Loppusanat

Yleistä - 5.9.2013 22:33

Tätä kirjoittaessani istun jälleen junassa, en tosin matkalla Siperiaan, vaan isovanhempieni luota Rovaniemeltä takaisin kotiini Helsinkiin.

Suomessa on ollut hyvä olla. Aikaisemmin toistuvat haikailut ulkomaille ovat jääneet ja ajatukseni ovat keskittyneet elämään täällä: perheeseen, ystäviin, opiskeluun ja harrastuksiin.Reppureissailun ja itseni etsimisen jälkeen olen löytänyt paikkani Suomesta. Tietynlainen juurettomuuden kriisini on siis helpottanut. Sydämesäni on yhä silti paikka perheelleni ja ystävilleni ympäri maailman. Moniin paikkoihin haluan yhä ehdottomasti palata, lyhyemmäksi tai pidemmäksikin aikaa. Kaikesta huolimatta viimeisimpien matkojen lopputuloksena olen oppinut arvostamaan ja nauttimaan elämästä Suomessa. Ei elämäni onnellisuus määräydy ympäristöni ja olosuhteideni perusteella. Läheisten ihmisten vaikutus on olosuhteita merkityksellisempää.

Matkailun ansiosta olen saanut nähdä ja kokea paljon asioita, jotka ovat kasvattaneet minua ihmisenä ja muokanneet minusta sen henkilön, joka tänään olen. Siitä saan olla onnellinen ja kiitollinen. Seikkailut ympäri Afrikkaa, Aasiaa ja Australiaa ovat olleet suuria askeleita itsenäistyessäni elämässä. Olen saanut kokeilla rajojani, kokeilla monenlaista uutta, kuten opiskella erilaisia kieliä ja kulttuureja. Matkat ovat avanneet silmät ja mielen uusille näkemyksille sekä erilaisille, mutta kuitenkin pohjimmiltaan hyvin samanlaisille ihmisille. Kansainväliset rajat ylittävät ihmissuhteet ovat elämänikuisia aarteita, joita haluan jatkossakin vaalia.

Tänä kesänä sain vieraakseni hyvän ystäväni, Reneen Kanadasta, jonka kanssa ystävystyimme vaihto-opiskelun aikana Hong Kongissa. Hän vietti luonani lähes kuukauden rentoutuen ja nauttien Suomen kauniista kesästä ennen muuttoaan San Franciscoon. Renee ihastui Suomen designiin, ruokaan, luontoon, maan puhtauteen, turvallisuuteen ja ystävällisiin ihmisiin jopa niin paljon, että tosissaan miettii loma-asunnon hankkimista Suomesta ja osallistumista ensi vuoden Helsinki City Marathonille. Renee odottaa jo vilpittömän innollisena, että saa minut vieraakseen Amerikkaan pian, vaikka aidossa ystävyydessä ei olekaan kyse eduista ja velvollisuuksista! Reneen lähdettyä toinen ystäväni, Kazumi Japanista, tuli vierailulle Suomeen. Olin hänen vieraanaan Tokiossa viikon verran vaihtolukukauteni aikana ja nyt sain vuorostani hänet vieraakseni Helsinkiin. Ystävyydellä ei tunnu olevan enää rajoja, kun ensin kylään tulee ystävä 7000km lännestä ja sitten 8000km idästä.

Kotimaataan esitellessään ja siitä kertoessaan koen vahvan identiteettisyyden tunteen. Koen kuuluvani tänne, koska ymmärrän tämän maan toimintatapoja ja tämän maan ihmiset ymmärtävät minun toiminta- ja ajattelutapoja. Samalla, kun selittää toiselle asiaansa, ymmärtää myös miksi me ajattelemme jostakin asiasta tietyllä tavalla ja miksi muut ajattelevat taas toisella tavalla. Erot voivat johtua muun muassa kasvatuksesta, perinteistä, kulttuurista, uskonnosta, arvoista ja sukupolvesta, vain muutamia mainitakseni. Jutun juju, kuten matkustuksessakin, minulle on se, että toisten kautta ymmärrän myös paremmin itseäni. Kun on poissa kotoa, oppii ymmärtämään kodin merkityksen.  Kyse on etäisyydestä, uudesta perspektiivistä. Itseäänkin voi ymmärtää paremmin, jos ajattelulleen löytää uuden perspektiivin.

 

Edellä kirjoitettujen ajatusten lopuksi tahtoisin lyhyesti tiivistää tämän hetkiset tuntemukseni ja ajatukseni Laurin matkablogi, osa 2 –kirjan viimeisimmäksi kappaleeksi:

Olen ymmärtänyt, että minulle matkustus on pohjimmiltaan merkinnyt ennen kaikkea itseni ja oman paikkani etsimistä. Nyt, kun olen saanut tutkia, löytää ja nähdä sieluni kyllyydestä, en enää koe tarvetta tai haluakaan “katsoa, onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella”. Tutkimusmatkani ovat olleet pääasiassa matkoja itseeni – uudesta ympäristöstä käsin, jossa olen saanut olla rauhassa oma itseni ja oppia tuntemaan todellisen “oman itseni”. Uskon, että itseensä tutustumisen kautta saavutettu itsensä tunteminen ja tasapainoisempi elämä ovat arvokkaita ja tavoiteltavia asioita minun ja meidän jokaisen kohdalla. Vaikka samassa tutkimusmatkailumielessä en enää matkustaisikaan, en usko matkojeni tähän loppuvan. Matkojen tarkoitus sen sijaan muuttuu. Matkojen keskipisteen tulisi olla jossain muussa kuin itsessäni. Arvokasta on saada jakaa ja välittää.

Kreml, Tšingis-kaani ja Mao – mitä jäi mieleen?

Hongkong, Kiina, Mongolia, Suomi, Venäjä - 22.2.2013 15:05

Tässä on ollut asunnon- ja työnhakua, kandityötä ja muita tekosyitä sille, etten ole saanut minkäänlaista jälkipuintia Aasian valloituksestani aikaan. Muille olen kyllä jakanut ajatuksia ja tiivistelmiä matkasta, mutta en itselleni enkä sinulle. Laitetaan vähän hyvää musiikkia, otetaan mukava asento ja pientä naposteltavaa, sillä tähän voi mennä aikaa…

Singapore is a fine city

Hongkong, Singapore - 11.1.2013 00:33

Singapore on paljon muutakin kuin sakkojen kaupunki. Eikä se ole pelkästään Aasian laiva- ja lentoliikenteen solmukohta. Se on kaunis maa ja kiintoisa kulttuurien sekoitus. Ei varmaan missään muualla ole kristittyjen kirkko, muslimien synagoga, hindu- ja buddha-temppeli niin lähellä toisiaan kuin leijonakaupungissa, Singaporessa. Ja kaikki pystyvät elämään sulassa sovussa, kullakin on mahdollisuus olla oma itsensä. Singaporelaiset opetetaan jo kouluiässä kunnioittamaan ja elämään erilaisten ihmisten kanssa. Jos Suomessa tuntuu joskus työläältä kääntää asiat suomeksi ja ruotsiksi, niin se on pientä Singaporeen nähden, jossa ohjeet annetaan englanniksi, kiinaksi, malesiaksi ja tamiliksi.

Marina Bay

 

Lue lisää …

Bantayan saarella

Filippiinit - 7.1.2013 11:09

Tällä hetkellä istuskelen Cebun kansainvälisellä lentokentällä odottamassa Singaporen lentoni check inin avautumista. Saatoin juuri Mikan ja Hennan lennolleen Hong Kongiin. Eilen vielä istuskelin riippumatossa kahden palmun välissä katsellen turkoosia merta, joka huuhtoi aalloillaan valkoista rantaa Bantayan paratiisisaarella.

Bantayan island

Lue lisää …

Hyvää uutta vuotta ja terveisiä Filippiineiltä!

Filippiinit - 1.1.2013 13:38

Hyvää alkanutta uutta vuotta 2013 täältä Filippiineiltä!

Vietimme Manilassa pari päivää ja nyt olemmekin jo Cebussa. Saavuimme hetki sitten lentokoneella ja pääsimme juuri hotellille. Lentokoneesta Cebun saari näytti kauniin vuoristoiselta ja vehreältä. Ilmapiiri tuntuukin rennommalta kuin Manilassa, josta ei jäänyt paljoa kerrottavaa. Manila oli aika sotkuinen suuri kaupunki eikä se oikein täyttänyt meidän shoppailuodotuksiamme. Emme löytäneet kaduilta oikein mitään laadukkaan näköistä ostettavaa ja toisekseen ihmispaljoudessa ja melussa ei tehnyt mieli shoppaillakaan. Kävimme yhdessä maailman suurimmista ostoskeskuksista, Mall of Asiassa, mutta siellä kaikki kaupat olivat Suomen hinnoissa, joten en saanut etsimiäni halpoja lenkkareita.

Sen sijaan hotellihuoneemme oli viihtyisä, puhdas ja valtavan kokoinen! Nukuin yksin king size sängyssä, mutta silti onnistuin pyörimään sängyn laidalle. Uuden vuoden aattona löydettiin Smörgåsbröd –niminen baari, jossa oli kiinnostava katsella filippiinonaisten ja yksinäisten länkkärimiesten seurustelua. Todistimme jopa kosintaa, jossa englantilainen Howard kosi filippiiniläistä Bellaa. Kihlauksen kunniaksi Howard tarjosi kaikille juomat! Mutta paras asia Smörgåsbrödissä oli se, että sain sieltä pyttipannua! Ja oli muuten elämäni isoin pyttipannu, en jaksanut kuin puolet, vaikka oli niin ikävä kotimaista ruokaa ja niin hyvää kuin se olikin!

Tänään siis täällä Cebussa ja huomenna aamulla lähdemme kohti Bantayanin saarta, jonne on tarkoitus mennä löhöilemään lähes viikoksi.

Last breakfast at sunny and peaceful Pundaquit before leaving to Manila Logistics Streets of Manila View of Manila from our hotel rooftop Our hotel room in Manila Paragon Tower was humongous! Ice skating rink in Mall of Asia One of the world's largest shopping malls Found some Scandinavian Pyttipanna from Smörgåsbröd bar. So happy! Happy New Year 2013!