Adrenaliini on laillista

Uusi-Seelanti - 25.1.2010 14:01

Oli täydellinen päivä, sää ja ajankohta, joten mitkään tekosyyt eivät estäneet meitä.

Aamulla herättyäni ja sään tarkistettua soitin ja varasin ajan. Päivän mittaan alkoi pojilla jännitys iskeä päälle. Henri ja Mika kun ovat vielä korkeanpaikankammoisia. Itse en osannut jännittää lainkaan, olin valtavan innoissani!

Paikalle päästyämme ystävällinen ja ammattitaitoinen henkilökunta ohjasi meidät video-opastukseen. Sen jälkeen täytettiin paperit ja puettiin pellepuku ylle. Vitsailtiin brasilialaislähtöisen hyppykumppanini kanssa, tultiin hyvin toimeen. Harmittavasti Mika ei mahtunut minun ja Henrin kanssa samalle lennolle, mutta siten saatiin jonkinlaiset tallennukset tilanteesta aikaan.

Pieneen koneeseen ahtautui lentäjän lisäksi kuvaaja ja neljä hyppääjäparia. Pikkuhiljaa kone kapusi ylemmäs ja ylemmäs. Mac näytti minulle korkeuden(5000ft), jossa varjo avattaisiin. Luulin siinä vaiheessa, että oltaisiin jo hyppykorkeudessa. Nyt aloin vähän jännittämään. 12 000 jalan, eli vähän alle 4000 metrin, korkeudessa koneen ovi aukesi ja kaksi paria ennen minua hyppäsivät ulos. Henri hyppäsi jälkeeni. Koneessa ei ollut seisomatilaa, joten hivuttauduttiin hyppääjäni kanssa oviaukolle, josta työnsin jalat ulos. Tuuli kävi kovana ja maa oli kaukana. Sitten heijattiin pari kertaa edes takas ja hyppy tuntemattomaan alkoi. Heti aluksi mentiin pari kertaa voltilla ympäri ja vedin syvään henkeä, se oli hurjin vaihe ja huusin riemusta. Kun tajusin taas mihin suuntaan pudottiin, missä maa oli, niin tunsin putoamisen nopeuden kasvoillani. Sain taputuksen olkapäilleni, jolloin irrotin otteeni valjaista ja siirryin liitoasentoon. Horisontissa näkyi lumihuippuisia vuoria ja kaksi kaunista järveä, Wanaka ja Hawea. Ilma kulki sieraimiini 200 kilometrin tuntivauhdilla, mikä kuivatti hengitysteitä. Hurmoksellista vapaapudotusta kesti hieman alle minuutin verran. Varjolla liideltäessä putosimme hitaasti, oli paljon aikaa katsella maisemia ja hengittää taas normaaliin tapaan. Vaikka en asiaa pelännyt, niin silti huokaisin helpotuksesta, kun varjo aukesi ja vauhti tasaantui. Tehtiin erilaisia kiemuroita ja kaarreltiin alas tullessa. Laskeuduin viimeisenä ja lyötiin ylävitoset hyppääjäni kanssa. Hienosti meni ja alastulo oli hallittu. Fiilis oli korkealla ja pistettiin vielä yläfemmat Henkankin kanssa. Vau, adrenaliini jylläsi veressä.

Yllättävän paljon oli vanhempaakin herrasväkeä hyppäämässä. Mikan koneessa yli 50-vuotiaat hyppäsivät 15 000 jalan korkeudesta. Kokemuksena aivan ainutlaatuinen, mutta ei niin pelottava kuin yleisesti luullaan. Korkeutta ei edes ymmärrä pelätä, kun ollaan niin tosi korkealla ja putoamisen aikana ei tule mitään paniikkipelkoa, koska kaikki sujuu niin tasaisesti ja hallitusti, aikaa on enemmän kuin uskoisi. Takuulla sen 150 euron arvoinen kokemus! Hyppäisin saman tien uudestaan, jos rahaa olisi. Ehkä tämä vaikuttaa myös niihin vapaapudotusuniin.

Korkeutta haettiin vielä uudestaan, kun ajettiin maan korkeimpia alamäkiä pyörillä alas myöhemmin päivällä. Korkeutta laskeuduttiin 1000 metrin verran. Reitit olivat hurjan haastavia eivätkä mitään ideaaleja minun pyörälleni. En ollut koskaan ennen laskeutunut noin jyrkkiä ja pitkiä mäkiä alas. Maisemissa oli katselemista. Reitti oli täynnä hyppyreitä ja korkeita pudotuksia. Ihme ettei käynyt mitään. Jarrulevyt olivat varmaan lähellä sulamispistettä niitä mäkiä laskiessa. Maalissa onnistuin kuitenkin telomaan itseni, kun jotenkin sohaisin sormeni ketjujen ja rattaiden väliin, jolloin rattaan piikki meni melkein keskisormesta läpi. Kynnen se ainakin halkaisi keskeltä hienosti.

7 kommenttia »

  1. Vau vähän siistiä :)

    Jere - 25.1.2010 18:18

  2. Yeah! :D

    Lauri - 26.1.2010 05:31

  3. Terkkuja täältä Aucklandista! Bay of Islands takana ja huomenna kohti etelää. Saa nähä keretäänkö tavata tääl seelannissa viel, ootte tosin siellä asti menos jo. Nii ja täs mun nz numero 0226542967 jos haluut txtata sunki numeron. Mut eipä täs kummempia, kerro koko porukalle terveisiä ja onneks olkoo laskuvarjo hypystä! Peter kerto muuten et Daavid vai onks se David oli hypänny kans ja oli jouduttu vetää kolmas vai neljäs hätälaskuvarjo ennen ku aukes.. ja viis niitä ois ollu, ettei vaa turhan tylsäks ois käyny se hyppy. Nii ja tuli muute putsattua Richien luona se iso rinne kokonaan…

    Whippersnipper - 26.1.2010 12:20

  4. Jihuuuu ootte kaikki hirmuisen rohkeita, jo pelkän tekstin ja kuvien katsominen jänskätti aivan kamalasti, Onnittelut Hypyistä

    Teebo - 26.1.2010 13:12

  5. Hehee! Whipasnipa ;) Ollaan yhteyksis!

    Kiitos kommenteista!

    Lauri - 28.1.2010 08:57

  6. Heeii vähä ihan hullun siistii varmaa! :)) mä haluun kans!

    Emmi - 30.1.2010 23:11

  7. ootta te hurjapäitä!! naamasta näkee että kannatti!!

    mama - 13.2.2010 19:25

Kirjoita kommentti