Tip of Africa II

Etelä-Afrikka - 10.2.2012 04:24

Sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Aamulla olo oli jo parempi ja pääsin pystyyn. Mitään en kuitenkaan ollut vielä halukas syömään, koska sitten vatsa potkisi taas vastaan. Päivä oli kuin morsian, lämmin, kaunis ja täynnä odottamattomia seikkailuja.

Satuimme saamaan hyvän taksikuskin, Rashidin, joka oli Intiasta kotoisin, kuten monet maahanmuuttajat Kap Kaupungissa. Intialaisten on helppo sopeutua Etelä-Afrikkaan, pelataanhan molemmissa maissa krikettiä, baseballin tapaista peliä, jossa ottelua voidaan pelata useita tunteja päivässä muutaman päivän ajan. Formulakansalle tällainen penkkiurheilu voi tuntua tylsälle, vaikka kiinnostavampaa se minusta on kuin katsoa kliinisen tarkasti ajavia autoja. Rashid sattui olemaan myös virallinen opas. Hyvän asiakassuhteen luomiseksi hän tarjoutui esittelemään kaupunkiaan ja sen historiallisia rakennuksia ensimmäisen kerran ilmaiseksi. Satuimme pysäyttämään hänet, kun hän oli juuri viemässä lapsiaan leikkikouluun, sunnuntaina. Matkalla opimme muun muassa siitä kuinka taidokkaita buurit (hollantilaiset) ovat siirtämään merta kauemmaksi. Rantaa oli siirretty kaupungin keskustan tieltä joitain neliökilometrejä. Samaa he kuulemma tekevät Amsterdamissakin. Arkkitehtuurillisesti Kap Kaupunkihan oli varsin mielenkiintoinen ja säväyttävä. Vaikka en arkkitehtuurista mitään tiedäkään, niin kauniimmalta se Kap Kaupungissa näytti kuin Johannesburgissa. Ja kyllä vanha tiili aina Suomen lasi- ja metallikonttorikeskukset voittaa. Kaupungissa on lisäksi joitain juutalaisia, joilla on oma kaupunginosa kouluineen ja museoineen. Lisäksi on erittäin mielenkiintoista, että Kap Kaupungin niemimaalla sijaitsee Afrikan ainoa ydinvoimala. Sitä ei tosin kaupungista millään näe, ei vaikka kiipeäisi vuoren päälle. Mutta niin ne kaikki sanoivat, että siellä se on satamalahden vastarannalla. Olisi ollut hyvin mielenkiintoista tehdä tutustumismatka tähän afrikkalaiseen energiantuotantolaitokseen. Olenhan jo päässyt tutustumaan vesivoimaankin, joka oli varsin valloittavaa, kuten uusiutuvan energian kuvitella saattaa. Ehkä farmillekin voisi rakentaa pienen ydinvoimalan, kynän kokoinen uraanitikkuhan riittäisi kattamaan keskimäärin yhden ihmisen koko eliniän energiatarpeet. Toisaalta, kestävän kehityksen kannalta uusiutuvan energian hyödyntäminen on välttämätöntä. E=mc2 kaavan avulla voimme vain kuvitella miten valtavan paljon energiaa ympärillämme onkaan. Kyse on vain sen vapauttamisesta – arvoista – sähköistämisestä – energiasta – ja teknologian kehittämisestä – VASEK.

Rashid ajoi meidät Waterfrontiin, koska halusimme mennä apteekkiin. Siellä sattui toki olemaan paljon kaikkea muutakin. Muun muassa iso Waterfrontin ostoskeskus ja kiehtova Two Oceans akvaario. Ostin kaupasta hedelmiä syötäväksi, koska uskoin niiden tekevän minulle hyvää. Tulin kylläiseksi ja olo oli kevyt. Lähdimme tutustumaan merten ihmeelliseen maailmaan jo mainittuun akvaarioon. Olin käynyt Durbanissa ja Australiassa jo vastaavanlaisissa akvaarioissa, joista jokainen väittää olevansa eteläisen pallonpuoliskon paras ja hienoin. Itse annan pisteet Durbanille, koska siellä oli delfiinejä. Pidän delfiineistä. Mutta oli täälläkin taas silti viihdyttävää katseltavaa. Nyt kun on nähnyt näitä haikaloja, rauskuja ja muita, niin olisi kiva joskus nähdä niitä haukia, ahvenia ja särkiäkin.

Päätimme ostaa City Sight Seeing bussiin kahden päivän liput ja lähdimme kiertoajelulle. Päivän teemana jatkuivat eläimet ja seuraavana vuorossa oli World of Birds ja Monkey Jungle, jossa oli yli 3500 eri eläinlajia. Myöhästyttiin juuri parilla minuutilla, että oltaisiin ehditty apinaviidakkoon, jossa olisimme saaneet olla uteliaiden apinoiden keskellä kummasteltavana. Minusta olisikin hauska idea perustaa ihmistarhoja, joihin eläimet voisivat tulla katsomaan kaikenlaisia ihmisiä. No, katkaisen idealta siivet välittömästi, enkä anna mielikuvitukseni kuvitella minkälaisia ihmisiä häkeissä olisi ja miten eläimet niitä mulkoilisivat. Ongelmallista kuvitella ihminen paikalleen pysähtyneeksi ja toimettomaksi, eihän se enää osaa olla niin. Täytyyhän sillä nyt joku iPhone vähintään olla. Hauskaa, itse asiassa sehän riittäisi ja ihminen olisi täysin onnellinen. Nykyiseltäänkin se elää pienessä häkissä näyttöpäätteensä äärellä, jossa ne muutkin on. Siihen mahtuu kaikki, koko ihmisen elämä ja muiden elämät mahtuu siihen älypuhelimeen. Ei oo elämä tylsää. Te siellä tulevaisuudessa kun luette tätä niin uskokaan tai älkää, mutta lapsena minun piti itse keksiä tekemistä. Ja joskus sitä mietittiin kavereiden kanssa ihan samassa paikassa ja ajassa. Katselimme apinoita siis vain verkon takaa. Lintujen kanssa sentään pääsimme samoihin metsiin ja saimmekin pari näppärää lähikuvaa – ei yhtään pöllömpää.

Pitkä päivä alkoi lähentyä loppuaan, mutta ehdimme vielä hypätä bussiin, joka vei meidät Signal Hillille katsomaan upeaa auringonlaskua. Signal Hill on kukkula keskustan ja rannan tuntumassa, josta oli tapana ampua kello 12 aikaan tykillä merkkilaukaus merellä odottaville laivoille kellonajasta ja samalla viestittiin myös satamassa olevien laivojen määrästä, en kyllä nyt tarkalleen muista miten. Tykistä noussut savu oli merkkinä toiselle kukkulalle, joka vuorostaan ampui ja niin viesti kulki vuorelta toiselle ja kaupungista toiseen. Tämä oli siis aikaa ennen facebookia, sähköpostia, internettiä, 3g puhelimia, langattomia puhelimia ja mitään puhelimia ylipäätään. Sitä aikaa, kun laivat oli puuta ja miehet rautaa. Se Signal Hillistä. Hillittömät olivat kuitenkin näkymät ajaessa tuolle kukkulalle! Pöytävuoren päälle alkoi muodostua nk. pöytäliina auringon laskiessa. Brittityylisten kaksikerrosbussien kuskivat olivat rentoa porukkaa ja heittivät matkustajat ympäri kaupunkia eri kohteisiin. Sen sijaan, että olisimme joutuneet palaamaan takaisin kauas Waterfronttiin, pääsimme lähelle hostelliamme Longstreetille. Koko päivänä ei tullut syötyä juuri mitään eikä juuri edellisenäkään päivänä, mutta illalla söin kanapastaa ja ai kun ruoka maistui niin taivaalliselta, mutta hotkin sitä niin, että tulin saman tien täyteen enkä jaksanut paljoa. Mutta hyvä, että edes jotain sain syötyä, vaikkakin ”paastokaan” ei ongelmia tuottanut. Ei minulla oikeastaan nälkä tai heikko olo tullut, ei tullut kaivattua ruokaa. Ja oikein hyvin jaksoin näinkin pitkän ja toiminnallisen päivän läpi. Kuumahan oli, joten vettä tuli juotua.

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti