Tip of Africa I

Etelä-Afrikka, Swazimaa - 20.1.2012 01:36

Miten mukavalta tuntuukaan katsella kuvia lämpimästä matkasta, muistella niitä kosteita tuulia ja luonnon värejä näin kylmän ja kuivan Suomen talven keskellä. Rakastan kyllä kunnolla kireää pakkastalveakin sen valkoisessa ja hiljaisessa kauneudessaan, sitä kuinka se kätkee sisälleen ihmisten ja luonnon elinvoiman, joka kunkin kohdalla, omana aikanaan, kevään tullen suoristaa talven taivuttaman selkänsä ja alkaa kukoistamaan. Katajainen kansa odottaa, taipuukin, mutta ei katkea – se kestää kesään.

Olen siis takaisin talvisessa Helsingissä. Kaikki kunnia kestäville katajille, mutta minähän olen ”Koivu(la)”. Palan siis herkästi. Selviän toki kylmästä talvesta, mutta tarvitsen auringonvaloa tuottaakseni happea. Palatkaamme siis vielä aurinkoiseen Afrikkaan!

Tämän viesti on jaettu useampaan osaan.

Matkamme eteläisessä Afrikassa oli kulkenut maailman sähköisimmän kaupungin, Johannesburgin, HIV-positiivisimman maan, Swazimaan, sekä maailman sotaisimman lipun maan, Mosambikin, kautta eteläisimpään kaupunkiin Afrikassa, rikkaiden ja köyhien Kap Kaupunkiin.

Lauantai 7. tammikuuta 2012

Lentokentän välittömässä läheisyydessä emme voineet olla huomaamatta Cape Flatsien slummeja. Pysähtymistä slummien läpi kulkevalla moottoritiellä ei suositeltu. Pimeän aikaan ajaminen konsanaan oli riski, sillä alue on tunnettu tapauksista, joissa tien ylittäviltä jalankulkusilloilta on tiputettu suuria kivenlohkareita autoilijoiden tielle ja sitten käyty asein ryöstämässä autoilijat. Nämä slummit ovat Etelä-Afrikan pahamaineisimmat, jopa Johannesburgin Sowetoa vaarallisemmat, jossa olisin halunnut käydä tutustumassa. Cape Flatseille tulee paljon onnenonkijoita esimerkiksi Nigeriasta ja loistokaupungin menoa maistaessaan jäävät usein kovien huumepiirien vangeiksi, ja näissä piireissä ihmiselämällä on mitätön arvo ruiskeriippuvaisille. Jonkinlainen paikallinen turvallisuustason tunteminen on siis tärkeää Etelä-Afrikassa, joskin usein ongelmat eivät ole niin vakavia ja yleisiä minkälainen kuva niistä saatetaan antaa, mutta varovainen kannattaa joka tapauksessa olla. Kaikenlaista ikävää voi toki sattua maasta ja paikasta huolimatta. Blondikin muutti pois, kun kuuli, että suurin osa onnettomuuksista sattuu kotona…

Joka tapauksessa, me saimme kyydin hostellillemme Backpacker Bussilla. Bussimatka maksoi noin 10€ per henkilö. Päivän autovuokrakin olisi tullut halvemmaksi, mutta oli kätevää kun kuski tiesi minne ajaa ja hän samalla esitteli meille ympäristöä. Hän vaikutti erittäin iloiselta ja onnelliselta ihmiseltä ottaen huomioon, että hän ajoi työkseen turisteja lentokentältä hostelleille ja kertoi samat asiat varmasti monesti päivässä vuodesta toiseen. Mutta olipahan erikoinen tunne nähdä valkoihoisia tiskin takana hostellilla. Swazimaassa, Mosambikissa ja lentokentillä oli tottunut siihen, että aina asiakaspalvelutilanteissa olit tekemisissä tummaihoisten kanssa. Valkoihoiset istuivat toimistoissaan ja kutsuttiin paikalle vain ongelmatilanteissa. Cape Town Backpackers oli tosiaan valkoisten pyörittämä, niin kuin luultavasti kaikki muutkin hostellit Kap Kaupungin keskustassa.

Ensimmäisenä iltana kova mahakipu palasi yllättäen hostellille päästyämme. Olin aivan kipeänä ja makasin sängyssä sikiöasennossa. Onneksi Paijulla ja Andyllä oli mukavan tilava oma huone ja ennen kaikkea oma kylpyhuone, ettei minun tarvinnut sairastaa kuuden hengen dormissani ja ravata vessassa. Luultavasti mahapöpö Mosambikista oli vielä mukana. Vaikka minun olisi pitänyt syödä, niin en pystynyt lähteä Andyn ja Paijun mukaan ravintolaan. Heidän palattuaan olin saanut hieman nukuttua ja mahakipu oli hellittänyt. Mukava ravintolan tarjoilija oli antanut heille lääkkeitä vietäväksi ”kipeälle veli-paralle” ja niiden turvin uskaltauduin nukkumaan dormiini. Siellä yksin maatessani ajattelin kimppamatkustamisen hyviä puolia, yksin on kamala sairastaa!

Asuminen ja liikkuminen kaupungissa

Tässä vaiheessa voin sanoa, että jos olet lähdössä Kap Kaupunkiin, niin Cape Town Backpackers on hyvä, turvallinen ja rento hostelli (dormi 15€/yö, tuhti aamupala 3€), mutta sellainen kuin The Backpacker taitaa olla se Kap Kaupungin suosituin ja mukavin hostelli. He sijaitsivat aivan vieressämme, mutta kiireisenä lomakautena heillä ei ollut tilaa koko porukallemme. Muistaakseni heidän hinnat olivat suunnilleen samaa tasoa ellei jopa edullisemmat (kahden hengen huoneessa) ja lisäksi heillä oli uima-allas. Tämä kannattaa siis varata netistä jo suht hyvissä ajoin etukäteen. Sijainti on hyvä, melko rauhallinen, mutta lyhyen kävelymatkan päässä Longstreetiltä, jossa on paljon kauppoja ja ravintoloita. Longstreetillä on paljon vartijoita turistien turvana, mutta hiljaisemmille sivukujille ei kannata lähteä varsinkaan yksin hämärässä. Taksit kaupungissa ovat melko edullisia, lähtöhinta 0,2€ ja kilometritaksa noin 1€/km. Useamman hengen kesken nämä varsinkin tulevat edullisiksi, vaikka ei auton päivävuokrakaan yli 20€ maksa – sesongista riippuen. Toinen kätevä tapa liikkua kaupungissa, sen ympäristössä ja rannoilla on ”hop-on-hop-off” kiertoajelubussi. Se on tosin melko hidas ja kulkee vain yhteen suuntaan myötäpäivään, mutta korkealta näkee hyvin ja ennen kaikkea usealla kielellä saatava kiertoajeluopastus kuulokkeiden kautta on aivan erinomainen ja ehdoton, mikäli haluaa oppia tuntemaan kaupungin ja alueen historiaa. Kahden päivän rajaton käyttö maksoi noin 25€ per henkilö, mutta lisäksi se oikeutti auringonlaskun katseluun Signal Hilliltä sekä jonkinlaiseen venematkaan ja lipulla sai myös alennuksia eri kaupungin kohteissa. Yksinäiselle rohkeallekaan kulkijalle en silti suosittelisi pitkiä kävelymatkoja päiväsaikaan ellei näytä painonnostajalta. Kaupungissa on myös paikallisten käyttämiä halpoja pikkubusseja, joita jotkut (harvat) valkoihoisetkin näyttivät käyttävän.

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti