Jobin joulu

Etelä-Afrikka - 30.12.2011 01:39

Olimme Johannesburgissa neljä päivää. Kaupungissa ei sinänsä ole kamalasti tekemistä, mutta onneksi meillä on siellä ystäviä. Varakkaat asuvat aidatuissa norsunluutorneissaan ja köyhemmät slummeissa. Kulta houkutteli aikoinaan valtavasti asukkaita tähän eteläafrikkalaiseen suurkaupunkiin, jossa tuloerot ovat nykyään maailman suurimpia. Jo’ssa on muistaakseni noin 3 miljoonaa asukasta, mikä on hämmästyttävää, koska kaupunki on syvällä sisämaassa kaukana minkäänlaisista vesistöistä. Suomalaiset ovat tottuneet siihen, että jokaisen suurkaupungin lähellä on vesistöjä, koska niiden ympärille kaupungit aikoinaan rakentuivat. Mutta kuten sanoin, Johannesburgiin ihmiset tulivat kullan perässä. Koska ihmisiä oli paljon, niin ympärille alkoi rakentua palveluita ja muuta infrastruktuuria. Serkkujeni mukaan syy miksi ihmiset yhä muuttavat Jo’burgiin on se, että Johannesburgissa on paljon töitä tarjolla. Tuskin monet enää kullan perässä tulevat, mutta rahan perässä ainakin.On se kuitenkin mielestäni aika ikävää asua muurien ja kaltereiden takana. Minä, Paiju ja Andy asuimme muurien sisällä olevassa ”mökissä”, jonka ovet olivat lukittu sekä ovien ja ikkunoiden edessä olevat kalterit ja portit. Kaikenlaisia lukkoja ja avaimia pitää kantaa koko ajan mukana, vaikka liikkuu omalla aidatulla pihallaan!

Johannesburgista löytyy toinen toistaan upeampia ostoskeskuksia ja hienoja kasinoita. Vietimmekin ajastamme suuren osan shoppaillen Crestassa sekä Rosebankissa. Yhtenä iltana kävimme serkkujen ja heidän ystävien kanssa Monte Casinolla viettämässä iltaa. Kasino on huikea kompleksi, joka on tehty hyvin näyttäväksi. Ruoka oli kasinollakin halpaa. Söin maittavan seafood platterin alle kuudella eurolla ja Andy 500g t-luupihvin alle kympillä. Eikä hohtokeilauskaan taloutta kaatanut, 3.5 euroa peli.

Toimin taksikuskina Paijulle, Andylle sekä serkuille ja sopeutuminen eteläafrikkalaiseen vasemmanpuoleiseen liikenteeseen kävi yllättävän helposti. En vielä kertaakaan ole ajanut oikealla kaistalla. Sen sijaan oli mukavaa, kun tiesi vähän paikkoja jo entuudestaan.

Muuten aika Josissa kului tyypilliseen tapaan lauta- ja videopelejä pelaillen. Friedmanit (sukulaisemme) ovat intohimoisia ja kilpailullisia pelureita. Joskus pelit äityvätkin pieniksi väittelyiksi aikuisten kesken. Friedmanien Jack Russelit olivat yhtä hellyttäviä ja söpöjä kuin ennenkin, mutta hieman vankkarakenteisempia ja laiskempia kuin kolme vuotta sitten.

Joulua vietimme 25. päivä, jolloin kävimme aamulla baptistiseurakunnan jumalanpalveluksessa. Yleensä lahjat avataan jo aamuvarhain, mutta tällä kertaa oli tehtävä poikkeus, koska jumalanpalvelus sattui samalle päivälle. Oli ihan mielenkiintoista käydä tutustumassa paikallisseurakunnan toimintaan. Tupa oli aivan täynnä (lähinnä valkoisia) ja ilma oli tuskasen kuuma. Laulut ja ihmiset olivat vanhemman puoleisia, perinteisiä ja konservatiivisia. Pastori piti kuitenkin hyvän puheen ja vaikutti muutenkin todella sydämelliseltä ja nöyrältä mieheltä.

Kotiin palattuamme jaoimme lahjat, joita oli totuttuun tapaan hyvin paljon. Yksi serkun ystäväkin vietti meillä joulun ja hänellekin oli lahjoja. Illalla söimme yhdessä. Joulupöydässä ei ollut mitään lämmintä ruokaa, koska on jo valmiiksi niin kuuma, mutta oli aikaisemmin grillattuja ribsejä ja kanaa, sekä perinteisempiä joulukinkkuja. Pöydässä ihmisillä on hassut hatut päässä joita saa pienistä pöydällä olevista lahjoista – Christmas crackereista. Suurin ero joululla ja syntymäpäivällä tuntuukin olevan lähinnä joulukuusi. Stephen sanoikin, että ”Christmas is like birthday, but for everyone!”, mikä kuvaa aika hyvin mielestäni eteläafrikkalaista joulua. Paljon iloisia ihmisiä ja naurua.

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti