Back to the roots

Swazimaa - 30.12.2011 01:30

Paluu farmille on tapahtunut. Muutos siitä, kun täällä viimeksi kaksi ja puoli vuotta sitten olin on ollut valtava! Farmi näyttää, tuntuu ja kuulostaa nyt erilaiselta.

Kolme vuotta sitten istuttamamme puut ovat kasvaneet 15cm:stä yli 10 metrisiksi. Kasvuvauhti on ollut huima! Paksumpien puiden ympäri tarvitaan kolme aikuisen miehen kämmentä. Mutta eivät puut ole ainoita, jotka ovat kasvaneet, vaan farmikin on laajentunut 300 hehtaarista 500 hehtaariin ja istuttaminen jatkuu vielä tänäkin vuonna. Homma sujuu kuulemma jo paljon sutjakkaammin ja tehokkaammin.

Kävimme Paijun ja Andyn sekä Springin (yksi farmin Jack Russeleista) kanssa pitkällä kävelyllä (tai vaellukseksi sitä voisi melkein kutsua) farmin korkeimmalla huipulla. Siinä kävellessä huomasin, että farmin ilmastokin on muuttunut. Ilma on nykyään paljon kosteampaa, koska liikutaan eukalyptusmetsien keskellä. Raikas tuulikin loistaa poissaolollaan, kun on metsässä. Ilma on kuuman kostea. Sen sijaan farmilla on nyt enemmän ääniä kuin ennen. Tuuli havisee mukavasti puiden lehdissä ja puut ovat tuoneet mukanaan lisää eläimiä. Uljas opaskoiramme Spring (joka on varmaan maailman nopein Jack Russel, koska juoksee farmilla koko ajan joka päivä) havaitsi kävelyllämme myrkyllisen mosambikilaisen kobran, joka päätti kuitenkin lähteä tiehensä, kun saavuimme paikalle, joten emme ehtineet saada siitä valokuvaa. Farmilla on siis kaksi uhkarohkeaa koiraa, jotka juoksevat päivät pitkät kymmeniä kilometrejä farmilla. Aina isännän mukana. He ovat milloin bakkien lavalla ja toisinaan taas mieluummin juoksevat auton perässä tai edellä. Ajoimme yhtä pitkää alamäkeä alas, niin koira päätti vauhdista hypätä lavalta alas ja lähti juoksemaan auton edellä näyttäen nopeutensa. Yleensä pomppuinen kyyti auton lavalla ei heitä kuitenkaan ollenkaan haittaa.

Farmille on rakennettu paljon uusia hienoja päällystettyjäkin teitä. Iskän ja Heatherin punainen mökki on laajentunut kauppaosalla, jota kutsutaan Spalazaksi. Paikalliset kävelevät sinne useita kilometrejä ostaakseen leipää, karkkia, puheaikaa, säilykkeitä, työkaluja yms. Itsekin toimin tänään kuriirina, kun toimitin Pick n Pay kaupasta 30 leipää Splazaan. Farmista on tullut siis todella osa paikallista yhteisöä, ei pelkästään työnantajana, vaan myöskin palveluiden tarjoana.

Yksi suurimpia muutoksia on kuitenkin valtava pyöreänmuotoinen talo, joka farmille on rakennettu. Iskä ja Heather eivät siis enää asu punaisessa mökissään, vaan ovat juuri viikko sitten muuttaneet valmistuneeseen taloon, josta löytyy kaikenlaisia mielenkiintoisia huoneita. Kohokohtia ovat ehdottomasti Suomesta saakka tulleet kaksi Tulikiven varaavaa takkaa sekä saunassa oleva Harvian puukiuas. Talossa on paljon eri kerroksia ja mikä hienointa, terasseja eri kerroksissa. Aamupalaterassi uima-altaan yläpuolella on mahtava! Talon rakentamiseen ollaan käytetty myös omia kasvatettuja puita katon tukirakenteissa ja terassien kaiteissa. Suomessa pyritään energiansäästöön, mutta täällä siihen on eri motiivit. Farmille ei tule ulkopuolelta sähköverkkoa, joten sähkö on tuotettava itse. Sähkökeskuksesta on mielenkiintoista seurata sähkön tuotantoa ja kulutusta. Tuotanto maksimoidaan omaan jokeen rakennetulla vesivoimalalla, jossa on kolme sähköä tuottavaa turbiinia sekä talon katolla olevalla aurinkopaneelilla. Minusta on huikeaa olla tällä tavalla omavarainen! Koska sähköntuottokapasiteetti on hyvin rajallinen, on talon energiatehokkuus maksimoitava. Lämmitys (talvisin) tapahtuu puulla, kaikki valaistus on LEDejä tai energiansäästölamppuja, mikä on minusta onnistunut yllättävän hyvin. Esimerkiksi olohuone on saatu valaistua erittäin tehokkaasti LEDeillä, jotka antavat uskomattoman mukavan lämpimän sävyisen ja tehokkaan yleisvalon. Silloin kun aikoinaan myin tulevaisuuden LEDejä, niin niiden värisävy oli vielä kylmä, teho heikko ja valokeila hyvin pistemäinen. Vesi lämmitetään hienostuneesti aurinkoenergialla tai sen puutteessa puulla ja hella sekä uuni toimivat kaasulla.

Onnettomuuksilta farmilla ei olla kuitenkaan vältytty. Farmilla oli syttynyt muutama kuukausi sitten tulipalo sunnuntai-iltapäivänä, jolloin farmilla ei sattunut olemaan ketään muuta kuin kaksi ”palovartijaa”. Puut ovat kasvaneet jo niin isoiksi, että ne peittävät näkyvyyden. En tiedä missä vartijat olivat olleet, kun palo syttyi, mutta kuin ihmeen kaupalla he olivat huomanneet tulipalon ja riensivät sitä sammuttamaan. Hämmästyttävästi he olivat kahdestaan saaneet tulipalon sammutettua ja vain kaksi hehtaaria metsää paloi. Tuli syttyi melkolailla farmin keskellä, joten tuhot olisivat voineet olla katastrofaaliset. Kävin itse palopaikalla raivaamassa kuolleita ja kaadettuja puita pois, joita ei kuitenkaan ollut paljoa. Monet puista olivat alkaaneet kasvaa uudestaan, vaikka olivat palaneet.

Farmilla tekemistä on aina. Eikä tälläkään kertaa ole päässyt tekeminen loppumaan kesken. Kaikenlaista korjattavaa ja rakennettavaa on jatkuvasti. Mitähän kaikkea olen tehnyt… No, tänään olin vesivoimalassa isän kanssa sähkötöissä. Huomasin, että yhden turbiinin johdotus oli kärähtänyt aivan täysin. Johdot eivät olleet kestäneet virtaa ja olivat jopa palaneet poikki. Parin sähköiskun saattelemana leikkasimme ja irrotimme palaneet johdot, joiden suojakuori oli täysin sulanut ja mikä pahinta, johdot olivat sulaneet oikosulkuun toistensa kanssa. Osa johdoista oli jopa oikosulussa muiden turbiinien johtojen kanssa! Saimme kuitenkin vaurioituneet johdot irrotettua ja nyt kaksi kolmesta turbiinista toimii turvallisesti ilman oikosulkuvaaraa. Oli kyllä juuri niin afrikkalainen johdotus kun voi kuvitella, paljaita johtoja ympäriinsä. Ymmärtääkseni sähkötyöt oli kuitenkin tehnyt valkoinen sähköinsinööri.

Muita tehtäviä on ollut kiukaan asentaminen saunaan ja uunin sekä hellan kytkeminen. Alkuperäiset asennusreiät eivät olleet aivan oikeissa kohdissa, joten jouduttiin viilaamaan vähän yhtä sun toista. Sauna kuitenkin todistetusti toimii eikä savuakaan tullut yhtään sisään, vaikka emme laittaneet kiukaan piippuun mitään tiivisteitä. Seuraava pähkinä purtavaksi olisi ratkaista, kuinka padon vedenpinta saadaan ylemmäs. Siitä pitäisi vain tehdä tiiviimpi, mutta se on ilmeisesti helpommin sanottu kuin tehty.

On vain mukava olla taas täällä Swazimaassa. Työntekijät farmilla muistavat vielä minut ja minä heidät. Hyvä nähdä ystäviä, Muzia ja Ivyä. Tuntemattomatkin ihmiset vilkuttavat ja tervehtivät. Täällä on niin rauhallista ja turvallista. Maisemat ja ihmiset ovat mahtavia ja farmilla on jotakin jokaiselle päivälle; voi rakentaa, suunnitella ja oppia (virheistä) tai sitten ottaa rennosti aurinkokannella ja syödä hyvää ruokaa ja tuoreita hedelmiä hyvän kirjan ääressä. Jälkimmäistä en ole vielä ehtinyt ”tehdä”, vai voiko ”olla tekemättä mitään” kutsua tekemiseksi? Taidanpa lähteä tästä riippumattoa ripustamaan.

1 kommentti »

  1. Mielenkiintoista lukea matkakertomusta , mutta ikäväää kun kuvat ei näy

    mama - 1.1.2012 14:04

Kirjoita kommentti