Syöksykierteessä

Taiwan - 6.3.2010 09:28

Syöksyminen paikasta toiseen sen kuin jatkuu vaan..

Keskiviikko 3. maaliskuuta oli pitkä päivä. Aamulla lähdettiin Kikan kanssa katselemaan nähtävyyksiä. Aluksi ajettiin Yangmingshaniin, jossa kiipeilin pitkiä rappusia sademetsässä vesiputouksien varrella. Aivan täydellinen paikka tulla rentoutumaan metsän sydämeen ja veden äärelle. Siellä näkyikin paljon aivojumppaajia ja muita venyttelijöitä.

Samaisessa luonnonpuistossa käytiin katsomassa valtaisaa kukkanäyttelyä. Nyt on juuri se aika vuodesta, kun kukat puhkeavat kukkaan ja niitä olikin paljon ja eri värisiä. Kaunein minusta on kuitenkin kirsikkapuiden kukinta, sakura.

Jatkettiin vuoristoa ylemmäs ohi kuivuneen järven, joka nyt oli suuri kukkapelto, aina suurelle vulkaaniselle vuorelle. Maasta höyrysi myrkyllisiä sulfaattihöyryjä roppakaupalla. Samaisella ”smelly mountainilla” tehtiin parin tunnin vaellus 1100m korkeuteen seven star huipulle, josta näkyi meri. Kasvillisuus vaihteli nuolibambupelloista akasiapuiden kaltaisiin metsiin. Huipulla paras näky oli se, kun paikallinen vaellusryhmä pysähtyi kahvitauolle. Heillä oli hieno kaasukeitin, oikein kiiltäväksi puunattu kahvipannu, kahvipapuja ja jopa jauhinmylly! Ei ehkä ihan ensimmäiset asiat, jotka itse ottaisin vaellukselle mukaan. Mutta oli varmasti maistuvat kahvit.

Ajettiin vuorten yli aina merelle saakka aivan saaren pohjoiskärkeen. Käytiin katsomassa rannikolla aaltojen muovaamia kivimuodostelmia yhdessä satojen muiden turistien kanssa. En tiedä mistä ne kaikki turistibussit tulevat! Aasialaisia turistit joka tapauksessa olivat. Queen’s headin lisäksi minulle jäi parhaiten mieleen patsas, joka oli pystytetty keskelle turistikohdetta eräälle urhealle miehelle, joka oli yrittänyt pelastaa opiskelijan merestä, mutta he olivat molemmat hukkuneet. Hieno homma, laitetaan nyt patsas sen kunniaksi! Taiwanilaisethan eivät nimittäin ole uimareita alkuunkaan. He eivät viihdy merenrannalla ja tästä kertoo muun muassa se, että suuret tehtaat ja teollisuusaluuet ovat meren rannassa, koska kukaan ei halua asua siellä. Rannikolla ei näy ketään!

Kikka heitti minut kotiin ja lähti takaisin lasten koululle. Nukuin lyhyet kauneusunet ja aloin laittautua iltaa varten. Ya-Hui vaellusryhmästä oli lupautunut näyttämään minulle kaupunkia ja viemään illalliselle. Se oli kovin mukavaa, sillä kaupungin kiertely yksikseen ei ole niin hauskaa. Täällä tuntee olevansa kuin mikäkin julkkis aina välillä. Metrossa matkalla kaupunkiin ihmiset ottivat minusta kuvia salaa, mutta näin heidät ikkunan kautta. Sekös hymyilytti. Aluksi se tuntuu ihan hauskalta, mutta sitten alkaa ajattelemaan että hyvänen aika mikä voi olla niin kummallista, ihan samanlainen ihminen minäkin vain olen. Pian se alkaa tuntua kiusalliselta. Kuten naisilla tapana on, Yahui tarvitsi vähän lisää aikaa, joten odotteluun tylsistyttäni autoin paria kaveria jakamaan esitteitä ohikulkeville ihmisille. En oikeastaan tiedä mitä jaoin, muuta kuin että jotain koulujuttuja ne oli.

Mentiin aluksi hakemaan tuoreet hedelmäjuomat joltain pikkukujalta ja sitten pieneen nuudelibaariin syömään. En ollut sellaista ennen syönytkään, mutta tykkäsin siitä kovasti. Toinen ateria oli jotain lihaisaa riisikakkua.

Käveltiin Ximeniin, joka on paikallisten nuorten illanviettokeskus. Nuorista tulikin mieleen kovin nuoren näköiset aasialaiset. Itsekin oletin Yahuin olevan suunnilleen omaa ikäluokkaani enkä oikein tiennyt mitä ajatella, kun kuulin hänen täyttävän 30 tänä vuonna. Hyvähän se vaan oikeastaan on. Täkäläiset äiditkin ovat vielä loistokunnossa ja näyttävät tosi nuorilta. Johtuukohan se ruokavaliosta vai mistä.

Ximen joka tapauksessa näytti vähän Tokiolta suurine mainosvaloineen ja kauppoineen. Siellä oli itse asiassa paljon hyvän näköisiä kauppoja ja halvat hinnat, mutta ei ollut aikaa alkaa oikein shoppailemaan. Ohimennen ostin ”Burberryn” huivin parilla eurolla. Kierreltiin ja katseltiin Ximeniä tovi. Kello alkoi olla yli kymmenen, eli opiskelijat pääsisivät pian kouluistaan. Täkäläisten elämä on ihan kamalaa uraputkea alusta asti. Koulupäivät kestää aamukahdeksasta viiteen tai kuuteen, jonka jälkeen monet menee vielä lisätunneille opiskelemaan englantia tai jotain muuta ja ovat kotona siinä 11 aikaan illalla.

Yahui tanssii salsaa, joten hän vei minut salsaklubille, jossa oli livemusiikkiakin. Taiwanilaiset tykkäävät tanssia ja etenkin salsa on suuressa suosiossa. Minä tyydyin kuitenkin vain nauttimaan esityksestä ja jätin tanssimisen ammattilaisille. Pian kello oli jo lähes puolen yön, joten piti kiirehtiä viimeiseen metroon ja kiittää mukavasta illasta!

Torstai oli ensimmäinen rauhallisempi päivä. Tai ainakin aamupäivä torstaista. Ehdin vähän kirjoitella tätä kirjaanikin. Tahlia ja Kikka lähtivät Taiwanin eurooppakoulun mukana Singaporeen jumppakilpailuihin myöhemmin päivällä. Mentiin kuitenkin sitä ennen syömään Shabu Shabua. Siellä saa syödä ja juoda viidellä eurolla niin paljon kuin haluaa, ja ruoan saa kokata itse. Pöydässä jokaisella on kiehuva kattila, jonne saa viskata eläviä katkarapuja, lihaa, pekonia, ravun munia, kasviksia, maissia ja kaikkea tuntematonta ruokalistasta. Pidin siitä ruokailutyylistä oikein kovasti. Sen voisin kokea vielä toistekin. Jäätelökin kuului hintaan.

Matkalla kotiin kuljin silmälasiliikkeen ohi kadulla ja pistäydyin huvikseni sisään. Täkäläisillä on joku geeni, jonka takia varmaan noin 90%:lla on huono näkö. Kaikenlaisen näköön liittyvän luulisi siis olevan halpaa. Samaiset piilolinssit täällä olivatkin 26 euroa, jotka Suomessa maksavat yli 50 euroa netistä tilatessa ja kaupasta vielä paljon kalliimpia. Ostin niitä pari pakkausta ja hyvin toimivat.

Torstaina Radelle tuli kiireinen päivä töihin. Aamulla Etelä-Taiwanilla sattui melko kova yli 6 richterin maanjäristys lähellä Southern Cross Island Highwaytä, jossa olimme viikko sitten. Täällä sitä ei kuitenkaan huomannut. Luotijunat kuitenkin suistuivat raiteilta 300 kilometrin tuntivauhdissa ja radat kärsivät pahoin, mutta ihmisiä ei ilmeisesti menehtynyt. Siitä on kuitenkin tullut nyt aika kova sotku ja Rade on ollut tosi kiireinen töissä pari päivää.

Illalla menin taas tapaamaan ystäviä samaisesta vaellusryhmästä, jonka kanssa kävimme lyhtyfestivaaleilla. He halusivat viedä minut syömään perinteikästä taiwanilaista illallista. Tapasimme Beitoun asemalla, josta otimme bussin seven star vuoren juurelle, jossa olin edellisenä päivänä käynyt. Meitä oli ryhmän vetäjä hullunhauska Yiru, joka rakastaa aktiviteettien järjestämistä, Yahui, Conor, Sophia ja kaksi muuta hauskaa tyttöä(vaikka kolmekymppisiä hekin olivat) joiden nimeä nyt en saa mieleen. Ruoka oli suurimmaksi osaksi kasvatettu ja valmistettu ravintolan alueella. Se koostui erilaisista keitoista, nuudeleista, erilaisista perunoista, kasviksista, kanasta, happamasta melonista ja sitten oli ne loput, joista minulla ei ollut mitään aavistusta. Ruoka oli hyvää, mutta ei ihan lemppareiden listalle yllä. Maistoin kaikkea vähän.

Ruokailun jälkeen Yiru järjesti meille romanttisen kynttiläkävelyn kukkaniityillä. Tytöt ostivat kukkakaupasta joitain kukkia, jotka oikeassa huoneen nurkassa toisivat onnea poikaystävän hankkimiseen. Vitsailin naisille, jotka olivat kaikki onnistuneet menettämään miesystävänsä! He olivat kyllä hauskaa sakkia. Lopuksi mentiin odottelemaan bussia vuoren laelle terassille, josta näkyi hienosti Taipein valot. Valitettavasti en ottanut kameraani mukaan tälle reissulle. Juna-asemalla jäähyväisvilkutukset loppuivat vasta eri juniin noustessa. Mukava ilta jälleen.

Olen täällä alkanut aika tosissani miettimään kiinan kielen opiskelua. Se on vielä melko uusi juttu, mutta tulevaisuudessa varmasti hyvin hyödyllinen taito osata. Täytyy ottaa selvää vähän mahdollisuuksista. Suomessa sitä tuskin pystyy opiskelemaan kuitenkaan, mutta jos vuoden opiskelun Taiwanilla saisi vaikka jotenkin yhdistettyä Suomen yliopiston opintoihin niin se olisi hienoa. Kovasti olen alkanut jo kiintyä Taiwaniin ja etenkin Taipeihin, mutta ilman mandariinin taitamista ei asumisesta tulisi mitään. Kielen osaaminen avaisi varmasti monia ovia eri aloilla.

Perjantaina oli taas kiireinen kiertelypäivä. Aamulla puput ruokittuani ja siivottuani lähdin Xinbeitouhin. Siellä on hieno kirjasto, jossa monet nuoret opiskelevat ja nukkuvat sekä vanhukset lueskelevat. Koko rakennus on puusta, joten se on hyvin viihtyisä ja kotoisa. Hyvä ilmapiiri lukemiseen. Itsekin luin National Geographicin lehden. Kirjasto sijaitsee viihtyisässä puistossa, jossa on myös museo kuumille lähteille. Xinbeitou on tunnettu lukuisista kuumista lähteistä ja hotelleistaan.

Nähtävyyskiertueeni jatkui Jiantaniin, josta otin bussin National Palace museolle. Sitä ennen kävin kuitenkin viereisessä Taiwanin alkuperäisasukasmuseossa. National Palace on yksi maailman suurimmista museoista ja kierreltävää riittäisi useammaksi päiväksi. Itse kuitenkin otin vain opastetun englannin kielisen kierroksen, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi. Tunnissa käytiin tärkeimpiä kappaleita läpi ja asioista saa ihan eri tavalla irti, kun joku asiantuntija kertoo sinulle niistä. Suurin osa mielenkiintoisista teoksista oli tehty muun muassa Qing hallitsijalle miellyttämään hänen silmäänsä. Ei sen kummempaa tarkoitusta. Mutta ne olivat mitä ihmeellisimpiä teoksia, eniten innostuin kaikista pikkupiperryksistä. Esimerkiksi olivin siemenestä oli kaiverrettu katettu vene, jossa oli matkustajia ja veneen pohjassa kolmesataa kiinalaista merkkiä. En tiedä millaisilla työkaluilla he sellaisia tekivät. Norsunluusta oli tehty myös mitä ihmeellisimpiä pikkutarkkoja töitä. Erään kappaleen tekemiseen oli kulunut kolme sukupolvea! Norsunluu saatiin näyttämään aivan pitsiltä. Jotkin töistä olivat sellaisia ettei nykyajan tekniikasta huolimatta sellaisia pystytä jäljittelemään.

Museosta jatkoin vielä Ximeniin illaksi, yksikseni tällä kertaa. Halusin mennä katsomaan perjantai-illan tapahtumia ja shoppailemaan. Täällä se on niin helppoa, kun kaupat ovat auki puoleen yöhön. Alueella oli paljon nuoria, mutta ei sen kummempaa.

2 kommenttia »

  1. Hey!I’m 29 only,my birthday haven’t coming yet.;)

    Hippo - 14.3.2010 07:34

  2. :D haha! Since when have you known Finnish? I know you’re not 30 and I wasn’t saying that either. Only mentioned that you’re turning 30 this year! ;D But no offence, you’re still very young and beautiful!

    Lauri - 15.3.2010 20:48

Kirjoita kommentti