Rinkka selkään ja nyytti olalle, kohta matkaan

Australia, Uusi-Seelanti - 4.1.2010 08:43

Istun nyt turisteja täynnä olevassa junassa kohti Sydneytä, kun tätä kirjoitan. Jätin juuri jäähyväiset sumuiselle Katoomballe ja Peterille. Kantamusta on ihan hirvittävästi, kun on pakattu polkupyörä, rinkka, reppu ja läppärilaukku. Onneksi Mika ja Mikko auttoivat niiden kantamisessa junaan. Käytiin jäähyväisaamupalalla vielä ennen kuin lähdin.

Katoomba oli minulle kuin koti täällä Australiassa ja oli erittäin suuri etuoikeus saada asua Peterin katon alla. Meillä oli mukavaa yhdessä ja vitsailtiin paljon. Nythän hän jo suunnittelee matkaansa Suomeen ensi kesäksi. Mika jäi vielä Mikon kanssa Peterin luo muutamaksi päiväksi. Mikko ilmeisesti aikoo jäädä vielä farmille vähäksi aikaa töihin, mutta hänet tapaamme mahdollisesti vielä Uudessa-Seelannissa.

Matka on ollut pitkä ja vielä se tästä jatkuu. Kirjoittelin joskus ehkä ajatuksesta tulla junalla takaisin Suomeen Kiinasta saakka, mutta suuri vaivannäkö matkan paperiasioiden hoitamisessa ja muussa organisoinnissa jäi hoitamatta. Olisin luultavasti saanut kaikki viisumit ja muut hoidettua juuri ja juuri ajoissa, mutta päädyin siihen, ettei tähän matkaan tarvitse kaikkea yhdistää, vaikka se olisi houkuttelevalta ajatukselta tuntunutkin. Niin paljon olen jo nähnyt ja kokenut, että en välttämättä enää pystyisi niin sisältämäänkään enempää yhdellä kertaa. Junamatkan aion kuitenkin vielä tehdä, mutta ehkä sitten muutaman vuoden päästä ja Suomesta käsin paperiasioiden hoitaminenkin onnistuu helpommin. Sitä paitsi houkuttaisi tehdä junamatkasta Siperian halki pidemmäksi pysähtymällä eri paikkoihin joksikin aikaa. Nyt olisin nähnyt Kiinan, Mongolian ja Venäjän vain junan ikkunasta. Uudesta-Seelannista on kuitenkin tarkoitus jatkaa vielä Taiwanille.

Outoa lähteä Australiasta, kun tänne on jo tavallaan asettunut. Tuntuu, että olisin ollut täällä jo vaikka kuinka pitkään, kun on niin paljon tuttuja ja tietää paljon paikkojakin jo, mutta samalla aika tuntuu liitäneen siivillä. Matka täällä on ollut oikein mukava ja leppoisa. Erityisen iloinen olen tapaamistani ihmisistä. Koin myös ulkomailla asumisen ja työskentelyn sekä siten itsenäisempää elämää. Hyviä elämänkokemuksia olen saanut.

Uutta-Seelantia odotan jo innolla! Erityisesti maastopyöräilyä ja kalastusta upeissa maisemissa. Ja saan taas uuden kaverin, kun Henri liittyy minun ja Mikan joukkoon.Toivoisin ettei käytettäisi kamalasti aikaa kaupunkeja ja niiden museioita ja muita nähtävyyksiä kierrellen, vaan keskityttäisiin maan ainutlaatuiseen luontoon lumihuippuisista vuorista ja vuonoista rantoihin ja lammaslaitumiin.Uudessa-Seelannissa, kamalan pitkä nimi, on myös aikomus kokeilla joitain extremelajeja. Alkuperäisestä ajatuksesta poiketen ei aiotakaan matkata pyörillä, vaan ajetaan matkat autolla ja pyöräillään kiinnostavimmat maasto-osuudet. Tavallaan ei jaksaisi enää reppureissailua ja autossa asumista, mutta se on varmasti tuon ainutlaatuisen maan kokemisen arvoista.

Tänään illalla aion vielä mennä viimeiseen Hillsong kokoukseen ja huomenna menen tekemään siltakiipeilyn. Sieltä en valitettavasti saa kuvia, koska kameran mukaan ottaminen ei ole sallittu.

Tässä vähän kuvia meidän eiliseltä pyöräreissulta. Käytiin eilen vielä viimeistä kertaa saunomassa ja kylpemässä. Illalla katsottiin Mies Vailla Menneisyyttä. Se oli oikein hyvä elokuva, erikoisen melankolinen mutta suloinen.

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

Kirjoita kommentti