Ulaan Baatarissa kuin kotonaan

Mongolia - 14.8.2012 15:31

Vau, täällähän tuntee olevansa kuin kotonaan. Jotenkin sopii minulle oikein hyvin meininki täällä Ulaan Baatarissa! Tapa kulkea liikenteen seassa, maastureiden määrä liikenteessä, teiden kunto, halpa hintataso, köyhän ja rikkaan elämän sekoitus sekä aikakäsitys muistuttavat samaa kuin Afrikassa.

Meillä oli mukava päivä Khulanin kanssa kierrellessä. Käytiin selvittelemässä junalippuja Pekingiin, hankkimassa puhelinliittymä, ihmettelemässä paikallisten kanssa Marsin aiheuttamaa kuunpimennystä, kiertelimme kaupungin pikkukujilla ja kävimme temppeliaukiolla istuskelemassa ja katselemassa satoja puluja. Vierailu Khulanin lähimpien sukulaisten luona sairaalassa oli myös hienoa. Emme voineet tuoda sairaalle sedälle mitään syötävää hänen kuntonsa vuoksi, mutta toin mukanani kuvia ja kalenterin Suomesta, jota yhdessä katselimme ja hän piti kovasti vierailustamme. Kutsui meidät farmilleen kunhan kotiutuu sairaalasta. Junalippua yritimme ensin virallisesta lipunmyynnistä, josta liput olivat loppu, mutta teimme tilauksen UB Guesthousin kautta. Mikäli tilaus onnistuu, niin jatkan matkaani Pekingiin ensi viikon torstaina 23. elokuuta.

Mongolialaiset hämmästelemässä kuunpimennystä Lapsia sivukujilla Khamba Laman Gandan luostari Puluja oli hauska seurata 

Khulanin mentyä töihin vierailin Mongolian kansallishistorian museossa, shoppailin hieman ja hullaannuin halvoista hinnoista. Museon sisäänpääsylippu oli halpa, alle 2€, mutta valokuvauslippu puolestaan maksoi neljä kertaa enemmän eikä valokuvia edes saanut ottaa juuri niistä asioista, joita olisi voinut jaksaakin kuvata. Päivän päätteeksi menin vielä erittäin hienoon Marco Polo ravintolaan syömään, mutta upeasta paikasta ja ateriasta huolimatta se maksoi vain 12€ ja sain nauttia oikein kunnolla. Mietin vain itsekseni, että tällainen elämäntyyli kävisi minulle mainiosti. Hankkisi kivan maasturin, jolla pääsee ympäri maita ja mantuja ja elämä olisi halpaa eikä tarvitsisi huolehtia rahasta. Ulaan Baatar olisi siitä kiva kaupunki asua, että keskustassa on riittävästi palveluita tarjolla ja vilinää, mutta 20 minuutin ajomatkan päässä ollaan jo keskellä maaseutua omassa rauhassa. Enkä ole kokenut oloani hetkeksikään uhatuksi, niin kuin monet Ulaan Baatarista ennakkoon varoittelivat ja käskivät vain mahdollisimman äkkiä poistumaan. Minusta tämä on kiva kaupunki. Ja täältä saa Wrigleys’in purkkalätkiä, mitä en enää löytänyt Etelä-Afrikastakaan.

  Sukhe Bator Square  Paikallisten tapa kuluttaa aikaa pelaamalla Marco Polo -ravintolan sisältä

Näiden mongolialaisten seteleiden oppimiseen kannattaa kyllä varata aikaa.

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti