Pinxi Sky Lantern Festival

Taiwan - 5.3.2010 19:03

Kikka-tätini on käynyt useilla vaelluksilla täällä Taiwanilla erään ryhmän kanssa, joten minullekin aukeni upea mahdollisuus päästä paikallisten kanssa vähemmän kuljetuille poluille. Oli sunnuntai 28. helmikuuta eli periaatteessa kiinalaisen vuodenvaihteen viimeinen juhlapäivä. Tällöin pitäisi myös ilotulituksen loppua, viimein, vaikka on siihen taustaääneen jo tottunut. Samaisena päivänä järjestettäisiin Pinxissä lyhtyfestivaali, johon osallistuu vuosittain kymmeniätuhansia ihmisiä. Tapahtuma on myös listattu yhdeksi kymmenestä asiasta nähdä ennen kuolemaa jonkun listan mukaan ainakin. Halusin mennä vaellukselle, mutta vielä enemmän halusin nähdä sen festivaalin.

Niimpä vaelluksen vetäjä Yiru räätälöi vaelluksen siten, että se päättyi lähelle Pinxiä, joten halukkaat saivat jatkaa festivaaleille. Aamulla tavattiin vaellusporukan kanssa Taipein juna-asemalla. Missään en ollut nähnyt niin paljon länsimaalaisia eurooppakoulua lukuunottamatta. Muutenkin päivän vaellus oli suosittu, meitä oli 35 henkeä, joista reilu 20 oli länkkäreitä. Tunnin junamatkan jälkeen saavuttiin jo ihan maaseudulle pieneen kylään, jonka nimeä en nyt muista. Taipeissa ilma oli ollut ihan aurinkoinen, mutta täällä ei ollut auringosta tietoakaan vaan piti laittaa pitkät vaatteet ylle. Lyhyen tutustumisleikin jälkeen lähdimme kävelemään.

Vaellus oli melko kevyttä ja helppoa polkua pitkin. Näkymät olivat kuitenkin hienot aina silloin kun jotain sattui pilviverhon takaa näkemään. Enemmän kuitenkin keskityin kaikkiin uusiin ihmisiin ympärilläni. Päivän päätteeksi olin jutellut lähes jokaisen knassa. Olin joukon ainoa turisti, muut länkkärit olivat yhtä ranskalaista maanjäristystutkijaa lukuunottamatta englannin kielen opettajia. Paikalliset olivat työssäkäyviä tai opiskelijoita. Jotkut amerikkalaiset neidot olivat tulleet oikealla asenteella ja varustuksella mukaan. Oli käsilaukut, puuterit ja sukkahousut. Kyllähän niistä osa likasikin vaatteensa pyllymäessä.

Aluksi tutustuin botswanalaiseen Angieen, koska hän vaikutti niin mielenkiintoiselta tapaukselta ja meillä voisi olla jotain jaettavaakin Afrikasta. Pari kertaa jouduin varmistamaan, että hän oli botswanalainen, koska näytti yhtä taiwanilaiselta kuin kaikki muutkin täällä. Vanhempansa olivatkin taiwanilaisia, mutta hän oli syntynyt ja asunut koko elämänsä Botswanassa. Taiwanille hän oli tullut opiskelemaan mandariinia. Mielenkiintoinen tapaus kyllä juu. Kutsui minut vierailulle Botswanaan!

Tutustuin myös moneen englannin opettajaan, joita oli tullut lähinnä Pohjois-Amerikasta ja Briteistä. Taiwanilaiset puolestaan tiesivät yllättävän paljon Suomesta ja olivat hyvin kiinnostuneita siitä. Useamman tunnin vaelluksen jälkeen saavuttiin Houtongin kylään, jossa tilattiin koko porukalle lounasnuudelit. Ruoka maistui oikein hyvin, mutta piti lähteä kiireellä jatkamaan matkaa, jos halusi ehtiä Pinxin junaan. Noin 20 kaveria lähti vielä katsomaan lyhtyjä, monille se oli ensimmäinen kerta. Junan nähdessäni vähän naureskelin hullun naurua, tuonneko pitäisi vielä mahtua sekaan? Kaikki vaunut olivat ääriään myöten täynnä. Ei mukava kokemus niille, jotka olivat matkanneet alusta saakka yli tunnin verran siinä tungoksessa. Me kärsimme klaustrofobiasta puolisen tuntia, josta varttitunti oltiin vain paikallaan asemalla.

Vaikka Pinxissäkin oli valtava ihmisten meri, niin siellä sentään pystyi hengittämään vapaammin. Junasta jo nähtiin kuinka tuhannet lyhdyt kohosivat taivaalle toivomukset mukanaan ilotulitteiden saattelemana. Upea näky. Paikanpäällä ostettiin omat lyhdyt, kirjoitettiin niihin toiveemme ja katsoimme kuinka ne liittyivät muiden joukkoon taivaalla. Lyhty on oikeastaan kuin kuumailmapallo, joka kohoaa niin kauan kunnes polttoaine loppuu. Vähitellen ryhmämme hajosi pienemmäksi suuren ihmismassan sekaan. Yritettiin Ya-Huin, Yirun ja Elenan kanssa päästä katsomaan kun sadat ihmiset lähettävät lyhtynsä yhtä aikaa taivaalle. Paikalle oli tietysti kauhea tungos. Satuttiin näkemään Taiwanin presidenttikin ihan parin metrin päästä. Hän käveli saattueensa kanssa meitä vastaan. Paikalla oli myös Taiwanilaisia artisteja esiintymässä. Ilta sen kuin parani paranemistaan kun onnistuttiin pääsemään osallisiksi tuota massiivista lyhtyjen joukkolähetystä. On ihan erilaista kulkea paikallisten kanssa, kun he pystyvät järjestämään kaikenlaista. En tiedä kenelle he menivät juttelemaan, mutta lavan takaa kierrettiin ja saatiin oma lyhty lähetettäväksi. Ja kun yritettiin tunkea paikalle niin vähän väliä he toivat jotain hedelmää ja grilliruokaa naposteltavaksi, en tiedä miten he ehtivät. Mutta joka tapauksessa tämä suuri etuoikeus päästä osalliseksi sitä hetkeä, kun kaikkien katseet kohoavat tähtiin samaan aikaan musiikin saattelemana, oli yksi elämäni hienoimpia hetkiä. Kaikki neljä kirjoitimme toiveemme lyhtyyn ja vapaaehtoinen koululainen avusti meitä sen lähettämisessä. Samaan aikaan lähetettiin myös yksi todella suuri lyhty, johon sillä kertaa pormestarit tulivat kirjoittamaan toiveensa, luultavasti presidenttikin oli kirjoittanut omansa aiemmin.Katso Pinxi Sky Lantern Festival 2010 Video tästä!

Mikä uskomaton päivä! Pitkä ja rankkakin, mutta aivan huikea. Hieno vaellus, kaikki uudet ihmiset joihin tutustuin ja vielä tämä hieno tapahtuma. Se ei kuitenkaan päättynyt vielä siihen, sillä seuraavaksi kaikki halusivat koteihinsa. Pari tuntia seistiin bussijonossa ja sitten tunti ahtaassa bussissa. Taipeihin saavuttuamme junat eivät kulkeneet enää niin myöhään illasta, koska ne lopettavat puolenyön jälkeen. Minun piti sitten ottaa taksi kotiin. Yiru käänsi osoitteen englannista mandariinipiirroksiin, jotta kuski voisi lukea sitä. Ya-Hui hyppäsi kyytiin ja selitti kuskille asian vielä uudelleen ja varmisti että pääsen perille. Loppumatkasta kuski ei tiennyt tarkalleen mihin ajaa, mutta Ya-Hui oli opettanut kuskille ”left” ja ”right” niin onnistuin ohjaamaan viimeiset käännökset. Aina niin avuliaita nämä taiwanilaiset.

Olipahan päivä! Eivätkä ne ilotulitteet vieläkään loppuneet! Vähenivät kyllä…

1 kommentti »

  1. To;a&y#8217ds lunch was absolutely wonderful! The servicewas great and the food was incredible! Do not miss this great new spot!I am already planning my next visit! The Salmon Bento box lunch isexcellent and a generous lunch! Plan a visit,You will love it!

    Mitchell - 1.12.2016 12:02

Kirjoita kommentti