Lappi – no moskiitos

Norja, Suomi - 15.6.2012 09:46

Palasimme eilen Lapista, mutta en ehtinyt kotona juuri muuta kuin käydä pyykkiä pesemässä ja pakkaamassa uudestaan. Nyt olenkin jo lentokoneessa kohti Osloa, josta jatkan junalla Ottaan ja sieltä ystävieni farmille lähelle Lomia.

Muutaman sanan voisin kirjoittaa Lapin reissusta, josta jäi kyllä kerrottavaakin.

Matka alkoi tuttuun tapaan junan istumavaunussa Pasilasta kohti Rovaniemeä. Vaikka sen tiesinkin, että perille päästyä on hyvin väsynyt olo, niin junaliput oli ostettava, koska ne olivat 80 prosentin alennuksessa. Ja vaikka tuota pitkää matkaa on junassa tullut istuttua nyt jo useampaankin otteeseen, ei silti keksi miten saisi levättyä sen aikana. Sen aikaa kun pysyimme valveilla katsoimme Transsiberian -elokuvan ja juttelimme vastapäätä istuneille veteraaniurheilijoille. Ei olisi uskonut heitä yli 70-vuotiaiksi, sen verran hyvässä kunnossa olivat. Toinen heistä oli jopa kolminkertainen maailmanmestari. 400m taittui noin 70 sekuntiin ja 100m jopa alle 14 sekuntiin. Siinä tavoitetta loppuelämäksi, kyllä heidänkaltaisensa hyväkuntoiset vanhukset inspiroivat pitämään itsestään huolta.

Kuten monesti aiemminkin, Rovaniemelle saavuttuamme piti nukkua päiväunet kunhan oli syöty mummin maittavaa riisipuuroa, jota hän tekee jokaisena pyhäaamuna. Päivä jatkui tyypilliseen tapaan kahvittelulla ja mummin perinteisellä hillakakulla, ruokailu isovanhempien luona on aina erinomaista. Ikkunamme alapuolella joen rannassa oli kalatori, jossa kävimme maistamassa Lapin muikkuja. Päivä oli kaunis, tyyni ja aurinkoinen. Joku oli tullut katsomaan markkinoita pienellä vesitasollaan. Rannasta lähti myös saunavene.

Loppupäivän huolsimme vanhaa Ladaa. Tai ei se oikeastaan ole kuin 20 vuotta vanha, muotoilu on vaan pysynyt samana jo niin kauan. Eikä silä ole ajettu kuin 62tkm. Se seisoo Arvon, ukin velin, parkkipaikalla suurimman osan ajasta. Arvollakin oli juuri ajokortti vanhentunut, joten ei sillä kukaan ajele. Sitä on kuitenkin hyvä silloin tällöin ajella, joten halusimme kunnostaa sen katsastusta varten. Eipä siinä ollut kuin pientä laittoa, mikä ei tuottanut meille kokeneille rasvanäpeille suurempaa päänvaivaa. Irtonaisen sivupeilin korjasimme kuin myös rikkinäisen pissapojan ja vaihdoimme lamppuja sekä tuulilasin pyyhkijän. Kytkin oli jumiutunut, mutta kun saimme sen irti niin auto pärähti reippaasti käyntiin.

Seuraavana päivänä tarkoituksemme oli katsastaa auto ja ottaa se liikennekäyttöön, mutta byrokratia sen takana oli lannistaa meidät. Auto oli ollut liikenteestä poistettuna ja sen uudelleen käyttöön ottamiseksi tarvittiin rekisteröintitodistus, mutta se oli päässyt hukkumaan. Lähdimme toisella autolla katsastusasemalle hakemaan uutta rekisteröintitodistusta, mutta se ei onnistunutkaan ilman omistajan valtakirjaa. Itse olen auton haltija, mutta minulla ei ole valtuuksia hankkia todistusta tai ottaa autoa liikenteeseen. Ongelma oli siinä vaiheessa se, että auton omistaja, isäni, on Swazimaassa, jonne ei voi soittaakaan pyytäkseen pikaisesti valtakirjaa. Halusimme lähteä mahdollisimman pian mökille, eikä jäädä kaupunkiin. Varasimme joka tapauksessa katsastusajan ja selvisi samalla, että auton saa ajaa katsastusasemalle, jos on aika varattuna, vaikka auto olisi poistettu liikennekäytöstä. Iskä ei ehtinyt vastata sähköpostiini, joten selvisimme jupakasta ”väärennetyllä” valtakirjalla, mutta se oli iskälle ihan ok ja säästi hänenkin vaivaa. Palasimme konttorille tällä kertaa Ladalla valtakirja mukanamme. Saimme uuden rekisteröintitodistuksen ja auton liikennekäyttöön. Jännäsimme kuitenkin katsastusta. Olimme mielestämme hoitaneet auton kuntoon, mutta iskareille, jarruille ja ennen kaikkea päästöille emme voineet paljoa tehdä. Tuokin auto on nimittäin juuri sen verran uusi, että sille pitää tehdä päästömittaus. Koska autolla ei oltu ajettu kuukausiin, niin ajelimme koneen lämpimäksi ennen katsastusta, jotta päästöt olisivat alhaisemmat. Auto teki aikamoisen tempun ja meni kuin menikin katsastuksesta läpi, itse asiassa vieläpä huomautuksetta! Siihen ei edes kovin moni nykyauto pysty. Päästöt olivat tosin juuri sallitulla rajalla kahden desimaalin tarkkuudella. Hienoa, saimme oman auton käyttöömme! Lähdimme siitä sitten mökille kunhan olimme käyneet ensin isovanhempien luona kahvittelemassa.

Olimme mökillä kolme päivää. Joka päivä lämmitimme saunan, viimeisenä päivänä vieläpä savusaunan ja siltä tukka nyt tuoksuukin. Uskaltauduimme uimaan, vaikka vesi oli vielä kylmää. Lapissa oltiin juuri siirrytty keväästä alkukesään. Säät koko reissun ajan olivat kuitenkin aivan mahtavat ja lämpimät. Ja tuo oli erinomainen aika muutenkin käydä Lapissa, koska siellä ei ollut hyttysiä! En ollut uskoa sitä todeksi, kun jossain vaiheessa huomasin että hetkinen, jokin ei ole nyt kohdallaan, hyttyset puuttuivat. Ulkoilu oli siis oikein nautinnollista. Kalastus järvellä oli mukavaa ja saimme hyvänkokoisia ahvenia, jotka paistoimme voissa ja suolassa, oikein maukasta. Vanha Soliferin mopokin toimii kesästä toiseen ja on hyvä menijä metsässä ja jänkillä. Ladalla ajelimme keskiyön jälkeenkin metsäteillä eikä kellonaikaa huomannutkaan, koska valoisaa on läpi yön.

Reissun kohokohta oli melontaretki Kulusjoella. Huomattuamme kattotelineet Ladan takakontissa ja inkkarikanootin mökin pihalla päätimme ekstemporee lähteä ”pienelle” melontaretkelle. Pakkasimme eväät mukaan ja lähdimme melomaan. Sää oli aivan ihanteellinen. Joki kiemurteli paljon erilaisten metsien ja soiden halki. Alkumatkasta koskissa oli vähän vettä, joten jouduimme kahlaamaan kanootin kanssa, mutta toisen joen liityttyä Kulusjokeen tuli vettä niin paljon, että saimme laskea toistakymmentä pikkukoskea vauhdikkaasti. Mahtavaa touhua! Olimme keskellä erämaata, kaukana ihmisten äänistä. Näimme kaikenlaista faunaa, lähdössä ylitsemme lensi 10 joutsenen aura, joealla edellämme kulki telkkä, jänkäaukealla näimme poroja ja aivan pieniä vasojakin, samalla aukealla oli joessa myös tarpeeksi pitkä suora kohta, että joutsenpari oli päässyt laskeutumaan sinne. Metsässä näin ensimmäistä kertaa eläessäni metson ja joella lensi iso haukka. Lisäksi näimme sorsia, kaloja ja sammakoita. Pidimme evästauon Erraus-nimisellä erämökillä, jonka olimme löytäneet kartalta. Mökin löytäminen metsiköstä tuotti tosin vaikeuksia ja olin jo varma ettei mökkiä enää olisi olemassakaan, mutta sitten kuintekin löysimme sen ja siellä oli vaikka mitä: iso tupa, pihasauna, puuvaja ja korkein näkemäni ulkohuussi. Nuotiopaikka ja puut olivat valmiina, joten makkaranpaisto onnistui loistavasti.

Melontaretki oli upea, mutta toki rankkakin. 10,5h ja 30km melomisen jälkeen kroppa oli väsynyt ja jalat aika kylmät joessa kahlaamisesta. Mutta rankkojen osuuksien jälkeen oli upea tunne, kun helpotti ja varsinkin kun joki päättyi ja saavuimme Olkkajärvelle, silloin oli hieno fiilis! Sen toki kruunasi mahtava maisema joelta tyynelle järvelle auringon ollessa alhaalla. Ukki tuli puolenyön aikaan hakemaan meitä Ladalla Permantokosken voimalaitokselta. Mökille päästyämme söimme vielä hyvin ja saunoimme. Kyllä oli kertakaikkiaan hieno seikkailu! Taisimme nukahtaa sitten aika nopeasti peiton alle päästyämme.

Vaikka Norwegian mainostaa nettiä lentokoneissaan, saa sen ainoastaan ostamalla kalliimman lipun. Mutta onneksi NSB tarjoaa ilmaisen netin, joten lähetän tämän viestin junasta. Ilma Oslossa on pilvinen ja kolea verrattuna Helsingin shortsikeliin. Maisemat täällä ovat kuitenkin todella kauniita, kun on niin paljon korkeuseroja ja vesistöjä. Tämä juna Trondheimiin on paljon lyhyempi kuin junat Suomessa. Opiskelijalipun hinta tästä kolmen tunnin matkasta on noin 47 euroa, mutta onneksi tosiaan sain suomalaisella opiskelijakortillani sen alennuksen, muuten olisin maksanut vielä enemmän. Junan sisustuksessa on käytetty paljon puuta, mikä tekee vaunusta kodikkaan. Kyyti on myös hvin tasainen ja hiljainen. Oikein rentouttavaa. Norjalaisten puheesta on kyllä vaikea saada selvää, vaikka virkamiesruotsia puhunkin.Lentokentällä näkyi paljon ihmisiä, joilla oli todella isot matkalaukut. Sen jälkeen huomasin, että ne ovat matkalaukkuja maastopyörille. Näitä vuoria katsellessa ymmärrän kyllä miksi pyöräily olisi suosittua täälläpäin.

2 kommenttia »

  1. Morje, mistä lähditte melomaan? Pikku-Kulusjärvestä? Kartan mukaan jokeen ei ole merkitty juuri koskia, miten pian koskia alkoi tulla ja miten paljon niitä oli kaikenkaikkiaan? Kartan mukaan alkupätkä Pikku-Kulusjärvestä näyttää kapealta soiden välissä menevältä virralta, josta se jossakin vaiheessa muuttuu isommaksi ja metsäisemmäksi – pitääkö paikkaansa?

    Kang - 1.10.2014 17:19

  2. Moikka!
    Lähdettiin tosiaan Pikku-Kuluksesta melomaan ja parhaimmat kosket tulivat vasta reissun lopussa. Muistan ainakin pari-kolme hyvää koskea, joissa olisi ollut varmasti vielä kivempaa, jos vettä olisi ollut enemmän. Alkuosa oli pientä virtaa soiden välissä ja sitten joki kasvoi ja ympärillä oli metsää, niin kuin sanoit. Tämä voi olla hyvä melottava keväällä, kun vettä on enemmän. Nyt vettä oli aika vähän ja jouduimme kahlaamaan paljon. Silti mukava reissu mökkipäivälle!

    Lauri - 2.11.2014 22:03

Kirjoita kommentti