Tip of Africa IV

Etelä-Afrikka - 10.2.2012 04:26

Tiistai 10. tammikuuta 2012

Edellinen päivä oli vaatinut veronsa yhdeltä jos toiselta, mutta ei auttanut itku markkinoilla, kun Andy lähti aamun valjetessa toteuttamaan pitkäaikaista unelmaansa, nimittäin haisukellusta. Kyseessä oli jälleen kerran koko päivän reissu, jolle minulla ja Paijulla ei ollut kiinnostusta 150€ hintalapulla.

Paijun kanssa puolestamme vietimme ”rentoa välipäivää”. Paiju valitti aamulla huonovointisuuttaan, tällä kertaa ei kuitenkaan ollut kyseessä mosambikilainen mahapöpö. Itselläni vointi oli yllättävänkin hyvä, itse asiassa meistä se kaikkein skarpein, ainoana huolena oli vain se, että olin hukannut huoneeni avaimet. Etsin oman huoneeni, vaatteeni, rinkkani, Paijun ja Andyn huoneen, mutta avaimia ei löytynyt. Etsin uudestaan huoneeni ja katsoin vaatteiden taskut. Katsoin vielä kolmannen kerran sängyn alle ja siellähän ne tietysti olivat! Olisi kannattanut laittaa rillit päähän heti aluksi.

Päivä oli jälleen kerran aurinkoinen ja pilvetön. Nyt myös pöytävuori oli pilvetön. Houkutus lähteä oli kova, mutta olimme sopineet, että menisimme yhdessä sitten Andyn kanssa. Tällaisina pilvettöminä päivinä, mitä Kap Kaupungissa ollessamme kaikki olivat, lämpötila oli noin +30 asteen tietämissä. Söimme tukevan aamiaisen ja lähdimme Paijun kanssa kävelemään Long Streetiä pitkin kauppoja ja ihmisiä katsellen. Kävelimme pitkän matkaa aivan kadun toiseen päähän lopulta uupuneina. Halusimme syödä sushia emmekä tienneet oikein minne mennä. Olimme nähneet pari shushipaikkaa kadulla, mutta sinne oli aika pitkä paluumatka. Taksi Waterfronttiin oli toinen ajatus, mutta emme nähneet missään takseja, eikä meillä ollut puhelinnumeroa (olisi ehkä voinut kysyä joltain). Olimme jonkun liikerakennuksen sisällä, jossa oli paljon liikemiehiä ja -naisia. Kävelimme sieltä välillä sisään ja ulos miettien mitä tehdä, takseja ei näkynyt. Paikka vaikutti autiolta, mutta ovilla oli mainos sushista puoleen hintaan. Emme kuitenkaan nähneet missään mitään sushiravintolaa. Ainoastaan kahvilan ja jonkun Food lover’s nimisen paikan, joka näytti vihanneskaupalta. Kävelimme lähemmäs tuota vihanneskauppaa ja huomasimme sen olevan paljon muutakin! Se oli täynnä lounastavia työntekijöitä. Tarjolla oli vaikka mitä ruokaa ja löysimme sieltä jopa sushi junamme! Hieman epäröimme, koska sushi oli paljon kalliimpaa kuin sikäläinen ravintolaruoka yleensä. Normaalisti kuudella eurolla sai mahtavan ravintolaruoan. Nyt yhden sushilautasen hinta saattoi olla 3,5 euroa. Halusimme kuitenkin syödä sushia ja päätimme jäädä. Saimme aivan erinomaista palvelua ja ilmeisesti olisimme voineet tilata mitä vain kaupasta/ruokalasta. Mielemme teki tuorepuristettua appelsiinimehua! Sitä siis. Mehu oli tuoretta ja hedelmistä puristettua, mutta sushi vasta olikin hyvää. Istuimme suoraan japanilaista kokkia vastapäätä, joka valmisti edessämme sushitaideteoksia, jotka olivat maukkaimpia koskaan maistamiani! Söimme kylläksemme eikä lounaalle tullut yhteishintaa kuin sen 17 euroa tippeineen lopulta kuitenkaan.

Nyt meillä oli taas voimia kävellä vähän aikaa ja päätimme lähteä biitsille. Kävelimme suuntavaistoni mukaisesti ja aavistukseni osui oikeaan sillä löysimme pian taksipysäkin, josta saimme neuvoteltua edullisen seitsemän euron taksikyydin Camps Bayn rannalle toiselle puolen pöytävuorta. Biitsi oli aivan huikea ja sää otollinen. Jotain oli kuitenkin vialla. Ei pelkästään se, että olimme lähteneet ekstemporee ilman pyyhkeitä ja uikkareita. Vedessä ei ollut ketään. Eikä se johtunut liian suurista aalloista tai hai-uhkasta. Se johtui Atlantista, auringosta ja Etelä-Mantereesta. Cape Town on nimensä mukaisesti niemi, jonka toisella puolen Intian valtameri ja toisella puolen Atlantti. Intian valtameressä vesi on lämmintä, mutta Atlantin puolella se onkin jääkylmää. Lämpötilaero johtuu merivirroista. Varsinkin näin kesäisin vesi on erityisen kylmää, sillä aurinko sulattaa Etelä-mantereen jäätikköä kuljettaen jääkylmää vettä Kap Kaupungin rannoille. Ei siis mikään tavallinen biitsikohde kuten Durban Etelä-Afrikan itärannikolla. Capetonian surffarit ovatkin lähes suomalaisiin avantouimareihin verrattavia hulluja. En valehtele sanoessani, että keskellä 30 asteen hellettä Camps Bayn vesi oli 10 asteista. Rantavedessä vähän aikaa seisottuani en enää tuntenut jalkojani. Rantahiekka oli jäätävän kylmää myös. Erikoinen kokemus.

Jonkin aikaa Campsillä chillailtuamme tarkistimme rantakulttuurin suositulla Cliffton beachilla, joka oli lyhyen kävelymatkan päässä. Välihuomautuksena voin sanoa, että niemen rannassa kulkeva Victoria Road on yksi maailman upeimpia. Se kiemurtelee paikoin korkealla meren yläpuolella jyrkkiä seinämiä pitkin ja aivan rannan tuntumassa. Tien molemmin puolin rakennetut monikerroksiset lukaalit kattoparkkeineen ja uima-allasterasseineen tuovat esille sen, että maassa on kultaa ja timantteja. Cliffton on jaettu neljään osaan. 4. biitsi on lapsiperheille, 3. biitsi on (epävirallisesti) homoille, 2. biitsi on nuorison suosima ja 1. biitsi on tietysti ykkösluokan ihmisille. Sieltä bongaa mallit ja kehonrakentajat. Kävelimme koko Clifftonin läpi todistaen tämän kaiken omin silmin todeksi.

Illan päätteeksi olimme kaikki yhdessä hostellilla. Andy oli päässyt toteuttamaan unelmansa ja uimaan haiden kanssa. Haisukellushan se oikeastaan on, niin että Andy oli sellaisen häkin sisällä ja hait tulivat katsomaan Andya. Vähän niin kuin mitä aiemmin tässä viestissä kuvailin. Suurimmat valkohait olivat kuulemma olleet kuusimetrisiä.

Nyt alkoi jo ruokakin maistua. Illalla menimme syömään aasialaiseen ravintolaan.

1 kommentti »

  1. Upeaa luettavaa ja katseltavaa! Sulla on paljon matskua,jota voi vaarina muistella.

    mama - 14.2.2012 14:15

Kirjoita kommentti