Brimi-Seter

Norja - 17.6.2012 12:11

Lauantai 16. kesäkuuta 2012

Ensimmäinen päivä Norjassa on takanapäin. Täällä vuoristossa on vielä kylmä, aamulla herätessäni ulkona oli vain 2 astetta lämmintä. Kesä täällä alkaa vasta heinäkuussa ja on siis ilmeisen lyhyt. Kylmästä säästä huolimatta vastaanottoni on ollut mitä lämpimin.

Asun 1500-1600-luvun hirsitalon keittiössä, jossa minulla on vanha puinen sänky. Samassa talossa asuvat myös Hans ja Ola, jotka minut tänne kutsuivat. Tapasin Hansin, Olan ja Maritin aikoinaan Zanzibarilla, Afrikassa. Heidän talonsa sijaitsee vuoristossa järven rannalla alueella, jota kutsutaan Brimilandiksi. Herra Brimi on Norjan kuuluisin kokki, jonka lähes kaikki norjalaiset tietävät. Brimi ravintola sijaitsee kahden kilometrin päässä tästä meidän Brimi-Seter farmista. Herra Brimin opetuksessa Hansistakin on tullut mestarikokki, joka valmistaa muun muassa illallisia farmin vierailijoille. Eilen tänne tuli 38 opettajaa isolla bussilla viettämään iltaa. Sain olla apuna keittiössä ja syödä samoja ruokia ilmaiseksi, josta vieraat maksoivat 100€ per henki. Olisin kyllä niistä herkuista maksanutkin, sen verran maukasta ruokaa. Alkuruokia ja jälkiruokiakin oli kaksi. Ruoan valmistaminenkaan ei maksanut Hansille juuri mitään, sillä juustot, kalat, lihat ja makkarat tulevat omalta farmilta, joten toiminta taitaa olla ihan tuottavaa. Silläpä kaverit matkustavatkin joka talvi etelään. Makkaroita ruokalautasella oli eri lajeja, mutta nautaa, sikaa, siirappia ja muita mausteita sisältänyt tumma ja kuiva makkara oli niin hyvää, että sitä täytyy tuoda kotiinkin. Brimi-Seterin tuotteita (juustoa ja makkaraa) myydään norjalaisissa ruokakaupoissakin.

Farmilla on myös majoitustilat yöpyville vieraille. Eilen täältä lähti tyylikkäästi kolmella helikopterilla virkistyspäivää viettänyt porukka Volkswagenilta. Brimi ravintolan lisäksi farmi on saanut paljon julkisuutta siitä tehdyistä TV-ohjelmista. Norgerundt -ohjelmaa, jossa farmi oli kahdessa jaksossa, katsoi 1,5 miljoonaa norjalaista ja lisäksi farmi oli Maalaiselämää -sarjassa (Bygdeliv) kahden kuukauden ajan, jota seurasi 800 000 katsojaa. TV-ohjelmien jälkeen kävijämäärät farmilla ovat siis kasvaneet valtavasti, mutta läheisissä kaupungeissa tästä ei juuri pidetä, sillä niissä vierailevat matkailijat yöpyvät ja syövät nykyään täällä Brimilandissa. Farmilla käy kesän aikana noin 3000 vierasta.

Hans on ostanut farmin isältään, joka puolestaan oli ostanut sen isältään jne. Täällä yläfarmilla tilaa on vain 4 hehtaaria, mutta täällä sijaitsee vierailijoiden majoitustilat ja ruokailutilat. Ola valmistaa täällä juustoaan samalla kun lehmiä lypsetään oven toisella puolella. ”Alafarmi” sijaitsee alempana laaksossa, jossa tilaa on 25 hehtaaria ja siellä lehmät laiduntavat. Talvisin Ola ja Hans asuvat siellä. Alafarmista pitää kesäisin huolen nuori Fredrik, joka asuu Etelä-Norjassa. Hän on farmilla yhtäjaksoisesti kolme viikkoa töissä, jonka jälkeen hänellä on kymmenen päivää vapaata. Yläfarmilla Hansilla on keittiöapulainen, Sven, joka huolehtii myös majoitustilojen siivoamisesta. Ola vastaa farmin rakennustöistä ja hänelläkin on apulainen. Juteltiin jo Olan kanssa siitä, että tänne farmille pitäisi rakentaa savusauna. Turistit pitäisivät sellaisesta erikoisesta kokemuksesta varmasti ja kun on näin kylmät säät, niin lämmin sauna olisi mukava. Lisäksi farmilla apuna ovat Olan tytär Marit sekä hänen poikaystävänsä.

Maisemat täällä ovat upeita, niitä voisi katsella aina vain. Ola ja Hans ovat jo tosin niin tottuneita maisemiin, joissa asuvat, etteivät he enää liikutu niistä sillätavoin kuin minä. Junamatkalla Ottaan juna kulki jatkuvasti vuorten välissä ja vesistöjen rantoja pitkin. Suomalaiseen tasaiseen maastoon tottuneelle silmälle riittää katseltavaa Norjassa. Upeita jokia ja koskia melomiseen sekä raftaukseen on paljon. Ulkona liikkujalle tämä on mahtava paikka asua, vähän kuin Uusi-Seelanti, mutta kalliimpi ja kieli on vaikeampi. Ruotsin taidoista ei tunnu olevan täällä oikeastaan mitään apua ja yllättävän kehnosti ihmiset puhuvat englantia, näin ainakin Suomeen verrattuna. Sanomalehteä pystyn kyllä lukemaan, koska kirjoitus on aika lähellä ruotsin kieltä, mutta puheesta en ymmärrä. Asiaa vaikeuttaa vielä se, että täällä maaseudulla norjaa puhutaan murtaen.

Käväisin eilen järvenrannassa ja löysin heti hyvän kalapaikan, jossa joki laskee järveen. Kalastelin tunnin verrean, minkä aikana kolme taimenta tarttui kiinni, mutta kaksi sain kotiinviemisiksi. Eivät olleet kovin isoja kaloja, mutta niin kauniita ja puhtaita, juuri sellaisia kuin jäätävän kylmistä vuoristojärvistä voi kuvitella löytävän. Mitäs muuta tekemistä sitä kaipaisikaan, kun voi tällaisissa maisemissa kalastella.

Tuliaisiksi toin Vaasan ruispaloja, Fazerin Geisha-suklaita ja Jaloviinaa. Tuo on toimiva yhdistelmä, sillä kaikesta pidettiin oikein kovasti. Täällä oltiin syöty vain Wasan hapankorppua ja märkää tanskalaista ruisleipää, joten Vaasan ruispalat olivat juuri se etsitty välimuoto. Minusta tuntuu, että Jallu on jo kohta juotu, sillä siitä pidettiin niin paljon. Se on tosiaan hyvä tuominen, koska Finlandiaa ja Koskenkorvaa löytyy täkäläisistä Vinmonopolista. Tänään aamupalalla sain puolestaan maistaa erikoista norjalaista ruskeaa juustoa. En tiedä voiko sitä edes juustoksi kutsua, kun se on sellaista karamellinmakuista. Se maistui kuitenkin hyvältä raparperihillon kanssa.

Tänään farmille on tulossa 10 henkilöä syömään ja majoittumaan. Sitä ennen ajattelimme käydä kiipeilemässä läheisessä kiipeilypuistossa ja voisin käydä hakemassa lisää taimenia, jotta saataisiin maanantain 30 hengen ryhmälle tuoretta kalaa. Huomenna on vapaapäivä ja tarkoituksena on ajaa Geirangeriin katsomaan Norjan kauneimpia vuonoja.

Nyt kun olen tässä jo kylläisenä menossa nukkumaan, niin voin todeta, että kalastuksen osalta päivä oli surkea. Vain yksi taimen tarttui kiinni, mutta sekin pääsi rannassa vielä irti. Lisäksi järvellä oli kylmä tuuli enkä ole pakannut oikein riittävän lämmintä vaatetta näihin oloihin. Suomen Lapin helteistä palattua pakkasin kevyesti, koska ajattelin, ettei täällä olisi kylmempi kuin siellä pohjoisessa. Jätin myös sadevarusteet matkasta, jotka olivat osoittautuneet turhiksi Lapissa. Enkä tajunnut ottaa oikein fiksunkaan näköisiä vaatteita mukaan, koska ajattelin ettei farmilla ole tarvetta välittää miltä näyttää, mutta tämähän on ravintola, jossa olen tarjoilijana. No, kaikki on kuitenkin järjestynyt hyvin.

Kiipeily Brimiskogenissa oli mahtavaa! Päästiin Olan kanssa kahdestaan menemään ilman opasta ja ennen Brimikierroksella ollut ryhmää, koska Ola tuntee kiipeilypuiston pitäjän. Kun Arne Brimi valmisti seikkailuryhmälle ulkosalla lounasta ja otti ryhmäkuvia fanien kanssa, niin minä ja Ola livahdettiin heitä ennen kiipeilypuihin Reitit kulkivat vaijereita, köysiä ja puupalikoita pitkin puusta toiseen. Se oli niin kovaa jumppaa, että kädet olivat sen jälkeen aivan loppu ja hikikin tuli. Ruotsin hiihtojoukkue on kuulemma ollut puistossa kanssa treenaamassa.

Säästä huolimatta loman onnistumiseksi riittää pelkästään hyvä ruoka. Illallistimme samaan aikaan vierailijaryhmän kanssa, koska heitä oli sen verran vähän. Vaikken ole vielä koskaan Michelin ravintolassa syönytkään, niin tämä voisi hyvinkin olla sitä luokkaa. Aivan erinomaista luomuruokaa, viinejä ja shampanjaa. Päivän kalaruoan kruunasi vielä se, että se oli valmistettu eilen pyytämistäni taimenista, vau! Jälkiruokana Hansin kotitekoinen jäätelö, mansikat ja suklaa fondant on vertaansa vailla! Varsinkin suklaa on niin suussasulavaa, annos on päältä kovettunut ja rapea, mutta sisällä on sulanut sydän. Näille ruoille sydän sulaakin. Olisipa jotakin, jos osaisi itsekin tehdä näin hyvää ruokaa. Hans on aikoinaan ollut vuoden verran ravintolassa Oslossa töissä, mutta koki sen liian kiireiseksi, eikä nauttinut työstään. Uskon, että tämä majatalokokkailu sopisi myös kämppikselleni Mikalle, joka pitää ruoanlaitosta.

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti