Uusi vuosi en Swaziland

Swazimaa - 7.1.2012 13:55

Lauantai 31. joulukuuta 2011

Uudenvuoden aattona olimme etuoikeutetut osallistumaan Ivyn häihin. Kyseessä oli siis perinteiset swazihäät, jossa sulhanen antaa tietyn määrän lehmiä morsiammesta morsiammen vanhemmille, tätä kutsutaan lobolaksi. Lehmän voi korvata myös antamalla rahaa, joka on vähintään 250 euroa lehmää kohden. Emme saaneet selville, kuinka monta lehmää sulhanen Ivystä maksoi, mutta luultavasti vähemmän kuin 15 lehmää, jotka maksetaan neitseestä naisesta. Ivy on kuitenkin jo 40-vuotias ja asunut miehensä kanssa yli 15 vuotta. Kuningas maksaa kuulemma jopa 30 lehmää Reed Dancessa valitsemastaan neitseestä naisesta. On siis suuri kunnia ja tulonlähde perheelle, jonka tyttärestä tulee yksi kuninkaan vaimoista. Tällä hetkellä hänellä on niitä 13.

Minä, Paiju ja Andy menimme siis tähän swazilaiseen home stateen, joka on pieni yhden suvun yhteisö. Meidät otettiin lämpimästi vastaan ja monet tulivat oikein kädestä pitäen tervehtimään. Saimme erityiskohteluna hienot penkit avokadopuun alla. Koko päivän ajan Ivyn vanhin poika oli meidän kanssa ja kertoi mitä oli tapahtumassa. Meidät oli kutsuttu paikalle klo 12 ja noin tunnin päästä meille tarjottiin teetä ja jotain leivottua pullaa. Paiju oli hyvin epäileväinen teen suhteen, mutta joi sen kuitenkin. Mikään ei oikein tapahtunut minkään aikataulun mukaisesti. Oletimme häiden alkavan kello 12, mutta tosi asiassa seremoniat alkoivat vasta puolikolmen aikoihin. Spring ja Summer olivat huomaamattamme juosseet koko matkan farmilta perässämme, joten lukitsimme heidät autoon, mutta kävimme tunnin kulutua viemässä heidät takaisin farmille.

Tullessamme takaisin luulimme jo päässeemme tarjoiluista, kun meille tuotiin lautaselliset maissipuuroa, kanaa ja jotain salaattia. Yritimme sanoa, ettemme olleet nälkäisiä, mutta oli kohteliasta syödä, kun meillekin oli kerran tehty ruokaa. Emme sentään saaneet syötäväksi lehmän sisäelimiä, joita muut vieraat söivät, mutta pelkkä ajatus oli hieman kuvottava huolimatta siitä mitä söimme. Emmekä syöneet paljain käsin kuten muut, vaan saimme lusikat. Kana oli kuitenkin ihan syötävää, mutta maissipuuro maistui hieman oudolta. Emme saaneet syötyä lautasia tyhjiksi, mutta kohteliaan määrän kuitenkin.

Kun useat kymmenet vieraat oli ruokittu, niin morsiammen vanhemmat ja muukin suku saivat lahjoja. Morsiammen ja sulhasen kuuluu hankkia olkimattoja ja vilttejä tietylle osaa suvusta, tähän menee paljon rahaa, mutta se on tärkeä perinne. Seuraavana vuorossa oli kahden lehmän teurastus, yksi kummankin suvun puolelta. Paimenet olivat ajaneet karjan laitumilta kahteen aitaukseen ja molemmista valittiin yksi, joka teurastettaisiin ja syötäisiin seuraavana päivänä. Paiju ja Andy pysyttelivät suosiolla kauempana tästä tapahtumasta, kun taas minut vietiin aitiopaikalle seuraamaan teurastusta. Ennen teurastusta kunkin suvun miehet kokoontuivat kunniakkaasti hokemaan sukunimeään aitauksensa luona. Tämä liityi kai jotenkin arvokkaaseen omaisuuden uhraamiseen, jota kunnioitettiin tällä tavalla. Teurastaja teroitti keihäänsä ja astui ”kehään” lehmien sekaan. Ensimmäistä lehmää teurastettaessa keihäs jäi kiinni lehmään oikeaan paikkaan oikean puoleisen etulavan taakse (luultavasti keuhko tai sydän), mutta katkesi. Onneksi oli toinen keihäs varalla, mutta tässä välissä siirrytiin teurastamaan taas toisen aitauksen lehmää. Kyseinen lehmä oli synnyttänyt kaksi kuollutta vasaa, joten oli sen kohtalo tulla juhlaruoaksi. Teurastaja iski oikeaan paikkaan ja juoksi lehmän kanssa pari kertaa aitauksen ympäri, kunnes lehmä luhistui maahan ja pian kyljelleen. Toisen aitauksen lehmä oli vahvempi ja kun sitä yritettiin teurastaa uudestaan, niin se kimpaantui ja puski tiensä aitauksen läpi. Minä satuin olemaan aivan vieressä ja pakenin äkkiä muiden kanssa. Takanani ollut juopunut mies jäi maahan makaan, mutta juopontuurilla ei jäänyt sonnin jalkoihin. Ihmiset huusivat villisti, kun lehmä saatiin lopulta nurin. Seuraavaksi miehet kantaisivat suuret lehmän ruhot mökkeihin valmistettavaksi.

Vieraat, jotka olivat tulleet edellisenä päivänä, jäisivät vielä toiseksi yöksi ja seuraavana päivänä söisivät yhdessä pihviä. Meidätkin kutsuttiin mukaan, mutta emme vielä osanneet sanoa pääsemmekö paikalle. Olisi kyllä tavallaan hienoa mennä ja siellä olisi varmasti kansantanssia ja muuta ohjelmaa, mutta en tiedä pystyisinkö syömään, kun minulle kuitenkin kohteliaasti tarjottaisiin.

Kotiin palattuamme olimme saaneet vieraita Maputosta. Saksalainen Hanna, mosambikilainen Nuno ja heidän kaksi lastansa olivat tulleet kylään farmille.

Illalla menimme Paijun ja Andyn kanssa House on Fireen juhlistamaan vuoden vaihdetta yhdessä monien muiden lähinnä eurooppalaisten kanssa. Pääsylippujen korkeasta 20 euron hinnasta huolimatta paikka oli aivan täysi. Tuttuun tapaan HoF oli hienosti koristeltu ja valaistu UV-valoin. Paikalla oli mielenkiintoista väkeä Woodstockin hippiperheistä paikallisiin rikkaisiin sekä ulkomaalaisiin avustustyöntekijöihin. Tapasimme erään amerikkalaisen, joka oli tullut tänne kolmeksi vuodeksi Peace Courtin projektiin. Hän asuu jossain aivan syrjässä hyvin vaatimattomissa oloissa ja työskentelee jollain klinikalla. Erittäin extremeä. Ja kaveri vaikutti minun ikäiseltäni.

Huomenna tulee toimeliaisuudelle pieni tauko, kun lähdemme muutamaksi päiväksi autiolle saarelle Mosambikiin!

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti