Viimeisiä päiviä Taipeissa

Taiwan - 8.3.2010 11:47

Lauantaina Kikan ja Tahlian ollessa vielä Singaporessa mentiin Zacin kanssa kahdestaan katsomaan Blue Planet Live -konserttia Chian Kai Shekin konserttisaliin. Konsertista teki erikoisen se, että se oli samalla luontodokumentti. Sinfoniaorkesterin yläpuolella oli iso valkokangas, jossa dokumentti merestä ja sen eläimistä pyöri. Jotkin osuudet olivat hyvin huvittavia, Zac nauroi pingviinien touhulle. Orkesteri soitti taustamusiikkia elokuvalle. Välillä musiikki oli painostavampaa, kun miekkavalas jahtasi hylkeitä ja leppoisaa puolestaan delfiinien hyppiessä ja pyöriessä ilmassa kuin poran terä. En ollut koskaan kuullutkaan sellaisista delfiineistä.

Väliajalla, kun oltiin menossa tapaamaan Adrianin ja Olivian perhettä, joukko taiwanilaisia nuoria pysäytti minut ja Zacin pyytäen nimikirjoituksia. Nimmareiden lisäksi sitten poseerattiin ryhmäkuvissakin. Sellaista se julkimoiden elämä siis on…hmm.

Päivällä kävin kameraliikkeessä katsomassa kameroiden hintoja, mutta väkeä oli kuin kaupan lihatiskillä. Uskomattoman suosittu liike ja se on kuulemma aina sellainen. 400 euron kamera Suomessa maksaa 300 euroa täällä, mutta jätin silti ostamatta, kun ei siinä sitten ole takuutakaan.

Illalla katsoin hyvin suositun taiwanilaisen elokuvan Cape No. 7. Se oli sellainen rakkaustarina ja bändinkokoamisleffa. Ihan hieno tarina ja etenkin maisemat olivat upeat. Elokuva teki Etelä-Taiwanin Kentingistä suositun rantakohteen.

Sunnuntaina 7. maaliskuuta mentiin Raden ja Zacin sekä Zacin kaverin, Christianin, kanssa Ikeaan lounaalle ja shoppaamaan. Halusin Ikeaan, koska olin kuullut, että siellä ne taiwanilaiset koisaavat sängyillä, mutta harmikseni en päässyt ottamaan kuvia torkkuvista taikuista. Oli lounasaika, joten kaikki olivat syömässä ruotsalaisia lihapullia niin kuin mekin.

Ikean jälkeen mentiin skeittaamaan Neihun skeittiparkille. Minäkin skeittasin pitkästä aikaa ihan tosissani ja pidempään. Hauskaahan se oli, vaikka kultavuosien kunnossa en ihan enää ollut. Osasin kuitenkin vielä hyppiä ja tehdä pari temppua ja reilatakin uskalsin. Yritin opettaa Chrisiä ja Zacia ollien hyppäämisessä. Yllättävän väsyttävää puuhaa se skeittaaminen, mutta voisi joskus kokeilla taas Suomessakin.

Kikka ja Tahlia saapuivat Singaporesta kotiin illalliselle. Heillä oli ollut hyvä, mutta kiireinen matka. Tahlian jumppakisat olivat menneet hyvin, mutta taso oli ollut erittäin kova.

Illalla katsottiin elokuvaa serkkujen kanssa, mutta niin hullulta kuin se kuulostaakin, minun piti lähteä kesken kaiken keskellä yötä kaupunkiin. Pörräsin skootterin selässä maisemia katsellen aina auringonnousuun saakka…

Maanantai oli kevyt pakkailupäivä. Käytiin syömässä ja shoppailemassa.

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti