Tilapäivitys puolimatkasta Pekingiin

Venäjä - 9.8.2012 12:10

Matkaa on taitettu Moskovasta noin 4200km, etäisyys Helsinkiin on noin 5500km. Ollaan siis aikalailla puolessa välissä matkaa Moskovasta Pekingiin ja syvällä Siperiassa.

Siperiassa on kummallista koivikkoa ilman lehtiä ja oksia Ristikot on suosittuja junassa Omsk Shoppailua asemalla Lisää Siperiaa Siperia toiselta puolen junaa Lisää platskartnya Tjeduskha kertoi varmasti mielenkiintoisia tarinoita Kuvia saniteettitiloista  Larisan hiukset ovat venäläisittäin epätyypillisen punertavat. Kuulemma hänen isoäidillään oli kiharat savustetun kalan väriset hiukset. Maailman paras työ! Salyonka Mammat ryhtyivät laulamaan kauniita venäläisiä lauluja Novosibirsk Bavak Posé Great Russians Great Yenisey Evästämistä matkalla Tjedushka jäi kyydistä

Kun nyt mennään jo viidettä päivää yhtä soittoa junalla eteenpäin, niin alkaa tuntua, että ollaan jo oikeasti kaukana kotoa. Tähän samaan fiilikseen ei pääse lentomatkustuksella, joka on tehnyt maailmasta niin pienen tuntuisen paikan. Siperia on valtava, Venäjä on valtava eikä se maailmakaan niin pieni ole junan ikkunasta katsottuna.

En tiedä miten asiat Venäjällä yleensä toimivat, mutta jos joku toimii niin se on tämä Siperian junarata. Rata on kerta kaikkiaan vaikuttava ja raiteet on vieläpä molempiin suuntiin, eli juna ei pysähtele odottamaan ohittavaa junaa niin kuin Suomessa usein odotellaan. Olemme ylittäneet monia tuhansia kilometriä pitkiä valtavia jokia kuten Irtysh ja Ob ja viimeisin 5200km pitkä Yenisey. Radan rakennustyöt ovat olleet massiivisia; Yenisey-joen ylittävää siltaa oli 94 000 miestä rakentamassa kolmen vuoden ajan. Rakennuskausi on pitkän talven takia hyvin lyhyt, paikoin vain pari kolme kuukautta ja joskus nerokkaat insinöörit ovat keksineet jäädyttää raiteet joen yli jäätä pitkin, jotta juna on voinut kulkea puolelta toiselle. Joillekin junaradan osuuksille raiteita on tuotu laivalla Jäämeren kautta Englannista saakka. Radan osia on tuotu myös jokia pitkin ja raiteita pitkin Varsovasta. Siltojen tukipilarit ovat lujaa tekoa, sillä niiden täytyy kestää jokakeväinen jäidenlähtöaika, jolloin isot jäälautat ajelehtivat päin siltaa. Monet sillat ovat jo yli vuosisadan ikäisiä ja yhä käytössä. Se on hyvä suoritus ottaen huomioon äärimmäiset sääolosuhteet lämpölaajenemisineen ja raskas rahtiliikenne. Yeniseyn silta voitti itse asiassa kultaa vuonna 1900 maailman insinöörikilpailussa, jossa muita voittajaehdokkaita oli muun muassa Pariisin Eiffel-torni. Muutenkin junaradan rakentaminen Siperiassa on ollut rankkaa hommaa, jota vangit ovat valitettavasti joutuneet tekemään; Siperia on paljolti suota ja taigaa, joten voitte kuvitella pelkästään sitä hyttystenkin määrää, mikä ei varmaankaan ole ollut silti se vakavin huoli. Tukevan alustan tekeminen soiden läpi on ollut varmaan melkoinen homma.

Siperia on muuttunut aika tavalla, kun rata on valmistunut. Aikaisempi kaupankäynti ja tavaraliikenne on nimittäin tapahtunut jokia pitkin. Nyt merkittäviä kaupunkeja on noussut keskelle metsää. Upeasta radasta huolimatta ei siitä tunteesta pääse silti mihinkään, että on tämä vähän kaukana kaikesta, en vaihtaisi Helsingistä pois.

