Matkahaastattelu

Uusi-Seelanti - 11.2.2010 08:21

Noniin veli ponteva, vai kuka sä olit.

– Joku ituhippi, kettutyttö maallikkosaarnaaja ihan näin kavereiden kesken.

Vieläkö tuntuu, että oot lomamatkalla, vai miksikä sitä nimität?

– No joo lomamatkailuahan tämä vielä on, vaikka välillä tuntuu, että oon ulkomaan kansalainen. Asun täällä jossain, ulkomailla. Alkaa olla sellainen elämäntapamatkaajan olo. Tämä rusketus ei ole vain turistirannan maalaama, vaan siinä on pigmenttiä vähän joka paikasta. Alimpana kerroksena Afrikan auringon alkupoltot (tai sitä ennen vielä Suomen kesä), lempeää Zanzibarin ilta-aurinkoa, pölyä vähän eri mantereilta, Australian polttava ja kuivattava säteily, auringon heijastuksia Uuden-Seelannin järvistä ja jäätiköistä. No ei kai, eikös iho uusiudu viikon välein tai jotain sellaista?

Olikos reppureissaaminen ja autossa eläminen niin tympeää kuin aluksi pelkäsit?

– Ei ollut. Vähän turhaan marisin. Vaikkakin nyt kun ajattelee, niin en minä jaksaisi autossa kyhnöttää enää toista kuukautta. Mutta meillä oli nyt tilavampi auto kuin Mikon kanssa. Toki asukkaitakin oli enemmän.

Vastasiko Uusi-Seelanti odotuksiasi luonnon puolesta ja muuten?

– Rehellinen vastaus tähän on KYLLÄ. Upea maa. Niin vaihtelevaa luontoa, vaikka maa itsessään on niin pieni. Mahtavia kalajokia ja hienoja pyöräpolkuja. Hiekkarantoja täällä ei ollut kylläkään ollenkaan niin kuin Australiassa! Surkeat rannat ausseihin verrattuna, mutta tavallaan hyvä, että on sitten syy mennä ausseihin, jos rannoille kaipaa. Enkä minä täällä olisi jaksanut rannoilla niin hengatakaan, koska sitä tuli ausseissa tehtyä niin paljon. Lampaita ei kyllä ollut niin paljon kuin oletin. Ja jotenkin kuvittelin ruohon olevan täällä aina vihreää, mutta se kuivuu näköjään täälläkin. Vihreää se on vain siellä missä kastellaan, ja sitä täällä tehdäänkin paljon.

Mikäs oli sitten niin kuin hienoin kokemus?

– Laskuvarjohyppy. Ehdottomasti. Muistan edelleen elävästi sen, kun hypättiin lentokoneesta tyhjän päälle.

Paras pyöräilymuisto?

– Se oli se Craigieburn Forestin polku. Ensimmäinen retki, joka tehtiin kolmestaan Henrin kanssa. Pyöräiltiin aluksi pitkä nousu sinne hiihtokeskukseen ja sieltä tultiin pitkää ja vaihtelevaa alamäkeä alas. Maisemat oli huiput ja se jännitysmomentti, että jos olisi luisunut polulta niin olisi tippunut pitkän matkan alas. Mutta kivoja pyöräilymuistoja on paljon!

Paras maisema?

– No tuota tuota. Kyllä se Milford Soundin vuono oli upea jyrkkine rinteineen, lumihuippuisine vuorineen ja delffiineineen.

Paras kalajoki?

– Diamond Creek Clenorchyn lähistöllä. Lähes täydellinen!

Paras ruoka?

– Intialainen Tulsi -ravintola Christchurchin keskustassa lounasaikaan.

Huonoin kokemus?

– IPG (International Paintball Group) mokaili oikein urakalla meidän paintballin kanssa eikä saatu koskaan rahoja takaisin lukuisista soitoista huolimatta.

Huonoin paikka?

– Te Anausta jäi huonot muistot älyttömien campingkieltojen ja bensan saamattomuuden takia.

Outoa Uudessa-Seelannissa?

– Palveluiden vähyys, kaupunkien pienuus, yksikaistaiset sillat, bensaa ei saa iltakymmenen jälkeen, mäkäräisten yletön määrä joissain paikoissa, SubWay -ravintoloiden ja japanilaisten autojen järkyttävä määrä ja halpuus.

Suositteletko muille travellereille?

– No toki. Auton ostaminenkin on täällä yhtä helppoa kuin ruokaostosten tekeminen. Siis tosi helppoa. Papereiden vaihto ja vakuutuksen hankkiminen kestää yhteensä 10 minuuttia. Siitä kiva maa, että täällä riittää tekemistä vuodenajasta huolimatta. Koskenlaskut ja muut toimii ympäri vuoden ja sitten talvella pääsee laskettelemaan. Maan läpikäymiseenkään ei mene niin paljon aikaa kuin esimerkiksi Australian koluamiseen.

Mitä tekisit vielä, jos voisit?

– Jos olisi ihan hurjasti vettä joessa niin haluaisin mennä pohjoissaarelle Rotorualle koskenlaskuun. Siellä lasketaan muun muassa alas seitsemän metriä korkeasta vesiputouksesta.

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti