Alpit, osa II

Ranska, Sveitsi - 29.7.2010 01:33

13. heinäkuuta 2010

Jo tutuksi tulleen leipomokierroksen ja aamupalan jälkeen mentiin varaamaan paikkoja Tour de Francen reitille. Päivä oli yhtä kuuma kuin aiemmatkin elohopean noustessa +30 asteen tietämille. Ennen pyöräilijöitä reitillä kulki karavaani, jossa oli jos joskinlaista mainosautoa ja muuta. Ne onnistuivat luomaan hyvän tunnelman. Pikku hiljaa edessämme pyöri tunnettuja pyöräilijöitä, joita en kuitenkaan tuntenut – aukko sivistyksessä. Ainoa, jonka olisin tiennyt, eli Lance Armstrongin, jäi näkemättä, Mikalta ei. He eivät kuitenkaan vielä kisanneet tässä vaiheessa, vaan ilmeisesti vasta opettelivat pyöräilemään. Luulimme kisareitin kulkevan ohitsemme, mutta se olikin niin, että kisan lähtö ainoastaan oli kylästämme. Niimpä jouduimme vaihtamaan pitkään pidettyjä paikkojamme. No, mutta pyöräilijöiden hengailua oli kiva katsella. Itse lähtötapahtuma ei ollut sen ihmeellisempi, mutta oli kiva nähdä kuinka koko kylän kansa oli kokoontunut paikalle katsomaan.

Täyttävän kreppilounaan jälkeen pääsimme vihdoinkin itse pyöräilemään!

Ostimme neljän päivän hissiliput 60€ kpl. Keho panssaroituna nousimme koppihissillä pyörinemme korkeuksiin. Hiki virtasi siinä kuumuudessa, koppi tuntui saunalta. Olo kuitenkin helpottui päästyämme alamäkeen ja varjoisiin metsiin seikkailemaan ja tutkimaan pyöräilymaastojamme. Emme toki olleet ainoita pyöräilijöitä, meitä oli pitkäksi jonoksi saakka. Onneksi Pleneyn rinne oli kuitenkin laaja eikä laskiessa tarvinnut varoa muita. Reitti oli vauhdikas, kivoja hyppyjä ja bermejä tarjoava. Ensimmäinen laskupäivä oli onnistunut.

Illalla käytiin syömässä oikein maittava illallinen ravintolassa. Ruoka koostui erilaisista grillatuista lihoista ja hyvin värikkäistä pienistä makuelämyksistä.Päivä huipentui loputtomilta vaikuttaviin ilotulituksiin. Siinä vaiheessa meille selvisi, että oli Ranskan kansallispäivä.

14. heinäkuuta

Joka-aamuisen leipomokierroksen jälkeen puettiin sotavarustus ylle ja lähdettiin pyöräilemään. Portes du Soleil -passeillamme pääsimme käyttämään kymmeniä hissejä laajalla alueella, joten emme tällä kertaa jääneet Pleneyhin, vaan jatkoimme matkaa hissein ja pyöräillen Les Getsiin. Gets olikin vielä paljon Pleneytä laajempi ja monipuolisempi keskus. Talvellahan näillä paikoilla lasketellaan, mutta kesät rinteet ovat pyöräilijöiden käytössä. Toinen pyöräilypäivä oli kuuma ja hikinen, mutta erittäin onnistunut. Kivaa oli ja kovaa ajettiin, mutta kaatumisilta vältyttiin. Itselläni alkoi päivän lopuksi tosin käsiä särkemään kovasti, koska alas tullessa pyörä hakkaa, tärisee ja lyö tauotta vastaan. Siihenkin tottuu ajan kanssa. Getsissä maa oli savista ja kuivana erittäin kovaa ja kun monet pyöräilijät ajavat hyppien, rämistellen ja jarrutellen polkuja alas, niin muodostuu jarrupatteja, vähän niin kuin nimismiehenkiharoita hiekkateille. Pyöräiltiin läpi päivän, lounas syötiin näyttävästi vuoren laella ravintolassa. Täytyy sanoa, että se täällä Alpeilla on huikeaa, kun palveluita on vaikka missä. Vuorten laelta, rinteestä ja alhaalta löytyy ravintoloita, eivätkä ne edes ole ylihintaisia.

Hikisen urheilun päätteeksi mentiin uimaan.

15. heinäkuuta

Aikainen herätys ja leipomokierros! Tänään nimittäin otettaisiin hissilipuista ilo irti. Tarkoitus oli tehdä 80km pyöräilylenkki aina Sveitsiin saakka. Edellisenä iltana oltiin pitkään porukalla pähkäilty reittiä ja sen onnistumista lähinnä ajan suhteen. Hissit nimittäin suljetaan kello 17 ja jos emme ehtisi viimeiselle hissille, niin Mikan isä joutuisi tulla hakemaan meitä kahden tunnin ajomatkan päästä. Aamu oli onneksi pilvinen eikä niin uuvuttavan kuuma kuin aiemmat päivät. Noustiin Tiinan ja Sepon kanssa Super-Morzinen hisseillä ylös, josta he aloittivat kävelymatkansa Avoriaziin ja me puolestamme taipaleemme kohti Morzinea Sveitsin kautta. Emme ottaneet koko panssarointia mukaan, koska tänään oli tarkoitus ottaa itsensäkolhimisen kannalta kevyemmin ja hikoilla vähemmän rintapanssareissa sun muissa.

Seppo oli painottanut meille, että ei sitten mitään turhia riskejä. Mikalta neuvot olivat menneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, siltä ainakin näytti kun hän heti alussa luisteli pyörällään märkää kivikkoa, joka näytti enemmän joen pohjalta, alas. Hänellä oli onneksi tuuria mukana. Seuraava hissimme oli Les Lindaretsissa, jonne pystyimme kätevästi ajamaan alamäkeen koko matkan. Sieltä otimme taas hissin ylös seuraavan vuoren päälle, josta laskimme Pres de la Jouxiin. Suunnittelemamme reitti sieltä eteenpäin oli suljettu. Ajoimme yhden melko teknisesti kiperän reitin vuorelta alas, josta otimme hissin ylös edelliseen pisteeseen tarkistaaksemme uudestaan suunnittelemamme reitin läpipääsemättömyyden. Ja niin meidät sitten käännytettiin reitiltä pois sinne yrittäessämme. Pääsimme Chateliin onneksi kuitenkin toista reittiä pitkin. Super-Chatelin hissillä nousimme vuorelle Sveitsin ja Ranskan rajalle. Päästiin kätevästi maksamaan euroillamme, kun syötiin lounas Ranskan puolella Sveitsin sijaan. Ravintolan terassilta avautui hienot näkymät alas Chateliin ja muualle vuoristoon.

Lounaan jälkeen ylitettiin Sveitsin raja. Passit olivat mukana varmuuden vuoksi, mutta ne pysyivät avaamattomina. Tässä vaiheessa jouduimme kulkemaan ylämäkeen, mutta Mikan pyörällä se tarkoitti käytännössä taluttamista. Mika vihaa taluttamista, joten mäen päässä tulisi varmasti olemaan jotain taluttamisen arvoista. Niin olikin. Upea näkymä hammasvuorille ja pilvetkin olivat sopivasti ehtineet jo vaihtaa maisemaa. Hupi jatkui alamäkenä Morginsiin, josta noustiin taas hissillä ylös Champoussiniin päin ja sieltä vielä ylemmäs vuoren huipulle, josta laskeuduttiin alas Les Crossetsiin, jossa olikin viimeinen hissimme. Olimme siellä noin kello 16, joten ihan hyvissä ajoin ennen viimeistä hissiä. Hissi vei meidät korkealle korkealle, josta näky oli varmaan päivän avarin. Sieltä laskeuduttaessamme pääsimme tassuttelemaan lumellekin. Pysähdyttiin syömään pakkaamamme kinkkupiirakat keskelle maisemaa, joka muistutti hyvin paljon Ruotsin Sarekia, jossa olen käynyt vaeltamassa. Emme nähneet ihmisiä tai ihmisasutusta missään. Ajoimme aina Les Lindaretsiin saakka, josta matka jatkui vuoret kiertäen takaisin Morzineen. Olimme takaisin kotona vähän jälkeen viiden. Melko uupuneina.

16. heinäkuuta

Viimeinen pyöräilypäivä Ranskassa. Olimme saaneet jo hyvin kattavan kuvan Portes du Soleilin tarjonnasta, joten nyt saimme mennä sinne minne mieli halaji takaisin. Tie vei Pres de la Jouxiin. Siellä olikin aikamoisia polkuja. Fluidin alku oli aika hurjaa bermiä ja hyppyä ja jarrupattia. Kävikin niin, että pyöräni etujarru vaihtoi vapaalle ja yritettiin etsiä korjaamoa, mutta tuloksetta. Mikan mielestä tilannetta ei voinut enää saada huonommaksi, joten otti hommat omiin käsiinsä eikä oikein tiedä mitä teki, mutta sai jarrun kuntoon. Ajettiin myös sellainen mieletön shoremäki. Shore on siis laudoista rakennettuja siltoja, polkuja, hyppyjä mitä vain. Palattiin vähän aikaisemmin takaisin Morzineen, koska haluttiin vielä shoppailemaan ja pyörät piti pestä ja pakata takaisin autoon. Paluumatkalla ajettiin yksi suosikkireiteistäni laskeuduttaessa Les Lindaretsiin. Reitti oli pitkä, siinä oli isoja bermejä jyrkän kaltevuuden vuoksi ja kivan sulavia ja hyviä hyppyjä. Bermi on siis mutka, johon ajetaan vauhdilla nousten ylös ja tullaan alas sen kummemmin kääntämättä, sellainen halkaistu kulho tavallaan. Lounaaksi Lindaretsissä söin vuohenjuustopitsan.

Morzinesta onnistuttiin pitkän etsinnän jälkeen löytämään kangasmerkkejä, joita kerään. Tuntui jo ettei niitä löytyisi mistään. Ostin myös pari t-paitaa.

Oli kyllä mukava paikka ja mielettömät pyöräilymaastot! Ihmeellistä, että oltiin tähän saakka selvitty ilman loukkaantumisia. Matkaa ennen olin melko varma, että tulen paketissa takaisin Suomeen. Toinen suosittu laji täällä Alpeilla muuten on riippuliito. Liitelijöitä näkee aivan aamusta iltaan saakka.

2 kommenttia »

  1. Eksyin gallerian (uskon Jumalaan-yhteisön) kautta tänne sun blogille ja huomaan että oot ilmeisesti matkustellu aika paljon. Ootko ollut reilaamassa, vai muuten vaan matkustamassa? (Mulla on ollut ajatuksena ja toiveena matkustaa paljon, mutta en tiedä mistä alottaisin.)
    ja hei ps! Siistit maisemat :>

    Sanna - 3.9.2010 17:46

  2. Hei Sanna!
    Mukava kun vierailit blogissa. Vau, vieläkö galleria elää ja potkii..? En ole koko sivua muistanutkaan. Mietin vain, että miten ihmeessä olet voinut sieltä tänne eksyä.. No hyvä juttu joka tapauksessa!

    Joo no pikkasen olen reissannut, mutta paljon enemmän olisi tarkoitus :) En ole koskaan reilaamassa ollut, mutta haaveena olisi reilata Helsingistä-Hanoihin Vietnamiin.

    Hei jos haluat jotain vinkkejä niin mieluusti autan! Laita vaikka e-mailia koivula.lauri@gmail.com
    Itse suosittelen ehdottomasti Aasiaa :)Hyvin turvallinen, ystävällinen, erikoinen ja HALPA!

    Lauri - 4.9.2010 16:02

Kirjoita kommentti