Kuulumisia farmilta

Swazimaa - 7.1.2012 13:54

Torstai 29. joulukuuta 2011

Lomailu farmilla on ollut toimeliasta. Olemme nyt irrottaneet yhden hydroista ja viemme sen huomenna korjattavaksi. Mönkijäkään ei lähtenyt käyntiin, mutta tiesin jo kokemuksesta missä vika oli. Saman homman olin tehnyt jo kolmisen vuotta aiemminkin, eli purkanut narukäynnistyssysteemin, jossa mekaniikka ei ollut kohdallaan. Koirat rakastavat mönkijää, ne ovat heti kyydissä, kun kävelet lähellekään sitä. Vaikka ajoin aika vauhdilla kuoppaisia ja kivikkoisia teitä, niin koira pysyi mukana. Satuin samalla näkemään tiellä jo toisen käärmeen täällä ollessani, joka muistutti kobraa, jonka taisimme nähdä jo aiemmin. Samalla tienpätkällä näin haukan. Haukkapariskuntia on farmilla kuulemma kolmekin kappaletta. Lisäksi täällä asustaa pöllöjä ja monitor lizard. Ajoin mönkijällä farmin laajennetun osan kauimpaiseen kulmaan, jossa Muzi valvoi uusien taimien istutusta ja näytti minulle vartiotornin, josta oli huikeat näkymät farmin yli!

Vein Paijun ja Andyn seuraavana päivänä retkelle tuonne vuoren päälle. Söimme siellä lounasta upealla paikalla. Viihdyimme vuorella auringonlaskuun saakka. Minä ja Andy olemme ottaneet kiipeilykengät mukaan ja löysimme vuorelta paljon hyviä kivenlohkareita kiivettäväksi. Olimme käyneet edellisenäkin päivänä kiipeilemässä joenvarren kivikoissa laakson pohjalla. Swazimaasta löytyy mahtavia kiipeilypaikkoja niin köysille kuin boulderointiinkin! Kaikilla reissuillamme farmilla uljas opaskoiramme Spring on aina ollut mukanamme. Hän viihtyy mainiosti seurassamme vaikka olisimme pitkäänkin poissa. Sen sijaan nuorempi koira, Summer, pysyttelee mieluummin talon läheisyydessä.

Työpäivän päätteeksi vein erään työntekijän, Makawen, kotiinsa. Makawe on 23-vuotias kahden lapsen isä, mutta ei vielä aviomies, koska hänellä ei ole varaa häihin. Hän rakastaa jalkapalloa, kuten kovin moni muukin täällä ja oli yhdessä muiden kanssa edellisenä jouluna voittamassa jalkapalloturnausta Salmiakki -joukkueen kanssa. Makawen setä oli ostanut meiltä lannoitteita, jotka minä Makawen opastuksella ajoin hänen home statelleen. Luulin ettei paikka olisi kaukana, mutta se olikin kaukana vuoren toisella puolella ja tie home statelle oli vähintäänkin hurja ja sadevesien syömä. Makawe oikaisee työmatkallaan kävelemällä vuoren yli, jolloin työmatka on 2 tuntia. Hän lähtee siis kotoa ennen kello viittä aamulla ja palaa kotiinsa kuuden jälkeen illalla. Pääsimme perille Makawen vaatimattomalle home statelle, jossa kuitenkin asui hymyilevä ja onnellinen perhe. Hänen äitinsä on kotona, mutta isä on pastori kirkossa, jonka ohi olimme ajaneet. Torstaisin Makawe käy työpäivän jälkeen vielä kuoroharjoituksissa. Vaikka se on hänen kotikirkkonsa kuoro, he harjoittelevat Matsaphassa, jonne on Makawen talolta sellainen tunnin ajomatka, mutta hänellä tietysti kestää paljon pidempään, koska hän kävelee kauas bussipysäkille. En tiedä missä välissä hän syö ja nukkuu, mutta seuraavana aamuna hän on jo töissä. Hän on juuri saanut peruskoulunsa päätökseen St Johnsin koulussa ja aikoo nyt keskittyä työntekoon. Tulevaisuudessa hän haluaisi olla eläinlääkäri, joka on itse asiassa aika monen haaveammatti täällä.

Aikaa hyvän ystäväni Muzin kanssa minulla on ollut harmillisen vähän. Hän tekee erinomaista työtä farmilla ja pitää hienosti langat käsissään. Uskomattoman nöyrä ihminen. Tienaamansa rahat hän pääasiassa antaa äidilleen ja sisaruksilleen, joista osa on sairaita. Muzi sanoi, että hänellä on viikossa kaksi tuntia vapaa-aikaa, mutta sen ajan hän ajaa kirkkoonsa Mbabaneen. Farmityön lisäksi hän on yhä kirkossansa koko sunnuntaipäivän pyhäkouluopettajana sekä nuortenillan vetäjänä. Kaiken lopun aikansa hän on käyttänyt toisella puolella Swazimaata rakentaessaan taloa äidillensä. Jotain hän oli sentään saanut itsellensäkin nimittäinä sohvan, TV:n, radion ja lämmittimen, jota ei nyt kesällä tosin tarvitse. Illat farmilla ovat yksinäisiä ja hän on aina niin väsynyt, ettei jaksa tehdä muuta kuin istua sohvalleen. Kolmena iltana viikossa hän laittaa itselleen ruokaa, hän ei siis syö paljoa. Aamuisin hän ottaa lasin vettä.

Muzi oli valtavan liikuttunut, kun annoin hänelle joululahjan. Toin paketin Fazerin maitosuklaakarkkeja hienossa rasiassa, jossa oli Suomi-maisemia. Pienenä erikoisuutena toin vielä rasian joulupipareita. Hänen opiskelevia sisaruksiaan ajatellen toin hieman lyijykyniä IKEAsta, yritys josta kukaan täällä ei tiedä mitään – Afrikassa kun ei ole ainoatakaan. Lisäksi toin jotain, mikä kaikilla Afrikkalaisilla olisi hyvä olla, nimittäin heijastin. Yöt täällä ovat pikimustia eikä tummaan pukeutuneita tummia jalankulkijoita herkästi näe autolla ajaessa. Kaikkein eniten Muzi kuitenkin innostui antamastani kirjasta. Voin kuvitella kuinka iso asia se Muzille on, että hänen kuvansa on kirjassa ja asioita hänestä on siinä kirjoitettuna. Jotta hän voisi edes hieman ymmärtää, mitä olen matkablogiini kirjoittanut, niin annoin hänelle suomi – englanti – suomi sanakirjan. Loppuillan vaihdoimme kuulumisiamme ja Muzi näytti ottamiaan valokuvia kännykästään ja esitteli hänen sukulaisiaan ja ystäviään sekä kirkkoaan.

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti