Loppusanat

Yleistä - 5.9.2013 22:33

Tätä kirjoittaessani istun jälleen junassa, en tosin matkalla Siperiaan, vaan isovanhempieni luota Rovaniemeltä takaisin kotiini Helsinkiin.

Suomessa on ollut hyvä olla. Aikaisemmin toistuvat haikailut ulkomaille ovat jääneet ja ajatukseni ovat keskittyneet elämään täällä: perheeseen, ystäviin, opiskeluun ja harrastuksiin.Reppureissailun ja itseni etsimisen jälkeen olen löytänyt paikkani Suomesta. Tietynlainen juurettomuuden kriisini on siis helpottanut. Sydämesäni on yhä silti paikka perheelleni ja ystävilleni ympäri maailman. Moniin paikkoihin haluan yhä ehdottomasti palata, lyhyemmäksi tai pidemmäksikin aikaa. Kaikesta huolimatta viimeisimpien matkojen lopputuloksena olen oppinut arvostamaan ja nauttimaan elämästä Suomessa. Ei elämäni onnellisuus määräydy ympäristöni ja olosuhteideni perusteella. Läheisten ihmisten vaikutus on olosuhteita merkityksellisempää.

Matkailun ansiosta olen saanut nähdä ja kokea paljon asioita, jotka ovat kasvattaneet minua ihmisenä ja muokanneet minusta sen henkilön, joka tänään olen. Siitä saan olla onnellinen ja kiitollinen. Seikkailut ympäri Afrikkaa, Aasiaa ja Australiaa ovat olleet suuria askeleita itsenäistyessäni elämässä. Olen saanut kokeilla rajojani, kokeilla monenlaista uutta, kuten opiskella erilaisia kieliä ja kulttuureja. Matkat ovat avanneet silmät ja mielen uusille näkemyksille sekä erilaisille, mutta kuitenkin pohjimmiltaan hyvin samanlaisille ihmisille. Kansainväliset rajat ylittävät ihmissuhteet ovat elämänikuisia aarteita, joita haluan jatkossakin vaalia.

Tänä kesänä sain vieraakseni hyvän ystäväni, Reneen Kanadasta, jonka kanssa ystävystyimme vaihto-opiskelun aikana Hong Kongissa. Hän vietti luonani lähes kuukauden rentoutuen ja nauttien Suomen kauniista kesästä ennen muuttoaan San Franciscoon. Renee ihastui Suomen designiin, ruokaan, luontoon, maan puhtauteen, turvallisuuteen ja ystävällisiin ihmisiin jopa niin paljon, että tosissaan miettii loma-asunnon hankkimista Suomesta ja osallistumista ensi vuoden Helsinki City Marathonille. Renee odottaa jo vilpittömän innollisena, että saa minut vieraakseen Amerikkaan pian, vaikka aidossa ystävyydessä ei olekaan kyse eduista ja velvollisuuksista! Reneen lähdettyä toinen ystäväni, Kazumi Japanista, tuli vierailulle Suomeen. Olin hänen vieraanaan Tokiossa viikon verran vaihtolukukauteni aikana ja nyt sain vuorostani hänet vieraakseni Helsinkiin. Ystävyydellä ei tunnu olevan enää rajoja, kun ensin kylään tulee ystävä 7000km lännestä ja sitten 8000km idästä.

Kotimaataan esitellessään ja siitä kertoessaan koen vahvan identiteettisyyden tunteen. Koen kuuluvani tänne, koska ymmärrän tämän maan toimintatapoja ja tämän maan ihmiset ymmärtävät minun toiminta- ja ajattelutapoja. Samalla, kun selittää toiselle asiaansa, ymmärtää myös miksi me ajattelemme jostakin asiasta tietyllä tavalla ja miksi muut ajattelevat taas toisella tavalla. Erot voivat johtua muun muassa kasvatuksesta, perinteistä, kulttuurista, uskonnosta, arvoista ja sukupolvesta, vain muutamia mainitakseni. Jutun juju, kuten matkustuksessakin, minulle on se, että toisten kautta ymmärrän myös paremmin itseäni. Kun on poissa kotoa, oppii ymmärtämään kodin merkityksen.  Kyse on etäisyydestä, uudesta perspektiivistä. Itseäänkin voi ymmärtää paremmin, jos ajattelulleen löytää uuden perspektiivin.

 

Edellä kirjoitettujen ajatusten lopuksi tahtoisin lyhyesti tiivistää tämän hetkiset tuntemukseni ja ajatukseni Laurin matkablogi, osa 2 –kirjan viimeisimmäksi kappaleeksi:

Olen ymmärtänyt, että minulle matkustus on pohjimmiltaan merkinnyt ennen kaikkea itseni ja oman paikkani etsimistä. Nyt, kun olen saanut tutkia, löytää ja nähdä sieluni kyllyydestä, en enää koe tarvetta tai haluakaan “katsoa, onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella”. Tutkimusmatkani ovat olleet pääasiassa matkoja itseeni – uudesta ympäristöstä käsin, jossa olen saanut olla rauhassa oma itseni ja oppia tuntemaan todellisen “oman itseni”. Uskon, että itseensä tutustumisen kautta saavutettu itsensä tunteminen ja tasapainoisempi elämä ovat arvokkaita ja tavoiteltavia asioita minun ja meidän jokaisen kohdalla. Vaikka samassa tutkimusmatkailumielessä en enää matkustaisikaan, en usko matkojeni tähän loppuvan. Matkojen tarkoitus sen sijaan muuttuu. Matkojen keskipisteen tulisi olla jossain muussa kuin itsessäni. Arvokasta on saada jakaa ja välittää.