Viisumeita intiaanille

Hongkong, Kiina, Mongolia, Venäjä, Yleistä - 12.7.2012 00:13

Passissa komeilee nyt Kiinan kansantasavallan puolen vuoden multientry-viisumi. Junamatkan vaikeimmat viisumit on siis hankittu. Kiinan viisumiehdoissa lukee, että tulisi esittää paluulento Kiinasta viisumia haettaessa ja se onkin ollut monen viisumia hankkineen päänvaivana. Tähän on kuitenkin helppo ratkaisu, joka ainakin omalla kohdallani toimi näppärästi. En turhaan ostanut lentoja, jotka olisin sitten myöhemmin perunut, vaan kirjoitin tekaistun matkasuunnitelman milloin aion olla missäkin osoitetietoineen ja selitin jatkavani sitten junalla matkaa Hong Kongiin opiskelemaan. Useiden junalippujen hankkiminen tässä vaiheessa on käytännössä hyvin hankalaa ja epäviisasta, koska matkustuspäivämääriä on niin vaikea lyödä lukkoon. Kulosaaressa sijaitsevassa Kiinan suurlähetystössä ei kohdallani kyseltykään lentolippuja, mutta sen sijaan he halusivat kopion Hong Kongin yliopiston vahvistuskirjeestä, siihen olin onneksi osannut varautua. Neljän arkipäivän kuluttua viisumini olikin jo valmis haettavaksi. Kiinan viisumin hankinnassa ei siis mitään ongelmia.

Viisumit ovat melko kalliita, sen olen huomannut. Venäjän kuukauden turistiviisumista maksoin 70€ ja nyt tämä Kiinan viisumi kevensi kukkaroani 120€. Siihen kun lisää vielä Hong Kongin noin 50€ puolen vuoden opiskeluviisumin, joka on suhteellisen edullinen viisumi tässä joukossa – mutta silti outoa, että Kiinaan ja Hong Kongiin tarvitaan omat viisumit – sekä 50€ arvoisen Mongolian turistiviisumin, niin päästään lähes 300 euroon. Tuolla rahallahan ostaisi jo viikon matkan vaikkapa Turkkiin!

Eilen aamulla kävin siis hakemassa Kiinan viisumini ja illalla töistä kotiin palattua täytinkin jo Mongolian viisumihakemuksen. Helsinki on näiden viisumien järjestämisen kannalta sikäli hyvä paikka asua, kun ei tarvitse passiaan postiin laittaa, vaan niin kuin tänäänkin aamulla otin lähijunan Kirkkonummelle ja kävelin Mongolian kunniakonsulaattiin. Se oli erikoinen paikka siinä mielessä, että kyseessä oli aivan tavallinen omakotitalo jossain peltojen ympäröimänä Kirkkonummella. Toimisto näytti tavallisen asuintalon isolta eteiseltä, joka oli sisustettu pöydällä ja parilla rulokaapilla. Mutta kyseessähän ei ollut suurlähetystö, vaan kunniakonsulaatti – mikä ikinä se nyt onkaan. Niinpä töissäkään ei ollut Mongolian suurlähettiläs vaan itse asiassa suomalainen nainen. Tuntui erikoiselta hakea ulkomaan viisumia suomalaiselta henkilöltä. Oli miten oli, erittäin hienoa, että on tällainen mahdollisuus saada viisumi Mongoliaan, eikä tarvitse lähettää passiaan Moskovaan. Naishenkilö oli oikein mukava ja avulias. Kysyin tarvitseeko Mongolian viisumi käydä rekisteröimässä paikan päällä, kuten viisumihakemuksessa käsketään tekemään, mutta hän osasi kertoa ettei sellaista ollut todellisuudessa tarvetta tehdä. Se oli hyvä tietää, ettei turhaan käytä sitten aikaansa virastoissa, vaikka auttavathan sellaiset kokemukset ymmärtämään paremmin paikallista kulttuuria. Venäjän viisumihan sen sijaan tulee käydä rekisteröimässä, mikäli viipyy yhdessä paikassa yli kolme arkipäivää, mutta minun kohdallani tuo ehto ei taida täyttyä.

Mongolian viisumihakemuksessa huvittava piirre sen lisäksi, että se oli todella lyhyt ja yksinkertainen verrattuna Venäjän ja Kiinan viisumeihin, oli tarkasti päiväkohtaisesti hinnoiteltu käsittelynopeus aina seitsemästä arkipäivästä “odottaessa” saatavaan viisumiin. Onneksi olen ajoissa liikkeellä niin voin hyvin ottaa hitaimman ja edullisimman käsittelynopeuden.

Kunhan ensi viikolla saan Mongolian viisumini, niin minulla on kasassa nuo Trans-Mongolian “kolmoset”. Junalippuostoksille aion lähteä kuitenkin vasta Hong Kongin viisumin saatuani. Vaikka elokuu on venäläisten suosituin lomakuukausi ja junat ovat yleensä hyvin täynnä, niin kaippa sieltä sentään yksi paikka jostain hattuhyllyltä meikäläisellekin löytyy, varsinkin kun matkustusaikataulu on joustava, niin kuin tällaisella matkalla on tietysti hyvä ollakin. Intiaanien viisauden mukaan on hyvä matkustaa rauhallisesti, sillä sielu kulkee kävelyvauhtia. Se on siis syy sille, kun joskus matkustaa lentäen maailman toiselle puolelle ja jonkun aikaa on sellainen tunne, että en ole oikeasti ihan vielä täällä. Jotkut sanovat, että siihen menee puoli vuotta. Sopeutumiseen. Vasta silloin sielusikin on ehtinyt saavuttaa sinut? Kyllä siinä jokin totuus piilee, uskon. Siinä, että sielu matkustaa ihmisen vauhtia, ei koneen.

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti