Krashny poezda – punainen juna

Venäjä - 7.8.2012 21:46

Ensimmäinen kokonainen päivä junassa. Oli niin mukava aamulla nukkua ja venyttää heräämistä lähes puoleenpäivään saakka, kun ei ollut oikeastaan mitään syytä herätäkään. Ei täällä ole mihinkään kiire eikä tarvitse/voi tehdä oikeastaan mitään. Nukuin oikein hyvin.

Aamu lähti käyntiin Elovenan marjasekoituspuuropusseilla ja ruisleivällä. Eikä sitä tullut päivän aikana niin kovasti syötyäkään, kun kulutuskin on niin vähäistä. Aamupalan lisäksi join välillä teetä ja söin keksiä, päivälliseksi keitin bolognesepastat jauhelihalla ja siinä meni taas Reissumiestä kylkiäisenä. Teetä tuli tietysti juotua jonkun verran ja minulle tarjoiltiin kaikkea pikkukeksiä, hunajaa ja omenaa. Yhden sipsipussin ostin vaunuissa kiertävältä tarjoilijalta. Ravintolavaunussa kävin kahdesti ja maiston venäläistä vodka –merkkistä olutta. Se oli ihan juotavaa, parempaa kuin suomioluet. Lompakko köyhtyi siitä kolmella eurolla, mutta se oli pieni hinta siitä, että saimme mennä ystävieni kanssa ilmastoituun ravintolavaunuun juttelemaan. He opettivat minulle venäjää ja osaankin nyt jo joitain sanoja kuten värit, pöydän, tuolin, talon, junan, metsän, auton, laivan, bussin jne. Täällä platskartnyssä ei taida olla ilmastointia, mutta ei tänne nyt aivan läkähdykään. Sellainen perus 25-30 astetta, mitä on suomalaisissa asunnoissakin kesäisin.

Yaroslav

Muuten tänään on pelattu tammea, opetin kaverukset pelaamaan yatzya ja sitten lätkitty paljon korttia. Nyt opin sen eilisen pelin, Russki Durakha, jota pelasimme. Matkaa Moskovasta on taitettu nyt vajaat 2000km. Päivän pääkaupunki oli Jekaterinburg, jossa on yli miljoona asukasta. Yritin bongata matkan aikana Euroopan ja Aasian välisen rajamerkin, mutta se meni nyt kyllä huomaamatta ohi tällä kertaa. Eli terveisiä siis Aasiasta! Tänne asti ollaan nyt maitse tultu. Ei sentään olla vielä Siperiassa. Jossain tuossa matkalla ohitimme Ural-vuoriston, mutta se oli niin mitäänsanomaton, etten edes huomannut koko asiaa vasta kuin kirjasta lukiessa. Eivätkä ne kuulemma olleetkaan kuin 500m merenpinnan yläpuolella. Päivän muita kohokohtia olisi ollut Tsaikovskin aseman ohittaminen, joka on saanut nimensä siis säveltäjän kotikaupunkina, mutta sekin meni ohi. No ainakin suuri ja mahtava Volga –joki on ylitetty tänään, vai oliko se eilen? Asemat täällä ovat lähinnä pieniä teollisuuskaupunkeja. Yksi, joka jäi mieleen oli Kurung, koska siellä valmistetaan kitaroita. Aikaero Moskovaan on nyt kaksi tuntia. Kuljemme suunnilleen aikavyöhykkeen päivässä. Kellot toki näyttävät Moskovan aikaa kaikkialla ja ne ovat myös ravintolavaunun aukioloajat.

Russki Durakha Sveta kirjoittaa päiväkirjaansa Ali ja Schacha pelaavat tammea Ob -joki Perm Vaunujen vesivarantoja täydennetään Samovaari Vaunuemäntä Junia koputellaan vasaralla, jos jotain vaikka irtoaisi Veturin vaihto Matka voi taas jatkua uudella veturilla  Jekaterinburg RZD Harjoitellaanpa taas värejä

On ollut tosi mukava tutustua venäläisiin nuoriin ja heidän vanhempiinsa. Ollaan Larisan kanssa oltu vähän niin kuin paimentamassa nuorisoa. Koska ollaan nuorten kanssa, niin ei viitsitä näyttää huonoa esimerkkiä juomalla, joten vodkajunan meininki on jäänyt sikseen. Mutta yksin olisin muutenkin ollut, jos olisin ryypiskellyt, ei täällä ole kukaan juonut mitään vettä väkevämpää. Luulin, että täällä olisi porukka aivan ympäripäissään, mutta kaikki ovat todella rauhallisesti, enkä ole ketään nähnyt pullo kädessä tai juovuksissa. Ehkä meininki on erilainen niissä kansainvälisissä junissa, jossa on enemmän turisteja.

Junasta voisin sanoa vielä sen verran, että suihkua täällä ei ole. Tai ehkä ykkösluokassa on, maksullinen ja varausta vastaan. Vaunussa on kaksi vessaa, yksi kummassakin päässä. Vessat ovat ihan siistejä, mutta vessapaperi pitää olla omasta takaa. Jokaisessa vaunussa on vaunuemäntä, joka pitää tulta yllä samovaarissa, että matkustajille on tarjolla kuumaa vettä. Pitemmillä pysähdyksillä junien vesivarantoja tankataan. Veturiakin on vaihdettu aina silloin tällöin. Vaikka Siperia kuulostaa askeettiselta paikalta Jumalan selän takana, niin koko pitkä rata mennään sivistyneesti sähkövetureilla eikä dieselpumpuilla, niin kuin itse olisin olettanut. Kyyti on yhtä tasaista tai epätasaista kuin Suomen junissakin. Jos aikoo nukkua yläpunkassa, niin kannattaa olla aika ketterä liikkeissään. Punkkasi päällä on nimittäin vielä yksi punkan kokoinen taso, jonne heität painavan rinkkasi ja yrität kaivaa sieltä milloin mitäkin. Olenkin tyytynyt vain heittämään käyttämäni kamat takaisin ylähyllylle enkä pakannut niitä takaisin rinkkaan. Yläpeteihin ei ole tikkaita, mutta yksi apuaskelma kylläkin. Yläpunkka on kuitenkin ihan hyvä vaihtoehto, jos haluaa päästä välillä omaan rauhaan. Alapedillä on aina jotain porukkaa istumassa.

Näissä tunnelmissa nyt nukkumaan ja kohti huomista, mikä viikonpäivä se nyt onkaan! Hyvä että matkakaverit ovat jäämässä pääosin samalla asemalla kanssani, niin minun ei tarvitse huolehtia minä viikonpäivänä jään junasta pois.

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti