Special

Australia - 29.12.2009 17:08

Johan oli joulua kerrakseen!

Heti näin alkuun ilmoitus kaikille huolestuneille. Mikko on vielä hengissä ja voi hyvin, vaikkei ole posti- tai joulukortteja saatika lahjoja tahi kukkia lähettänytkään. Mikon saamattomuutta puolustelen kuitenkin sillä, että matkalla on koko ajan ollut arvaamattoman kova kiirus ja uusimpana varsinkin facebookin farmville on pitänyt Mikon kädet täynnä töitä. Voin kuitenkin sanoa, että kaiken sen armottoman kiireen keskellä Mikko on ajatellut postikortin lähettämistä, mutta sekin on jäänyt vain ajatuksen tasolle. Mikon mielestä tärkeintä on kuitenkin nimen omaan se ajatus.

Sukulaiseni Taiwanilta tulivat Sydneyhin 18. joulukuuta, joten halusin viettää joulua heidänkin kanssaan. Jouluaattona vietettiin kuitenkin joulua täällä Katoombassa yhdessä Mikon, Mikan ja Peterin kanssa.

Haluttiin viettää joulua suomalaiseen tapaan ja Peteriäkin se kiinnosti. Niimpä joulun toteutuksen vastuu jäi meille junnuille. Ensimmäinen muutos Peterille oli se, että joulua juhlittiin 24. päivä, eikä 25. kuten täällä on tapana. Oli varmaan kuumin jouluaattoni elohopean kohotessa reiluun +30 asteeseen.

Onneksi meillä on Mika kokkina, niin ei mennyt joulu piloille. Aattoaamuna Mika kokkasi meille perinteikkään riisipuuron, joka onnistui erinomaisesti ”vääristä” aineksistakin. Seurattiin perinteitä ja puuroon piilotettiin mantelikin, joka meidän tapauksessamme oli pähkinä. Arpa osui Peterin kohdalle, vaikka Mikko olisi ollut valmis syömään koko kattilan löytääkseen mantelin(pähkinän) ensi kertaa elämässään. Palkintona oli aina niin maukas Fazerin Kismet.

Päivä jatkui suomalaisilla joululauluilla, jotka joulustivat joulukuusetonta joulutunnelmaa. Peterille tuttuja niistä oli noin puolet. Hän piti niistä kuitenkin. Eikös traditionaaliseen suomalaiseen jouluun kuulu myös joulusauna? Näin me ainakin muistelimme, joten lähdettiin saunomaan.

Saunomisen jälkeen loppupäivä ja -ilta kuluivat ruoan laitossa ja syömisessä. Oltiin ostettu valmiiksi paistettu kinkku tällä kertaa. Täytyy sanoa, että oltiin aika yllättyneitä, miten suomalaisen tuntuinen ja maittava jouluateria saatiin aikaan. Mika tietysti toimi kokkauksen aivoina, mutta me Mikon kanssa oltiin pieniä tonttuapulaisia. Tehtiin muun muassa porkkanalaatikko, johon piti raastaa monta porkkanaa. Ei ollut kinkun kanssa Turun sinappia, mutta Dijonia kuitenkin. Oli myös lohta kevyemmäksi vaihtoehdoksi juustojen ja patongin kanssa. Peter oli hyvin vaikuttunut jouluateriastaan.

Koko päivän läpi soivat suomalaiset joululaulut lahjojen jakoonkin saakka. Pääosissa oli lähinnä Peter, jolle annettiin Sibelius -elokuva, koska Peter on suurin tuntemani Sibelius-fani. Hän sai myös Mies Vailla Menneisyyttä -elokuvan, suomisälää (kännykkäsukka, kännykkäkoruja ja tarra), jota Mikolla sattui olemaan mukana, mutta sitten tehtiin myös hieno 2010 kalenteri, jossa oli kuvia Peterille rakkaista aiheista kuten saunasta, Sibeliuksesta, sellosta, Simpsoneista, Suomesta, wc-pytystä, Irlannista, possusta ja meistä. Ajateltiin hankkia Peterille uusi kalenteri, koska silloinen oli vuodelta 2008. Mikkokin sai lahjan. Niin on Mikko katunut sitä päivää, kun heitti MP3-soittimensa järveen Queenslandissä ja valittanut kun ei ole musiikkia töissä tai salilla, että joulupukki toi ihan ikioman iPodin ja kuulokkeetkin. Nyt Mikosta on taas tullut mukavan antisosiaalinen omassa maailmassaan ja puhuu kovaan ääneen kuulokkeet korvissa.

Oikein mukavan jouluaaton päätteeksi oli pakattava laukku valmiiksi seuraavan päivän aikaista Sydneyn aamujunaa varten. Mentiin Peterin kanssa samaa matkaa, koska hän meni myös tapaamaan sukulaisiaan. Taiwanin sukulaiseni ovat siis ne, jotka ovat asuneet Sydneyssä 20 vuotta ja joiden vuoksi lähdin Australiaan, mutta he muuttivat juuri ennen tänne tuloani Taiwanille. Nyt olin menossa kuitenkin tapaamaan heitä. Aamujunassa sain nukkua vähän takaisin edellisyön menetettyjä tunteja, mutta Peter uhkailuistaan huolimatta oli keskustelutuulella. Siitä keskustelua vasta syntyikin, kun selvisi, että setäni Rade pysäyttäisi junan minua varten. Rade on koko ikänsä ollut töissä Sydneyn junaradoilla, kunnes sai siirron Taiwanille, joten hänellä on vielä kontakteja tehdä erilaisia kikkoja. Normaalisti Blue Mountainseilta tulevat junat eivät siis pysähdy Lidcombessa, jonne olin menossa, mutta oli siinä uskomista ja naurussa pitämistä, kun kuljettaja kuulutti: ”Good morning passengers. This is a special announcement. We have been requested to have an additional stop over at Lidcombe. The train will stop at Lidcombe.” Peter oli syvästi kateellinen ja alkoi manaamaan jotain korruptiosta naureskellen.

Sitten pääsin vihdoin tapaamaan kaukaiset sukulaiseni Rade-sedän, Kikka-tädin sekä Tahlia- ja Zac-serkun. Katolilaiseen tapaan joulupäivä alkoi joulukirkolla, joten mentiin yhdessä läheiseen katoliseen kirkkoon. Merkillistä kuinka erilaisia tapoja voi olla eri kristikuntien sisällä. Koin itseni vähän jäykäksi, kun en osannut toimia tilanteissa niin kuin muut, enkä oikein tiennyt, että kuuluuko minun tehdä ristinmerkkiä, kun en ole katolilainen. Ehtoollista en nauttinut, koska oletin, että siihen täytyy olla jonkinlainen lupa. Hieno kokous kuitenkin ja oli ilo nähdä, kuinka paljon siellä oli väkeä.

Joulua oli tarkoitus mennä viettämään koko kroatisuvun kanssa erään pariskunnan talolle, mutta aloittelimme ruokailut jo osittain kotosalla. Ilmeisesti kyseessä oli vain pieni välipala, mutta ruokaa oli niin paljon, että luulin sen olevan the main thing. Marion ja Raden äiti, Sofi, kokkaa kyllä uskomattoman hyviä ruokia. Itse pääpaikkaan päästyämme ruokaa olikin vielä vaikka minkälaista ja paljon. Oli kokonainen possu, ilmeisesti pihauunin vartaassa paistettu. Sen lisäksi oli valtavasti vaikka mitä, mutta ei suomalaisia laatikoita tai rosollia. Jälkiruoka oli uskomatonta myös. Ensin oli huimia leivoksia, joita en osannut uskoa kotitekoisiksi. Raskaahkon pää- ja jälkiruokasession päätteeksi oli kevyitä ja raikkaita hedelmiä . Lahjat jaettiin jo kotona Lidcombessa, mutta lapset saivat vielä vaikka mitä . Minulle joulupukki toi Sydney Harbour bridge climbin, eli pääseen kiipeämään 134 metriä korkean sillan huipulle ihailemaan yön maagista Sydneyn kaupunkia! Se on varattu 4. tammikuuta.

26. joulukuuta aamulla ajettiin sukulaisten talon, joka on nyt vuokralla, kautta Maroubran rannalle katsomaan Sydney to Hobart purjehduskilpailun lähtöä . Hobart on Tasmaniassa ja matkaa Sydneystä on jonkin verran yli 1000km. Se on ilmeisesti ihan maailmallakin tunnettu kilpa. Harmillisesti sää oli melko pilvinen ja sateinen, niin ei näkynyt oikein hyvin, mutta paljon niitä veneitä oli ja kiikareilla näki sitten lähemmäskin. Rade kävi meressä uimassa sillä aikaa, kun me Zacin ja Tahlian kanssa skeittailtiin rannan skeittipuistossa . Aikoinaan minäkin rullalautailin muutaman vuoden. Tuntui kyllä taas ihan mukavalta puuhalta. Maroubran ranta oli kiva, ihan lähellä tunnettua Bondia. Maroubra on kuulemma kuitenkin paljon vähäväkisempi.

Joulun vietto ja ruokailu jatkui seuraavaksi Cronullan lähistöllä, jonne mentiin suomibileisiin. Siellä oli muutama Kikan ja Raden tuttu perheineen. En edes ymmärtänyt, että oltiin tultu suomalaisten luo, joten puhuin aluksi heille englantia. Vaikka kaikki puhuvatkin hyvää suomea, niin näyttivät kaverukset silti puhuvan englantia keskenään pikkupoikia lukuunottamatta. Kyllä minäkin itse asiassa puhun melko paljon englanniksi 10v Tahlian ja 9v Zacin kanssa. Näissä bileissä oli suomalaisimmat ruoat. 11 kiloista kinkkua oli valvottu 11 tuntia uunissa, pöydästä löytyi rosollit, laatikot ja sillitkin. Nam nam oli hyvää, tekee hyvää minulle tuollainen dieetti. Talon isäntä oli muuten Dundernewsin perustajajäseniä. Asunut Ausseissa muistaakseni noin 30 vuotta. Uutena vuotena olisi kuulemma joku suomalaisten reppureissaajien kokoontuminen kaupungissa. Enpä ollut muuten pitkiin aikoihin nähnyt noin montaa suomalaista yhdessä paikassa. Tunnelma oli kovin kotoisaa.

Sunnuntai oli totta puhuen yksi elämäni parhaimmista päivistä! Kaikki lähtee liikkeelle aamupalasta, jonka oletat jakavasi kolmen hengen kesken, mutta se onkin vain sinulle. Pakattiin auto ja lähdettiin ajamaan etelään Wollongongia kohti. Saavuttiin Sublime pointille, josta oli huikeat näkymät alas rannalle. Jyrkänteellä näin myös ensimmäisen käärmeeni täällä Australiassa. Se oli myrkyllinen red bellied black snake, joka ihmetteli näköalaa . Ylhäältä ajettiin alas Thrilloun rannalle, jossa oli tarkoitus käydä vain nopeasti pyörähtämässä, mutta jäätiinkin sinne ihan pitkäksi aikaa . Rade oli katselemassa vain taloja ihan ohimennen ja tämän yhden talon vieressä oli mahtava puisto ja ranta. Puistossa pelattiin jalkapalloa minä ja Zac vastaan Rade ja Tahlia. Se oli kamalan hauskaa enkä ollut tehnyt sitä aikoihin! Sitten oltiin ihan hikisiä ja mentiin uimaan, mutta vesi oli niin mukavan lämmintä, että jäätiinkiin uimaan pitkäksi aikaa. Niin pitkään en ole vielä kertaakaan täällä uinut! Aallot olivat tosi hyvän kokoisia, niin että välillä meni aallon mukana pari kertaa ympäri. Vesi oli putipuhdasta ja lisäksi meillä oli bogyboardit, joilla surffailtiin vaikka kuinka paljon. Muutamia kertoja surffasin aallolla noin 30 metriä rantaan.

Alueella oli itse asiassa paljon taloja myynnissä. Se oli ehkäpä paikka, jossa olisin voinut asuakin. Puhdasta, rauhallista, kaunis meri vieressä, mutta samalla niin dramaattinen melkeinpä rannasta nousevine korkeine pystyseinämineen. Hienoa aluetta. Keskustaankin junalla vain tunnin matka. Täällä se ei ole matka eikä mikään, mutta Suomessahan sillä pääsee melkein vaikka Turkuun tai Tampereelle, toiselle puolelle Suomea.

Kun ajeltiin Sydneyhin päin, niin nähtiin iso savupilvi, joka osoittautui palavaksi taloksi. Jäätiin katselemaan sitä monien muiden sunnuntaiajelijoiden kanssa. Nähtiin kun paloautotkin saapuivat. Kolmesta autosta kaksi onnistui eksymäänkin. Palo saatiin kuitenkin hallintaan. Vertasin tätä tietä jopa Great Ocean Roadiin. Se oli huikean kaunis. Osa matkasta taittui hienoa siltaa pitkin . Sillassa oli sellainen jännä juttu, että sen kaiteet oli täynnä lukkoja, joihin oli kirjattu ihmisten naimisiinmenoja ja muuta jännää . Kun tie nousi takaisin vuoren laelle, pysähdyttiin pehmiksille ja pääsin todistamaan yhtä hienointa näkyä. Ylhäältä näkyi upeasti vuoristoinen rannikko, mutta sen lisäksi olin hyvin kateellinen niille riippuliitäjille edessäni. Oltiin sellaisella riippuliitäjien lähtöpaikalla.

Kotiin päästyä oli kroatisuku tullut kylään yllättäen. Ei kuitenkaan ehditty paljoa muuta tehdä, kuin syödä ja lähteä takaisin tien päälle. Rade vei minut ja Kikan Sydneyn oopperatalolle katsomaan korkeakulttuuria. Olin niin kovasti halunnut päästä oopperataloon vierailulle. Sen akustiikka on kuulemma hyvä. Mentiin katsomaan sellaista Not the New Year’s Eve -konserttia, jossa oli hieno orkesteri, kuoro ja sooloesiintyjiä. Luulin oopperatalossa olevan vain yksi sali, mutta ilmeisesti siinä on jopa neljä, joista kaksi on pääsalia. Joten sisältä se oli yllättävän pieni, mutta akustiikka oli silti erinomainen . Konserttikin oli loistava! En ollut koskaan ennen ollut sellaisessa! Ihmiset olivat pukeutuneetkin niin fiinisti. Väliajalla mentiin katsomaan Harbour Bridgea terassilta . Ilta oli lämmin ja tyven. Ihastuin suuresti kauniiseen ja huikean taitavaan nuoreen sooloviulisti Sally Cooperiin, joka eläytyi soittamiseen koko ruumiillaan niin hienosti . Konsertissa oli myös komiikkaa ja lopussa yleisö nousi seisoen taputtamaan musiikin tahtiin ja serpentiinit lentelivät ympäri salia . Se oli hieno kokemus.

Rade tuli hakemaan meidät ja kotimatkalla mentiin vielä katselemaan aussitalojen jouluvaloja, joista jotkut oli hienoja ja jotkut hulluja . Sitten oltiinkin aika myöhään illalla kotona, enkä lähtenyt enää Katoombaan. Seuraavana aamuna olin kuitenkin jo taas mansikoita poimimassa.

Seuraavaksi mennäänkin uuden vuoden viettoon maailman parhaimpaan uusivuosikaupunkiin! Siitä tulee varmasti mielenkiintoista.

5 kommenttia »

  1. Ihan syystäkin oli Peter kateellinen jos koko juna pysäytettiin sun takia.. SO COOL!!! :D

    Henri - 30.12.2009 17:48

  2. heiipps! huippu hyvää uuttavuotta täältä kaikilta teille sinne! ja hyvä kuulla et mikko on viel hengissä.. sä voit silti välillä aina muistuttaa et ennen ku sen reissu loppuu ni mä kyllä haluun OMAN jonku kengurukortin kyl :))

    Emmi - 1.1.2010 19:56

  3. Olette viettäneet taatusti ikimuistoisen joulun siellä kiitos taitavien kavereiden ja hienojen sukulaisten !!
    Hyvää Uutta Vuotta kaikille!!

    mama - 1.1.2010 20:56

  4. Iloitsen siitä mitä kaikkea sait nähdä ja kokea sydneyssä joulun aikaan. Tunnen sen meiningin. Hyvää jatkoa Terkkuja Mikolle. Ukki.

    Ukki - 3.1.2010 00:36

  5. Kiitoksia!

    @Emmi
    Jep kerroin Mikolle uusimman haasteen.

    Lauri - 4.1.2010 16:18

Kirjoita kommentti