Viikonlopun riennot

Australia - 27.9.2009 15:51

Hep!

Täällä on nyt koko Melbourne ehtinyt jo hullaantua ja palata pikkuhiljaa maantasalle. AFL Grand Final on sellainen tapahtuma, joka saa osan kaupoista sulkemaan ovensa. Vastakkain oli Geelong ja ST Kilda, molemmat Melbournesta. Mekin mentiin Mikon kanssa keskustaan (ensimmäistä kertaa) katsomaan matsia federation squaren screeniltä, kun kuultiin sen olevan hyvä juttu. Väkeä ei ollut kovin paljoa ja mekin lähdettiin tokan erän jälkeen takaisin kotiin, koska siellä satoi ja oli kylmä. Geelong oli koko ottelun tappiolla, mutta viimeisillä hetkillä nousi aina voittoon saakka. Aamulla telkkarista tuli joka kanavalta jotain AFL juttua.

Käytiin myös vähän shoppailemassa, kun Mikon piti ostaa puku töitä varten ja munkin uudet farkut. Mentiin pelastusarmeijan isoon liikkeeseen, josta Mikko löysi oikein siistin puvun reilulla 15$:lla ja itse ostin Billabongin siistit farkut(10$) ja makeen lätsän(5$). Nyt mulla on jo kaksi pipoa, kaksi hattua ja kaksi lätsää. Tykkään päähineistä…

Sunnuntaina 27. syyskuuta 2009

Nukuttiin aah niin ihanan pitkään, puoleen päivään! Valmistettiin oikea brittiaamiainen. Iltapäivällä jatkettiin kokkailuja ja tehtiin makaronilaatikkoa! Nam nam kun oli hyvää, eikä ollut edes yhtään hankalaa tehdä. Kokkailu on tosi mukavaa.

Illalla menin Planetshakersin päivän viimeiseen kokoukseen. Olipa muuten kerrassaan erinomainen kokous! Siellä oli tämä kaveri Glen Berneau(?) puhumassa. Olin ihan liikuttunut koko kokouksen ajan ja mieleni teki vain polvistua. Nimittäin yleensä puhutaan siitä, kuinka Jumala on ollut hyvä ja kuinka hienosti menee, mutta Glen puhuikin ongelmista ja vastoinkäymisistä. Hänen puheensa sai lisää painoarvoa, kun ilmeni hänen oma tarinansa. Oli ihan uskomatonta miten tämä mies hymyili ja oli niin aidosti onnellinen, eräs iloisimpia tapaamiani persoonia.

Glen on ollut aina hyvässä kunnossa ja urheillut paljon. Hänen sukunsa oli terve, mutta niin vain nuoressa iässä hän sai kaksi sydänkohtausta samana päivänä. Tämä tietysti järkytti valtavasti, miten voi sattua sellaista niin terveelle nuorelle miehelle? No, sen lisäksi hänen sisarensa menehtyi 33-vuotiaana syöpään. Ei sekään ollut niitä helpoimpia asioita hyväksyä. Hän oli hyvin pettynyt ja valitti Jumalle, että miksi näin kävi vaikka sisaren puolesta rukoiltiin. Ei Glen kuitenkaan ollut vihainen Jumalalle, häntä vain sattui kovin. Niin ja Glenin tytärkin syntyi vielä vammaisena. Hän oli tullut tänä iltana puhumaan ihmisistä ja ihmisille, jotka olivat käyneet jotain läpi, kokeneet jotain, mutta olivat yhä vahvemmin Luojassa kiinni.

Hän kertoi elämänsä vastoinkäymisten uudistaneen hänen jumalasuhdettaan täysin. Itkeä ei voi, jos ei ensin tunne surua. Vapautta ymmärtää ja arvostaa vasta, kun sen on ensin menettänyt. Elämää rakastaa, kun sen on lähes menettänyt. Siis yksinkertaisuudessaan ymmärtääksesi onnen on ensin kohdattava epäonni.

Hän vertasi sirkuselefanttia meihin. Nuoresta pitäen se on kahlittu kiinni tolppaan, eikä se voi sille mitään. Vanhempanakin kun se vielä kävelee ja tuntee ketjun kiristyvän, se peruuttaa takaisin, koska sille on iskostunut se päähän ettei kahleesta pääse, vaikka sillä kyllä olisi tarvittavat voimat kahleen katkaisuun tai tolpan kaatamiseen. Näin myös meillä käy, luulemme ettemme pysty emmekä usko pystyvämme, vaikka tosi asiassa olemme vahvoja ja kykeneviä. Meillä on tarvittavat voimat, ei pidä uskoa valhetta.

Elämän vastoinkäymisetkin ovat osa Jumalan suunnitelmaa osallemme. Vaikeuksissa uskomme koetellaan ja niistä selviämme vahvempina. Mieti miten suuri usko Glenilläkin on, kun hän kaikkien noiden ongelmien jälkeen on yhä väkevästi uskossa, entistä vahvempana vain. Ahdingossa turvaamme Jumalaan ja luotamme Häneen täysin, mikä vahvistaa suhdettamme ja ymmärrämme Jumalan sylin ja lohdutuksen tärkeyden. Sitä paitsi näiden vaikeuksien kautta Jumala muokkaa meitä suunnitelmansa saavuttamista varten ja kuljettaa meitä kohti päämääräämme. Glenillä oli unelmia ja ajatuksia ”varastossa”, mutta sydänkohtaustensa jälkeen hän otti ne saman tien varastosta pois ja alkoi elää niitä. Ethän koskaan tiedä mitä voi tapahtua ja milloin, vaikka olisitkin terve.

Hän piti huvittavan esityksen, kun järjesti häädemonstraation. Siinä yleisöstä valittiin isä ja tytär sekä joku poika. Poika odotteli alttarilla ja yleisö hyräili häätunnaria, kun isä kävelytti tytärtään käytävää pitkin kohti alttaria. Sillä kuvattiin elämän luovuttamista Jeesukselle (naimisiin Jeesuksen kanssa). Isä oli ollut auktoriteetti tyttären kaikki 21 vuotta, mutta nyt auktoriteetti siirtyy aviomiehelle. Tyttären identiteettikin muuttuu. Kuitenkin isälläkin on auktoriteettia ja hän yrittää tulla neuvomaan avioliittoon. Isällä kuvattiin paholaista. Olimme ensin eläneet hänen auktoriteetin alaisina, mutta nyt Jeesuksesta tulisi uusi auktoriteettimme ja identiteettimme muuttuu. Avioliitto Jeesuksenkaan kanssa ei kuitenkaan ole pelkästään helppoa elämää ja sen tullessa yllätyksenä saatamme turvautua neuvoihin vanhalta auktoriteetiltamme, paholaiselta. Se oli mun mielestä aika hyvä vertaus.

En valitettavasti pysty muistamaan hänen komiikkatäyteistä puhettaan täysin, mutta minulle se upposi suoraan sydämeen. Oli ihana kuulla erilainen saarna: elämän onnettomuuksista, realiteeteista, taisteluista ja voitoista. ”For those who have walked through something”

2. Kor 4:16

Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä.

Hyvää alkavaa viikkoa!

2 kommenttia »

  1. Hei pitkästä aikaa!

    Olipa mahtava saarna pastorilla!

    Ootko hyvin viihtyny Australiassa?

    Täälä menossa kurjin vuoden aika…synkkää ja kylmää! :(
    Kesä oli upea ja päästiin ajelemaan motskarilla paljon ja nyt ootellaan jo uutta kevättä!
    Jospa sit jo suaki kohta näkee…
    Äsken porukat Kurikasta meillä juhlistamassa Joonaksen 16 v ja joelin 18 v synttäreitä (Joelin synttärit oli tosin jo heinäkuussa).

    Siunausta
    Hanna

    Hanna - 18.10.2009 22:54

  2. Heippa hei!

    Kiitoksia kommentista!

    Olen viihtynyt mukavasti. Nyt tutustuin juuri uusiin kavereihin, mikä oli tosi kiva juttu! Ja mieltä kohottaa, kun täällä on kesä ihan nurkan takana ja Suomeen ei tee mieli nyt.

    Keväällä nähdään!

    Lauri - 26.10.2009 13:50

Kirjoita kommentti