A mighty weekend

Australia - 26.10.2009 15:56

Planetshakersin ensimmäinen Mighty Men konferenssi tuli ja meni. Sain etuoikeuden olla osana sitä ja käteen jäi paljon muutakin kuin t-paita.

En tiedä kykenenkö pukemaan sanoiksi sitä ennenkokematonta ykseyden ja palon tuntua, joka meillä miesten kesken oli. En ollut koskaan ennen nähnyt miehiä sellaisina, niin vapaina. Yleensä olemme melko pidättyneitä, pidämme asiat hallinnassa ja ylläpidämme sellaista ennakko-oletusta, joka miehistä on. Ei itketä tai puhuta heikkouksistaan. Mutta nyt asiat olivat toisin ensihetkestä alkaen. Sali täynnä miehiä ylistimme kaikki vapaasti, tanssimme ja antauduttiin alusta alkaen. Puhuttiin asioista, joista miehet puhuu, karjuttiin ja piereskeltiin.

Kokous perjantai-iltana alkoi muistaakseni selityksellä, miksi on niin hienoa, kun ei tarvitse välittää nyt naisista ollenkaan, itse asiassa se jatkui sellaisella leikkimielisellä valituksella naisista, kuinka ne on niin sitä ja tätä eikä ne ymmärrä ja kaikkea meidän täytyykin kestää. Asioita, joista miehet eivät vaimoilleen puhuisi, mutta jokainen kokee ne samat asiat ja niistä sitten nyt naurettiin yhdessä. Sen huomasi kuinka miesten ei tarvinnut varoa kommenttejaan naisista. Oli aika hauskaa. Tiesittekö, että naiset itkevät keskimäärin 1 vuoden ja 4 kuukautta elämästään.

No kunhan oltiin tarpeeksi mollattu naisia niin oltiin taas herkkiä ja avautuneita, kuin koko lauma leijonia nöyrryttiin heikkoina Kaikkivaltiaan edessä ja halailtiin toisiamme. Kyllä miehilläkin on oikeasti tunteet ja osataan me itkeäkin ja sitähän tehtiinkin. Oli ihan uskomatonta, kuinka vapautunut ilmapiiri meillä oli. Vaikka luulisi, etteivät miehet ainakaan toistensa keskellä kehtaisi olla heikkoja, mutta niin vain silti olimme. Kuulosti muuten hyvältä, kun vain miehet lauloivat. Eräs tavoitteista oli palauttaa miesten karjaisu, saada kurkkumme avattua, mitä aina välillä huudoin harjoiteltiin.

Käsiteltiinkin Amerikkalaisen Mark Crowin johdolla juuri sellaisia asioita kuin miehen asema. Miehen asema on olla perheen päänä, perheen johtajana, suojelijana ja huolenpitäjänä, soturina, vähän kuin leijonat. Maailmassa yritetään saada aikaan yksisukupuolisuutta, mutta tosi asiassa alun perin mies luotiin mieheksi ja nainen naiseksi, kukin omine vastuineen. Tällä ei kuitenkaan toki tarkoitettu sellaisia asioita, etteikö nainen ja mies voisi ansaita samaa palkkaa ja tehdä samoja töitä. Ei, vaan juurikin miehen vastuuta perheen päänä. Meille hyvin palautettiin mieliin, mihin asemaan meidät onkaan luotu.

Perjantain ja lauantain aikana miehisyyden lisäksi käytiin muitakin mielenkiintoisia aiheitä läpi kuten rohkeus, uskollisuus, kunnia ja rakkaus. Konferenssi kesti siis perjantai-illan ja koko lauantaipäivän. Se koostui saarnoista, ylistyksestä, peleistä, visoista, hauskoista videoista, kunnianosoituksista ja sitten meillä oli myös sellainen oikein hyvä paneeli, jossa saimme esittää kysymyksiä tekstiviesteillä, joihin kuuden miehen ryhmä vastasi parhaansa mukaan. Eräskin hyvä kysymys, joka nyt tulee mieleen kuului näin: ”I called you yesterday, why didn’t you call me back?” tai ”I won $3000. Do I have to tithe for that? And is it after or before taxes?” Tithe tarkoittaa siis kymmenyksien maksamista. Joukossa oli siis kaikenlaisia hyviä kysymyksiä, paljon kysyttiin neuvoja kuinka toimia oikein missäkin tilanteessa. Pastori Mark Crow Oklahoman Victory seurakunnasta oli huvittava tyyppi, joka puhui kuitenkin painavaa sanaa. Erityisesti pidin hänen saarnastaan rakkaudesta ja sunnuntain The Storms of Life –puheesta. Sain hyvät muistiinpanotkin ylös. Älä anna häpeän erottaa sinua avusta.

Miehen elämässä kolme tärkeintä asiaa on olla poika, aviomies ja isä. Näissä kukaan ei voi korvata sinua. Tiedät siis mihin panostaa.

Jo pelkästään tämän ainutlaatuisen tapahtuman sanoma ja voitelu voittivat minut itselleen, mutta entistä iloisemmaksi tulin, koska sain ensimmäiset uudet ystäväni. Väliajalla menin syömään ja eräs Brendan tuli juttelemaan minulle ja ystävystyimme. Hän kuuluu itse asiassa pelastusarmeijaan, mutta käy välillä shakerseissäkin. Opin tuntemaan pelastusarmeijan toimintaa paljon paremmin enkä voi muuta sanoa, kuin että he tekevät mahtavaa työtä auttaen ihmisiä. Aika mielenkiintoisia kaikki ne sotilasarvotkin, Brendan on tällä hetkellä sotilas. Hän pyysi minua tulemaan joskus katsomaan ja ajattelinkin mennä nyt tulevana torstaina mukaan, kun he menevät keilaamaan ja syömään. He järjestävät aina kaikenlaista toimintaa ilmaiseksi kadun lapsille ja niihin kuuluu aina ilmainen illallinen myös. Iltaisen he ajavat iso viihdebussin Fed Squaren vierelle, jossa kodittomat pääsevät pelaamaan Xboxeja, katsomaan leffoja ja kuuntelemaan musiikkia.

Sitten oli se pingisturnaus, jonka voittaja sai Nintendo Wii plussan ja pääsi kohtaamaan hallitsevan mestarin, Shakersien oman pastor Russelin lavalla kaikkien edessä. Itsekin pääsin aika pitkälle, neljännelle kierrokselle. Voitin siis kolme vastustajaa. Se oli kivaa! Ei ollut kuitenkaan mikään yllätys, että Top 10 listalla nimet olivat akselilta Kiina-Korea-Japani-Malesia. Joka tapauksessa pingistä pelatessani, tai oikeastaan katsoessani, toimin ajan ottajana. Erät olivat 11 pisteestä tai 3 minuutista poikki. Otin aikaa yhden tuntemattoman kaverin puhelimella ja sitten siihen tuli yhtäkkiä puhelu Antti Haavistolta. No siinä vaiheessa en vielä sanonut mitään. Mutta sitten kokouksen jälkeen näin kaverin uudestaan ja kysyin, kuka tämä Antti on. Antti oli Joshin kämppis . Sattuipa vielä niin, että kun mentiin Brendanin kanssa mäkkiin syömään illalla niin nähtiin Josh ja Antti siellä. Mikakin oli siellä. Ja joitain muita. Antti on asunut koko elämänsä Australiassa, syntynyt Canberrassa, jossa hänen vanhempansa yhä asuvat. Tultiin Antin kanssa huippuhyvin juttuun ja Antti oli tosi mukava, samaten kuin Joshkin. Mika oli Antin kaveri, mutta ei puhunut yhtään suomea. Antti puhui hyvin, hauskalla aksentilla kylläkin. Istuttiin siellä sitten iltaa ja jutskattiin ja sitten Antti, Josh ja Mika heittivät mut kotiin.

Seuraavana päivänä oltiin yhdessä kokouksessa ja Antti kutsui minut ja Mikon luokseen grillaamaan. Niimpä mentiinkin ja meillä oli oikein kivaa ja hyvää ruokaa. Olin niin innoissani, kun sain uusia kavereita! Huhu, heillä oli muuten aika hulppea talo. Joka tapauksessa, soitettiin Antin perheelle Canberraankin ja he sanoivat, että oltaisiin tervetulleita saunomaan jos vain haluttaisiin. Täytyypä siis matkalla Sydneyhin käydä saunomassa Canberrassa. Muutenkin Antti on ihan tosi avulias. Hän tarjosi apua vaikka missä ja kysyi olisinko halunnut kyydin kirkolle sunnuntaina ja kaikkea. Sanoi jopa, että kun mulla loppuu vuokra täällä niin hän voisi järkätä mulle majan, jos tarvin. Ja sekin oli niin hauskaa kuinka Antti kutsui meidät. Kirkon jälkeen hän sanoi Hei mitä te teette tänään? Haluutteko tulla mun luokse grillaamaan, voidaan puhua suomea!! Se kuulosti fantastiselta. Täytyy alkaa käyttää tuota itsekin. Hei kaverit! Pääsetteks meille tänään, voidaan puhua suomea ja pelata lautapelejä! Mutta se oli kunnon tuttu One80 -poikien meininki, taustalla soi gospel, syötiin ja juteltiin pitkään iltaan. Lautapelit kylläkin puuttui. Ja huh, kun Josh avasi sana-arkkunsa niin siinä käytiin koko evankeliumin historia läpi ja Joshin elämän vaiheet ja kaikki! Mutta se oli tosi koskettava, Josh oli niin vilpitön ja tosissaan ja olin kuulemma jopa profetoinut hänelle sinä päivänä. Joshilla olisi ollut mahdollisuus päästä Australian jalkapallomaajoukkueeseen, mutta tiehen tuli mutkia. Hän oli kuitenkin aivan huippulahjakkuus. Josh neuvoi minulle kuinka iTunesista voi ladata ilmaiseksi pastoreiden saarnoja ympäri maan. Latasinkin jo muutamia!

Näin siis oli mitä mahtavin viikonloppu! Keskiviikkona menen Antin luo, kun pidetään solua. Sunnuntaina Brendankin pyysi minua elokuviin, mutta oltiin juuri silloin Antilla.

Ole rohkeasti se kuka olet, älä anna muiden määrittää sitä.

1 kommentti »

  1. Wau :)

    Johanna - 3.11.2009 13:48

Kirjoita kommentti