Shälämiä Sudanista

Sudan - 2.12.2014 17:31

Tänne Khartoumiin sitä viimein päädyttiin neljännellä laskeutumisella. Oikein mukavalta tuntuu olla täällä. Tällä hetkellä istuskelen isän asunnon terasilla, kuuntelen lintujen viserrystä ja syön granaattiomenaa.Lintujen kanssa kilpaa kaikuu tosin välillä myös moskeijoiden rukouskutsut.

Sää täällä on mukavan lämmin, +30 astetta ja pilvetön. Talon läpi käy pieni tuulenvire. Tuntuu hyvältä kuunnella lintujen virkkausta ja aistia auringon lämpö ilmassa. Kuulemma nyt on oikein mukavan viileä ilma. Ei tarvitse istua ilmastoidussa asunnossa ovet ja ikkunat kiinni, vaan voi päästää kevyen pölyisen ilman sisään. Uutena kävijänä aistin vielä hienon pölyn ilmassa, ja ilman kuivuuden, mutta täkäläiset taitavat olla näihin jo sopeutuneita.

Lennot menivät hyvin, mitä nyt hämyiseen Viiniin laskeutuessa kone tömähti sen verran, että happinaamari tipahti esiin. Helsinki-Vantaalla check inissä virkailijan ilme oli hyvä, kun hän näki koneelta määränpääni ja hätkähti taaksepäin: ”Sudaniin! Eipä ole tänään kukaan aiemmin ollut menossa Sudaniin.” Tukholmassa virkailija ei ollut päästämässä minua lennolle ilman viisumia, mutta kollegan tultua paikalle ja viisumimanuaalista katsottua selvisi, että dokumenttini on laillinen ja sen avulla saan viisumini Khartoumin kentältä. Addiksessa järjestelyt olivat hieman hämmentävät, kun kolme lentoa boardasivat samalta portilta samaan aikaan, eikä paikalla ollut kylttejä tai tauluja indikoimassa mistä jonosta boardataan Lusakaan, mistä Pontnoiriin ja mistä Khartoumiin. Aluksi ajattelin, että olen väärällä portilla, kun ensin alettiin boardaamaan kahta muuta konetta.

No kaikki hyvin ja pääsin Khartoumiin, jossa palloilin vajaan tunnin verran tiskiltä toiselle kunnes lopulta sain viisumini. Virkailijat olivat kaikki kuitenkin ystävällisiä, mutta käytännön menettelytavat vain hieman hämmästyttivät meikälälistä. Puseroon hiipii myös epäilys siitä, että juonksenko vain paikallani, kun tällaisesta menettelytavastakaan ei ollut minkäänlaista informaatiota missään, vaan kaikki piti kysellä virkailijoilta. Mutta kaikki hyvin ja sain viisumini. Kirsikkana kakun päällä oli vielä se, että monesta lyhyestä vaihdosta huolimatta matkatavarani olivat saapuneet perille asti!

Iskä olikin mua kentällä vastassa, josta lähdettiin suoraan hänen toimistolleen rekisteröimään viisumini, mikä tulee tehdä kolmen päivän sisällä maahantulosta. Siitä passini etenee sitten maansisäisen matkustusluvan anomisprosessiin, että päästään perjantaina lähtemään pienelle reissulle Port Sudaniin.

Lisää päivityksiä sitten luultavasti sen reissun jälkeen. Päivät sitä ennen taidan ottaa ihan rennosti vain.

Pian päästäänkin tästä päivällispöytään Heatherin herkkuja maistelemaan.

Seuraus tömähdyksestä Viinin kiitorataan. Seuraava yritys meni jo niin hyvin, että se sai matkustamolta aplodit. Etiopia näytti kauniin vuoristoiselta lentokoneesta. Vois olla joskus kiva päästä käymään! Isän kämppä on tosi viihtyisä ja valoisa! Viereinen puutarha aiheuttaa naapurikateutta. Tai ainakin tuo valtava mangopuu! Täällä tuskin tarvitsee hirveämmin huolehtia pesuveden lämmityksestä...

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti