Päivitys Wanakasta

Uusi-Seelanti - 24.1.2010 14:23

Heippa hei!

Kauhean paljon en ole ehtinyt kirjoitella, koska puuhaa on sadesäistä huolimatta riittänyt. Kuvia sen sijaan on tullut otettua, ne puhuvatkin puolestaan.

Ollaan nyt siis matkattu itärannikolta Christchurchistä vuorten yli Arthur’s Passin kautta länsirannikolle Greymouthiin, josta ajettiin rannikkoa pitkin etelään Franz Josef ja Fox Glaciereiden kautta tänne kauniiseen Wanakan järvenrantakaupunkiin . Aurinkoisia päiviä on ollut melko vähän, mutta sen takia niistä onkin sitten otettu kaikki irti.

Christchurchin jälkeen näkemämme kaupungit ovat olleet hyvin vaatimattoman kokoisia ja palveluita on ollut vähän. Siitä huolimatta kaasuhella on pysynyt lähes käyttämättömänä, koska ulkona syöminen on yleensä melko halpaa. Päivässä tulee ostettua lounas ja illallinen, mutta silti niihin kuluu yhteensä yleensä vain noin 10-15 euroa. Muuten elämämme onkin melko ilmaista, kun nukutaan autossa. Niin no auto hörppii keskimäärin 15 litraa sataa kilometriä kohden, että se kulu vielä. Loma on kuitenkin ollut rahan arvoista ja nautinnollista.

Yllättävän nopeasti näihin upeisiin vuoristomaisemiin on tottunut. Ne alkavat tuntua jo arkipäiväisiltä, mutta kyllä sieltä aina joku taas yllättää kuten lumihuippuinen Mt Cook Fox Glacierilla . Cookki on maan korkein vuori kivuten aina noin 3800 metrin korkeuteen. Kasvillisuus on ollut myös mielenkiintoista, sillä länsirannikolle saavuttaessa metsät muuttuivat havumetsistä sademetsätyyppisiin kosteisiin ja reheviin viidakoihin. Mutta, kun tänne sisämaahan Wanakaankin tultiin, niin puut olivat taas havupuita.

Franz Josefissa kulutettiin sadepäiviä trooppisessa ulkoilmakylpylässä. Luultiin veden tulevan aidoista kuumista lähteistä, mutta ilmeisesti se ei tullutkaan. Silti hyvin rentouttavaa. Altaat vaihtelivat 36 asteesta aina 40 astetta lämpimiin. Eksoottisen ilmapiirin loivat ympärillä kasvavat sademetsän kasvit.

Franzilla ja Foxilla käytiin myös katselemassa jäätiköitä, mutta lunta en päässyt koskettamaan. Täytynee odotella Suomeen saakka.

Liikenteestä voisin mainita sen verran, että sitä on yllättävän vähän. Oletin tämän olevan se kuumakausi, jolloin maa kuhisee turisteja, mutta ei niihin oikeastaan kamalasti törmäile. Teillä saa ajella melko yksikseen omassa rauhassa. Tiet ovat hyväkuntoisia kuten Australiassakin, mutta aivan käsittämätön juttu on se, että melkein kaikki sillat ovat vain yksikaistaisia. Eräs silta oli kaiken huippu, kun yhdellä kaistalla kulki autot, pyöräilijät ja junatkin . Matkapyöräilijöitä täällä on muuten jonkun verran näkynytkin. Mutta totta puhuen, ehkä se ei olisi ollut ihan meidän juttu. Tosi rankkaa, sillä monissa mäissä jopa meidän auto meinaa hyytyä. Täällä taitaa olla vähän brittisää, sillä suurin osa ajasta tuntuu olevan sateista, pilvistä ja tuulista, mutta silloinkin näkyy pyöräilijöitä. Niitä on kiva kannustaa heippaamalla ja aina he heippaavat takasinkin.

Fox Glacierilla viihdyttiin pidempäänkin, koska meidän oli tarkoitus tehdä siellä laskuvarjohyppy, mutta loppuen lopuksi sää ei ollut kertaakaan riittävän hyvä meille, joten jätettiin se hyppääminen tänne Wanakaan. Tehtiin ehkä koko reissun rankin pyöräretki siellä, kun mentiin katsomaan hylkeitä. Polku kulki biitsillä, sademetsässä, suolla ja kallioilla. Olin hyvin lähellä jättää leikin kesken. Henri joutuikin kääntymään takaisin, koska pyöräily rannalla oli niin raskasta. Meillä ei edes ollut mitään juomista mukana, mikä oli aika huolimatonta. Ei oikeastaan mitään, mitä normaalisti pyöräreissuille otetaan mukaan, ei edes varakumia ja olikin ihan ihme ettei siinä terävässä kivikossa kummankaan kumi mennyt puhki. Vaikka olinkin ihan kuollut lenkin päätteeksi, niin se oli silti erinomainen kolmituntinen. Niin vaihtelevaa ja haastavaa maastoa. Kauniita maisemia ja sitten kun vielä onnistuttiin näkemään niitä hylkeitäkin siellä kaukaisella rannalla, jossa olo oli kuin olisi ollut yksin autiosaarella. Lenkin lopuksi mentiin uimaan viilentävään laguuniin, se oli oikein piste iin päälle. Oltiin niin kuraisia ja hikisiä.

Tuon rankan reissun jälkeen huollettiinkin pyöriämme täällä Wanakassa . Pian oltiin kuitenkin taas rellestämässä ja tällä kertaa Henrin suosikkimaastossa hyppyreiden parissa.

1 kommentti »

  1. Uskomattomia seikkailuja!
    =)

    Hanna - 2.3.2010 18:47

Kirjoita kommentti