My name is Andrei

Venäjä - 6.8.2012 18:30

Tämä on siistiä! Miten hyvältä tuntuukaan lepäillä sängyssä, antaa tuulen viilentää kasvoja ja katsella horisonttiin. Kun pääsin yläpetiini lepäilemään kiireisen ja väsyttävän Moskovakiertueen jälkeen, avasin ikkunan ja koin jollain tapaa matkustamisen valaistumisen. Tämä on mahtava tapa matkustaa, rauhallisesti. Se oli yksi niistä hetkistä, joiden toivoisi kestävän ikuisesti. Onneksi se ei menekään ohi nopeasti niin kuin täydellisiltä tuntuvilla hetkillä on yleensä tapana mennä, vaan tästä on aikaa nauttia viisi päivää.

Junassa on muuten hikinen tunnelma, mutta onneksi olen yläsängyssä, jossa saan ikkunan auki ja tuulen suoraan kohti kasvojani. Matkustusporukka on mitä mukavinta ja vieraanvaraisinta. Vaikka yhteistä kieltä ei puhutakaan, niin olen saanut jo paljon ystäviä, joiden kanssa olemme jakaneet ruokaa ja kävimme juuri 24-vuotaian Larisan kanssa ostamassa minulle vesipullon Danilovyn asemalta. Larissa on juuri valmistunut Moskovan oikeustieteellisestä juristiksi ja on äitinsä kanssa matkalla Irkutskiin. Olemme katsoneet yhdessä kuvia perheestä ja ystävistäni, joista he ovat todella innoissaan. Nyt kun otin tämän tietokoneen esille, niin keräsin yhtäkkiä hirveän paljon ihmisiä ympärilleni. Porukka on kuitenkin pääasiassa lapsia, joista suurin osa on matkalla Ulan Udeen perheineen. Tutustuminen ja ystävystyminen onnistuu ilman yhteistä kieltäkin, mutta välillä toinen selittää omalla kielellään pitkät tarinat ja toinen joutuu vain hymyilemään kauniista, kun ei ymmärrä. En vielä ole saanut selville, miksi Larissa ja Ludmila ovat menossa Irkutskiin.

Platskartny 3. luokka Yaroslavlin asema IMG_5350 Asemilla ihmiset tulevat ulos jaloittelemaan Yaroslav, Schacha, Andrei, Lauri, Ludmila, Svetlana & Darinda Matkaseuraa, kuvassa mukana myös Larisa  

Aamupäiväni Moskovassa sujui hyvin kuumissa ja kosteissa tunnelmissa. Väkeä juna-asemalla oli paljon. Löysin Leningradin asemalta Yaroslavin asemalle ihan hyvin, onneksi ne olivat vierekkäin, mutta vieressä on vielä kolmaskin, Kazanin asema. Sain rinkan tavarasäilöön. Suunnistin metroasemalle ja löysin lipunmyynnin. Vaikka kassoja oli 15, niin jonot olivat hurjan pitkät. Metroasemat ovat kauniita ja niitä on valtavan paljon. Olin onneksi katsonut etukäteen, että kuljen neljä pysäkinväliä punaista linjaa Okhotny Ryadin asemalle, josta kävelisin Punaiselle torille sekä Kremliin. Metromatka meni ihan hyvin, koska kuuluttaja sanoi aina sen hetkisen ja seuraavan aseman. Okhotny Ryadilta en osannut suoraan sanoa missä suunnassa Punainen tori olisi, mutta aavistin oikein. Moskova on täynnä valtavia rakennuksia. Ensimmäisenä hämmästelin Bolshoin teatteria. Aukiot Moskovassa ovat valtavia ja rakennukset yhtä lailla. Tulee väistämättä tunne kaikin puolin valtavasta ja mahdikkaasta Venäjästä. Katedraalin kupolit olivat kivan väriset ja Kremlin muurit ihan vaikuttavat. Kävin myös muurien sisällä katsomassa lisää hienoja sipulikupoleja, mutta eniten pidin Kremlin rauhaisasta puistosta, jossa oli kivoja kukkaistutuksia.

Moskova Leningrad VR:n veturi vaihtui rajalla venäläiseen Vastapäätä Kazanin asema Moskovan metrotunnelista Bolshoi Hetken aikaa jouduin miettimään kuinka ylitän kadun, kunnes löysin alikulun. Punaisen torin porteilla Leninin hauta St. Basil's Cathedral, Moskovan ikoni Kremlin konserttisali Tykki, 40 tonnia Kello, 200 tonnia Cathedral of the Assumption Arkkienkeli Mikaelin katedraali Mahtavan Ivanin kellotorni Kremlin ulkopuolelta Moskova tuntuu olevan täynnä upeita taideteoksia Ihmiset kerääntyneet Tuntemattoman sotilaan haudalle, jossa palaa ikuinen liekki 

Tarkoitus oli käydä syömässä Moskovassa, mutta aika loppui kesken eikä missään oikeastaan näkynytkään mitään ravintoloita muita kuin Punaisen torin vieressä sijaitsevan GUM –ökytavaratalon kalliit ravintolat. Jännä juttu, mutta en löytänyt mistään edes ruokakauppaa, josta olisin ostanut vettä junamatkalle. Lopulta tuli hieman kiire ehtiä Irkutskin junaan, kun piti hakea tavarat säilöstä ja etsiä oikea lähtölaituri. Olin viitisen minuuttia ennen junan lähtöä paikallani aivan hiestä märkänä.

GUM -ostoskeskus 

Moskovassa on varmasti paljon enemmän kuin Punainen tori ja Kreml, mutta sen tutkimiseen pitäisi todella varata aikaa. Yleistuntuma kaupungista on valtava koko, mutta paikasta toiseen päässee kätevästi metrolla. Kaupungissa oli siistiä eikä tuntunut turvattomalta, vaikka miliisejä oli ympäriinsä. Jännä huomio oli, ettei missään käymissäni lukuisista turistimyymälöistä myyty ensimmäistäkään Venäjän kangasmerkkiä, joita kerään ympäri maailmaa. Sillä on varmasti joku tarina.

Jatkamme tästä taas matkaa eteenpäin. Muita länkkäreitä vaunussani ei tunnu olevan. Kukaan ei ole vielä juovuksissa. Olenkin yllättynyt kuinka paljon lapsiperheitä junassa matkustaa. Tähän mennessä on juotu paljon teetä ja yhdet jauhelihapastatkin olen keittänyt, onnistui ihan hyvin. Junaan tullessani alapedin Larissa ja Ludmila antoivat minulle jotain teeleivän näköistä, jonka päällä oli muutaman sentin läskikinkkuviipaleet. Makuun varmaan tottuu, mutta kyllä se alas menee minulla, jos kauniilla venäläisillä naisillakin.

Booy km 450 

Laskin tietokoneen käsistäni, mutta ihmiset pysyivät ympärilläni vielä aivan tähän iltaan saakka, kunnes tuli pimeää. Tämänpäiväisen perusteella voin sanoa, että venäläiset ovat hyvin ystävällisiä ja mukavia ihmisiä ja ainakin erinomaista matkaseuraa junaan. Nuoret tytöt ja pojat olivat innokkaita oppimaan englantia ja opettamaan minulle venäjää. Onneksi tuossa Trans-Siberian käsikirjassa on fraasisanasto englannista venäjään, niin saimme harjoiteltua kertomista itsestämme ja kysymistä toisilta. Jossain vaiheessa ruvettiin pelaamaan jotain korttipeliä, jonka voitin moneen kertaan, vaikken tiedä vieläkään mitä pelissä piti tehdä. Venäläiset nimet jäävät hyvin mieleen, muistan jo Svetan, joka on innoissaan kaikesta urheilusta ja kirjoittaa päiväkirjaa. Hän pyysi minuakin kirjoittamaan sinne ja kirjoitin suomeksi ja englanniksi kaikkea romanttista nuorelle neidolle, joka oli aivan haltioissaan, kun Larissa käänsi hänelle pienoisen ylistykseni. Lisäksi on Yaroslav, joka on vasta 13-vuotias, mutta erittäin “street smart”. Kun porukalla juttelimme jostain enkä tiennyt yhtään mitä minulta yritettiin venäjäksi kysyä, niin Yaro kävi jossain ja palasi täydellisesti englanniksi ääntäen: “Do you want to learn Russian?”. Schacha on myös nuori poika, joka kyselee kaikenlaista koko ajan. Natasha on vähän etäämmällä. Azerbaitsanista kotoisin oleva Muhammed Ali ei kertonut omaa nimeään, mutta sanoi ettei harrasta nyrkkeilyä. Ali oli kovasti jo parittamassa minua Larissan kanssa ja niin tuntuu Ludmilakin olevan. Ludmila on sellainen hyvin syöneen näköinen babushka, eli isoäiti, joka onkin todellinen äitihahmo. Hän on kuulemma töissä Siperian pankissa.

Tunnelma täällä junassa on vähän niin kuin jossain leirillä olisi. Kaikki tuntuu olevan yhtä perhettä, vaikka tullaan ja mennään ympäri maata. Antamisen ilo on mahtava tunne. Oli niin mukava antaa uusille ystävilleni kaakaota, ruisleipää ja pikkelsiä ennen nukkumaanmenoa ja kaikki olivat hyvin kiitollisia ja iloisia. Vastaavasti minullekin on annettu heidän herkkujaan. Paras ilo on jaettu ilo.

Nyt kun on jo pimeää, niin junassa on hiljaista ja rauhaisaa. Käytävä on valaistu himmein hehkuvaloin. Ihmiset nukkuvat tyytyväisinä sängyissään ja tunnelma on hyvin kotoisa. Ei tarvitse pelätä, vaikka pitää arvokkaitakin tavaroita näkyvissä, olo on turvallinen. Tämä on ollut tähän asti hyvin mieluisa kokemus, jota voin suositella kaikille. Ja ehdottomasti kannattaa matkustaa tässä platskartnyn avovaunussa. Kerta kaikkiaan uskomatonta matkantekoa. Onneksi tätä on vielä reilusti jäljellä!

Viestin otsikko tulee vieressäni istuneen pojan nimen mukaan, joka katsoi ihmeissään, kun kirjoitin.

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti