Ensimmäinen lippu kohti Siperiaa

Venäjä - 23.7.2012 22:32

Voi ei! Ostin juuri junalipun Helsingistä Moskovaan. Tolstoi31:n on määrä lähteä 5. elokuuta klo 17:52. No lähtee se joka tapauksessa, mutta olen toivottavasti itsekin mukana!

Olipa hyvä, että katsoin lipputilannetta, sillä sekä tuohon junaan että Moskova-Irkutsk junaan on hyvin vähän paikkoja jäljellä. En ostanut silti vielä lippua Irkutskiin, mutta voi olla että jäljelle jää vain vessan viereinen paikka lähes neljän vuorokauden junamatkalle, jos odotan Hong Kongin viisumin saapumiseen asti. Täytynee ottaa riski ja eiköhän asiat selviä, vaikka lähtisin matkalle pahimmassa tapauksessa ilman opiskeluviisumiakin. Elokuu on juuri kiireisin lomasesonki Venäjällä. Lippuja on vaikeampi saada ja hinnoissakin on +20% syksyn lippuihin verrattuna.

Lipun Moskovaan ostin VR:n verkkokaupasta ja se kustansi 117€ (sis. sesonkilisän). Tuo taitaa olla matkan kallein lippu Irkutskin lipun kanssa, mutta kilometritaksa on paljon kovempi, koska junaan ei saa kolmosluokan platskartny avovaunulippuja, vaan on mentävä yksityiseen kakkosluokan hyttiin. Ei se kylläkään haittaa yhtään. Tuleepahan nukuttua varmaan paremmin, mikä on tärkeää matkan alussa ja kiva päästä vertailemaan matkustusluokkiakin keskenään.

Loput Venäjän sisäiset liput ostan Venäjän rautatien venäjänkielisiltä sivulta. Mukava tunne, kun sivut alkavat viimeinkin hahmottua. Sain jopa rekisteröityä itseni sinne ja osaan nyt ostaa lippuja. Kyrilliset aakkoset olen opetellut kätevästi kännykkään ladattavalla harjoitusohjelmalla.

Tulostin Moskovan metrokartan varmuuden vuoksi, mutta uskon pärjääväni ilmankin melko kokeneena Helsingin metron käyttäjänä. Eihän sitä verkostoa siellä niin paljon enemmän ole, mitä jotain 185 asemaa ja yli 300km rataa, jossa kulkee 10 000 metroa päivässä. En nyt juuri muista Helsingin vastaavia lukuja ulkoa, mutta lähes samaa tasoa se taitaa olla.

Kiire kahlitsee kuumeen

Kiina, Venäjä, Yleistä - 21.7.2012 21:48

Syön tässä kanaa ja nuudeleita puikoilla, mutta en ole vielä Aasiassa. Itse asiassa Uudesta-Seelannista palanneet ystäväni toivat nämä puikot (oikein kätevät) ja kämppis teki ruoan, olen siis vielä Suomessa. Lähetän parhaillaan CouchSurfing –hakemusta pekingiläiselle nuorelle. Sohvia kylästä löytyy, Pekingissä on yli 3000 CouchSurffaajaa, jotka ovat halukkaita majoittamaan ventovieraan luokseen. En pyri säästämään majoituskuluissa (hostellit Pekingissä ovat edullisia), vaan tutustumaan paikallisten pekingiläisten elämään.

Vaikka aikaa lähtöön on enää kaksi viikkoa, niin matkakuume nousee hyvin verkkaisesti. Henkisesti en ole ehtinyt valmistautua vielä juuri lainkaan. Mielessä pyörii vain koko ajan tehtävät asiat, jotka täytyy saada tehtyä ennen lähtöä. Tuntuu, ettei matkakuume nouse, koska aika ei kulu odottaen, vaan asioita järjestellen. Vaihtoyliopiston kursseja pitäisi alkaa valitsemaan ja muita vaihtoon liittyviä järjestelyjä viimeistellä ennen lähtöä. Tarvittavat ilmoitukset Kelaan tulisi hoitaa sekä muuttaa tavarat toiseen asuntoon. Vapaa-aikaa asioiden hoitamiseen ei paljoa jää, kun olen 6 päivää viikossa töissä eikä töiden jälkeen jaksa edes juuri mitään tehdä. Polkupyöränikin varastettiin juuri, mistä koitui lisää virastoissa juoksemista, mutta toisaalta muutokuorma pieneni. Junalippuja en ole vielä ostanut, koska en ole päättänyt reittiäni eikä Hong Kongin viisumi ole vielä saapunut. Majoitukset järjestän vasta liput ostettuani, kun aikatauluni hieman selkenee.

On minulla kuitenkin kaikki pääpiirteittäin suunniteltuna päässäni. Soitin tänään sukulaiselleni, josko hän olisi ollut Pietarissa samoihin aikoihin kun tarkoitukseni on lähteä, mutta hänen Venäjän viisuminsa oli juuri umpeutunut. Taidan siis jättää Pietarin johonkin toiseen kertaan ja matkustaa suoraan Moskovaan. Viisumeiden suhteen ei voi muuta tehdä kuin odottaa ja vakuutus on sentään hankittu. Rokotuksetkin pitäisi olla kunnossa. Kun luotostakaan ei ole pulaa, niin ei kai ole oikeastaan hätääkään.

Sain käsiini TrailBlazerin Tans-Siberian Handbookin, jonka jo selailin läpi. Vaikuttaa erittäin hyödylliseltä opukselta, jota voin jo tässä vaiheessa suositella kaikille reitistä kiinnostuneille. Kirjasta löytyy paljon taustatietoja radasta ja maista, kiinnostavaa ajankohtaista faktaa kaupunkien palveluista, pakkausohjeet ja muut käytännön niksit matkalle, karttoja, ohjeet lipunostoon sekä kolmen kielen perusteet, lisäksi kirja kertoo kilometri kilometriltä, mitä junan ikkunasta milloinkin näkyy. Kirjan kun ottaa käteen, niin tuntee matkakuumeen jo heti nousevan! Onneksi tuo junamatka on niin pitkä, että siinä ehtii henkisestikin tilanteen tasalle ja ymmärtää olevansa matkalla kohti horisonttia.

Blogikoneisto uudistui

Yleistä - 20.7.2012 00:05

Acerin TravelMate oli yksi ensimmäisiä miniläppäreitä ja toimittajien keskuudessa huippusuosittu pienen ja kevyen kokonsa, sekä hyvän näppäimistönsä ansiosta. Se oli ensimmäinen kannettava tietokone, jonka ostin, ja ollut reissuilla mukanani viimeiset viisi vuotta. Aivan erinomainen bloggaajan tietokone, jossa oli vielä lisäakkukin. Valitettavasti akunkesto oli nyt jo niin kehno lisäakusta huolimatta, että kone oli uusittava, vaikkei siinä muuta vikaa oikeastaan ollutkaan. Sillä hoitui hienosti koulutöihin tarvittava Officen pyörittely, surffailu sekä bloggaaminen.

Ostin nyt siis uudeksi miniläppärikseni kaikista lupauksistani huolimatta 13-tuumaisen Applen Macbook Airin. Olin vannoutunut PC-käyttäjä, joka ei koskisi pitkällä tikullakaan tuohon hipsterkummajaiseen. Kunnes Applen Macbook Airin hinta laski alle 1000 euron ja myönsin, että olin aina salaa ihaillut tuota muotoilultaan silmiähivelevän kaunista laitetta, mutta logo kannessa oli ollut minulle siihen asti liian kallis.

Olin tottunut Windows-käyttäjä, joten Macin käyttö herätti minussa aluksi ristiriitaisia tunteita. Toisaalta kevyin sormiliikkein sulavasti ohjailtava käyttöjärjestelmä tuntui olevan askeleen Microsoft Windowsia edellä, mutta toisaalta Macin käyttöjärjestelmässä oli sellaisia puutteita, jotka olivat itsestäänselvyyksiä Windowsilla, kuten avautuvien ikkunoiden näyttäminen kokonäyttötilassa sekä kansioiden ja tiedostojen laajat hallintamahdollisuudet. Erilaisiin pikanäppäinkomentoihin tottui melko nopeasti, mutta bloggaajana minua ärsytti del –näppäimen puuttuminen, jolla voi pyyhkiä tekstiä kursorin edeltä sekä esimerkiksi poistaa tiedostoja. Tuohon hommaan onneksi löytyi ratkaisu eräällä näppäinyhdistelmällä.

Mutta vaikeudet Macin kanssa olivat aluksi ärsyttäviä ja mietin jo tehneeni huonon ostoksen, jota kaduin. Oli hyvin yllättävää ja harmillista todeta, että Macille tehdyt offline-bloggeriohjelmat ovat säälittäviä tuotoksia ja vieläpä maksullisia. Nyt joku saa kertoa minulle, jos tietää Macille hyvän bloggerin. Kokeilin MarsEditiä, Blogonia, ectoa sekä MacJournalia, mutta mikään niistä ei ollut lähellekään Windows Live Writerin veroinen, joka on kaiken lisäksi ilmainen. Oletin jotenkin, että Mac-käyttäjät ovat innokkaita bloggaajia ja muuten luovia, joilla on parhaat ohjelmat kaikkeen luovaan, mutta mainitsemissani bloggereissa oli suuria puutteita aivan perusasioissa. Esimerkiksi noista ohjelmista yhdessä ainoastaan taisi olla mahdollisuus lisätä kuvia thumbnailina blogiviestiin, joissain ei ollut mitään mahdollisuutta muokata lisättävien kuvien kokoa. ecto oli lähimpänä hyväksyttävää bloggeria, mutta sen ongelma oli jatkuva kaatuileminen, koska ohjelmaa ei ole jaksettu päivittää enää aikoihin, kuten ei ole päivitetty Blogoniakaan, joten ne eivät toimi uudella Mac OS Lionilla. Onneksi en sentään maksanut mitään noista kokeiluversioista. Harmi ettei koodareilla riitä intoa päivittää Macin bloggereita.

Bloggaus on minulle yksi merkityksellisimpiä asioita tietokoneella, joten olin hyvin turhautunut Macciin siinä suhteessa. Ei ollut enää muita vaihtoehtoja kuin asentaa Windows Macbookilleni, jotta voisin taas blogata. Tuossa projektissa tuli esiin uusia ongelmia; en voinut siirtää tiedostoja ulkoiselle kovalevylle Maciltäni. Sain selville, ettei Mac pysty siirtämään tiedostoja NTFS –kovalevylle jostain kummansyystä, ja joutuisin vaihtamaan kovalevyn FAT32 –muotoon. En ollut kovin innokas muuttamaan ulkoisen kovalevyni formaattia, koska FAT32:lla ei voi kopioida kovalevylle yli 4GB tiedostoja, esimerkiksi DVD- tai BluRay-elokuvia. Ja sitä paitsi jos joskus haluaisin siirtää tiedostoja jonkun kaverini ulkoiselle kovalevylle, niin se ei onnistuisi NTFS formaatille, joka on kuitenkin lähes kaikissa suurissa kovalevyissä. Tuntui, että vaikeuksia tuli toinen toisensa jälkeen ja minulla menisi kaikki aika niiden selvittämiseen ennen kuin pääsisin bloggaamaan. Onneksi tuohon kovalevyongelmaan löytyi lopulta ratkaisuksi eräs ohjelma, joka mahdollistaa tiedostojen kopioimisen NTFS kovalevyille Maciltä. Näidenkin ohjelmien joukossa oli valitettavan paljon vanhentuneita ja toimimattomia ohjelmia.

Lopulta sain kuitenkin Windowsin asennettua Macilleni. Se on itse asiassa mielestäni aivan nerokas! Käytän tässä Macin omaa käyttöjärjestelmää, mutta voin yhtä nappia painamalla käynnistää Windowsin käyttöjärjestelmän taustalle pyörimään. Se ei häiritse Macin käyttöä ollenkaan, itse asiassa koko Windowsin olemassaoloa ei huomaa lähes millään tavalla, paitsi sillä että voin käynnistää nyt koneellani Windows-ohjelmia, kuten WLW:n, mikä on aivan mahtavaa!

Nyt voin sanoa, että tämä tietokone tuntuu täydelliseltä! Siinä on Macin laadukas ja tyylikäs runko, sulavasti toimiva käyttöjärjestelmä, erittäin mukava ja vieläpä valaistu näppäimistö, siinä toimii Macin ohjelmat sekä Windowsin ohjelmat, ennen kaikkea tämä bloggerin unelma, Windows Live Writer, jota ei voi  tarpeeksi kehua! Olen tähän siis loppuen lopulta erittäin tyytyväinen, kun sain muokattua sen tarpeitteni mukaan toimivaksi. Vaivaa täytyy nähdä, mutta suosittelen.

Kummankaa matkustais? MacBook Air

Viisumeita intiaanille

Hongkong, Kiina, Mongolia, Venäjä, Yleistä - 12.7.2012 00:13

Passissa komeilee nyt Kiinan kansantasavallan puolen vuoden multientry-viisumi. Junamatkan vaikeimmat viisumit on siis hankittu. Kiinan viisumiehdoissa lukee, että tulisi esittää paluulento Kiinasta viisumia haettaessa ja se onkin ollut monen viisumia hankkineen päänvaivana. Tähän on kuitenkin helppo ratkaisu, joka ainakin omalla kohdallani toimi näppärästi. En turhaan ostanut lentoja, jotka olisin sitten myöhemmin perunut, vaan kirjoitin tekaistun matkasuunnitelman milloin aion olla missäkin osoitetietoineen ja selitin jatkavani sitten junalla matkaa Hong Kongiin opiskelemaan. Useiden junalippujen hankkiminen tässä vaiheessa on käytännössä hyvin hankalaa ja epäviisasta, koska matkustuspäivämääriä on niin vaikea lyödä lukkoon. Kulosaaressa sijaitsevassa Kiinan suurlähetystössä ei kohdallani kyseltykään lentolippuja, mutta sen sijaan he halusivat kopion Hong Kongin yliopiston vahvistuskirjeestä, siihen olin onneksi osannut varautua. Neljän arkipäivän kuluttua viisumini olikin jo valmis haettavaksi. Kiinan viisumin hankinnassa ei siis mitään ongelmia.

Viisumit ovat melko kalliita, sen olen huomannut. Venäjän kuukauden turistiviisumista maksoin 70€ ja nyt tämä Kiinan viisumi kevensi kukkaroani 120€. Siihen kun lisää vielä Hong Kongin noin 50€ puolen vuoden opiskeluviisumin, joka on suhteellisen edullinen viisumi tässä joukossa – mutta silti outoa, että Kiinaan ja Hong Kongiin tarvitaan omat viisumit – sekä 50€ arvoisen Mongolian turistiviisumin, niin päästään lähes 300 euroon. Tuolla rahallahan ostaisi jo viikon matkan vaikkapa Turkkiin!

Eilen aamulla kävin siis hakemassa Kiinan viisumini ja illalla töistä kotiin palattua täytinkin jo Mongolian viisumihakemuksen. Helsinki on näiden viisumien järjestämisen kannalta sikäli hyvä paikka asua, kun ei tarvitse passiaan postiin laittaa, vaan niin kuin tänäänkin aamulla otin lähijunan Kirkkonummelle ja kävelin Mongolian kunniakonsulaattiin. Se oli erikoinen paikka siinä mielessä, että kyseessä oli aivan tavallinen omakotitalo jossain peltojen ympäröimänä Kirkkonummella. Toimisto näytti tavallisen asuintalon isolta eteiseltä, joka oli sisustettu pöydällä ja parilla rulokaapilla. Mutta kyseessähän ei ollut suurlähetystö, vaan kunniakonsulaatti – mikä ikinä se nyt onkaan. Niinpä töissäkään ei ollut Mongolian suurlähettiläs vaan itse asiassa suomalainen nainen. Tuntui erikoiselta hakea ulkomaan viisumia suomalaiselta henkilöltä. Oli miten oli, erittäin hienoa, että on tällainen mahdollisuus saada viisumi Mongoliaan, eikä tarvitse lähettää passiaan Moskovaan. Naishenkilö oli oikein mukava ja avulias. Kysyin tarvitseeko Mongolian viisumi käydä rekisteröimässä paikan päällä, kuten viisumihakemuksessa käsketään tekemään, mutta hän osasi kertoa ettei sellaista ollut todellisuudessa tarvetta tehdä. Se oli hyvä tietää, ettei turhaan käytä sitten aikaansa virastoissa, vaikka auttavathan sellaiset kokemukset ymmärtämään paremmin paikallista kulttuuria. Venäjän viisumihan sen sijaan tulee käydä rekisteröimässä, mikäli viipyy yhdessä paikassa yli kolme arkipäivää, mutta minun kohdallani tuo ehto ei taida täyttyä.

Mongolian viisumihakemuksessa huvittava piirre sen lisäksi, että se oli todella lyhyt ja yksinkertainen verrattuna Venäjän ja Kiinan viisumeihin, oli tarkasti päiväkohtaisesti hinnoiteltu käsittelynopeus aina seitsemästä arkipäivästä “odottaessa” saatavaan viisumiin. Onneksi olen ajoissa liikkeellä niin voin hyvin ottaa hitaimman ja edullisimman käsittelynopeuden.

Kunhan ensi viikolla saan Mongolian viisumini, niin minulla on kasassa nuo Trans-Mongolian “kolmoset”. Junalippuostoksille aion lähteä kuitenkin vasta Hong Kongin viisumin saatuani. Vaikka elokuu on venäläisten suosituin lomakuukausi ja junat ovat yleensä hyvin täynnä, niin kaippa sieltä sentään yksi paikka jostain hattuhyllyltä meikäläisellekin löytyy, varsinkin kun matkustusaikataulu on joustava, niin kuin tällaisella matkalla on tietysti hyvä ollakin. Intiaanien viisauden mukaan on hyvä matkustaa rauhallisesti, sillä sielu kulkee kävelyvauhtia. Se on siis syy sille, kun joskus matkustaa lentäen maailman toiselle puolelle ja jonkun aikaa on sellainen tunne, että en ole oikeasti ihan vielä täällä. Jotkut sanovat, että siihen menee puoli vuotta. Sopeutumiseen. Vasta silloin sielusikin on ehtinyt saavuttaa sinut? Kyllä siinä jokin totuus piilee, uskon. Siinä, että sielu matkustaa ihmisen vauhtia, ei koneen.

Road trip lyhykäisyydessään

Yleistä - 3.7.2012 13:14

Laivamme Tukholmasta saapui eilen aamulla Helsinkiin. Täten koko lomani siis alkoi laivamatkalla Tukholmaan ja päättyi laivamatkalla Helsinkiin. Siinä välissä ehdin toki moneen paikkaan.

Heitin matkatavarani kotiin ja lähes saman tien hain pyörän kellarista ja lähdin polkemaan kohti työpaikkaani. Palasin töihin ja arkeen hyvillä mielin onnistuneen loman jälkeen.

Pienen yhteenvedon road tripistämme voisin vielä tehdä.

Ehdottomia mieleen painuneita kohokohtia matkaltamme olivat Pärnun upea ranta, Varsovan mukava yöelämä, Prahan kaunis kaupunki ja Vltava –joki, Salzburgin idyllinen ja viihtyisä pikkukaupunki sekä vuoristomaisemat, Itävallan ja Saksan rajan välinen alppitie sekä Hampurin eloisa ja värikäs Reeperbahn.

Autobahnilla nopeudet nousivat 220km/h, kun tie oli riittävän tyhjä. Teillä oli kuitenkin melko paljon liikennettä ja tietöitä, joten kovin kovaa vauhtia ei aina päässyt eteenpäin. Taisimmepa seistä pari tuntia ruuhkassakin edeten kymmenisen kilometriä. Autobahnin tasoisia teitä näimme paljon muuallakin, mutta ainoastaan Saksan teillä ei ole rajoituksia. Olisimme myös odottaneet näkevämme enemmän hienoja autoja kuten Ferrareita, mutta ensimmäinen nähtiin vasta Tukholmassa. Autobahnin vasemmalla kaistalla kiisivät pääasiassa BMW:t ja Audit.

Kilometrejä matkan aikana kertyi 4750km. Suuren osan ajasta istuimme autossa, mutta ehdimme mielestämme nähdä paljon muutakin ja tutustua kaupunkeihin. Ei jäänyt ollenkaan sellainen muisto, että olisimme vain ajaneet. Näimme paljon vanhoja kaupunkeja ja vanhaa arkkitehtuuria ja itse sain ainakin huomattavasti paremman kuvan Euroopasta, kuin mitä ennen matkaamme tiesin.

Vaikka ongelmia auton pakoputken kanssa olikin, niin olimme molemmat yllättyneitä, ettei automme jättänyt meitä kertaakaan tienvarteen. Emme uskaltaneet edes varata laivalippuja kuin vasta pari päivää ennen lähtöä, sillä epäilimme kovasti auton kestävyyttä. Itse asiassa auto toimi oikein hyvin, vaikka ajoimme autobahnilla talla pohjassa, ei ylikuumennut ruuhkissa tai kaupunkiajossakaan. Korkeimmillaan keskikulutuksemme nousi 11 litraan sataa kilometriä kohti, kun 8 on normaali keskikulutus.

Budjettimme matkalle oli alunperin 1000€ per henki, mutta pääsimme paljon vähemmällä. Loppuen lopuksi rahaa kului noin 700€. Paljon kalliimpaa kuin interrail kyllä, mutta auton kanssa on vapaampaa liikkuminen ja majoittautuminen. Ja road trip on aina road trip. Se tuli nyt koettua ja erittäin hyvä niin! Oikein onnistunut matka kaiken kaikkiaan ja oli mukava nähdä tuttuja ja uusia ihmisiä maailmalla!