Uusia tuulia

Australia - 3.11.2009 15:09

Viimeisen viikon aikana olen ehtinyt tehdä vaikka mitä! Joka ilta olen ollut jossain menossa ja päivät olen ollut töissä.

Viikko sitten keskiviikkona ajoin töiden jälkeen Antin luo Doncasteriin. Yhdessä Antin ja Joshin kanssa mentiin sitten urban life groupiin Ringwoodiin, joka on yhä idempänä ja pois suurimmilta asuinalueilta. Se on zone 1:n ulkopuolella. Urban life group on kerran kahdessa viikossa kokoontuva Planetshakers porukka, ja niitä on eri alueilla. Se on siis niin kuin solu. Talo, jossa ”urbs” pidettiin, oli oikeastaan ennemminkin joku kartano. En tiedä olenko eläessäni ollut niin valtavassa omakotitalossa. Sisäpihalla oli uima-allas ja huoneita oli niin paljon, että taloon eksyi. Solu pidettiin talon ”elokuvasalissa”. Talon omistikin erään lentoyhtiön pomo.

Solussa meille tarjottiin hyvää syötävää. Antti piti pienen puheen ja sitten ylistettiin ja rukoiltiin. Se kesti pari tuntia ja oli mukavaa sosiaalista kanssakäymistä. Tutustuin taas uusiin seurakuntalaisiin ja nyt kirkossa tuleekin vastaan jo tuttuja kasvoja.

Torstainakin hengasin töiden jälkeen uskovien parissa, mutta tällä kertaa pelastusarmeijan porukassa. Brendan, jonka olin tavannut PSH:n miesten konferenssissa, kuuluu salvoihin ja pyysi minut käymään heidän torstai-illassaan. Temppeliin, kuten he sitä kutsuvat, käytiin pienen kujan läpi keskustassa. Kirkon edustalla olikin kaikennäköistä porukkaa. Kovismimmejä, narkomaaneja, juoppoja, kodittomia kaduilta ja myös ihan kaltaisiani helpomman osan saaneita. Kaikki olivat kuitenkin nuorisoa, koska tämä oli ns. nuortenilta. Kirkon ovet avattiin ja sisällä näin Brendanin 614 salvation army paidassaan. Minut otettiin lämpimästi vastaan ja tarjottiin limpparia, lämmintä ruokaa ja jälkkäriä. Itse asiassa olimme vain temppelin alakerrassa, joka oli sellainen nuorisotila, dropping centreksi he sitä kutsuivat. Siellä oli pingispöytä, Nintendo Wii, vanhantyylinen iso pelikone ja Australian talent -ohjelmasta lahjoitettu designsohva. Puhelin oli myös käytettävissä sitä tarvitseville.

Pelattiin Brendanin kanssa vanhaa hävittäjäpeliä, joka oli hauska. Päästiin koko peli läpi. Sitten syötiin ja lähdettiin koko porukalla (40) keilaamaan. Pelastusarmeija maksoi kaikki kulut matkoista kahteen keilauspeliin. En voinut kuin ihailla heidän toimintaansa. He pitävät niin hyvää huolta näistä vähäosaisista. Eikä kukaan pidä siellä itseään muita parempana tai vieroksu ketään. Kaikki ovat yhtä porukkaa ja samalla tasolla. Itse koin sen suureksi etuoikeudeksi päästä viettämään iltani näiden elämässään kamppailevien kanssa. Heilläkin oli erittäin hyvää aikaa, sen näki. Myös salvojen johtajahenkilöt porukassa olivat huippumukavia. Sen lisäksi meillä oli iso pussillinen karkkia, jota Brendan jakoi. Siitä tuli kyllä ihan sairaaksi. Tutustuin myös yhteen Eric Leehen, joka on lähdössä salvojen hommiin lyhyeksi aikaa Tanzaniaan. Hän menee ensimmäistä kertaa Afrikkaan, joten kävimme innokasta keskustelua siitä puolin ja toisin. Oli mukava, kun pystyin antamaan hänelle vinkkejä. Pidin paljon tästä porukasta ja heidän nöyrästä asenteestaan. Salvojen tavoitteena on vähentää maailman köyhyyttä ja minusta tuntuu, että he tekevät hyvää työtä. Lupauduin tulemaan heidän sunnuntaikokoukseensa.

Sain perjantaipäivän vapaaksi, koska työvuoroni siirrettiinkin lauantaille.Tämän koko viikon olin kaupassa töissä, koska pomo lähti Darwiniin lomalle. Halusin mennä perjantaina maastopyöräilemään Churchill national parkiin, mutta ilma oli sateinen. Niimpä kävin vain vähän ostoksilla. Myöhemmin päivällä mentiin kuitenkin Mikon ja Alistairin(kämppis) kanssa pelaamaan sisäfutista kolmeksi tunniksi. En ollut tehnyt niin rankkaa urheilua pitkään aikaan ja sen kyllä huomasi, kunto oli aika heikko. Oli kuitenkin tosi kivaa. Meitä oli iso porukka, noin 30, ja he olivat kaikki Swinburnen yliopistosta tästä läheltä. Siellä Alistairkin opiskeli, kävi juuri viimeisellä tunnillaan eilen.

Kotiin palatessa ilma oli jo kuivunut ja auringonvaloakin riitti vielä tunniksi pariksi, joten lähdin käymään kuitenkin siellä Churchillissä. Sama hiki päällä laitoin pyörän autoon ja ajoin puolisen tuntia ja parikymmentä minuuttia eksyksissä ennen kuin löysin paikan. Se oli tosi kaunis ja iso puisto . Ehdinkin tehdä vain lyhyen lenkin, mutta näin kymmenittäin kenguruita, joilla oli poikasetkin pusseissaan , ja hienon auringonlaskun. Tutustuin tarkemmin puiston karttaan ja ilmeisesti pääpyörämaastot olivat vähän toisaalla, mutta hyvä niin ensi kerralla tiedän sen.

Illalla vielä ehdittiin katsoa Mikon kanssa elokuvakin.

Lauantaina olin ensimmäistä kertaani lauantaivuorossa. Se on kuulemma selkeästi kiireisin päivä, koska viikolla ihmiset ovat yleensä aukioloaikoinamme (9-17) töissä. Olihan se kiireisempi, mutta ei kyllin kiireinen, koska minun annettiin mennä jo paria tuntia ennen sulkemista kotiin. Tämä kävi kuitenkin hyvin, koska ehdin käydä hieman ostoksilla. Ostin muun muassa lentoliput minulle ja Mikalle Uuteen-Seelantiin, lähdetään 7. tammikuuta.

Ostoksilta kiirehdin kotiin, koska Brendan pyysi minua elokuviin. Otin ratikan keskustaan, joka oli aivan täynnä näyttävän näköisiä naisia! Nyt oli nimittäin Derby day, eli eräs ratsastuskilpailu. Hevosia kisataan neljänä eri päivänä parin viikon aikana ja ihmisillä on tapana pukeutua parhaimpiinsa, erityisesti hatut ovat mitä mahtavimpia. Kadut olivat täynnä leidejä hienoissa hameissaan ja hatuissan, miehet olivat puvuissa. Sen lisäksi vastaan tuli ajoittain aasialaisporukoita, joissa ihmiset olivat pukeutuneet hassuihin pukuihin halloweenin takia. Oli nimittäin myös halloween -päivä. Tapasin Brendanin ja hänen neljä muuta kutsumaansa kaveria. Oltaisiin haluttu mennä katsomaan Imaginary of Doctor Parnassus, mutta juuri myöhästyttiin siitä. Päädyttiin sitten menemään Melbournen Crown casinolle, joka oli myös täynnä fiinejä asuja. Casinolla on nimittäin myös leffateatteri. Mentiin katsomaan The Final Destination 3D. Huonoimpia leffoja, mitä olen koskaan nähnyt. En suosittele. Elokuvan juoni oli olematon eikä sitä pyritty huonoilla näyttelijöilläkään parantamaan. Lähinnä se oli vain kikkailua 3D:llä. Sainpahan tyylikkäät lasit kuitenkin.

Leffan jälkeen mentiin vielä Eureka torniin, joka on eteläisen pallonpuoliskon korkein asuintalo. En kyllä edes muista, kuinka korkea se on, mutta jotain 250-280m. Hissi meni lujaa ylös ja korvat meni lukkoon. Tornista oli hienot näkymät, koska oli pimeä jo ja kaupunki oli valaistu. Siellä oli kiikarit, joilla näki läheisiin toimistoihin ja kaikkialle tosi tarkasti, vakoiltiin siis! Ei kyllä nähty mitään kummaa. Salamointi ja ukkonen tekivät kokemuksesta vielä jännemmän. Kun katselin alas kadulle, niin ajattelin, etten ikinä pystyisi hyppäämään näin korkealta esimerkiksi benjihyppyä!! Miten voisin uskaltaa hypätä sitten laskuvarjohyppyäkään!? Oli oikein kiva ilta, vaikka elokuva olikin naurettavan huono.

Sunnuntaina menin, kuten olin luvannutkin, pelastusarmejian kokoukseen. Kirkko oli hieno ja kotoisa . Ilmapiiri oli hyvin rento, olihan ihmisiä ihan laidasta laitaan. Täytyy sanoa, että viihdyin tässä kirkossa huomattavasti paremmin, kuin esimerkiksi Planetshakersissä. Pidin tästä, koska siellä ihmiset olivat jalat maassa ja hyvin ystävällisiä, tunnelma oli kotoisa. Myös vanha kunnon kirkon humppaylistys antoi öljyä rattaisiin. Ei se mitään humppaa ole, mutta huomattavasti vaatimattomampaa kuin suurten kirkkojen rock n’ roll ja valoshowt. Minulle tämä tyyli sopii kuitenkin paremmin. Tuli ihan mieleen kotiseurakunta Espoossa. Terkkuja sinne kaikille! Jopa osa ylistyslauluista oli samoja, kuin meillä Suomessakin lauletaan. Pidin myös siitä, kun kirkossa ei ollut ”turhaa” huutamista ja villitsemistä. Kokonaisuutena hyvin nöyrä, vilpitön ja lämmin. Kaiken taustalla vielä se, että tarjoamme tätä kadun asukeille. Kokouksen jälkeen olikin aivan huikea ateria jälkiruokineen. Olikin tullut jo ikävä kunnon pottuja.

Mikä pelastusarmeijasta tekee mielenkiintoisen, on heidän statuksensa ja asusteensa. Siellä on vanhat herrat sotilaspuvuissa ansiomerkkeineen. Myös sotilaspukuisia naisiakin on paljon. Tulee vaikutelma, että tällaiseen paikkaan ”laitapuolen kulkijat” sopivatkin. Koska puvut tuovat saliin tiettyä auktoriteettia, niin juopuneet eivät lähde rellestämään. Mutta sitten on myös hieno nähdä, kuinka ystävällisiä ja avuliaita nämä ihmiset univormuissaan ovat!

Sain muuten kunnian tavata ja jutella pitkään yhden maailman entisistä vaikuttavista johtajista kanssa. Hänen nimensä on Eva, lempinimellään Geneva. Gen tarkoittaa kenraalia. Nyt jo 80-vuotias (ei uskoisi!!) nainen toimi jonkun aikaa sitten 7 vuotta pelastusarmeijan maailmankenraalina, eli pääjehuna. Vastaa siis katolilaisten paavia. Hän tapasi suuren osan maailman vaikuttajista, muun muassa Äiti Teresan, ja antoi oman panoksensa tehtäviin päätöksiin puhumalla ympäri maailmaa. Hän kävi myös Helsingissä useita kertoja, kehui kaupunkia hyvin kauniiksi ja temppeliaukion kirkkoa myös. Oli myös asunut Zimbabwessa 17 vuotta. Eva on oikea rautamuori ja vielä erittäin terävä. Kirkossa hän hengasi meidän nuorten kanssa. Olin etuoikeutettu ja sain kutsun hänen 80-vuotissyntymäpäiväjuhlilleen 18.11. Melbournen messukeskukseen. Odotettavissa on kuulemma tuhansia vieraita.

Tapasin kirkossa myös erään parin Uudesta-Seelannista. Yhdessä heidän ja Brendanin kanssa mentiin vielä Planetshakersien kokoukseen. Meininki oli hyvin hyvin erilainen. Jopa se vaikuttaa suuresti, kuinka kaikki naiset ovat niin viimeisen päälle laitettuja. Jokainen pitää huolen, että näyttää hyvältä, myös miehet. Vaikuttaa siltä kuin se olisi joku muotiliike. Show on äänekäs ja valot pyörivät. Ehkä minä kaipaan kuitenkin enemmän sellaista vanhantyylistä kirkkoa. En tarkoita ettenkö olisi uudistushaluinen, mutta se on vain millaisessa kirkossa viihdyn pidemmän päälle. Tällaiset showt ovat piristäviä ajoittain, mutta eivät jatkuvasti. Tykkään lähestyä Jumalaa hiljentyen ja rukoillen. Taas olen oppinut siis jotain uutta itsestäni!

Maanantai oli kiireinen päivä töissä, koska tiistaina koko maa pysähtyy katsomaan heppakilpailua. Töiden jälkeen kävin mukavalla juoksulenkillä auringon laskiessa.

Tiistaina sain nukkua puoleen päivään asti. Aah, se tuli tarpeeseen. Rento lomapäivä. Tänään on siis vapaapäivä Melbourne Cupin takia. Se on eräs maailman suurimmista hevoskilpailuista. Työkaverini sanoivat, ettei se ole hintansa väärti mennä paikan päälle. Pyöräilin kuitenkin Fed Squarelle keskustaan katsomaan kilpailun yhdessä satojen muiden kanssa . Se oli nopeasti ohi. Sitten tulin takaisin kotiin, jossa vain lepäilin.

Mikko on nyt saanut vähän työtarjouksia ja menee huomenna yhteen koulutukseen. Minä puolestaan olen huomenna vapaalla ja menen tapaamaan Laurieta, hammaslääkäriä. Hän on pomoni hyvä ystävä, joka ystävällisesti antaa minulle mahdollisuuden seurata hänen työtään ja saan esittää kysymyksiä. Toisin sanoen huomenna on tutustumispäivä hammaslääkärin työhön. Erinomaista!

Sain muuten tänään puhelun Radelta, joka on tullut Sydneyihin viikoksi yllättämään äitinsä hänen 70-vuotissynttäreilleen. Raden äitin luona asuttiin pari ensimmäistä viikkoamme Australiassa. Koko perhe on ilmeisesti tulossa Taiwanilta viettämään joulua Sydneyhin.

2 kommenttia »

  1. Elmo! Kyllä sulla on ollu aktiivista, ja nyt minäkin tulen vielä häiritsemään sua. :P

    Mika - 3.11.2009 17:14

  2. On hienoa että sinä saat ja voit osallistua erilaisiin kokouksiin ja tapahtumin.Sinulla on helppo solmia suhteita uusiin ihmisiin. Tsemppiä jatkossakin. Ukki Ja Mummi.

    Ukki - 6.11.2009 13:59

Kirjoita kommentti