Parangin viikot

Kambod - 12.7.2015 14:02

Uskon, että vaikein on takanapäin. Koin hetkellistä väsymystä ja yksinäisyyttä vietettyäni kolme viikkoa maaseudulla vaatimattomissa olosuhteissa, toki palaten viikonlopuiksi Phnom Penhiin, mikä oli mahtavaa. Vaikka paikallisten kanssa on hienoa tehdä töitä ja viettää aikaa, väistämättä joudun suurimmasta osasta keskusteluista ulkopuoliseksi, koska en ymmärrä kieltä riittävän hyvin, ja silloin saatan kokea yksinäisyyttä, vaikka olen ihmisten ympäröimänä. Olosuhteetkaan eivät olleet aina mieltäylentäviä. Aamulla saatoin herätä väsyneenä kuumuuden vuoksi huonosti nukutun yön jälkeen. Retkimajoitus lattiallakaan ei aina houkutellut. Mutta ainakin telttani suojasi hyttysiltä, tuhatjalkaisilta ja muilta ötököiltä. Myrskyn tullen se ei kuitenkaan pitänyt vettä loitolla, eikä liioin pitänyt talokaan, jossa majoituimme. Bussimatkat kyliin olivat välillä jänniä; kerran istuin vanhan kiinalaisen bussin (jota käytettiin tavaran kuljetukseen) portailla kuunnellen loppuunkuluneiden iskareiden iskeytymistä pohjaan, kunnes joku osa tippuu tielle ja se sidotaan narulla takaisin paikoilleen. Kuski kääntää rattia jatkuvasti suorallakin tiellä, joten en tiedä miten hyvässä kunnossa keikkabussin ohjauskaan lopulta on.. turvallisuuteni vuoksi tekisi mieli hypätä kyydistä, mutta en tiedä milloin seuraava bussi osuisi kohdalle ja olisiko se yhtään sen parempi. Sitten ajattelen, että ensi viikolla sama homma uusiksi. Kaipasin myös seuraa, jossa voisin kommunikoida joutumatta käyttämään yksinkertaistettua ja hidasta kieltä. Viikonloppuisin olin kuitenkin usein väsynyt ja kaipasin vain lepoa ja saada olla omissa oloissani, joten en ollut kovinkaan sosiaalinen. No tämä on toki hieman kärjistettyä, kaikki vaikeudet kasaantuivat oikeastaan vain yhdelle viikolle. Mutta pian oloni helpottui.

Itse asiassa viimeisellä viikollani aloin tottua ja taas nauttia olosuhteistani. Ehkä osittain myös sen takia, että tiesin seuraavan viikon viettäväni kaupungissa ja ensimmäinen suomiperhekin olisi jo palannut. Siihen asti parhaiten minut tuntevat tavoitettavissa olevat sosiaaliset olennot olivat olleet taloni kolme koiraa: Musti, Viki ja Vili. Kanadalaiset Stephen ja Allison olivat nimittäin olleet koko tuon ajan kiireisiä ja reissanneet itsekin, joten en saanut heistä seuraa. Kolmas viikko, joka oli toinen viikko saman kollegan kanssa, oli kuitenkin jo niin hyvä, että unohdin olleeni mieli maassa. Mieleni oli taas positiivinen ja nautin saada olla kylällä luonnon rauhassa. Olin odottanut tätä viikkoa myös sen takia, että pääsisin silloin ensimmäistä kertaa auton rattiin Kambodzhassa. Menimme nimittäin tällä kertaa kylään lähelle Vietnamin rajaa, jonne olisi ollut hankala päästä ilman omaa autoa. Ajot sujuivat hienosti, vaikka aluksi mietin miten pärjäisin auton kanssa Kambodzhan liikenteessä. Kerran rekkaa ohittaessani sen rengas räjähti ja kumiriekaleet lensivät automme päälle, mutta ei siinä onneksi mitään vakavampaa tapahtunut. Pääsin jopa jonkin verran ajelemaan maastossa joihinkin kyliin mentäessä, ja ajotaitojani kehuttiin, joten koin onnistumisen tunteita. Olen aina pitänyt autoista ja off-road ajosta, vaikka nyt minulle on iskenyt lievä moottoripyöräkuumekin!

Nyt kaikki on taas hienosti ja muistelen viime viikkoja lämmöllä. Danin ja Sirkun perhe palasi lomiltaan ja muutin Pekon ja Heidin taloon loppuajaksi. Asumme mukavalla asuinalueella, jossa tykkään käydä iltaisin uimassa ja saunomassa. Viimeisten viikkojen aikana olen oppinut tuntemaan lähemmin työkavereitani ja he minua. He uskaltavat jo pilailla kustannuksellani. Sanoivat myös tykkäävänsä työskennellä kanssani ja kysyvät milloin tulen takaisin Kambodzhaan. Viimeisen kyläreissun päätteeksi työkaverini kutsui minut luokseen syömään, jossa sain tavata hänen koko perheensä. Saan aina kokea olevani niin lämpimästi tervetullut ja hyvin kohdeltu vieras, etuoikeutettua. Kylähankkeissa vieraillessakin meitä pyydetään jäämään syömään ja sadetta saamme pitää milloin missäkin. Ihmisillä on aikaa pitää huolta tuntemattomistakin. Ihailen sitä.

Kyläläisten tapaaminen Osandanthmeyssä Osandthmeyssä kylän ympäristöstä on pidetty hyvää huolta Mielenkiintoinen ratkaisu. Ehkä vessaa käytetään vain illalla. Jotkin vessat ja kylät eivät ole aivan niin siistejä kuin muut Chilling Melonikausi. Tuoretta ja orgaanista Kampong Chhnanging naisten koulutuskeskuksessa tehdään muun muassa huiveja ja muita kankaita Pääsin kokeilemaan maton punomista Onnellinen Vettä kaivosta Kyläläiset kokoontuivat keskustelemaan kehitystarpeistaan Lasten opetusta Bambumetsän keskellä olevassa kylässä naiset punoivat monenlaisia koreja myytäväksi Hetken sadetta pitämässä Katselin auringonlaskua kauanodotetun ja tervetulleen vesisateen jälkeen toimistomme parvekkeelta Lähdettiin viemään kollegan skootteria Phnom Penhiin CGA:n toimisto Svay Riengissä Kambodzhalaiset hääasut ovat näyttäviä Kambodzhalainen tuktuk

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti