Viimeinen päivä Swazimaassa

Swazimaa - 7.1.2012 13:56

Perjantai 6. tammikuuta 2012

Aika Swazimaassa on mennyt kuin siivillä, valitettavasti. Toki kertoohan se siitäkin, että tekemistä on ollut ja sen lomassa on täysin pystynyt unohtamaan koulu- ja työasiat. Joukkoon on mahtunut yksi pilvinen päivä, mutta muuten sää on ollut eteläisen aurinkoinen ja 30 asteen lämpöinen. Ensimmäisen viikon jälkeen vasta sai kunnolla lomavaihteen päälle ja tuntui kun kroppa ja mieli rentoutui. Uutisiakaan en ole täällä seurannut millään tavalla, mutta luultavasti EU:n finanssikriisiin ei ole löydetty ratkaisua eikä mitään muitakaan hyviä uutisia juuri koskaan mediassa kuitenkaan ole, joten en ole jäänyt paljosta paitsi – päinvastoin. Olo on kovin levollinen, kun ei pyörittele mielessään asioita turhaan. Mukava elää päivä kerrallaan. Tuntuu siis, että on pystynyt lataamaan akkuja, sehän on loman tarkoitus ainakin tällä kertaa, kun on koko vuosi oltu töissä tai koulussa. Ei työssä käyvällä opiskelijalla paljoa lomaa ole.

Eilen kävimme jännittävällä Canopy Tourilla Malolotjan kansallispuistossa täällä Swazimaassa. Se oli se ainoa pilvinen päivä, mutta ei ainakaan satanut vettä, joten pystyimme hyvin seilaamaan vuorten välissä vaijereita pitkin. Se oli hauskaa puuhaa. Vaijerit olivat pisimmillään 130m ja korkeimmillaan 60m kulkiessaan jokien ja metsien yli kallion seinältä toiselle. Paljon vauhtia ja hienoja maisemia. Ei kuitenkaan liian pelottavaa, sillä Paijukin oli ihan innoissaan. Se oli kyllä hauskaa, olisi ollut vielä hauskempaa, jos vaijerit olisivat olleet vaikkapa 500m pitkiä ja 200m korkeudessa kulkien vesiputousten läpi.

Tänään on viimeinen kokonainen päivämme swazien maassa ennen kuin huomenna lähdemme Paijun ja Andyn kanssa loppuajaksi Cape Towniin. Varasimme bussimatkan House on Firesta Joburgin lentokentälle, joka maksoi noin 50€ per henki, mikä on melko kallista verrattuna peruskombiin, joka kuljettaa Joburgin keskustaan 15 eurolla. Tummaihoisiakin blondeja on olemassa – enkä puhu nyt hiusten väristä! Tällainen tapaus oli todistettavasti House on Firen Lisa Zimbabwesta. Hän on ollut töissä siellä jo pitkään, mutta silti bussimatkan varaus oli kamalan monimutkaista eikä hän osannut vastata oikein mihinkään soittamatta asiasta pomolleen. Tunnin opettelun jälkeen hän sai soitettua bussiyhtiölle ja tehtyä varauksen. Maksukuittia ei saatu tulostettua enkä ole saanut häneltä lupaamaansa vahvistusta varauksesta. Joka välissä hän kuitenkin innokkaasti kertoi poikaystävästään ja uteli kaikenlaista meiltä. Kaiken huipuksi hän pyysi meitä oikein kiltisti ja sinnikkäästi viemään suuren tyynyn ja jonkun muun tuliaisen ystävänsä äidille Cape Towniin. Hän lupautui jopa maksamaan yhden bussimatkoistamme palvelusta vastaan. Onneksi emme suostuneet, sillä matkatavaroihimme ei olisi mahtunut niin isoa tyynyä. Vasta autossa tajusin mistä oli ollut kysymys. Miksi joku kuljettaisi tyynyn sisälmyksineen? Tai miksi joku olisi valmis maksamaan halvan tyynyn kuljetuksesta niin kalliisti? Tyyny taisi sisältää ”Swazi Goldia”.

Viimeisen illan voisi viettää afrikkalaisittain maissia grillaten.

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti