26 vuotta täyteen Kambodzassa

Kambod - 29.3.2015 17:43

Reilu viikko on päässyt vierähtämään siitä, kun viimeksi kirjoitin. Olin muutaman päivän sairaana, joten kirjoittaminen venähti. Paljon on taas siitäkin huolimatta ehtinyt tapahtua Phnom Penhissä. Fiilis on edelleen hyvä, vaikka sairastellessa kuumuus otti koville. Lue lisää …

Kambodza viikko 1

Kambod - 17.3.2015 18:56

Ensimmäinen viikko Kambodzassa tuli tänään täyteen. Uskomatonta, mutta täällä tuntuu vain päivä päivältä mukavammalta olla.

En edes pysy laskuissa mukana kuinka moneen kymmeneen henkilöön olen tämän yhden viikon aikana saanut tutustua. Ensin tutustuin Fidan suomalaisiin, sitten sunnuntaina käytiin Dannyn kanssa kansainvälisessä Lighthousen seurakunnassa, jossa oli paljon nuoria aikuisia lähinnä SEA (Kaakkois-Aasia) maista. Tosi hyvä meininki! Sunnuntaina vietettiin vielä grilli-illallista yhdessä muutaman kanadalaisperheen kanssa, jossa tutustuin lähemmin nuoreen lähetysharjoittelijapariskuntaan – Stepheniin ja Allisoniin, jotka pitävät paikallisille opiskelijoille ”Global Student Center” -keskusta Kambodzan yliopiston vieressä. Maanantaina lähdinkin  GSC:n porukan kanssa pelaamaan jalkapalloa, jossa tutustuin moniin paikallisiin opiskelijoihin. Tänään tiistai-iltana menin GSC:lle puolestaan illallistamaan, ja taas tutustuin uusiin ihmisiin. Huomenna menen englannin kielen tunnille mukaan siinä mielessä, jos alkaisin silloin tällöin pitämään paikallisille englannin tunteja. Ongelma vain tässä kaikessa tutustumisessa on se, että kambodzalaisia nimiä on todella vaikea muistaa! Mitä näitä nyt on: Piseth, Kimsong, Sreimom… Stephen on yrittänyt opettaa minulle vähän khmerin kieltä, mutta se tuntuu hyvin hyvin vaikealta.

Onneksi töissä pärjään englannilla. Tällä viikolla olen nimittäin aloittanut työt Fidalla / CGA:lla. Työmatkani on noin 2 minuuttia, jonka kuljen skootterilla. Toimistolla minulla on oma työpiste Fidan huoneessa yhdessä Panakhin ja Adamin kanssa. Ensimmäisenä päivänä Danny esitteli minut toimiston väelle ja sovittiin heti muutaman päivän CHE (community health evangelism) field trip huhtikuulle, jossa pääsen tutustumaan kylähankkeeseen. Työn alla oli myös jaettavat laukut ensi viikon koulutusviikoa varten, jonne tulee Fidan kumppanit ja SEA lähetit. Sain vastuulleni koulutusviikkoa koskevien kyselyjen koostamisen. Koulutusviikko on varmasti todella hyvä minullekin siinä mielessä, että saan hieman käsitystä Fidan eri hankkeista ja toimintatavoista tällä alueella. Ja tietysti mukava nähdä tuttuja ja tutustua uusiin lähetteihin.

Tänään pääsin kuitenkin niin sanotusti jo tositoimiin. Vietin päivän CGA:n mikrolainatiimin kanssa, eli Sun’yn ja Kimsongin kanssa. Aamulla kävimme hieman mikrolainauksen taustoja läpi, mutta sitten lähdimmekin jo ”kentälle”, eli keräämään asiakkaiden lainojen lyhennyksiä ja valmistelemaan uusia laina-anomuksia. Samalla käytännön ohella opin menetelmät, joiden perusteella lainoja myönnetään yhteisöille tai yksilöille, takaisinmaksusuunnitelmat, korkotasot, takausmenetelmät, seuranta, kirjanpito yms. Kimsong ja Sun’y on hyvä työpari ja he selittävät minulle kaiken hyvin perusteellisesti. Tavoitteeni onkin oppia heidän mikrolainakuvionsa pyörittäminen mahdollisen hyvin, jotta osaan antaa neuvoa Myanmarin mikrolainahankkeeseen, kun sinne menen. Tänään vierailtiin tosiaan useamman kotitalouden luona ja yhdessä yhteisössäkin. CGA:n mikrolainakuvio on sinänsä erilainen kuin Myanmarin, että täällä suurin osa lainoista on yksilöllisiä ja melko suuria. Tämän päivän lainat vaihtelivat $3,000-7,000 välillä ja niillä katettiin useimmiten rakennuskuluja. Pyörimme alueella, jossa on paljon vaatetehtaita, joiden työntekijät tarvitsevat asuntoa. Täten osa lainaajista oli päättänyt rakentaa huoneen, jota voivat vuokrata tehtaiden työntekijöille. Vaatetehtaat siis tuovat rahaa monille sidosryhmille. Paljon on puhuttu työntekijöiden huonoista olosuhteista ja palkasta, mutta oppositiopuolueen lisääntyneen kannatuksen ja vahvistuneen aseman myötä tehdastyöläisten minimipalkat ovat nousseet alunperin reilusta $60:stä jopa $150:iin. Eräs tehdastyöntekijä, jolle juttelin, tienasi tosin $200 kuukaudessa, vaikkakin hänen poikansa autokorjaamolla tienasi vielä $50 enemmän. Suunta on onneksi parempaan päin.

Oli hienoa käydä vierailuilla lainanottajien luona ja nähdä, kuinka he voivat vähintään pidemmällä tähtäimellä parantaa elämänlaatuaan pienten lainojen ansiosta. Mikrolainojen ydinhän on juuri siinä, että lainat tavoittavat asiakkaat, joilla ei ole mahdollisuutta pankkipalveluihin tai tarvitsemiinsa lainoihin muuten kuin tällaisten liikkuvien pienlainaamojen kautta. Yhteisöissä lainoja saattaa saada varakkaammilta jäseniltä, mutta korot näille lainoille ovat usein hyvin korkeat. Yllättävää field tripillä oli se, ettei kenelläkään ollut maksuongelmia. Huomiona vielä semmoinen, että huolimatta siitä, oliko kyseessä yksilöllinen vai yhteisöllinen laina, olimme aina tekemisissä naispuolisen henkilön kanssa.. Huomenna jatketaan yhä mikrolainoihin tutustumista ja lähdetään varmaan taas field tripille, joita Sun’y ja Kimsong ”joutuvat” päivittäin tekemään. Hyvähän se on, että asiakkaita on paljon.

Sunday riding with Danny At the Lighthouse church Fried noodles and seafood! On our way to get some ice for the barbie night (BBQ!) My colleague, Ateh Beef lok lak (?) yummy anyways! Cover reduces the heat, but there is no way of not sweating in +33! Football with GSC. (Average Cambodian house being built at the back...) Micro loan can enable this family to run a small grocery store Collecting group loan payments. And those gloves are JUST for driving! Kimsong collecting money from client House-for-rent built with loan money Some use the loan to quickly increase standard of living Dinner at Global

Terveisiä sieltä ”mis on lämmin”

Kambod - 14.3.2015 10:28

Pian on kulunut ensimmäinen viikkoni Phnom Penhissä, Kambodzan pääkaupungissa. Jet lag oli ja meni, mutta kulttuurishokilta olen välttynyt, toistaiseksi. Itse asiassa, alku on ollut todella helppo ja kaikki on mennyt niin hyvin, että luulen eläväni niin sanottua matkustajan ”honey moon” -vaihetta, jossa uusi ympäristö ja uudet virikkeet pitävät mielialan korkealla. Tämähän on toisaalta täydellinen aloitus, mutta on silti hyvä tiedostaa sen väliaikaisuus. Joka tapauksessa, tuntuu kaikin puolin hyvältä olla täällä.

Ennen kaikkea kiitos nopeasta sopeutumisesta kuuluu tiimillemme, joka on huolehtinut saapumiseni vaivattomuudesta. Meitä suomalaisia on täällä itse asiassa aika monta: Danny & Sirkku, Adam & Susanna, Pekko & Heidi, Jouko & Maarit perheineen. Ilmapiiri tiimissä vaikuttaa oikein hyvältä ja porukka on nuorta tai nuorenmielisiä. Ollaan käyty yhdessä syömässä, pidetty ensimmäinen tiimipalaverikin ja pelailtu iltaisin. Aloitan työt vasta ensi viikolla, joten muiden ollessa töissä olen tällä viikolla kierrellyt kaupunkia Pekon kanssa.

Heti saapumisestani seuraavana päivänä hyppäsin mopon rattiin. Suomalaiseen liikenteeseen verrattuna paikallinen sukkulointi on tietysti jokseenkin erilaista ja ennen kaikkea epäjärjestelmällistä, vai sanoisinko vapaampaa. Kadut täyttyvät kaksipyöräisistä ja joistakin autoista, mutta busseja olen nähnyt vain yhden. Pienillä ja näppärillä kulkuneuvoilla täällä siis edetään. Vastaantulijat omalla kaistalla pakottavat kuskin pysymään valppaana ja toisaalta liikennevalon väri ei anna takeita esteettömästä risteyksen ylityksestä. Ajaessa tarvitaan tiettyä aggressiivisuutta, mutta yhtä lailla joustavuutta ja luovuutta. Katse on kuitenkin aina eteenpäin. Nyt minusta tuntuu jo siltä, että olen sisäistänyt paikallisen liikennekulttuurin melko hyvin, kun liikenteessä ei tarvitse stressata. Kaupungissa suunnistaminen tuottaa silti vaikeuksia, koska aikaa ympäristön observointiin ei minun taidoilla ajaessa vielä ole. Kadunnimet on onnistuneesti piilotettu ja ympäristö näyttää aina samalta, joten arvioin sijaintini kuljetun matkan perusteella. Onneksi on Google Maps ja älypuhelin, niin voin pysähtyä tarkistamaan missä olen. Paikallisethan tosin räpläävät luurejaan ajaessakin. Silti, uskon, että itsevarmuus liikenteessä tuottaa onnistumisen ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, ts. paikallisille tavoille ja paikalliseen mentaliteettiin tottumista, mikä on ollut tärkeää alkuun pääsemisessä.

Kaupunki on yllättänyt minut monella tapaa positiivisesti. Vaikka lämpötila on 30 – 35, ja vehreitä hedelmäpuita ja värikkäitä kukkia on siellä täällä, niin ei tämä sentään viidakko ole. Tietkään eivät ole hiekkateitä ja kaduilla ei ole kulkukoiria tai kerjäläisiä. Itse asiassa Phnom Penh on ihan siisti ja suht moderni kaupunki. Täällä vaikuttaa olevan myös loistavia ravintoloita, eikä niissä syöminenkään kamalan kallista ole: noin $5… Mangojakun kasvaa minunkin kämpän pihalla, niin hedelmiä saa halvalla. Nyt maksoin dollarin kilolta, mutta hinnat tästä vielä puolittuvat, kunhan paikalliset mangot kypsyvät. Mukavaa, kun on lämmin ja aurinko paistaa. Ihmiset ovat iloisia ja ystävällisiä, joten hyvä täällä on olla.

Odotan kovasti ensi viikolla alkavia töitä paikallisten parissa sekä tulevia vierailuja kylähankkeissa. Käväisimme jo itse asiassa toimistolla pyörähtämässä ja tutustumassa työkavereihini. Toimistoni on ainoastaan parin korttelin päässä asunnostani ja työkaverit CGA:lla (Cambodia Global Action) vaikuttivat mukavilta. No mutta laitan lisää kuulumisia sitten ensi viikolla. Siihen asti, lia haeay!

Fidalaisten asuinaluetta Phnom Penhissä on äärimmäisen vauraita henkilöitä ja uskomattomia lukaaleja Kristillisen Logos -koulun hienot puitteet ja korkeatasoinen opetus kiinnostaa myös paikallisia Minun asuntolani Kaupungissa on jonkin verran rikollisuutta, joten asunnot ovat usein aidattuja ja vartioituja. Huoneistoni hinta-laatusuhde on kohdallaan $190 kk sis internet. Vessa ja suihku löytyy myös. Kaupungin rantakatu Ruoka on hyvää ja vaihtoehtoja paljon. Tosin onneksi tankkasin McDonald's Frankfurtissa ja Hong Kongissa. Meikäläisen (lainattu) katuraketti Käytiin Saran kanssa ICF kansainvälisen seurakunnan nuortenillassa Rennot puitteet 30 nuorelle tarjosi tämän basistin vanhemmat Tuleva kantakuppilani, Joma "We are all about improving lives" -BAM kahvila Samppa, astetta viileämpi asiakas

Vapaaehtoistöihin Kambodzaan

Kambod - 9.3.2015 14:20

Lähtö tuli sananmukaisesti yllättäen, sillä vielä sunnuntai-iltana yhdeksän aikaan oletin, että lentoni lähtisi maanantaina klo 18, mutta mutta, ei se ollutkaan 18 vaan klo 8.10. No, siinä tuli pakattua sitten tehokkaasti kaikki välttämättömät tavarat mukaan ja samalla loput tavarat valmiiksi laukkuihin siltä varalta, että joku muuttaisi matkan ajaksi huoneeseeni Tavasttähdessä. Onneksi Jyri vei minut aamulla kentälle, niin sain nukuttua hieman pidempään. Jäähyväiset jäivät tosin osin pitämättä.

Mutta nyt olen jo Frankfurtin kentällä odottamassa lentoani Hong Kongiin ja siitä eteenpäin Phnom Penhiin, eikä ole onneksi sitä kalvavaa tunnetta, että jotain olisi jäänyt matkasta. Itse asiassa mieli on hyvin kevyt. Puolen vuoden gradurutistus ja työrupeama on nimittäin juuri saatu päätökseen pari päivää ennen lähtöäni. Sinänsä en ole vielä ehtinyt kovin ajattelemaankaan Kambodzaan lähtöä, mutta sen viimeiset puoli vuotta, jonka olen tiennyt lähteväni, olen asiaa takaraivossani ajatellut ja tätä päivää innolla odottanut. Nyt kuulutetaan jo matkustajia lennolle, joten minun täytyy tästä hilppasta, mutta jatkan blogin päivitystä perille päästyäni. Ai niin ja matkan tarkoitushan on siis se, että lähden  Fida Internationalille lähetys- ja kehitysyhteyistyöharjoittelijaksi muutamaksi kuukaudeksi tuonne Kambodzaan. Tarkoitukseni on tutustua Fidan toimintaan ja auttaa erityisesti kehittämään Fidan mikrorahoitushanketta Kambodzassa ja Myanmarissa! Loistava juttu!