Puuhailua Taipeissa

Taiwan - 6.3.2010 07:50

Lyhyiden yöunien jälkeen tapasin Kikan Zhizhanin asemalla, josta jatkoimme matkaa Neihuun päin. Siellä oli koulu, jossa ihmiset opettelevat kiinalaista akrobatiaa ja oopperaa. He menevät kouluun 10-vuotiaina ja opiskelevat siellä 12 vuotta. Iso päätös tehtäväksi siis jo hyvin nuorena. Kiinalaista akrobatiaoopperaa voi mennä katsomaan myös suurille lavoille, mutta se maksaa monta kertaa enemmän. Koululla pääsee katsomaan erittäin hyvätasoista esitystä kaikkine asuineen ja soittoryhmineen ihan niin kuin jossain kalliimmassa teatterissa. Näin opiskelijat saavat tärkeää kokemusta, kun pääsevät harjoittelemaan yleisölle esiintymistä.

Esitys alkoi taitavalla akrobatiaosuudella, jossa erityisesti temput diaboloilla olivat huikeita. Vaatetus ja meikit etenkin naisilla oli tyylikästä jo akrobatiavaiheessa. Miehet keskittyivät enemmän volttien hyppimiseen. Sen jälkeen kävimme opastetulla kierroksella, jossa meitä alustettiin oopperaan. Kerrottiin kaikkien eri värien ja kuvioiden merkityksestä sekä oopperan historiasta, mikä oli hyvin mielenkiintoista. Katsoimme myös videon koululla opiskelusta.

Perinteikäs kiinalainen musiikki oopperassa oli aivan kamalan kuuloista. Sellaista meloditonta ja korviasärkevää pimputusta ja kilinää. Mutta muuten ooppera oli hyvin värikäs ja dramaattinen kokemus. Päähineet, asut ja meikit olivat massiivisia. Mutta oopperaosuuskin oli akrobaattista, sillä usein oli näyttäviä taisteluosuuksia, joissa hypittiin voltteja ja aseita heiteltiin ja potkittiin toisille.

Palasin kotiin päiväunille, kun Kikka lähti lasten koululle. Nokosten jälkeen lähdin kuitenkin taas matkaan. Junailin City Hallille, josta otin ilmaisen bussikuljetuksen 101-rakennukselle. Olin nukkunut sen verran pitkään, etten ehtinyt nähdä auringonlaskua, mikä harmitti vähän, mutta en enää jaksanut jättää käymättä, kun olin jo sinne asti tullut. Sisäänpääsy oli törkeän kallis muihin nähtävyyksiin verrattuna. Yleensä täällä maksaa vain euron tai pari turistikohteet, mutta 101 oli lähes 10 euroa. Vuonna 2004 rakennus rikkoi lähes kaikki ennätykset 508m korkeudellaan ja nopeilla hisseillään. Ei ole helppoa rakentaa näin epävakaalle saarelle, kun maanjäristyksiä tapahtuu tuon tuosta. Rakennuksen perusta ulottuukin 80 metrin syvyyteen ja tornin yläosassa on suuri tärinän vaimennin.

Taiwanilaiset ihannoivat Amerikkaa. Suosituimmat urheilulajitkin ovat baseball ja koripallo. Niimpä heillä on täällä myös New York New York -ostoskeskus amerikkalaisine kauppoineen ja tuotteineen. Siellä oli halpoja outlet-myymälöitä ja luultavasti Taiwanin ainoat spraytöherrykset, jotka koristivat vapaudenpatsasta.

Lyhyt kävely hienosti valaistuja katuja pitkin vei minut Sun Yat-Senin aukiolle suurten ihmismassojen keskelle. Siellä oli myös eräänlainen lyhtyfestivaali. Näitä ei kuitenkaan lennätetty taivaalle, vaan ne olivat tukevasti maasse eri olioiden muodoissa. Hyvin värikkäitä ja mukavia pällistellä. Olin onnekas, kun satuin näkemään myös suihkulähde, valo- ja musiikkishown. Suihkulähteet suihkusivat musiikin tahtiin ja niihin heijastettiin hienoja kuvioita valoilla. Kaiken tällaisen toteuttamisessa taiwanilaiset ovat kyllä hyviä. Ihmisille on paljon ihmeteltävää aina joka puolella ja varsinkin nyt juhla-aikana panostus on suuri.

Seuraava päiväni vierähti pääasiassa Taipein eläintarhassa, joka oli varmasti paras ja halvin eläintarha koskaan. Ajattelin käydä siellä vain nopeasti katsomassa Kiinasta tuotuja pandoja, joita en ollut koskaan ennen nähnyt, mutta siellä olikin lähes kaikki maailman eläimet. En edes viitsinyt yrittää ehtiä katsoa kaikkia eläimiä, vaikka muutama tunti siellä vierähtikin. Afrikkakokoelma oli hieno. Löytyi virtahevot, seeprat, kirahvit, leopardit, leijonat, norsut ja sarvikuonot. Oli myös erilaisia pingviinejä ja valtavasti eri karhuja. Tiikereiden lisäksi lempparini oli malesialainen aurinkokarhu, joka taisteli näyttävästi tukkipuun kanssa. Paikallinen Formosan kalsarikarhukin oli hauska. Ja koko tästä lystistä nautin alle eurolla. Eläintarhan toisessa päässä maksoin kuljetuksesta pääportille parikymmentä senttiä myös.

Rankan kävelypäivän päätteeksi mentiin Kikan kanssa jalkahierontaa. En ollut koskaan ennen ollut minkäänlaisessa hieronnassa muistaakseni. Pidin tästä kyllä, vaikka se sattui välillä aivan kauheasti! Tuntui kuin he olisivat kaivaneet jalasta läpi. Pienen kidutuksen jälkeen oli kyllä jaloissa mukavan kevyt olo. Koko operaatio alkoi kuitenkin hartiahieronnalla ja jalkojen pesulla. Lopuksi saatiin vielä kuumat pyyhkeet jalkojen ympärille. Oikeastaan nyt kun tätä kirjoitan tekisi mieli mennä uudestaan. Noin tunnin hieronnan aikana sai katsoa telkkaria ja juoda teetä, mutta lähinnä naureskelin, kun sattui niin vietävästi. Ilmeisesti jos olisin huutanut kivusta, niin hierojat olisivat osanneet kertoa mikä minua vaivasi.

Haettiin Tahlia jumpasta ja mentiin yhdessä Zacinkin kanssa syömään intialaiseen Saffroniin.

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti