vaelluksemme kesti viisi päivää päivämatkojen ollessa noin 15-20km. Kuljimme enimmäkseen polkuja pitkin, mutta etenkin kivikkoisia tuntureita ylittäessä ja rinteitä laskiessa vaelluskengät joutuivat koville. Välillä kevyt sade kasteli maaston tehden kivet ja juuret liukkaiksi, mutta selvisimme näinkin isolla porukalla tapaturmitta. Olimme varustautuneet asiaankuuluvasti nilkkaa tukevilla ja vedenpitävillä vaelluskengillä sekä sateelta suojaavilla kuorivaatteilla. Olosuhteet metsäisissä laaksoissa ja avotunturissa vaihtelivat, mutta kerrastopukeutumisella oli helppo lisätä tai vähentää vaatetusta lämpötilan, tuulen ja sadekuurojen mukaan. Tarvittavat varusteet vaellukselle löytyy kätevästi esimerkiksi Addnature -verkkokaupasta. 

Jokien ylitykset, lounastaminen, liikkeellelähtö ja leiriytyminen isolla porukalla vei aina aikansa, joten kävelypäivät jäivät hieman lyhyemmiksi kuin yleensä, mutta illalla uni tuli joka tapauksessa herkästi päivän kävelyn päätteeksi. Ajankohtana syyskuun alku oli erinomainen, sillä luonto oli jo kauniin ruskan värjäämä, ei ollut enää hyttysiä, mutta ei ollut vielä yöpakkasiakaan. Aittajärven parkkipaikalla kauhistelin hieman autojen määrää, mutta en tiedä mihin ihmiset metsässä sitten katosivat, koska emme törmänneet kuin muutamaan pariskuntaan vaelluksen aikana.

Tämä ei ollut sinänsä ihan tavallinen vaellus, sillä meillä oli mukanamme pappi ja saimme aloittaa jokaisen aamun kauniilla messulla ja rukouksella luonnon helmassa. Muutenkin ekskursion tarkoituksena oli viettää aikaa rukouksessa ja mietiskellä. Hiljentyminen ja rukous olivat juuri sitä mitä kaipasinkin ennen seuraavien elämänvaiheiden kohtaamista: työelämään siirtymistä. Vaelluksen päätteeksi mieleni olikin jo huomattavasti kevyempi ja huolettomampi. Helsinkiin oli taas helppo palata kotiin ja ystävien pariin saaden nauttia ja olla kaikilta osin läsnä jälleennäkemisissä.

Mutta enpä muistanut, että Suomesta löytyy näin kauniita maisemia. Kuten ystäväni sanoi, ”olet onnekas saadessasi olla kotoisin sieltä.”

 /Jakub Early morning fog at our cottage /Jakub Paratiisikuru Morning prayer /Jakub /Jakub /Jakub /Jakub Sokosti Luirojärvi /Jakub /Jakub We enjoyed the holy mass each morning, even in the wilderness /Jakub The making of Spanish paella at our cottage

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti