Kukoistava Kambod

Kambod - 29.6.2015 18:29

Moi jälleen täältä Kambodzhasta, jossa lämpötila ei laske alle kolmenkymmenen sadekaudesta huolimattakaan. Ei ole onneksi paljoa silti sadellutkaan. Välillä tulee rankempia sadekuuroja, jotka voi kestää tunninkin, mutta sitten taivas taas selkenee. Tällainen sadekausi on mukava. En muista milloin viimeksi koko päivä olisi ollut pilvinen ja harmaa, tuntuu että täällä aina paistaa aurinko. Tänä vuonna sateet tulivat kuukauden myöhässä, mistä johtuen monet ovat joutuneet kylvämään riisinsä kahteen kertaan: ensin normaaliin aikaan ja sitten uudestaan kuukautta myöhemmin. Luonto ja riisipellot näyttävät jo kauniin vehreiltä. Samalla torikauppiaiden pöydille on ilmestynyt uusia hedelmiä, joista monia en ole koskaan ennen nähnytkään.

Minulla on tällä hetkellä menossa kenttämatkajakso. Viime viikolla olin Kampong Thomissa reilut 200km Phnom Penhistä pohjoiseen, ja huomenna lähden 100km matkan päähän Kampong Chhnangiin. Kampong Thomissa kartoitin viisi meneillään olevaa kyläkehityshanketta ja kävin tutustumassa kolmeen uuteen hankkeeseen. Kartoittaessa otan kirjaimellisesti paikkojen koordinaatteja, mutta lisäksi haastattelen tulkin avulla kyläläisiä, kyläpäälliköitä ja kumppanimme työntekijöitä, sekä kirjaan ylös muita huomioita kylistä ja otan valokuvia. Yhtenä päivänä, kun olimme matkalla hankekylään, havahduin ja muistutin itseäni, että tämä mitä teen, on itse asiassa työtä. On niin mukavaa, että unohtaa olevansa töissä. Vaikka yöt lankkulattialla ei niin mukavia olekaan, niin ainakin sen takia on todella huikeata palata takaisin Phnom Penhiin ja pehmeään petiin. Ensimmäinen yö kotona meni kuitenkin tottumuksesta kyljelle kääntymistä vältellen. Viikonloppuna nautin saada olla rauhassa kotona ja uida altaalla. Kävin kuitenkin lauantaina ja sunnuntaina Lighthousen seurakunnalla opettamassa miksausta.

Ystäväni Chhomrong tuli Kampong Thomista myös viikonlopuksi Phnom Penhiin ja vei minut Khmeeriläisittäin todella suositulle grilli-illalliselle. Grilliravintoloita täällä Toul Korkin alueella on valtava määrä. Toul Korkista tuli mieleen rikkaiden häät asuinalueellani, jossa vastaan ajoi kalliiden Lexusmaastureiden lisäksi mattamusta Lamborgini Aventador, joka oli niin matala ja pimeällä tiellä lähes huomaamaton, että melkein ajoin sitä päin kääntyessäni! Vaikkei Kambodzhassa paljoa ole ajokelpoisia teitä matalille urheiluautoille, niin niitä tulee vastaan uskomattoman usein. Erikoisvarusteltuja mersuja ja Rolls Royceja myös, mutta niillä pystyykin ajamaan myös kaupungin ulkopuolella, eli menee ihan käyttöautosta. Rikkaista kambodzhalaisista tulee mieleen musiikinopettajaystäväni kertomus, kuinka hänen pianotunnilleen saapuu erään perheen kolme sisarusta jokainen omine autoineen ja lastenhoitajineen.. oppilaiden puheenaiheina shoppailumatkat Dubaissa. No joo, tää on tätä. Maasta siis löytyy äärimmäisen köyhyyden lisäksi äärimmäistä rikkautta. Ja sitten odotetaan, että ulkomaiset kansaläisjärjestöt huolehtivat maan köyhistä? Olemmeko siis itse asiassa syy vai seuraus sille, ettei valtio huolehdi vähäosaisimmistaan itse?

Tässä pari uutta suosikkihedelmääni. Taaempi on mangosteen, mutta etummaista en vielä tiedä. Tältä ne näyttävät sisältä. Mangosteeni on todella mehukas ja miellän sen energiajuomaan, koska siinä on varmaan niin paljon hedelmäsokeria, koska siitä tuntuu saavan saman tien lisää maukastaenergiaa. Etualalla oleva hedelmä puolestaan maistuu ananaksen ja mansikan sekoitukselta, aivan herkkua. Khmeriläistä sapuskaa "juustokastikkeessa", joka on tehty kalasta. En ehkä halua tietää miten. Khmeeriläistä ruokaa dollarin pintaan. Maistuu Stoungnin uudella levyttelygrillillä Chhomrongin kanssa Khmeeriläisessä grillissä paistuu monenlaista Huikee Honda Super Cub Made in Cambodia Rakennuslankkujen sahausta erikoisella sirkkelillä Keittiö ulkosalla Köökki sisällä Ten seed training uutta kylähanketta aloittaessa Haastattelu kyläpäällikön kanssa Riisipelto. Maaperä on omituinen, sillä se ei ime vettä. Miksausopetusta Lighthousen bänditreeneissä

Viimeiset päivät ennen kesätöitä Kambodzhassa

Kambod - 14.6.2015 18:17

Minun piti alunperin palata näihin aikoihin Suomeen, mutta kävikin niin somasti, että sain kesätyöpaikan täältä Kambodzhasta. Kesä on toki kauneinta aikaa olla Suomessa, perhettä ja ystäviä olisi mukava nähdä ja hyvän ystäväni häihin sekä serkkuni häihin olisi ollut kiva päästä. Hienoa kuitenkin saada jatkaa täällä hieman pidempään, saada enemmän kokemusta tästä kentästä ja näistä hommista sekä antaa enemmän itsestään tälle maalle ja upeille ihmisille, joidenka kanssa saan viettää paljon aikaa ja nauttia heidän seurastaan päivästä toiseen. Kiitos myös Fidalle tästä mahdollisuudesta olla järjestön ensimmäinen kesätyöntekijä kentällä. Sijaistan Heidiä muutamissa talouspuolen tehtävissä, toimin yhdyshenkilönä Vietnamin projektille Adamin ollessa poissa ja tarkoituksenani on myös kiertää ja kartoittaa kaikki CGA:n yhteisöperusteiset kyläkehityshankkeet Kambodzhassa. Dania sijaistan ruokkimalla koiria ;) Kambodzhan kenttämatkoista ainakin saanee hyvää kokemusta! Dani ja Sirkku, Adam ja Susanna sekä Jouko ja Maarit perheineen ovat lähteneet jo lomille. Kun vielä Pekko ja Heidi lähtevät muutaman päivän päästä, niin jään ainoaksi Fidan suomiporukan edustajaksi tänne muutamaksi viikoksi. Osaan kyllä toimia itsenäisesti ja ystäväverkosto on melko laaja, joten ei minun tarvitse yksinäisyyttä tai mitään muutakaan pelätä, koirat viimeistään huolehtivat molemmista!

Täällä tapahtuu koko ajan niin paljon, ettei kaikesta ehdi kirjoittaakaan. Nyt tosiaan monet suomalaiset ovat lähteneet ja asun yksikseni Danin ja Sirkun perheen talossa. Viime aikoina on ollut hienoja rajapyykkejä koulutuksen osalta monella täällä. Maarit ja Jouko pitivät muutaman viikon mittaisen Kairos -kurssin (lähetystyö), jonka osa porukastamme suoritti. Itsekin olisin sen halunnut tehdä, mutta olin osan ajasta Myanmarissa. Juhlimme Saran valmistumista teologian maisteriksi ensin. Pian sen jälkeen juhlistimme sitä, kun sain viimeisen koulutyöni palautettua ja valmistumishakemuksen lähetettyä. Noin viikko sitten juhlimme Dania, joka sai gradunsa pakettiin. Kaikki lähti liikkeelle kuitenkin Manun leegoteemaisista 5-vuotisjuhlista, jotka olivat pian Myanmarin ja Bangkokin reissulta palattuani. Itse asiassa, tietämättä asiaa, samalla lennolla Bangkokista Phnom Penhiin minun lisäksi tuli toinenkin suomalainen. Hän on Veera, meidän uusin tulokas, joka tuli muutaman viikon harjoitteluun tänne lähes ekuatooriseen saunaan. Huikea perhe meillä täällä!

Itse asiassa, tulimme juuri Veeran kanssa Siem Reapista, jossa kävimme tutustumassa maailman kahdeksanteen ihmeeseen ja suurimpaan uskonnolliseen rakennelmaan, kuuluisiin Angkor Watin temppeleihin, jossa muun muassa seikkailullista Tomb Raider -elokuvaa on aikoinaan kuvattu. Hiekkakivistä rakennettuja temppeleitä on Siem Reapin alueella yli 800, näin osasi kertoa työkaverini ja paikallinen oppaamme Vireak. Suurimmat temppelit on rakennettu 1000- ja 1200-luvuilla, joten ei voi kuin ihmetellä millä keinoin valtavat kivimassat on kuljetettu vuorilta keskelle viidakkoa, jossa ne on muotoiltu rakennuspalikoiksi ja muodostavat valtavat temppelit. Uskonnolla on todella ollut suuri merkitys, kun kerran niin valtavat määrät resursseja on keskitetty jumalille rakennettaviin temppeleihin. Päätemppeliä, Angkor Watia rakennettiin 40 vuotta. Temppelit olivat alunperin hindulaisia temppeleitä, mutta sittemmin niistä tuli buddhalaisten temppeleitä. Ilmeisesti nykyäänkin Kambodzhassa buddhalaisuus käsittää jonkin verran hindulaista oppia.. ohimennen kuulin jonkun puhuvan itsestään 70% buddhalaisena ja 30% hindulaisena, mitä se käytännössä tarkoittaa, en tiedä. Temppeleitä on paljon tuhottu muun muassa siamilaisten ja joidenkin kuninkaiden toimesta sekä uskontojen vaihdon yhteydessä. Vierailimme muutamissa temppeleissä, joista luontoihmisenä suosikkini oli ehdottomasti Ta Prohmin viidakkotemppeli. Veera ja Vireak puolestaan pitivät pienemmistä kivistä rakennetusta ja kymmenistä torneista koostuvasta Bayonin temppelistä. Auringonnousu Angkor Watilla oli kyllä myös kaunis. Siem Reap on Kambodzhan turismin pääkaupunki. Kaupunki vaikutti kyllä mukavalta. Paljon paljon pienempi kuin Phnom Penh, mutta palveluita runsaasti saatavilla. Söimme hyvissä ravintoloissa ja kahviloissa, kävimme edullisissa hieronnoissa ja kiertelimme marketeilla ostoksilla. Kaupungin keskusta on idyllinen ja vehreä korkeine puineen ja vierellä kulkee hitaasti viirtava joki, joka johtaa Tonle Sapin järven kautta Phnom Penhiin ja sieltä Intian valtamereen. Tiedustelinkin aluksi mahdollisuutta kulkea jokea pitkin veneellä Siem Reapiin, mutta vesi on riittävän korkealla vasta elokuun tienoilla, joten päädyimme kauhun hetkiä tarjoavaan, mutta nopeaan minibussikyytiin. Olisi mielenkiintoista tietää millaiseen ajokokeeseen kuskit joutuvat työhaastattelussaan…

Olen ottanut tämän viimeisen viikkoni muutenkin enemmän loman kannalta muutamia tapaamisia lukuun ottamatta, vaikka eihän työ täällä ole vielä työltä oikein tuntunutkaan, koska se on niin miellyttävää. Mutta loman kannalta siinä mielessä, että en ole ollut paljoa toimistolla. Keskiviikkopäivän olimme kanadalaisen Stephenin ja Veeran kanssa Killing fieldseillä Phnom Penhin ulkopuolella. Hirvittävä tosiasia, kuinka syyttömät ja heidän perheensä joutuivat maanmiestensä kidutettaviksi ja teurastettaviksi.. Tuolloin joka neljäs kambodzhalainen tapettiin. Luodit olivat liian kalliita, joten käytettiin vaikka mitä muuta muun muassa lyötiin päin puuta. Lopulta tahti oli niin tiivis, että jotkut haudattiin elävinä, miehet, naiset ja lapset, myös Polpotin omat sotilaatkin sillä periaatteella, että on parempi tappaa syytön kuin päästää syyllinen vahingossa menemään. Ihmisiä epäiltiin ja syytettiin muun muassa CIA:n ja KGB:n agenteiksi. Järkyttävä kuvitella uhrien viimeisiä hetkiä dieselgeneraattorin ja kovaäänisen musiikin soidessa valitusäänien peittämiseksi. Kävin myös aiemmin tutustumassa S21 vankilaan, jonne teloitettavat tuotiin ensin ”kuulusteltavaksi”, ts. heitä kidutettiin julmasti kunnes he myönsivät ja uskoivat syyllisyytensä johonkin tekoon, jota eivät olleet todellisuudessa tehneet, ennen kuin heidät lähetettiin teloitettaviksi. Syyllisyyden myötä koko perhe koki saman kohtalon, koska Polpotin ajattelun mukaan ruoho oli kitkettävä juurineen. Uskomatonta, kuinka muu maailma ei tiennyt kambodzhalaisten kansanmurhasta. Tuona aikana ruotsalaiset toimittajat olivat käyneet Kambodzhassa vierailulla, mutta heiltä onnistuttiin piilottamaan kaikki julmuus ja he raportoivat muulle maailmalle hymyilevistä ja iloisista kambodzhalaisista.

Kävin torstaina paikan päällä katsomassa Kambodzhan jalkapallon historian suurinta ottelua 2018 jalkapallon MM-kisojen karsintalohko-ottelua Singaporea vastaan. Tunnelma loppuun myydyllä olympiastadionilla oli huikea, siitäkin huolimatta, että Singapore voitti ottelun ylivoimaisesti lukemin 0-4. Siinä 50 000 katsojan keskellä mielessäni kävi ajatus edellisen päivän kokemuksista, ja mietin, miten julma historia vaikuttaa nykyään, mitäköhän näiden ihmisten mielissä liikkuu, voisivatko he tehdä toisilleen jotain yhtä kamalaa uudestaan? Stadionille saapuneiden reppujakaan ei tarkastettu. Läheltäni poistettiin poliisin toimesta yleisöstä yksi henkilö. Mutta mitään ei tapahtunut. Ottelun päätteeksi joukkue kiersi stadionin ympäri kiittäen fanejaan ja lopuksi kaikki lauloivat yhdessä kambodzhalaisia koskettavan laulun. Pitäisikin ottaa selvää, mistä laulu kertoi. Ehkä rankka historia onkin nimenomaan yhdistänyt tätä kansaa.

Manun synttärit Kambodzhan suomiperhe Uusia vapaa-ajan harrastuksia Työreissulla Pounissa Kambodzhan kaunista maaseutua Kaivoprojektin avulla vettä kyliin Kansanmurhassa kuolleiden muistomerkki Olympiastadionilla täys tupa Cambodia - Singapore 2018 Fifa prequalifier Pari tuntia tuli huljuteltua jalkoja tuossa. Ensin pienempien sitten isompien kalojen syötävänä Auringonnousu Angkor Watin temppelillä Seiniin kaiverrettuja tarinoita 1200-luvulta. Työkaverini Vireak lähti minun ja Veeran oppaaksi temppeleille Ta Phrom viidakkotemppeli Näin voi käydä jos antaa puun kasvaa kattotiilten välissä Kuvauspaikka Tomb Raiderista Bayon temppeli Hiekkakivet ovat peräisin Kambodzhan vuorilta

Pysähdys Bangkokissa

Thaimaa - 9.6.2015 17:46

Myanmarista jatkoin matkaani Thaimaahan, jossa pysähdyin pariksi yöksi Bangkokiin. Paluu siviilisaation pariin oli virkistävää, mutta muutama päivä siinä oli riittävästi. Ensitekijöiksi menin tietysti mäkkiin. Tilasin juustohampurilaisen. Toisenkin. Herkullista. Mitä vielä, Starbucks! Oli virhe ottaa paikallinen pannacottakahvi, jossa oli jellybubbleja.. maha turposi. Päivän kävelyn päätteeksi jalkahieronta oli hyvä, meinasin pyörtyä kipupisteiden painelusta. Illalla söin katukeittiössä paahdettua ankkaa. Paikallinen olut maksoi enemmän. Ankka oli hyvää, olut ei. Tekemisen puute; lähdin kulkemaan skytrainilla ilman päämäärää. Juna kulkee liikenteen yläpuolella. Se on siisti ja toimii hienosti. Katselin ihmisiä. He katselivat puhelimia. Katselin mainoksia. Tarvitsenko selfie-kameran? Junan ovista ulos kävelemällä saisin sen. Asemalla on kauppoja. Aseman ovet johtavat ostoskeskuksiin. Kuluttaminen on tehty helpoksi. Voisin keinotekoisesti ruokkia sitä ja näyttää ulospäin hyvältä, kunnes velkakierre imaisee minutkin, köyhän opiskelijanuoren. Ei, opiskelen kovasti, menestyn, työskentelen kovemmin, olen tuottelias, tienaan hirmuisesti, raha ei minua hallitse.

Bangkok on vaikea kenttä River -seurakunnalle. Alle 1% kaupungin väestöstä on uskovia. Toiminta siellä on kallista. Nuorilla ei ole aikaa. Sanoma ei kiinnosta. Tarvitaan luovuutta. Sen sijaan, että pyydetään nuoria seurakuntarakennukseen, mennään seurakuntana nuorten pariin. Oivallus, seurakunta ei olekaan rakennus, vaan seurakunta on se, missä kaksi tai kolme on Jeesuksen nimessä koolla. Opetellaan kalastamaan uusissa vesissä. Opitaan, missä kalat liikkuvat. Ne eivät liikukaan sunnuntaiaamuisin! Heitetään verkot toiselle puolelle. Seurakunta kokoontuukin kahviloissa, pizzerioissa ja keilaradoilla arki-iltoina. Tällä viikolla seurakunta kokoontui myös ravintolan yläkerrassa River Bangkokin 1-vuotisjuhlan merkeissä. Naisille kerrottiin heidän arvokkuudestaan ja todellisesta kauneudestaan Jumalan kuviksi luotuina. Ulkonäköpaineet ja vääristyneet arvot luovat varmasti valtavaa pahoinvointia maailman seksiturismin pääkaupungissa, jossa valitettavan monia persoonia kohdellaan kulutustavarana. Uskomme kuitenkin, että Bangkokilla on toivoa. ”City of Angels” ei ole kuollut, se vain nukkuu.

Entrance -kahvilakin tavoittaa nuoria omalla rennolla tavallaan. Suomalaisten perustama kahvila on entinen aborttiklinikka ja baari. Se sijaitsee paalupaikalla kuninkaallisen Chulalongkornin yliopiston läheisyydessä ja on lukukausien aikana täpösen täynnä opiskelijoita. Kahvila myös järjestää eri kristillisten toimijoiden kautta monenlaisia aktiviteetteja nuorille. Yläkerrassa on viimeisen päälle hieno studio, joka auttaa nuoria artistilahjakkuuksia ponnistamaan kadulta pinnalle, kirjaimellisestikin. Täällä paikallisille voidaan opettaa myös audiovisuaalisia taitoja. Nuorille tarjotaan kohtaamispaikka, mahdollisuus itsensäkehittämiseen, ja toivoa toivottomiin tilanteisiin. Uskoontulleiden ryhmä on nyt perustamassa alueen ensimmäistä perinteistä seurakuntaa.

Thailainen Tuk Tuk on naapurimaiden verrokkejaan isompi, ja kuulostaa sitäkin isommalta jälkiasennettuine pakoputkineen Chulalongkorn University Entrance cafe Welcome shopping! Red carpet. I can see myself valuable, others can too! Street food Skytrain travels above the other traffic very efficiently Getting ready for River Bangkok's 1st anniversary celebration