Viimeisimmät päivät Uudessa-Seelannissa

Uusi-Seelanti - 10.2.2010 07:06

Aikoinaan, kun Christchurchiin saavuttiin. Tai oikeastaan jo sitä ennen Australiassa yritettiin järjestää paintballpelipäivää, mutta se ei vaan koskaan onnistunut. Christchurcissä kun sellainen saatiin sovittua, niin se peruttiin huonon sään vuoksi. Soiteltiin välillä pitkin matkaa, josko saisimme rahamme takaisin, jotka piti maksaa etukäteen ennen pelaamista. No niitä ei koskaan saatu. Road trippimme eteläsaaren ympäri sujui odotettua nopeammin, joten tultiin takaisin Christchurchiin hyvissä ajoin etukäteen. Paintballia voi pelata vain sunnuntaisin, mutta saatiin järkättyä vielä pelipäivä ennen lähtöäni.

Paintball on niin kuin kuula-asesotaa, mutta maalipanoksilla, jotka tahraavat vaatteet osuessaan. Meitä oli saapunut pelaamaan noin 30 hengen joukko, osa harrastepelaajia omilla varusteillaan, mutta suurin osa ensikertalaisia kuitenkin.

Aluksi puettiin pelihaalarit päälle. Saimme mustat asut, koska olimme saksalaisia. Sodimme Italiaa sekä Amerikkaa vastaan. Suojina meillä oli haalarit, hanskat ja maskit kasvosuojina. Peli kesti kolmisen tuntia ja koostui viidestä sodasta, joissa välillä puolustettiin omaa tukikohtaa ja välillä taas hyökättiin. Minusta se oli hurjan hauskaa! Puolustaminen ei niinkään ollut kiintoisaa, mutta hyökkääminen oli huippua. Ryömittiin puskissa ja haettiin suojaa mäntyjen takaa, annettiin suojatulta ja juostiin bunkkeriin tai rengasvallin taakse. Jos sait osuman, niin piti palata oman joukkueen lääkintämiehen luokse, joka pyyhki tahran pois ja sait taas palata rintamalle. Kova hiki siinä tuli kyllä.

Aseet eivät olleet tarkkoja kuin oikeat luotiaseet, mutta kyllä ne sen verran kovaa ampuivat, että kirpaisi kunnolla ja jättivät mustelman muistoksi. Yhdessä hyökkäyssodassa sain ammuttua viisi harrastepelaajaa itse kuolematta kertaakaan. Tapahtuma oli lopulta hyvin organisoitu ja tarjosi vastinetta rahalle(25€). Saatiin vielä tavallista paremmat pyssyt, koska pelimme oli aiemmin jouduttu perumaan.

Seuraavana päivänä mentiin Hanmer Springseille, joka on noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Christchurchistä luoteeseen. Matkalla ajettiin varmaan eteläsaaren ainoaa moottoritietä pitkin, joka oli peräti muutaman kilometrin pituinen. Hanmer Springseillä pyöräilin viimeiset pyöräilyni. Siellä oli aika kevyttä maastoa havumetsissä. Ihan mukavaa ajettavaa. Saatiin kuitenkin auringossa hiki päälle, joka oli kiva käydä huuhtomassa kuumissa lähteissä. Paikka on tunnettu kuumista lähteistään, jotka on kuitenkin kaupallistettu kylpylämuodossa. Mutta siellä päästiin kylpemään ihan aidoissa 41 asteen lämpöisissä limaisissa rikkivesialtaissa, jotka haisivat mädälle kananmunalle. Aitojen altaiden lisäksi siellä oli miellyttävän hajuisia normaaleja kuumia altaitakin.

Palattiin takaisin Christchurchiin, jossa pesin, puunasin ja öljysin pyöräni uuteen uskoon. Laitettiin se huutokauppaan myyntiin ja se on mennyt kuin kuumille kiville. Ihmiset ovat olleet hyvin kiinnostuneita siitä ja tarjouksia on tullut paljon. Itse maksoin pyörästä uutena Australiassa noin 330 euroa ja täällä sain jo käteistarjouksen 250 eurosta. Se ei olisi ollut ollenkaan hassumpi tarjous, mutta ajattelin katsoa huutokaupan loppuun, koska siitä on monet olleet niin kiinnostuneita. Täällä Uudessa-Seelannissa hyvin usea tavara vaihtaa omistajaa TradeMe-huutokaupan kautta. Huutokauppani päättyy perjantai-iltana. Jännä nähdä miten käy, tällä hetkellä siitä on tarjottu 175 euroa.

Täällä Christchurcissä on nyt sitten aika paljon aikaa tapettavana. Henri ja Mika lähtivät juuri läheiseen alamäkikeskukseen pyöräilemään. Minä jäin hostellille esittelemään pyörää vielä kiinnostuneille ja hoitamaan muita asioitani. Eilinen päivä kulutettiin aika kätevästi viihteen parissa. Käytiin lempi-intialaisessamme syömässä upeat safkat muutamalla eurolla, minkä jälkeen mentiin elokuviin katsomaan Invictus. Ei tiedetty elokuvasta muuta kuin, että siinä näyttelivät Morgan Freeman ja Matt Damon, lempinäyttelijöitäni. Julisteessa oli myös pieni Etelä-Afrikan lippu, joten ajattelin sen liittyvän jollain tapaa asiaan. Elokuva olikin ihan mainio. Se kertoi Nelson Mandelasta ja Etelä-Afrikasta. Matt Damon näytteli rugbymaajoukkueen kapteenia ja Freeman presidentti Madibaa. Se kertoi hienosti Mandelan uudistusmielisestä ajattelutavasta, jossa valkoiset ja mustat olisivat samanarvoisia ja ystäviä. Presidentti käytti rugbyjoukkuetta kansaa yhdistämään. Ihan koskettava elokuva.

Leffan jälkeen mentiin pelaamaan Timezoneen. Siellä on kaikenlaisia peliautomaatteja. Löytyy SegaRallyä, koripallon heittoa ym. Ostettiin tunnin pelikortit.

Tämän päivän jälkeen enää kaksi päivää jäljellä. Huomenna ajateltiin mennä Akaroaan (en koskaan muista oikein tuota nimeä), joka on aikalailla niin idässä kuin vaan mahdollista. Se on kuulemma kiva kahvilakylä. Perjantaina on vuorossa adrenaliinipuisto, jossa on kaikenlaisia esteratoja.

Henri on alkanut kiinnostua surffauksesta. Osti tänään märkäpuvunkin.

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti