Yli vuosi Härmälästä

Yleistä - 8.9.2009 06:47

5. syyskuuta 2008

Muistan elävästi tuon päivän, jolloin laitoin repun selkääni ja lähdin kotipesästäni opetellen lentämään omin siivin. Tuhansien kilometrien matka oli kuitenkin ensikertalaiselle liikaa ja jouduin turvautumaan suunnitelma G:hen, lentokoneeseen.

Olin valmistautunut lähtöön hyvin ja ajoissa. Tarvittavat piikit ja paperit oli hankittu ja reppu pakattu ilman viime hetkien paniikkia. Lentoni lähti joskus iltapäivällä. Paiju-siskoni taisi ottaa koulusta vapaata ja tuli äidin kanssa saattamaan minut kentälle. Jätin hyvästit rakkaalle rassilleni, toivottavasti se olisi vielä kunnossa kun palaan. Äiti soitti minulle Juha Tapion Anna Pois Itkuista Puolet -kappaleen, joka on vieläkin iPodillani. Se palauttaa melkein edelleenkin kyyneleet silmiini, muistuttaa aina tuosta lähdön päivästä. Kuvissa näytän niin pieneltä ja pelokkaalta, olinko valmis lähtemään kotoa pois niin pitkäksi aikaa, kun en edes pyykkiä osannut pestä? Sisälläni oli kuitenkin palo päästä kokemaan ne kokemukset, joita tuo matka toisi mukanaan, oppimaan luottamaan omiin siipiini, se oli suuri unelmani, jota en halunnut jättää vain sanoiksi. Matka, joka oli paisunut Australian matkasta lähes puoli maailmaa yhdistäväksi yli puolentoista vuoden seikkailuksi.

Kentällä ei ollut suurempia parkumisia tai muita emootioita, eihän sitä vielä voinut ymmärtää, ettei näkisi pitkään aikaan. Ei voinut käsittää, kuinka pitkä aika se olisi tai kuinka pitkältä ajalta se tuntuisi. Oli se varmaan kotonakin omituista, kun yhdessä huoneessa ei enää ollutkaan elämää kukkien lisäksi. Sängyn peite oli samassa asennossa päivästä toiseen. No eiköhän sillekin huoneelle kuitenkin pian löytynyt jotain käyttöä. Ja niin varmaan pikkuhiljaa alkoi unohtua, että huoneessa oli joku asunut. Tai sitten alkoi ymmärtää, että Nuuskamuikkunen ei tosiaan enää ole täällä, kuinka pitkä aika vielä olisikaan ennen kuin kevät toisi hänet tullessaan.

Sanottava on, että vuosi tuntuu olleen pitkä. Luultavasti sen takia, kun on ehtinyt tapahtua niin uskomattoman paljon. Nyt on tulossa hieman rauhallisempi ajanjakso, kun asetutaan Melbourneen töihin ja asumaan. Se aika menee luultavasti melko nopeasti, mutta sitten tuleekin taas hurjia seikkailuja ja lisää mielenkiintoisia maita ja matkoja. Koti-ikävä ja matkaväsymyskin on ajoittain vaivannut, mutta hävinnyt seuraavien seikkailujen myötä. Nyt odotan kovasti kokemusta Australian arjesta ja suurkaupunkielämästä. Minusta on erittäin kiva, että tämä working holiday viisumi mahdollistaa kokemaan myös elämistä ja asumista maassa. Matkustamista voi tehdä paljon muutenkin, mutta helposti ei voi lyhyehköksi ajaksi jäädä asumaan ja työskentelemään ulkomaille. Ja sopii hyvin tähän paikkaan, kun tarvitaan rahaa ja lepoa matkustelusta tulevia reissuja varten.

Vuoden aikana olen nähnyt monenlaista, tehnyt uusia juttuja ja tavannut erilaisia ihmisiä. Tämä on ollut myös matka sisimpääni ja olen oppinut itsestäni, mikä on tällaisen matkan tärkeä osa. Ymmärrän elämän realiteetteja nyt paremmin, mutta tietysti vielä on paljon lisää opittavaa. Olen oppinut luottamaan Jeesuksen huolenpitoon ja uskoni on kasvanut palavaksi. Niin paljon hyvää olen saanut matkaltani. Missähän nyt olisin, ellen olisi tänne lähtenyt? Matka on ollut juuri niin hyvä ja antoisa kuin toivoinkin, vaikka sinkkuna tässä vielä seistään. Kyllähän sitä huulta heitettiin, että palaisin saman tien takaisin tai viimeistään lopulta jonkun neidon kanssa, mutta ei tästä mitään vaimonhakureissua ole tullut. Ei sen sellainen ollut tarkoituskaan olla. Ne asiat tapahtuu sitten omalla ajallaan ja painollaan. Vaikka onhan tässä vielä melkein puolet matkaa jäljellä, katellaan.

Mutta olen nyt sitä mieltä, ettei se elämä siellä Suomessa ole ollenkaan hullumpaa. Pessimistisesti monet pitävät Härmää vain synkkänä ja kylmänä paikkana, murheellisten laulujen maana, mutta tosi asiassa on todellakin lottovoitto asua siellä Pohjolassa. Joskus tarvitsee vain vähän erilaista perspektiiviä nähdäkseen asioiden hyvät puolet. Take nothing for granted.

Terkkuja vaan sinne kaikille! Ei teidän ole syytä kadehtia muita maita. Antoisaa lukukautta kaikille opiskelijoille! Pitäkäähän mielessä suuri etuoikeus ilmaiseen opiskeluun ja kouluruokailuun. Monet täällä olisivat valmiita muuttamaan Suomeen vain sen takia.

Ps. Hyvää synttäriä Paiju!!!

1 kommentti »

  1. Totta- uskomatonta. Todellakin arvostaa Suomea koulun ja ruoan takia…wow

    Lana - 9.9.2009 09:25

Kirjoita kommentti