Queenstown

Uusi-Seelanti - 1.2.2010 02:39

Vietettiin viimeinen päivä Wanakassa pyöräillen. Tai itse asiassa minä ajelin autolla 12km mäkeä ylös alas Henriä ja Mikaa kuskaten. Neljä kertaa oli pojille riittävästi. Reitti oli suunniteltu alamäkipyörille, joten oma cross country pyöräni jätettiin kyydistä. Siinä vierähti hyvä tovi tieteen kuvalehteä lukien ja hiihtohissinä toimien.

Sitten matka jatkui Queenstowniin. Se on myös järvenrantakaupunki ja erittäin kaunis, mutta samalla eteläsaaren yksi turistisimpia paikkoja. Rannat olivat siis hotellia toisensa jälkeen ja kaupunki täynnä ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Uskomatonta täällä Uudessa-Seelannissa on se, kuinka kaikki järvet ovat niin kirkasvetisiä. Kovin puhdas maa muutenkin. Ihmiset ovat ystävällisiä niin kuin ausseissakin, mutta täällä on enemmän jalat maassa meininki. Ollaan ihan tavantallaajia. Australialaiset ovat varsinkin suurkaupungeissa hyvin trendikkäitä ja muotitietoisia ja täällä villapaidat taas ovat muodikkaita. Uusi-Seelanti on oikea mekka ulkoilijoille ja se näkyy. Monilla autoilla on pyörät perässä, kanootti katolla ja kaikenmaailman vesihiihdot sun muut ovat tosi suosittuja.

Queenstownissa mentiin pyöräilemään Seven mile MTB puistoon, johon oli rakennettu metsään kaikenlaisia pyöräreittejä. Reitit siis aina saadaan selville yhdestä pyöräilykirjasta, jota myydään täällä kaikissa pyöräliikkeissä. Viihdyin siellä mainiosti xc-pyörälläni, joka taittui hienosti kapeita puita pitkin ajellessa. Sen jälkeen mentiin virkistymään Wakatipujärveen.

Yhtenä aamuna oli erikoisherätys, kun kop kop koppsit tulivat herättämään ikkuinoihin koputellen. Oltiin peace parkissa rannalla yötä eikä siellä ollut mitään campingkieltoja, mutta siitä huolimatta virkavalta halusi, että poistuisimme.

Samaisena päivänä tuli tukku muitakin kokemuksia. Shotover oli päivän sana. Mentiin tekemään jet boatingia, joka on Uudessa-Seelannissa keksitty laji, kyseiselle Shotoverjoelle. Jet boating on siis sellaista, että siinä mennään kovaa vauhtia veneellä joessa seinämiä hipoen. Suomen suurin veneintoilija ystävämme Tuomo olisi ollut niin kateellinen! 500 hevosvoimaista venettä kyyditti kaksi ahdettua V6-konetta 85 kilometrin tuntivauhtiin saakka. Hurjinta oli kuitenkin väistellä kiviä ja seinämiä vain parinkymmenen senttimetrin etäisyydeltä.Vene teki myös vauhdista 360 asteen käännöksiä. Koska siinä ei ole potkureita, vene voi ajaa jopa vain 10cm syvyisessä vedessä.

Vesiurheilu jatkui vielä senkin jälkeen. Puettiin ahdistavat märkäpuvut ylle ja ajettiin 40 minuuttia vuorten yli joen yläjuoksulle. Taitava kuski taitteli bussia ja kumivenetraileria erittäin kapeaa vuoristotietä pitkin renkaat hiekkatien ulkoreunaa hipoen. Se oli aika hurjaa, koska vauhti oli kova ja silloin tällöin oli vastaantulevaa liikennettäkin. Nähtiin myös yksi kuvausryhmä. Samoissa maisemissa oli kuvattu Uuden-Seelannin maailmankartalle tuonutta Taru Sormusten Herrasta -elokuvaakin.

Sitten päästiin viimein itse asiaan, koskenlaskuun. Meidän veneessä oli muutama aussi, joille kiwiperämiehemme vitsaili. Kiwit ovat siis uusiseelantilaisia, mutta tämä oli vieläpä alkuperäisasukas, eli maori. Vaikka valitsimme hurjimman kosken, se oli melko vaisu, mikä oli pienoinen pettymys. Kaipasin älytöntä raftausta, jossa ihmiset lentelee kumiveneestä, se on hauskaa. Meistä kukaan ei kuitenkaan tippunut, muuta kuin vapaaehtoisesti vähän väliä, koska joki oli joissain kohdissa niin kesy, että siellä sai vain kellua virran mukana pelastusliiveillä. Se olikin laskun kivoimpia osuuksia, koska vesi oli melko hyytävää, mutta samalla niin kirkasta ja puhdasta, että sitä saattoi juoda uidessa. Olihan se mahtavaa viettää aikaa sellaisessa paikassa. Seinämät vierellä olivat jyrkkiä ja korkeita, koska olimme suurimman osan ajasta kanjonissa ja vesi oli taivaallista. Pariin hauskaan kuohuunkin päästiin ja yhden luolan läpi mentiin, mutta raftaus Swazimaassa kahden hengen kumiveneillä krokotiilijoessa oli kieltämättä jännittävämpi kokemus.

Koskenlaskun jälkeen päästiin saunomaan ja limuille ulkoterassille. Päivän aktiviteeteille tuli hintaa kaiken kaikkiaan vähän alle 150 euroa. Ei oltu syöty moneen tuntiin, joten Queenstowniin päästyä mentiin pihvi-illallisille. Seuraavana päivänä oli suunnitelmissa jatkaa pyöräilyä, mutta fiilikset olivat siinä vaiheessa toisenlaiset. Kaikki kaipasivat lepoa, joten jätettiin pyöräily ja Queenstown. Sen sijaan jatkettiin matkaa kohti Milford Soundia, jonne mentäisiin lepäämään kivoihin maisemiin. Pyöräiltäisiin lisää Queenstownissa paluumatkalla.

2 kommenttia »

  1. Noh ens kesänä meikäläiden ahdetun jenkin perässä voi sitten vetää vaikka rengasta. Noi jetit on kyl ihan omaa luokkaansa noissa käännöksissä. Ja kyllä olen kateellinen! :D

    Tuomo - 5.2.2010 23:39

  2. :D Hehe sehän vois olla hauskaa, ilmottaudun renkaan vetoon! Aika yleistä oikeesti täällä toi jettiveneily.

    Lauri - 10.2.2010 07:14

Kirjoita kommentti