Maputo – Macaneta

Mosambik, Swazimaa - 7.1.2012 13:55

Sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Hyvää uutta vuotta!

Aloitimme uuden vuoden sunnuntaijumalanpalveluksella Potter’s Wheelin seurakunnassa. Seurakunta oli kasvanut ja kirkko oli saatu rakennettua ja sisustettua loppuun. Paikalla oli paljon tuttuja kasvoja. Pastori Kevin piti hyvän saarnan siitä, mitä vuosi 2012 tulee olemaan. Se on toivon vuosi ja koettelemusten vuosi, kaikkea mitä voidaan ravistella tullaan ravistelemaan.

Iltapäivällä lähdimme kohti Maputoa. Vaihdoimme asuntoja Hannan ja Nunon kanssa. He jäivät farmille kun me taas asuisimme yön heidän asunnossaan Mosambikissa. Mosambikin viisumi oli kallistunut kovasti viime kerrasta. Olisimmeko viimeksi maksaneet noin 10 euroa, kun nyt piti maksaa 65 euroa kertaviisumista. Rajalla kesti ja kesti. Onneksi ehdimme juuri ennen jonoa, mutta virkailija naputteli passejamme tietokantaan k a i k e s s a r a u h a s s a. Valokuvauksen, sormenjälkitunnisteiden ja noin tunnin odottelun jälkeen pääsimme Mosambikin puolellle. Saavuimme illan pimennossa kommunismin loistovuosista rapistuneeseen Maputon keskustaan. Kadut olivat Mao Tse Tungin, Kim Jon Ilin, Vladimir Leninin ja Karl Marxin katuja lukuun ottamatta likaisia ja palavista roskista käryäviä. Mutta kaupunki oli hyvin eloisa, koska ihmisiä on paljon. Vaikka Swazimaa ja Mosambik ovat rajanaapureita, niin ero maiden välillä on huomattava. Swazimaa on puhdas eikä köyhyyttä näy katukuvassa ollenkaan samalla tavalla kuin Mosambikissa. Maputon kadut näyttivät jopa pelottavilta. Maa on kuitenkin kaunis. Portugalilaisen ja afrikkalaisen kulttuurin sekoitus on jännittävä, lisäksi maassa on kauniita palmurantoja ja mukavan lämmin meri.

Hanna ja Nuno asuivat Maputon keskustassa olevassa kerrostalossa. Talo oli aika rapistunut, mutta neljännessä kerroksessa oli paljon tilaa asua ja parvekkeita oli kätevästi eri ilmansuuntiin. En silti pystyisi kuvitella asuvani kuumassa, kosteassa ja korruptoituneessa Maputossa.

Maanantai 2. tammikuuta 2012

Aamulla ajaessamme veneemme luo Costa Do Soliin paikallinen (korruptoitunut) poliisi pysäytti meidät ja teki parhaansa saadakseen nyhdettyä rahaa meiltä. Hän vaati sakkoa maksettavaksi, koska takana istuvilla ei ollut turvavöitä päällä. Isä tietää kyllä poliisien aikomukset ja osaa pelata sitä peliä. Hän ei suostunut maksamaan sakkoa. Poliisi oli jo kirjoittamassa sakkoa, kun isä sanoi, että no mennäänkö sitten poliisiasemalle hoitamaan asia, jolloin poliisi jätti homman sikseen ja antoi meidän jatkaa matkaa. Luultavasti emme siis olisi ansainneet sakkoa lain mukaan.

Veneemme oli määrä kuljettaa meidät Maputon edustalla olevaan Macatena -niemeen kello yhdeksältä. Olimme parikymmentä minuuttia etuajassa, mutta mikä erikoisinta, veneemme oli valmiina ja pääsimme lähtemään saman tien. Venematka kesti noin 40 minuuttia, mutta matalan laskuveden aikaan niemeen pystyisi melkein kahlaamaan. Horisontissa näimme isoja rahtialuksia, jotka odottelivat vuoroaan päästä satamaan. Sama ilmiö oli Tanzanian rannikkokaupunki Dar Es Salaamissakin. Ei taida afrikkalaiset satamat olla niitä tehokkaimpia.

Rantauduimme tälle kauniille täysin hiekasta koostuvalle ”autiolle saarelle”, jossa ihastuttava Maria-Christina -mummeli otti meidät mitä lämpimimmin vastaan. Hän oli kerta kaikkiaan mahtava persoona! Eläköitynyt valkoihoinen mosambikilaisnainen, joka oli jo lapsena ihastunut tähän paikkaan niin, että oli aikuisena hakenut lupaa rakentamalleen pienelle majapaikalle. Hän oli uskomattoman puhelias ja kertoi kaikenlaisia tarinoita niemeen ajautuneista valaista ja laivoista. Paikka oli erittäin privaatti. Asuimme katoksiin rakennetuissa isoissa teltoissa ja lähimmät ihmiset olivat kilometrien päässä. Koko niemen pää oli meille! Kaikenkaikkiaan Macetena niemi on varmaan noin 20km pitkä hiekkaranta. Niemen toisella puolella pauhaa Intian valtameren aallot ja toisella puolella on ihanan tyyntä ja mainiot uimavedet. Auringonpaiste ja yli 30 asteen kuumuus on jotain mitä on vaikea päästä pakoon, sillä alueella ei ole varjoa antavia puita eikä liioin sähköllä toimivia ilmastointilaitteita. Olot avat siis hyvin originaalit ja vaatimattomat, mutta kaikessa alkuperäisyydessään hyvin kauniit. Christina kutsuukin kayaansa eco-lodgeksi.

Christinalla on pari työntekijää, joiden kanssa hän loihtii mitä maukkaimpia aterioita. Hänelle tärkeintä on, että vieraat tulevat hyvin ravituiksi, hän on sellainen äitihahmo, joka loukkaantuu, jos et syö kahta joulua samalla kertaa. Aamupalaksi saimme muroja, mysliä, jugurttia, portugalilaista leipää, pekonia, papuja, omeletteja ja lettuja. Aamupalalla jaksoikin hyvin päivän toiseen ateriaan, illalliseen, jossa kalastajien päivän saaliit olivat tarjolla. Ruokana oli kaikenlaisia meren herkkuja erilaisista ravuista simpukoihin ja kaloihin.

Valitettavasti ensimmäisen illallisen jälkeen kaikki paitsi Andy, joka ei ollut syönyt katkarapuja, saivat vatsapöpön. Seuraava päivä meni käytännössä syömättä ja aurinkovarjon alla makoillen. Iltaa kohden olo helpottui ja päästiin uimaan ja tutkimaan aikoinaan rannalle ja nyt jo sisämaahan ajautunutta laivaa. Christinan mukaan laivaan liittyi kaksi eri tarinaa. Toisen mukaan kyseessä oli Maputoon rantautuva joukko aseistautuneita miehiä ja toisen mukaan Maputosta lähtevä laiva, jolla oli kehno ja kenties hyvin juopunut tumma kapteeni, joka ryssi homman nolosti.

Olimme saarella kolme päivää. Uimme, söimme ja lepäilimme. Yhtenä päivänä kävin juoksemassa rannalla. Kuumuus oli paahtava, mutta tuulisella puolella viima viilensi mukavasti. Muuten minä tietysti tykkäsin loikoilla riippumatossa verannalla katsellen merta. Oiva paikka tehdä ei mitään! Aamuisin ennen aamupalaa verannallemme tuotiin teetä ja hedelmiä – mukava herätä kattauksen ääneen. Mosambikissahan on malariahyttysiä, joten nukuimme hyttysverkkojen alla. Minä sain sellaisen kivan prinsessaverkon, jossa oli jotain pinkkejä hörhelöitä.

Vaikka muutaman päivän matka oli aika kallis, viisumin lisäksi venematkat maksoivat ymmärtääkseni yhteensä lähes 400 euroa ja yö saarella maksoi noin 55 euroa per henki, niin se oli takuulla sen arvoinen. Privaatti saari (vaikkei se saari käytännössä olekaan) täyshoidolla, kertakaikkiaan!

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti