Kreml, Tšingis-kaani ja Mao – mitä jäi mieleen?

Hongkong, Kiina, Mongolia, Suomi, Venäjä - 22.2.2013 15:05

Tässä on ollut asunnon- ja työnhakua, kandityötä ja muita tekosyitä sille, etten ole saanut minkäänlaista jälkipuintia Aasian valloituksestani aikaan. Muille olen kyllä jakanut ajatuksia ja tiivistelmiä matkasta, mutta en itselleni enkä sinulle. Laitetaan vähän hyvää musiikkia, otetaan mukava asento ja pientä naposteltavaa, sillä tähän voi mennä aikaa…

Trans-Mongolia

Helsinki-Hong Kong by trainSiis aivan fantastinen kokemus! Junamatka Helsingistä Pekingiin oli yksi suurimpia matkaunelmiani, jota voin nyt sen itse kokeneena erittäin lämpimästi suositella kaikille edes hieman seikkailumielisille! Toivottavasti tarjoutuu tilaisuus tehdä se vielä uudestaan. Se ei ollut lainkaan niin pelottavaa tai vaikeaa kuin kuvittelin! Ja kun junan kyytiin uskalsi astua, niin edessä oli historiallinen matka läpi suuren Venäjän, kaukaisen Mongolian ja kasvavan Kiinan.

Lähdin matkaan yksin venäjää osaamattomana, mutta ystävystyä voi todistettavasti ilman yhteistä kieltäkin! Mainittakoon, että jos matka oli näin mainio kielitaidon puutteesta huolimatta, niin miten hieno se olisi ollutkaan, jos olisin voinut käydä syvällisiä keskusteluja venäläisten kanssa, puhuttavaa olisi varmasti riittänyt!

Monet seikat tekivät Trans-Mongolian matkasta ikimuistoisen. Jo pelkästään se, että monen kuukauden matkalle lähdettiin lentokentän sijaan venäläisellä junalla Helsingin rautatieasemalta loi tunteen, että jotain poikkeavaa ja erityistä oli tapahtumassa. Toinen asia, joka teki junamatkustamisesta erityistä oli aika, jota oli paljon ja lopulta sen käsitys katosi kokonaan. Kun ohikiitävää Siperiaa oli katsonut kyllästymiseen saakka, ei ollut enää mitään tekemistä. Ja se oli hyvä, kerrankin. Mihinkään ei ollut kiire, minun pysäkilleni oli matkaa vielä päiviä. Ilta tuli, kun tuli pimeä, vaikka kellon mukaan oli vasta iltapäivä, mutta junien kellot kävivätkin Moskovan aikaa. Tämä vaikutti osaltaan aikakäsityksen kadottamiseen sen lisäksi, että kesken päivän siirryimme aikavyöhykkeeltä toiselle. Ja kun junassa ei kuluttanut paljoa energiaa, niin tuli syötyäkin hyvin vähän. Joskus vain yksi ateria päivässä, enkä oikein tiennyt oliko sekään aamupala vai päivällinen. Teetä tuli juotua paljon, sillä ainoa puhdas vesi kiehui vaunun samovaarissa.

Valveillaolon aikana pelasin venäläisten kanssa korttia. Opin pelin pelaamalla, kun kukaan ei pystynyt selittämään sääntöjä. Lopulta minusta tuli mestaripeluri Ruski Durkhassa. Junan pysähtyessä ystävät kiskoivat minut mukaansa, kun halusivat viedä minut milloin ostamaan perunapiirakoita, jääkaappimagneetteja, katsomaan veturin vaihtoa tai muuten vain jonnekin kauas, josta juoksimme aina kiireessä takaisin junaan. Oli hyvä ottaa selvää vaunuemännältä, kuinka pitkäksi aikaa juna pysähtyisi, sillä se ei aina noudattanut aikataulussa annettuja pysähdysaikoja. Kokemukseni venäläisistä oli hyvin positiivinen. Tutustuminen alkoi siitä, että he halusivat jakaa ruokansa kanssani ja minä tein niin myös. Vaihdoimme läskikinkkua dominoihin. Seuraavaksi katsoimme matkalipuista ja kartasta minne olimme menossa ja mistä tulossa. Sen jälkeen katsoimme mukana olleita valokuvia perheestä ja ystävistä. He pitivät minusta huolta ja auttoivat minua pääsemään Irkutskin juna-asemalta Listvyankaan bussilla.

Avain onnistuneeseen junamatkaan oli mielestäni kolmosluokassa matkustaminen, jossa ei ollut omia hyttejä, vaan kaikki 54 matkustajaa nukkuivat samassa tilassa. Se loi yhteisöllisen tunteen, kun siellä jotkut soittivat kitaraa, jotkut lukivat, jotkut pelasivat, jotkut söivät, mutta kukaan ei yllätyksekseni juonut. Siinä sitten katseli menoa ja liittyi kiinnostaviin porukoihin. Kun matkustajiin oli tutustunut, niin ei pelottanut jättää tietokonetta tai kameraakaan vartioimatta. Eikä minulta mitään vietykään. Sen sijaan olen kuullut, että varkaat saattavat käydä yksityishyteissä. Kolmosluokan lippuja ei saa kansainvälisiin juniin, joten matkustin Venäjän sisäisillä junilla, joissa ei ollut juuri muita turistejakaan. Sen sijaan Mongoliasta Kiinaan matkustin kansainvälisellä junalla neljän hengen hytissä, mikä ei ollut mielestäni lainkaan mukava kokemus meluisasta turistiryhmästä johtuen, enkä ollut itse juhlatuulella, koska en olisi halunnut vielä lähteä Mongoliasta pois.

Venäjä

KremlinSeuraavalle Trans-matkalle yritän muistaa ottaa mukaan jotain luettavaa ja pysähtyä Moskovassa pidemmäksi aikaa. Kaupunki on valtavan kokoinen, joten siihen tutustumiseen kannattaisi varata varmasti useampi päivä, mihin minulla ei tuolla kerralla ollut aikaa. Viivyin siellä kuitenkin päivän verran, jonka aikana ehdin nähdä punaisen torin sekä Kremlin. Moskovassa oli todella kuuma ja kaikki näkemäni oli suurta ja mahtavaa. Metroverkosto on valtava ja asemat ovat taideteoksia. Kaupungissa oli jylhiä vanhoja rakennuksia, taidokkaita veistoksia ja monumentteja, jotka viestivät Venäjän mahdista ja korkeakulttuurista, etenkin Kreml valtavine muureineen oli vaikuttava.

Kioskilla nakkisämpylän tilaaminen ei onnistunutkaan englanniksi, mutta onneksi takanani ollut venäläinen harmaapartainen kirjailijan tai tutkijan näköinen mies osasi auttaa. Edes Kremlin lipunmyynnissä ei puhuttu englantia, mikä oli yllättävää. Olisin kuvitellut Moskovan olevan modernimpi ja eurooppalaistuneempi, kun siellä on järjestetty suuria kansainvälisiä tapahtumiakin, muun muassa jalkapallon Champions –liigan finaali pari vuotta sitten. Tosin yhden päivän kokemukseen perustuen voin olla täysin väärässäkin. Moskovaan olisi hyvä saada ensi kerraksi paikallinen opas.

Baikal-järvi oli todella kaunis paikka. Se on kuin meri, mutta vesi on aivan kirkasta ja makeaa, eikä siinä ole meren tuoksua. Tyynellä säällä sininen järvi oli parhaimmillaan, ja silloin kastauduin Baikaliin. Uin oikein kunnolla, ei vesi ollut niin kylmää kuin minua oli peloteltu. Järvihän on paikoin jopa 1,5km syvä eikä veden lämpötila nouse yli 15 asteen ja kesällä tuulisena päivänä lämpötila voi laskea 8 asteeseen. Oli kuitenkin tyyni päivä ja vesi tuntui upealta auringon lämpimästi paistaessa!

Järvi oli siis kaunis, mutta Listvyankan kylä jätti toivomisen varaa. Kylässä itsessään ei ollut oikein mitään muuta kuin Baikalin ainutlaatuista kalaa myyviä toreja ja kioskeja/ruokakauppoja, joissa myytiin enemmän vodkaa kuin ruokaa. Ehdoton asia, joka pelasti Baikal-kokemukseni, oli pieni vanha siperialainen paratiisikylä lyhyehkön venematkan päässä Listvyankasta. Kylän nimeä en nyt juuri muista, mutta se löytyy aiemmista kirjoituksistani. Kylä oli järven rannalla vuorten ympäröimänä. Sinne pääsi vain veneellä tai vaeltaen. Siellä oli vanhoja siperialaisia puumökkejä kukkivine puutarhoineen, pieni koulu ja kirjasto. Joka puolella oli nurmikkoa, jossa hevoset ja lehmät laidunsivat. En voi kuvitella rauhaisampaa elämää.

Mongolia

Tsingis Khan Mongolia on ehdottomasti paikka, jonne haluan vielä palata. Tutustuin englantia puhuviin opiskelijoihin, joista sain hyviä ystäviä, minkä vuoksi päädyinkin jäämään Ulaanbaatarin kaupunkiin 90 % ajastani. Kaupunki ei sinänsä ole kovin ihmeellinen tai viihtyisä, mutta aikani siellä kului todella hyvin ja aivan liian nopeasti hyvästä seurasta johtuen. Mongolian kulttuuri ja historia on kiehtova, viihdyin museoissa ja kansallisteatterissa hämmästellen kauniita perinneasuja. Vaikea uskoa, että aikoinaan niin mahtavasta imperiumista, joka ulottui Tyyneltä valtamereltä lähes Suomeen asti, on tullut kehityksessä selkeästi jälkeen jäänyt maa. Tällä hetkellä Mongolia on tosin yksi maailman nopeimmin kasvavista talouksista, kun maan luonnonvaroja on alettu hyödyntää. Ulaanbaatar muuttuu joka päivä, kaikkialla rakennetaan. Ensi kerralla se onkin varmasti hyvin erinäköinen, kun sinne palaan.

Maaseudulla elävät ihmiset ovat joka tapauksessa hyvin tyytyväisiä yksinkertaiseen elämäänsä karjaansa paimentaen. Sainkin hieman esimakua Mongolian upeasta luonnosta vietettyäni päivän ystäväni sedän farmilla ja toisen päivän Tereljin kansallispuistossa Ulaanbaatarin läheisyydessä. Maisemat olivat mahtavia, kuin dinosaurusaikakaudelta! Ensi kerralla tahdon pitkälle hevosvaellukselle ja otan virvelini ehdottomasti mukaan varsinkin, kun näin kuvia Mongolian taimenista!

Kiina

Chairman Mao Pekingissä oli tunne, että pääsi sivistyksen ja kehityksen pariin. Kadut olivat leveitä, liikenne toimi ja rakennukset olivat moderneja. Pekingissä ruoka oli todella hyvää ja halpaa. Moni muukin asia oli halpaa. Metrolippu minne tahansa maksoin vain 0,20 euroa ja uudet silmälasit 30 euroa. Nähtävyydet Pekingissä olivat valtavia. Kielletty kaupunki, kesäpalatsi ym. olivat niin suuria ja aikaa vieviä, että minulta loppui hieman kiinnostus niiden kiertämiseen, varsinkin 30 asteen helteessä. Suuret nähtävyydet kiersin itsekseni, mutta kun sain paikallisen ystäväni näyttämään jotain lähikulmilta, niin se oli heti paljon kiinnostavampaa. Tuntui, että jokaisen asian taustalla oli aina joku mielenkiintoinen tarina. Katugrillistä ostamamme lammaskaan ei kuulemma ollut oikeasti lammasta, vaan vanhentunutta rotan lihaa, joka oli vain vahvasti marinoitua. Vaikka Pekingissä oli kuuma ja aurinko paistoi, niin taivas oli silti aina harmaa eivätkä väritkään oikein erottuneet sen takia, kun ilma oli niin saasteista. Aurinkoa kohti pystyi katsomaan jopa paljain silmin saastepilven läpi. Pidemmän päälle huono ilmanlaatu ja harmaa taivas alkoi tuntua ahdistavalta.

Kiinanmuuri ei sen sijaan jättänyt varmasti ketään kylmäksi! Se oli ehdottomasti suosikkinähtävyyteni Pekingin alueella ja kaiken vaivan ja ajan arvoinen. Muuri on aivan uskomaton rakennelma, enkä voi edes ymmärtää miten raskas se on ollut rakentaa kulkemaan vuorenhuipulta toiselle. Joskus muurin rappuja pitkin käveleminenkin huimaa, kun ne menevät niin jyrkästi ja korkealle, että miten ihmiset ovat voineetkaan raahata massiivisia kiviä niin korkealle kaiken sen vaikeakulkuisen maaston läpi. Se oli vaikuttava kokemus. Ja näimme jopa sinistä taivasta!

Viimeinen etappini ennen Hong Kongia oli tarumainen Guilin ja Yangshuo. En uskonut, että sellaisia paikkoja on olemassakaan muualla kuin mielikuvituksessa ja Avatarin kaltaisissa elokuvissa. Siellä bambulautat lipuvat rauhallisesti jokia pitkin satojen pienten Tobleronevuorten ympäröiminä. Luonto on niin upeaa, että sikäläinen maisemakuva esiintyy 20 Yuanin setelissä. Lisäksi kävimme kauniilla riisiviljelmillä, jotka kasvoivat rauhaisassa vuoristossa kaukana kiireisestä ja modernista elämästä. Mielenkiinto Kiinan matkailua kohtaan kasvoi huimasit, kun huomasin etten osaa uneksiakaan kaikesta mitä maa pitää sisällään! Kiina on onneksi niin iso, etteivät suurkaupungit ole kaikkialle vielä ehtineet levittäytyä.

Vaihtolukukausi Hong Kongissa

Mitä ikävöin Hong Kongista?

Eniten ikävöin monia paikallisia ystäviä, joihin tutustuin. Etenkin ystävät soluryhmästäni tulivat minulle tärkeiksi. Ikävöin yhteisiä soluhetkiä perjantaiaamuisin ja sen jälkeistä yhteistä lounasta Milano Freshissä. Tutustuin myös moniin luokkakavereihini, joiden kanssa kävimme yhdessä illallisilla ja oli mahtavaa, kun he paikallisina veivät minut lempiravintoloihinsa. He kutsuivat minut kylään kotiinsa ja heidän kauttaan pystyin paremmin ymmärtämään hongkongilaista elämää. Ikävöin myös hyvää kanadalaista ystävääni Reneetä, jonka kanssa meillä oli hyviä keskusteluja ja tykkäsimme käydä koulun viereisellä rannalla, jossa oli aina rauhallista, koska muut eivät siitä tienneet.

Ikävöin myös LG1:n aamupaloja korkealla terassilla, josta näkyi meri ja vuoret. Ikävöin lämpimiä ja aurinkoisia päiviä, jolloin söimme aina ulkona. Ja vaellusreissuja Henrikin ja Saadin kanssa, löysimme hienoja paikkoja. Ikävöin vihreitä minibusseja, joiden penkeillä oli mukava istua, varsinkin keskustasta uupuneena. Bussi pysähtyi kuskille huutamalla, jotka ajoivat välillä kuin rallikuskit, mikä teki matkanteosta aina mielenkiintoista.

Ikävöin meidän upeaa ja rauhaisaa kampusta luonnon helmassa. Tykkäsin käydä uimassa, kun upea allas oli aivan parvekkeen alapuolella. Ja aamulenkit rannan juoksuradalla olivat hyviä startteja päivään. Urheilumahdollisuudet olivat niin lähellä!

Mitä en kaipaa?

Hong KongNäitäkin on monia asioita. En ikävöi luentojen läsnäolopakkoa, jotka rajoittivat matkustusmahdollisuuksia. En myöskään kaipaa koulun ruokaloita, joissa ruoka oli aina kylmää ja mautonta. Enkä muutenkaan kaipaa hongkongilaista ruokaa, en oikein koskaan tottunut siihen. Enkä varsinkaan ikävöi Hong Kongin keskustan ihmisvilinää ja melua. Ensimmäisillä kerroilla keskustan miljoonat vilkkuvat mainokset ja putiikit joka puolella sekä suunnaton ihmismäärä olivat jännittäviä, mutta vähän ajan kuluttua niistä sai tarpeekseen. Joka puolelta tulvi mainossaastetta eikä missään ollut penkkiä, johon olisi voinut istua hetkeksi. Hong Kongissa elämä on jotenkin niin hektistä ja kiireistä, ettei siellä ehdi istua alas. Mutta se ei sovi oikein meikäläiselle pidemmän päälle. En ikävöi suorituskeskeistä yhteiskuntaa.

Ja täytyy sanoa, että Kantonin kiina on yksi ikävimmän kuuloisista kielistä. Esimerkiksi mukavan rauhallisesta Japanista palatessa huomasi kuinka sivistymättömältä kovaääninen ja erittäin tooninen Kantonin kiina kuulostaakaan. Tavallisessa mandariinikiinassa on neljä intonaatiota, mutta Kantonin kiinassa niitä on kahdeksan, joten voi kuvitella miten poukkoilevalta ja epäloogiselta kieli kuulostaa. Sen sijaan heidän englannin kieli kuulosti minusta ihan mukavalta!

Mikä asia yllätti?

Yllätyin HKUST:n tasosta. Vaikka yliopisto on palkittu Aasian parhaimpana ja yhtenä maailman parhaista yliopistoista ja opiskelijat opiskelevat armottomasti, niin vaatimustaso tai työmäärä ei juuri eronnut kotiyliopistostani. Pärjäsin oikein mainiosti, vaikka panostin opiskeluun vähemmän kuin Suomessa. Opetuksen ja englannin taso oli kieltämättä hieman parempi kuin Aalto-yliopistossa, mutta toisaalta osasin myös valita kurssit, joissa tiesin parhaiden professoreiden olevan. Ehkä eniten yllätyin kokeiden tyylistä. Koska yli puolet kokeideni kysymyksistä oli monivalintakysymyksiä, täytyi vain muistaa asiat hyvin ulkoa, eikä välttämättä oikeasti oppia ja ymmärtää mitään.

Yllätyin myös siitä, miten huonosti englannilla pärjäsi joissain tilanteissa. Esimerkiksi taksi- ja bussikuskit eivät ymmärtäneet englantia. Yllätyin myös siitä, kuinka huonosti pystyin maksamaan kortilla missään. Esimerkiksi R-kioskin tapaisella 7 elevenillä ei pystynyt maksamaan kortilla, ei myöskään taksissa tai kaikissa ravintoloissa. Sen sijaan nostin aina käteistä automaatista ja siirsin rahat Octopus –kortilleni, joka toimi matkakortin tavoin julkisen liikenteen välineissä, mutta lisäksi sillä pystyi maksamaan kioskeilla, kaupoissa, elokuvateattereissa, koulun ruokaloissa ja monessa muussa paikassa. Lähinnä maksoin siis kaikki ostokseni aina Octopusilla, mutta ulkona syömistä varten piti olla käteistä mukana. Octopus oli kyllä todella vaivaton maksuväline.

Positiivinen yllätys oli se, kuinka paljon Hong Kongissa on monipuolista luontoa, vaellusmaastoja, rantoja ja saaria ulkoilijalle. Ulkoilumaastoja oli paljon enemmän kuin tiheään rakennettua keskustaa. Jopa 70 % Hong Kongin pinta-alasta on täysin rakentamatonta. Vaellusreiteillä tosin yllätti se, että monet niistä olivat päällystettyjä reittejä kaiteineen.

Toinen positiivinen yllätys oli se, kuinka turvallista ja siistiä Hong Kongissa oli ja kuinka helppo julkisilla välineillä oli kulkea paikasta toiseen. Missään ei näkynyt kerjäläisiä, kodittomia tai alkoholisteja. Yöllä oli aina turvallista liikkua.

Kiireisestä elämäntyylistä huolimatta hongkongilaiset ihmiset olivat hyvin avoimia, ystävällisiä ja helposti lähestyttäviä sekä luonnollisia. Ihmisinä pidin heistä kovin, he olivat rehellisiä ja aitoja, eivätkä 80 % naisista esimerkiksi käyttäneet meikkiä. Paljoa he eivät nukkuneet, mutta sen sijaan he olivat aktiivisesti kaikenlaisessa yhdistystoiminnassa mukana aina rakentamassa ja kehittämässä tapahtumia. Hongkongilaisilla on terveelliset elämäntavat, he eivät juo eivätkä polta.

Olisinko tehnyt jotain toisin tai jättänyt jotain tekemättä?

No nyt ei tule muuta mieleen, kuin että olisin halunnut lähteä opiskelijaryhmän kanssa viikonloppumatkalle Kiinaan, jossa tutustuttiin sikäläisten maalaisten elämään ja päästiin kunniavieraiksi häihin. Ja jos en olisi ollut Etelä-Koreassa, niin olisin halunnut pitää esitelmän Suomesta yhdessä Samin kanssa.

Tärkein asia, jonka opin?

Hong Kongin armoton suorituskulttuuri avasi silmäni näkemään, kuinka hyvin asiat Suomessa ovat. Täällä saamme toteuttaa itseämme vapaasti kokematta ääretöntä painetta vanhemmiltamme tai yhteiskunnalta. Elämä on jollain tavalla paljon terveemmällä pohjalla ja arvot ovat paremmat. Täällä ihminen nähdään enemmän kokonaisuutena ja hyvinvointi on tärkeää. Ilmapiiri ja elämäntyyli on hyvin vapaa ja kukin voi tehdä asioita omaan tahtiinsa. Osaamme nauttia luonnosta ja rauhasta.

Lähtisinkö uudestaan?

Kokemus Hong Kongista oli monella tapaa avartava ja tärkeä, mutta en ihastunut paikkaan niin, että lähtisin sinne saman tien uudestaan. Lyhyemmälle visiitille se on hyvä, mutta pidemmän päälle väenpaljous ja ruoka saivat oloni tuntumaan epämukavalta. Rakastin Hong Kongia suuresti niinä hetkinä, kun kaduilla oli tilaa ja pystyin ihmisliikenteen sijasta keskittymään ystävääni ja ympäristöön.Kaipaan kuitenkin rauhallisempaa elämää, sen sain oppia.

Miltä tuntui palata Suomeen?

Hyvältä! Saunaa ja kunnon leipää oli ikävä. Alkoi jo tuntua siltä, että olen viime vuosina matkustanut niin paljon, etten jaksa hetkeen taas matkustaa. Nyt olisi hyvä asettua Suomeen, löytää kiva kämppä ja työ, olla ystävien kanssa ja käydä harrastuksissa. Jatketaan matkustelua myöhemmin, mutta ei enää yksin. Eikä ehkä ainoastaan matkustuksen vuoksi, vaan voisi tehdä jotain kehitysaputyötä seuraavaksi! Matkalle tarkoitus.

Metrokarttakokoelma

Kiinnostava huomio; matkan aikana tuli käytyä monessa suurkaupungissa ja opeteltua uusia metrokarttoja. Aiempi metroilukokemukseni on vain Helsingistä, Tukholmasta ja Prahasta, mutta nyt sain metroilukokemusta suurkaupunkien malliin Moskovasta, Pekingistä, Hong Kongista, Soulista, Tokiosta ja Singaporesta. Vaan aika samanlaisiahan nuo ovat. Moskovan metro tosin on kaivettu todella syvälle ja verkostoa riittää 300km ja asemiakin muistaakseni 180 kpl. Lisäksi asemat ovat taideteoksia kattomaalauksineen, suurine saleineen ja marmoripylväineen. Hong Kongissa metroja puolestaan saattaa joutua odottamaan 7 kpl ennen kuin mahtuu sisään, niin kuin minulle kerran kävi, mutta onneksi metrot kulkevat minuutin välein. Hong Kongissa taisi myös jokaisella asemalla olla turvaovet, ettei kukaan tipahtanut laiturilta radalle, kun väkeä oli niin paljon. Singaporessa osa metroista oli automatisoituja ilman kuljettajaa ja metron pystyi kävelemään päästä päähän, koska vaunujen välissä ei ollut mitään. Helsingin ja Tukholman metroissa taitaa ainoastaan olla penkit poikittain, kun muualla ne ovat pitkittäin lisäten seisomatilaa. Koreassa asemalla soi aina hauska fanfaari juuri ennen kuin metro saapui asemalle. Japanissa metrot olivat eniten myöhässä, vaikka siellä niiden nimen omaan piti olla aina ajoissa!

Helsinki metro Moscow Metro Beijing Metro Tokyo Metro Seoul Metro Hong Kong Metro Singapore Metro

1 kommentti »

  1. Kuulostaa kyllä että oli siisti reissu taas! Tulipa siinä itellekki kamala matkakuume päälle näitä lueskellessa :D hienoa kuinka moneen uuteen ihmiseen tutustuit tuona aikana.

    Joel K - 24.2.2013 21:43

Kirjoita kommentti