Ikkunasta näkyy välillä somia värikkäitä hökkelikyliä ja –mökkejä, joiden edustalla on pieniä maatilkkuja istutuksineen. Modernia asutusta ei olekaan näkynyt kuin parin suuremman kaupungin ympärillä. Monet radanvarren kaupungeista pyörivät yhden bisneksen ympärillä. Eräs kaupunki oli rakennettu ydinjätteen käsittelyä varten, toinen astronauttikoulutukseen ja kolmannessa sahattiin lankkuja.

Juna pysähtyy suurempien kaupunkien asemilla pidemmäksi aikaa. Eilen meillä oli aikaa noin 40 minuuttia kierrellä Siperian suurimpien kaupunkien, Omskin ja Novosibirskin asemilla. Molemmissa kaupungeissa on yli miljoona asukasta. Asemilla on venäläisiä mummoja, babushkoja, myymässä kaikenlaista savukalasta minuuttinuudeleihin. Jos sattuisi käymään niin, ettet ehtisi ostaa eväitä ennen matkaasi, niin luultavasti saisit kaiken ostettua asemilta juomavedestä lusikkahaarukkaan, toki vähän normaalia kalliimmalla. Itse olen ostanut jäätelöä (1€), vettä (1,5€), virvoitusjuomia (2€), hedelmiä (yli 2€ kahdesta appelsiinista), sipsiä (2,5€), perunapiirakoita sekä nakkisämpylöitä (0,5€). Rahaa onkin kulunut yllättävän paljon asemilla shoppailuun. Mikäli joku on muuten tulossa Venäjälle, niin kannattaa tuoda jääkaappimagneetteja tuliaisena. Venäläiset matkustajat ostavat niitä juna-asemilta ja ne ovat ilmeisen suosittua keräilytavaraa.

Eilen kävimme ravintolavaunussa syömässä Salyonka –nimistä lihakeittoa ja savumakkaraleipää. Oluen kera se maksoi noin 10€. Ruoka oli hyvää, mutta olimme tulla hulluiksi Larissan ja Yaroslavin kanssa amerikkalaisen turistiryhmän pitämästä metelistä. He olivat vielä normaaliakin kovaäänisempiä humalassa ja juhlivat siinä jonkun syntymäpäiviä. Onneksi saan matkustaa mukavan rauhallisten venäläisten kanssa avovaunuluokassa. Jännä juttu, kun kuulin ravintolavaunussa puhuttavan englantia kovaan ääneen, niin halusin heti lähteä pois. Kyllä amerikkalaisilla oli varmasti hauskaa, mutta he vaikuttivat olen niin omassa porukassaan etteivät välttämättä pääse kokemaan venäläisten ystävällisiä tapoja ja junakulttuuria, mikä minusta juuri on kaikkein mielekkäintä ja kiinnostavaa. Tulinpa vain huomanneeksi kuinka mukava on matkustaa kolmosluokassa ja ihan yksinkään ei tarvitse olla. Minut on otettu porukkaan oikein kivasti mukaan ja monet vaunun ihmisistä ovat tulleet juttelemaan ja tutustumaan. Yhteistä tekemistä on koko ajan. Harmi vain ettei kovin syvää tutustumista saa aikaan, kun kommunikointi on eri kieltä puhuvien välillä rajoittunutta, mutta eleistä ja katseista ymmärtää viestin luonteen.

Huomenna aamulla olemme perillä Irkutskissa. Sitä ennen ehditään vielä pelata paljon shakkia ja Durakahia.

2 kommenttia »

  1. Kiva lukee sun blogia, ku tulee mielenkiintoisia tietoiskuja Venäjästä, josta ei tiedä juuri mitää…muuten se kortin peluujuttu oli huippu!!
    Hienoa, ku matka menny mukavasti!

    Hanna - 20.8.2012 21:28

  2. Tiedän Venäjästä hyvin vähän, mutta kiva jos on jotain apua :)

    Korttipeli oli mukava oppia, se täytyy pitää mielessä jatkossakin!

    Kiitos seuraamisesta, matka jatkuu huomenna Ulan Batorista kohti Pekingiä, josta tiedän myös hyvin vähän, mutta katsotaan mitä se tuo tullessaan.

    Lauri - 22.8.2012 13:22

Kirjoita kommentti