Seoraksan National Park

Etelä-Korea - 3.10.2012 05:49

Pakenimme Miikkan kanssa Soulin tyhjiä katuja sinne minne muutkin, eli Seoraksanin upean kauniiseen luonnonpuistoon. Bussimatka Sokchoon, joka on puistoa lähellä oleva pieni kaupunki, kesti kolmisen tuntia ja maksoi reilun 10€. Sockho sijaitsee Etelä-Korean koillisrannikolla, lähellä Pohjois-Korean rajaa, kun Soul taas on luoteisrannikollapäin. Sokchossa riensimme ensin nauttimaan auringosta hiekkarannalle, jossa Itä-meri oli kirkas ja kylmä.

Myöhemmin otimme bussin Seoraksaniin, josta olimme varanneet mostellin pariksi yöksi. Emme tienneet missä se tarkemmin oli tai missä kohtaa jäädä kyydistä pois, mutta onneksi muutama muukin turisti oli sinne matkalla, niin menimme yhdessä heidän kanssaan.

Ensimmäinen päivä meni ruokaillessa ja valmistautuessa seuraavan päivän hurjaan vaellukseen. Jouduimme menemään aikaisin nukkumaan, sillä 18 tunnin vaellukselle meidän tuli herätä aamulla jo kello neljän aikoihin. Siltikin joutuisimme vaeltamaan pimeässä auringon laskiessa puoli seitsemältä.

Nousimme 4:15 ja aamutoimien jälkeen lähdimme pimeään kävelemään viiden aikoihin. Taskulamppua ei kuitenkaan tarvittu, sillä taivas oli pilvetön ja kirkas täysikuun valaisema. Vähitellen sää yhä kirkastui, kun kapusimme vuoria ylöspäin. Nousimme aluksi noin 400 metristä 1300 metriin. Olimme aikaisin liikkeellä, joten saimme kulkea upeissa maisemissa aivan omassa rauhassa. Vuoret ovat terävähuippuisia ja näyttävät kauniin aasialaisilta siellä täällä kasvavine havupuineen, joiden oksat osoittavat kohti etelää. Vuoristossa oli jo ruska alkanut, joten lehtipuut värjäsivät vuorten rinteet kauniin punaisiksi ja keltaisiksi. Myös sää hymyili meille, aurinko paistoi siniseltä taivaalta, mutta ei ollut liian kuuma raikkaan tuulen vuoksi. Koko matkan meitä viihdytti söpöt raidalliset maaoravat, jotka kätkivät tammenterhojaan joka puolelle.

Reittimme kulki aika lailla vuorten huippuja myöden ylös ja alas, mikä oli hyvää treeniä pohkeille. Laskeuduimme 1300 metristä takaisin noin 700 metriin, josta nousimme uudestaan ylös ja huipulle aina 1700 metriin saakka. Huipulta lähdimme laskeutumaan, kun kello oli 15:50. Meitä varoiteltiin, että pian tulee pimeä ja matka takaisin alas kestäisi seitsemän tuntia. Normaalisti tämä olisikin kahden päivän reissu ja monet kantoivatkin mukanaan isoja rinkkoja ja yöpyivät puistossa, joko laavulla tai taivasalla, mutta meillä oli vain pienet päiväreput ja eväät, joten meidän oli ehdittävä alas. Oli aika hullua lähteä niin pitkälle matkalle, mutta teimme varmaan jonkinlaisen ennätyksen sillä tulimme lähestulkoon juosten alas kolmessa tunnissa. Hypimme kiveltä kivelle alas, ihme ettei käynyt kuinkaan, mutta nilkat, polvet, jalanpohjat, pohkeet ja reidet olivat kivusta turta.

Koko matkaan hostellilta ja takaisin meni 14 tuntia ja 14 minuuttia. Viimeiset kaksi kilometriä tasaista tietä juoksimme, koska se ei sattunut niin paljon kuin kävely. Ja itse asiassa juokseminen tuntui eufoorisen hyvältä ja kevyeltä. Tuntui kuin olisin lentänyt eteenpäin. Tuntui kuin olisin juossut kovempaa kuin koskaan ja olisin voinut juosta vaikka kuinka pitkään. Olin kuin tuuli. Ilmeisesti tuollainen maratonin pituinen vaellus oli hyvää alkulämmittelyä.

Kivut, ajat ja juoksut kuitenkin sikseen. Seoraksanin vuoristo oli upea, kerrassaan. Vuorilla oli niin kauniit syksyn värit, raikas ilma ja rauhallista. Sielu rauhoittui niissä jylhissä maisemissa. Aivan upea vaellus, jossa pääsi kunnolla kiipeilemäänkin!

Harmi vain, että menetin kaikki kuvat juuri tuolta vaellukselta. Ostin Hong Kongista uuden ison muistikortin ennen lähtöä ja siinä oli alusta alkaen jotain häiriöitä, mutta se kuitenkin toimi. Vielä illalla reissun jälkeen kuvat olivat kamerassani. Vertailimme Miikkan kanssa kuvien määrää, hän oli ottanut 207 ja minä 214 valokuvaa, mutta seuraavana päivänä huomasin, että kaikki nuo kuvat olivat hävinneet jonnekin kamerastani, enkä kohdista epäilyjäni Miikkaan! Yritän pelastaa kuvat vielä jotenkin, mutta onneksi otimme Miikkan kanssa kuvat lähes samoista asioista, ja hän antoi minulle luvan käyttää kuviaan blogissani. Kaiken lisäksi Miikkan kuvat ovat todella upeita!

Deep fried sausage Sokcho beach   Our mostel This is where all the traffic from Seoul came to Ahh, Korean BBQ Our crazyly cool hiking trail in Seoraksan NP A lot of uphill    These cute Chipmunks were everywhere around us    Beautiful autumn colours   Always looking for rocks to climb Hurray! We made it to the top at 1700m!    So tired after 14 hours of climbing up and down    Oh my goodness I loved that fresh lemon drink! Fishermen in Sokcho   Last look at the clear waters of the East Sea

City of Sokcho with Seoraksan NP at the back

3 kommenttia »

  1. Vautsi mikä vaelleus ja upeita kuvia !!

    mama - 13.10.2012 14:22

  2. Some awesome shots!!!!

    Kikka - 18.10.2012 11:06

  3. Oli hauskaa lukea tätä! :D Kaipaan takas sinne, kun muutamat kaverit on käyneet nyt siellä! Mostelli odottais… :D

    Miikka - 19.10.2012 17:15

Kirjoita kommentti